Ai että, kun on ollutkin ihana, aurinkoinen ja keväinen viikonloppu!
Viistosti paistava aurinko paljastaa tosin aika armottomasti kaikki nurkkiin kertyneet pölypallot ja pyyhkimistä kaipaavat hyllytasot. Toisaalta siivouksen jälkeen on ihanan raikas olo ja mielikin kirkastuu.
Samanlaista kevätsiivousta olen tässä muutaman viikon ajan noudattanut myös sisäisesti. Sitruuna, kurkuma ja inkivääri ovat sellainen tehokolmikko, että ei paremmasta väliä. Terveysvaikutukset ovat kerrassaan huikeat ja ne saavuttaa helposti omaksumalla muutaman pienen uuden rutiinin.
Tässä vinkit käyttöön napattavaksi.
SITRUUNA

Olen ottanut tavakseni juoda joka aamu ensimmäiseksi lasillisen huoneenlämpöistä vettä, johon on sekoitettu puolikkaan sitruunan mehu. Keitän illalla veden valmiiksi ja aamulla sitten puristan sitruunan. Parina ensimmäisenä aamuna vesi tuntui maultaan hiukan muikealta, mutta nykyään jo suorastaan odotan, että pääsen hörppimään sitruunavettäni.
Sitruunan mahtavat terveysvaikutukset on tunnettu jo vuosisatoja, tässä niistä tärkeimmät:

• Sitruuna sisältää sitruunahappoa, kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiineja, flavonoideja, pektiinejä ja limoneeniä, jotka parantavat vastustuskykyä ja taistelevat infektioita vastaan.
• Kalium stimuloi aivoja ja hermostoa sekä kontrolloi verenpainetta.
• Sitruuna on melko hapan, mutta onnekseen se kuitenkin sisältää sellaisia ainesosia, jotka auttavat ylläpitämään kehon pH-tasapainoa muun muassa happoja neutralisoimalla.
• Lisäksi sitruuna edesauttaa ruuansulatuksen toimintaa, parantaa ihoa, auttaa painonhallinnassa ja ehkäisee syöpää.

KURKUMA

Aikaisemmin pidin kurkumaa vain pataruokien ja curryjen kauniin keltaisena mausteena. Perehdyttyäni sen uskomattomiin terveysvaikutuksiin päätin kokeilla aamiaisjogurttini höystämistä teelusikallisella kurkumajauhetta.
Tykkään yleensä aika happamista mauista, mutta sellaisenaan kurkuma maustamattoman jogurtin kanssa on aika haastava kokemus. Sitruuna sopii makumaailmaltaan aivan loistavasti mausteeksi ja lisään yleensä vajaan 1/2 teelusikallista raastettua sitruunankuorta aamiaiseni sekaan.
Tykkään syödä vasta toimistolla, koska yleensä en ole nälkäinen heti aamulla. Teen annoksen pieneen lasipurkkiin jo illalla: 1,5 dl maustamatonta jogurttia, 3 tl chia-siemeniä, 1 tl kurkumajauhetta ja pikkuisen raastettua sitruunankuorta. Aamulla heitän vielä päälle ruokalusikallisen itse tekemääni granolaa.
Kurkuman terveysvaikutukset:

• Kurkuma on yksi helpoimmista ja tehokkaimmista aseista taistelussa monenlaisten sairauksien takana olevaa matala-asteista tulehdusta vastaan. 
• Kurkumalla sanotaan olevan todella hyviä vaikutuksia aivoihin, parantaen ihmisen kykyä oppia ja prosessoida asioita erilaisissa tilanteissa.
• Sen sisältämän kurkumiini on hämmästyttävän tehokas syövän ehkäisyä ja hoitoa ajatellen.
• Kohentaa mielialaa. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kurkumaa on käytetty masennuksen hoitoon jo vuosisatoja.
• Kurkumaa käytetään mm. Alzheimerin taudin, astman, verenvuoto-ongelmien, turvotusten, sydän- ja verenkiertoelimistön, munuaisten, maksan, kuukautiskipujen, hermoston rappeutumissairauksien, parasiittien, syöpien ja nivelsairauksien hoidossa.
• Yksi merkittävistä käyttökohteista on myös erilaiset vatsavaivat.

INKIVÄÄRI

Inkivääri on rakas vanha ystävä kaikenlaisissa keittiöhommissani. Välillä tuntuu, että pitää oikein pakottaa itseäni, että nyt sentään ihan jokaiseen ruokaan raastaisi pätkää kirpsakkaa herkkuani. Smoothien sekaan eksyy aina vähintään peukalonpään kokoinen palanen ja jo ikiaikoja sitten opin Tinniltä ihanimman flunssanlievitysteen, joka on yksinkertaisesti kiehuvaa vettä ja tuoreen inkiväärin siivuja. Tosin keittelen sitä usein iltaisin, vaikken olisi flunssaa nähnytkään.
Kuvassa etualalla on tuore inkivääri ja nuo kolme pienempää ja vähän tummempaa kikkaraa ovat puolestaan tuoretta kurkumaa.
Inkivääri on sekin jo ammoisista ajoista tunnettu hoitavista ja hyvää oloa lisäävistä vaikutuksistaan. Tässä muutama hyvä syy lisätä sen käyttöä:

• Tieteellisesti on todistettu, että inkivääri lievittää lihaskipuja.
• Perinteisesti sitä on käytetty monenlaisten vatsavaivojen hoitamiseen ja esim. kuukautiskipu hellittää inkiväärin avulla.
• Inkivääri parantaa ja nopeuttaa ruoansulatusta. Lisäksi se on tehokas lisä painonhallintaan.
• Inkivääri on luontainen kipulääke.
• Migreenin hoito: päivittäinen inkiväärin nauttiminen auttaa taistelussa aivojen verisuonissa olevia tulehdusta aiheuttavia aineita vastaan. Näin migreenin on vaikeampi iskeä, ja migreeniin liittyvä pahoinvointi vähenee inkiväärin ansiosta.

Ihanaa ja elinvoimasta uutta viikkoa!

Niinkuin tammikuussa jo kerroinkin, minua pyydettiin mukaan testaamaan Unelma Itsestä -nettivalmennusta. Nyt on pari ensimmäistä viikkoa takana – ja eilen aamulla oli ensimmäinen online-tapaaminen. Nyt on siis hyvä hetki kertailla alkuvaiheen mietteitä ja fiiliksiä, miten unelma itsestä on lähtenyt toteutumaan. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma Itsestä  -valmennuksen kanssa.
Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt nopeasti – ehkä vähän liiankin nopeasti. Olen toteuttanut ohjelmaa ja tehnyt tehtäviä, mutta välillä tuntuu, että syventyminen, asioiden sisäistäminen ja käsitteleminen on jäänyt kaikessa arjen hurlumheissä vähän puolivillaiseksi. No, hämäläinen kai voi tehdä asioita omalla tahdillaan. Stressamisella kun nyt ei varmasti ainakaan saavuta mitään positiivisia tuloksia.
Etukäteen jo vähän varoiteltiinkin, että kaksi ensimmäistä viikkoa on aika intensiivisiä. Toisaalta hyvä niin, pääseepähän heti tekemisen makuun!
Itselleni kaikkein tärkeimmäksi starttihetkeksi muodostui se, kun lopulta muutama päivä virallisen alun jälkeen rauhotuin, istuin alas ja kirjoitin työkirjaan tavoitteeni. Mitä oikeastaan haluan? Paljon olen tuota kysymystä päässäni pyöritellyt jo pitkään, mutta en olisi osannut aavistaa, miten suuri vaikutus on sillä, kun sen muodostaa sanoiksi ja lauseiksi – ja kirjoittaa konkreettisesti paperille.

Kahden ensimmäisen Unelma Itsestä -valmennusviikon kaksi pääteemaa olivat syöminen ja liikunta. Itse ajattelin ensin, että onpas brutaalia – luulin, että valmennuksessa etsitään henkistä tasapainoa. Aika pian kuitenkin tajusin, että tuossa on ideaa.. Ei ole kovin paljon järkeä istua lattialla lootusasennossa (jos sellaiseen nyt edes pääsisin!) ja yrittää pakottaa itseään henkistymään, jos olo on veltto ja ällöttävän vetämätön – ja kroppa täynnä jotain, mikä ei juuri lisää hyvää oloa tai anna ravitsemusta tasapainoisesti.
Liikunta on ollut jo pitkään itselleni varsinainen mörkö. Nyt jumankekka -tilanteita on todistettu tasaisesti noin vuoden-parin välein täällä blogissakin, mutta mitään pysyvää rutiinia en ole saanut juurrutettua. Inhoa yli kaiken liikuntakeskusten ja salien pukuhuoneiden pahanhajuista tungosta, eikä tilanne valitettavasti ollut yhtään sen kivempi uimahallillakaan. Viime syksyn “päätös” oli, että alan käydä uimassa, koska se on niin mukavaa. Yhteen kertaan se sitten jäi, kun poltin pinnani välittömästi pukuhuonehärdellissä.

Ulkona liikkumisesta tykkään kovasti ja power walk -lenkkeily on käytännössä ainoa, mihin minun ei tarvitse suoranaisesti pakottaa itseäni. Takaoveltani lähtee mieletön laaja luonnonpuistoalue, jossa patikoitavia polkuja riittää pidemmällekin lenkille. Ainakin noin teoriassa.
Olen nimittäin niin järkky jänishousu, että en tohdi lähteä itsekseni metsään lenkkipoluille – en niille valaistuillekaan – kun on pimeää. Pikkuisen haasteellista toisin sanoen yhä vielä tähän vuoden aikaan, kun on edelleen pimeää sekä aamulla, kun lähtee töihin ja varsinkin illalla, kun tulee kotiin. Onneksi sentään jalkakäytävillä käppäily luonnistuu, vaikka ei se ihan samalta tunnukaan.

Tässä hän yrittään teatraalisesti demostroida, miten lempparilenkkipolku on kaiken lisäksi yhä edelleen paikoin salakavalasti jään peitossa.

Pientä lenkkiä olen kuitenkin tehnyt ja muodolliset korsettia kohentavat lihasliikkeetkin on tehnyt varovaisen paluun repertuaariin. Ulkoilmasali ei juuri muuten tähän vuodenaikaan kovasti houkuttele, mutta muutamat dipit saa kyllä lenkin sivutuotteena tehtyä aika helposti.
Niin ja olen kyllä ollut sen verran reipas, että kävin vinkumassa ilmaisen tutustumisperiodin meidän lähellä olevalle salille. Se ei ole kovin hieno eikä erityisen freesi, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja etenkin cardio-laitteita on niin paljon, että ikinä ei tarvitse jonottaa. Parasta on kuitenkin sen sijainti vain kahden korttelin päässä. Sinne voi hyvin luikkia treenivaatteet päällä takakatuja pitkin ja näin minimoida ahdistusta aiheuttavan pukuhuonekokemuksen.
Vakaa aikomukseni on signeerata jäsenyys salille. On on.
Liikunnan lisäksi toinen hyvinvoinnin peruspilareista on oikea syöminen.

Olen koko ikäni miettinyt syömistä kantilta jos toiseltakin. Monestakin syystä olen lukenut ravitsemuksesta todella paljon ja joskus tuntuu, että tiedän aiheesta yhtä paljon kuin keskiverto dietisti.
Suhtauduin hiukan skeptisesti valmennukseen liittyvän ruokapäiväkirjan täyttämiseen. Haluan, että ateriahetket on itselleni nautinto, eikä tarkkailun ja sääntelyn kohde. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja tajusin, mitä tässä tehdään erilailla. Ruokapäiväkirjan sijaan täytimmekin itseasiassa ruokailupäiväkirjaa, missä toki kirjataa ylös se, mitä on syöty, mutta mikä tärkeämpää: myös kellonajat, missä ruokailu on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset.
Huomasin, että vaikka periaatteessa syönkin yleensä mielestäni ihan ookoo, ruokailuhetket tulee vietettyä liian usein tietokoneen ääressä sekä kotona että töissä ja fiiliksistä ei ole tietoakaan, koska en ole keskittynyt ateriaani ollenkaan. Ei ihme, että kroppa on ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu!

Toinen ravintoon liittyvä parannuskohta itselläni on veden juominen. En vaan mitenkään saa tarpeeksi vettä alas, vaikka miten yrittäisin. Ostin about vuosi sitten Soda Streamin, kun tiesin, että pihinävettä menee helposti ne tavoiteltavat parikin litraa päivässä. Kauhukseni huomasin, että valmennuksen työkirjassa kehoitetaan useammassakin kohtaa välttämään hiilihappoisia juomia.
Esitin huolestuneisuuteni eilisessä videotapaamisessa ja sain synninpäästön. On kuitenkin parempi juoda hiilihapotettua vettä kuin olla kokonaan juomatta!

Liikunta ja syöminen ovat ehkä hyvinvoinnin peruspilareita, mutta eivät todellakaan koko totuus. Nyt kolmannella viikolla matka jatkuu ja odotan todella innolla, mitä tästä vielä tulee!
Teillekin motivaatioksi haluan kertoa kaksi tärkeintä asiaa, mitä olen oppinut. Ensinnäkin, sillä hetkellä kun päähäsi ilmestyy toive tai haavekuva, sinussa on jo kaikki energia, millä sen saa toteutettua. Ja toisekseen: aina, kun tuntee olevansa valintatilanteen edessä, voi tehdä itselleen kysymyksen “viekö tämä minua kohti unelmaani vai siitä poispäin”. Vastaus riittää motivaation ylläpitämiseen, jos on ollut rehellinen itselleen tavoitteensa kanssa.
Ihanaa viikonalkua!

• Miltä tuntuisi voida todella hyvin omissa nahoissaan?
• Miltä tuntuisi olla tyytyväinen itseensä, elämäntilanteeseensa ja arkipäivän puitteisiin?
• Miltä tuntuisi viihtyä elämässään, ihmissuhteissaan, arjessaan?
• Miltä tuntuisi, jos voisi toteuttaa itseään niin, että jokaikinen hetki tuntuisi toistaan arvokkaammalta?
• Miltä tuntuisi olla paras mahdollinen versio omasta itsestään?

En missään tapauksessa ole tyytymätön elämääni – päinvastoin. Kun alan miettiä, että “mitä jos…” ja “jos pistäisiki kaiken…” en pääse ajatuksen alkupäätä pidemmälle, kun tajuan olevani varsin tyytyväinen enkä oikeastaan halua muuttaa asioita kovinkaan paljon.
Vaikka en varsinaisesti ole tyytymätön, en voi väitttää, että olisin täydellisesti sinut itseni kanssa. Olen yrittänyt elää viisauden “tee enemmän sitä, mistä nautit” -periaatteen mukaisesti, mutta jostain syystä akvarellit lojuvat laatikon pohjalla ja lenkki kutsuu korkeintaan kerran viikossa. Lisäksi en ole ollenkaan saletti, että olisin edelleenkään täysin varma, että kuka se “minä” on, joksi haluaisin tulla.
Itsensäetsimispostaukset ei ole täällä Go 4 it vol. 2:ssa mitään uutta. Ensimmäinen vähän järjestelmällisempi ohjelma oli The Artist Way – muita hyvinvointiin liittyviä pohdintoja on aika liuta niitäkin.
Olin jo suunnitellut, että aloitan The Artist Wayn uudelleen alusta nyt vuoden vaihteessa, mutta sitten sain yhteydenoton Unelma Itsestä -nettivalmennuksesta ja minua pyydettiin mukaan testaamaan palvelua. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä heidän kanssaan.

Neljä kuukautta kestävän valmennuksen aikana käydään läpi kaikki elämän osa-alueet ja rakennetaan kuva elämästä juuri sellaisena kuin sen haluaa.
Olen käytännössä havainnut, että visualisoidut tavoitteet toteutuvat suorastaan hämmentävän usein. Ei ehkä ihan tismalleen siinä muodossa kuin oli ajatellut, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Tästä syystä vanha klisee “ole varovainen, mitä toivot, sillä se saattaa toteutua” ei ole ollenkaan mikään vitsi.
Oman elämän laittaminen suurennuslasin alle, risukasojen karsiminen ja auringonpaisteen lisääminen on seuraavan neljän kuukauden tavoitteeni. Unelma Itsestä -valmennus toimii toivottavasti kompassin tavoin. Entisenä partiolaisena ja puolihyvänä suunnistajana tiedän, että kartta ei aina riitä – tarvitaan myös jotain, joka osoittaa, miten päin sitä karttaa pitää pitää kädessä ja mitä kautta kulkea, että määränpäähän pääsee mahdollisimman vähien mutkien kautta. Kompassia on hyvä käyttää suunnan tarkistamiseen, vaikka kartta olisi miten tarkka.

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Muistikirjafania ilahduttaa valmennuksen työkirja – tuskin maltan odottaa, että pääsen täyttelemään sivuja.
Täysin konkreettisia tavoitteita en valmennukselle vielä ole asettanut. Neljä kuukautta on onneksi niin pitkä aika, että siinä ehtii tehdä jo monenlaisia muutoksia, joilla on hyvät mahdollisuudet jäädä pysyviksi. Kolme kuukautta on kuulemma se aika, kun aivoilta menee oppia uusia toimintatapoja ja ottaa ne osaksi rutiineja.
Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että Unelma Itsestä -valmennus ei ole vain henkistä sisäisien voimavarojen metsästystä ja toteemieläimien palvontaa. Neljän kuukauden aikana tsempataan myös hyvin konkreettisten asioiden kuten treenauksen ja syömisten kanssa. Erittäin hyvä ainakin just minulle, sillä vaikka miten tutkiskelisin omia henkisiä vahvuuksiani, en ole milloinkaan voinut niin hyvin kuin silloin, kun myös fysiikka oli kunnossa.
Tavoitteeni ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mikään laihdutuskuuri. Haluan tuntea oloni voimakkaaksi, energiseksi ja kimmoisaksi – eikä sen saavuttamiseen riitä pelkkä postiivinen ajattelu. Toisaalta olen myös ollut joskus aikoinaan ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja hoikka kuin mikä, mutta olo on silti ollut kauheampi ja mustempi kuin koskaan. Eli tiedän ihan hyvin, että pelkkä  kropan piiskaaminen ei ole mikään ratkaisu.
Tavoitteenani on siis vain voida hyvin – tai ainakin paremmin. Toisaalta en kiistä, ettenkö ilahtuisi, jos voisin vielä käyttää muutamaakin vaatekaapin perukoille hautautunutta, pieneksi jäänyttä ihanaa mekkoa. Mutta jos näin tapahtuu, se olkoon kaiken muun sivutuote.

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Sain luvan tarjota kaikille lukijoilleni – 20% alennusta tuosta nettivalmennuksesta. Eli jos siellä nyt joku on jo todennut, että uuden vuoden lupausten pitäminen on paljon kovempi homma kuin mitä tuli ajatelleeksi ja että olisipa hirmu kiva, jos saisi vähän tukea matkallaan kohti parasta mahdollista versiota omasta itsestään, koodilla “Minttu20” saa 20 % alennuksen Unelma Itsestä -valmennuksesta.
Neljä kuukautta ei ole niin kovin pitkä aika, mutta itse ainakin odotan ihan malttamattomana, mitä muutoksia pystyn saamaan aikaiseksi jo kesään mennessä!
Aion raportoida säännöllisesti valmennuksen etenemisestä, mutta jos nyt joku haluaa lähteä samantien mukaan, Minttu20 -koodilla saa 20 % alennuksen. Alennuskoodi on voimassa 23.1. asti

Tänä vuonna, ihan muutaman viikon päästä, tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäiset haparoivat blogipostaukseni.
Alunperin blogin piti olla vain keino pitää yllä suomenkielen kirjoitustaitoani – ja kuitata yhdellä viestillä kaikki kavereille suunnatut “mitä-mulle-kuuluu” -sähköpostiviestit. En hetkeäkään ajatellut, että joku muukin kuin tuttavani olisivat kiinnostuneita jutuistani. No, kymmeneen vuoteen on mahtunut aivan älyttömästi kaikkea muutakin, mitä en olisi milloinkaan hurjimmissa unelmissanikaan osannut silloin aikoinaan kuvitella.
Silloinen, nykyiseen blogiskeneen verrattuna superpieni, lifestyle-, muoti- ja kauneusbloggareitten yhteisö tuntui heti omalta paikaltani ja tempauduin intohimoisesti touhuun mukaan. Tosin silloin kaikki kuuluivat suvereenisti kategoriaan “muotiblogi”, yhä hienojakoisemmaksi käyvät aihepiirirajaukset tulivat vasta vuosia myöhemmin.
Harvoin osaan tehdä mitään kohtuudella ja niinpä blogin pitäminenkin muuttui aika pian päätoimiseksi työksi. Aikana ennen Instagramia, Snapchattia – ja mitä näitä nyt on – kaikki sisältö tuli tuupattua blogiin. Jo toisena vuotena laitoin itselleni tavoitteeksi neljä postausta päivässä (se tosin toteutui harvoin) – ja kun päälle liittää vielä kunnianhimoisen tavoitteen seurata kaikkia tuntemiani suomalaisia oman alan blogeja ja päälle vielä yli viittäkymmentä ruotsalaista ja kansainvälistä blogia, ei aikaa riittänyt juuri muuhun.
Jossain vaiheessa heräsin ja päästin kissan ulos. En leikannut hiuksiani, mutta menin “oikeisiin” töihin.

Yritin asettaa järkevät rajat bloggaamiselle. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka kuka mitä sanoisi, yhden varsin simppeliltäkin vaikuttavan jutun toteuttamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Puhumattakaan sitten niistä kerroista, kun haluaa tehdä jotain kunnianhimoisempaa. Jo pelkästään postausta tukevien linkkien haravoiminen netistä vie paljon enemmän aikaa kuin mitä lopputuloksesta voisi päätellä.
Nyt ei ole kuitenkaan tarkoituksenani kirjoittaa mitään voi, voi bloggariparkaa -itkuvirttä. Itse olen harrastukseni valinnut ja itse asetan myös rimani juuri niin korkealle kuin haluan.
Enemmänkin tässä viime aikoina on mietityttänyt se, että kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän online on muuttanut omaa sisäistä kuvaani omasta elämästäni niin paljon, että en oikein osaa kuvitella sitä ilman blogia. Kuka oikein olen, jos Go 4 it vol. 2 lakkaa olemasta? Mikä tyyppi on Minttu, jos ei se ole läsnä täällä, itserakentamassa nettielämässään?
Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on lukijoita, jotka on ollut matkassa alkumetreiltä asti. Te olette nähneet Karkin ja Peetun varttuvan yläkoulusta lukioon – ja lopulta pesästä pois lentäneiksi nuoriksi aikuisiksi. Te olette eläneet mukana erittäin kipeän avioeroni, joka oli viedä minut todella mustiin vesiin ja nyt viimeksi äidin sairastumisen vuosi sitten. Kaikkea en tietenkään ole paljastanut yksityiskohtiaan myöten, mutta aina olen ollut oma itseni rehellisesti virheineni ja epätäydellisyyksinenikin.
Blogi on toiminut myös ystävän korvikkeena. Muistatteko, kun päätin astua ison askeleen mukavuusalueeni ulkopuolelle ja läksin lomamatkalle Kosin saarelle yksin? Se on ehkä selvimpiä esimerkkejä siitä, miten en ollenkaan tuntenut olevani niin yksin, kun niin moni teistä ihanista lukijoistani oli seuranani matkan ajan. Jo siksikin tuntuu, että elämäni netissä on niin iso osa minua, että on tosi vaikea kuvitella millaista olisi, jos päättäisin lopettaa.

Vuodenvaihde merkitsee itselleni aina uudelleen arvioimisen vaihetta. Haluan kovasti noudattaa periaatetta, että pitäisi tehdä enemmän sitä, mistä tykkää – ja karsia pois painolastilta tuntuvia asioita. Silti täytyy olla realisti. Itselläni menee tavalliseen työpäivään työmatkoineen aika tasan tarkkaan 10 tuntia ja 30 minuuttia ovelta ovelle. Siihen kun lisää kaikki ne asiat, joita oikeasti haluaisi tehdä enemmän (harrastaa monenlaista liikuntaa, tavata ystäviä, laittaa hyvää ruokaa, fiksailla kotosalla, leikkiä kisujen kanssa, käydä näyttelyissä ja elokuvissa etsetera) alkaa tunnit loppua jopa aikaoptimistin vuorokaudesta.
Olen siis miettinyt todella kovasti ja monelta kantilta Go 4 it vol. 2 -blogin tulevaisuutta ja kohtaloa. Mitä kaikkea tekisinkään sillä ajalla, mikä vapautuisi, jos päättäisin vain lopettaa? Mutta sitten toisaalta – mitä tekisin sillä ajalla? Mikä olisi yhtä kivaa, yhtä antoisaa, yhtä monipuolista, yhtä ilahduttavaa?
Ja tiedättekö mitä? En keksinyt lopulta yhtään syytä, miksi haluaisin lopettaa blogin pitämisen! Tai no, olishan se nyt tietty ollut aika dramaattista just kymmenvuotispäivän korvalla, mutta ei sekään nyt mikään kovin kaksinen syy olisi.
Elämää ja nettielämää pohtiessani tulin siihen tulokseen, että ei niitä tarvitse erotella. Blogin kanssa kasvaessani molemmat on nivoutunut toisiinsa ja ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että ne täydentävät ja tukevat toisiaan. Näinä aikoina, kun yksi ja toinen julistavat some-paastoilevansa, on tosi epämuodikasta olla sitä mieltä, että nettielämä voi olla antoisaa, läsnäolevaa kanssakäymistä.
En minä halua olla ilman teitä – toivottavasti tekin jaksatte kanssani, vaikka välillä tämä meneekin tällaiseksi filosofoinniksi!

Syksy on taas siinä vaiheessa, että pää on täynnä kaikenlaisia uuden aloittamisen ajatuksia. Aika hassua, että vaikka en missään tapauksessa ole varsinainen syksytyyppi, juuri tämä aika vuodesta on ihan superinspiroivaa. Kaikenlaisia kursseja tekisi mieli aloittaa (valokuvausta, kuvankäsittelyä ja ehkä saksan valealkeita), kuntosalijäsenyyksiä allekirjoitella ja muitakin haasteita lyödä lukkoon (Vansbrosimningen nyt ainakin…).
Henkilökohtaisiin syysklassikoihini kuuluu aina elämäntaparemontti ja hyvinvoinnin metsästys. Tai onhan ne oikeastaan mukana enemmän tai vähemmän aina, vuodenajasta riippumatta, mutta näin syksyn kirpeydessä tuntuu erityisen tsemppaavalta aloittaa uusi vaihe.
Olen päättänyt, että tänä vuonna tärkeisiin asioihin, kuten omaan terveyteen, onnellisuuteen ja hyvinvointiin tähtäävät toimet eivät laimene ja unohdu sitä mukaa, kun illat pimenevät ja ruskan väriloisto vähitellen himmenee harmaanruskeaksi mössöksi kenturalle. Onneksi tukena on erinomaisia työkaluja muistuttamassa matkanteon tärkeydestä.

Upea Frida Koti kaupungin laidalla -blogista on tehnyt yhdessä ystävänsä Merjan kanssa aivan mielettömän ihanan kalenterin “Unelmieni vuosi”. Olen muutenkin ihan muistikirja- ja kalenterifani, joten olin tikahtua innosta, kun Frida kysyi, haluaisinko testikappaleen tuosta. Jo heti ensimmäisen selailun jälkeen totesin, että kalenterihan on aivan kuin tismalleen toiveideni mukaan tehty!
Kiitollisuuspäiväkirja on ollut itselläni iltaohjelmassa vähän vaihtelevalla menestyksellä. Unelmieni vuosi -kalenterissa on joka päivälle varattu kohta kiitoksille, mikä helpottaa merkittävästi tavan ylläpitoa.

Kalenterissa on myös joka kuukausi tosi kivoja rastitustehtäviä. Voin jo nyt nähdä, miten yksinkertaiset “tehtävät” auttavat muistamaan, että välillä on hyvä pysähtyä nauttimaan hetkestä – eikä vain stressata eteenpäin. Tyhjille sivuille voi kirjoitella omia ajatuksiaan ja mietteitä unelmien vuoden varrelta.

Viikkokalenterin, kiitollisuuspäiväkirjan, rastitustehtävien ja muistikirjasivujen lisäksi kalenterissa on omassa muovitaskussaan säilytettävä aarrekartta. Itse en ole moista koskaan tehnyt, mutta niin paljon olen kuullut unelmien visualisoinnin voimasta, että ihan sormet syyhyävät päästä toteuttamaan tuota. Onkin tosi mainiota, että karttapohja on olemassa, itse kalenteri kun alkaa tietty vasta vuoden alusta, enkä millään malttaisi odottaa sinne asti.
Sain tosiaan oman Unelmieni vuosi -kalenterin lahjaksi (kiitos vielä kerran Frida!!), mutta täältä löytyy lisätietoja ja tilausmahdollisuus, jos alkoi kiinnostaa.
Toinen työkaluni hyvinvoinnin ylläpitoon on pääasiassa fyysiseen puoleen keskittyvä Wellness-kirja. Yksinkertaisten harjoitusten ja ruokavalion rukkaamisen avulla on kuulemma mahdollisuus päästä kokonaisvaltaisesti parempaan balanssiin. En ole vielä kovinkaan paljoa ehtinyt tutustua opukseen, mutta ajatuksenani onkin, että otan tuosta osion kerrallaan ja esittelen sen täällä blogissa omien kokemuksieni kanssa.
Näin todennäköisesti pysyn itse paremmin valitsemallani tiellä ja ehkä iloa ja hyötyä välittyy myös sinne ruudun toiselle puolelle.

Jooga, pilates, meditaatio, ayurveda, ravinto, treeni, spa ja tanssi – jos näillä ei syksystä tule hyvä, niin ei sitten millään!

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’XL-S Medical 2′ title=’Elämäntaparemontin väliaikatiedote’]

Parisen viikkoa sitten kirjoittelinkin, että olen aloittamassa näköjään jokakeväiseksi perinteeksi muodostunutta elämäntaparemonttia. Ja että tuekseni puuhaan sain Indiedaysin ja XL-S Medicalin yhteistyökampiksen myötä XL-S Medical rasvansitojia.
Kahdessa viikossa ei nyt vielä ihmeitä ehdi tapahtua, vaikka olisi millainen itsekuri. Jos samaan syssyyn osuu vielä ID-hulinaa Helsingissä, vappu ja aivan järkyn karseita lumiräntäisiä kevätkeleja, ei itseni kaltainen mukavuudenhalun huippu tosiaankaan saavuta mitään päätähuimaavia tuloksia.

Yrityksestä ei silti ole ollut pulaa! Olen huomannut XL-S Medicalin auttavan remppaprojektissani monellakin tapaa:

• Ruotuun palaaminen on ollut helpompaa. En ole kärsinyt ollenkaan niin pahasti itselleni hyvin tyypillisestä “no antaa mennä sitten koko rahan edestä” -fiiliksestä, joka iskee helposti pienenkin sortumisen jälkeen. Pikku pussukka rasvansitojaa auttaa muistamaan, että pienet harha-askeleet ei todellakaan tarkoita sitä, että koko homma pitäisi romuttaa.
• Ruokailuihin tulee kiinnittettyä enemmän huomiota. XL-S Medical -jauheita tulee nauttia yksi pussukka jokaisen kolmen pääaterian jälkeen (aamiainen, lounas, päivällinen). Tästä syystä tulee mietittyä huomattavasti tarkemmin milloin syö ja mitä syö. Erityisesti välipalat ovat muuttuneet oikeasti välipaloiksi pienten aterioiden sijaan.
• Vatsan toiminta on ollut erinomaista! Anteeksi, jos tämä oli jollekin too much information, mutta itselläni menee monesti ruuansulatus vähän sekaisin, kun alan rukkailla syömistottumuksiani. Nyt olen voinut sen puolesta aivan loistavasti.

Eli kokemukseni ovat olleet yksinomaan positiivisia, vaikka mitään kunnollista raportoitavaa vielä tähän mennessä ei ole tullutkaan. Olen sitä mieltä, että mikä tahansa apuväline, joka auttaa pitämään katseen pallossa, on hyvä asia. Ja ainakin itselleni myös välttämätön.
Ulkoilun ja liikunnan lisäämisen kanssa on ollut kanssa vähän niin ja näin. Onneksi kelit on nyt vähän lämminnyt ja edessä on kiva pieni miniloma (meillä on perjantaikin vapaata!). Ajattelin laittaa fillarin kuntoon ja vihdoinkin alkaa taas pyöräillä töihin. Niin kätevää, kun saa hoidettua työmatkan ja liikunnan samassa paketissa!

Eli kyllä tämä tästä! Pitää vain muistaa, että Roomaakaan ei rakennettu päivässä ja pienet harha-askeleet kuuluu elämään!