Tällä viikolla on ollut ohjelmassa ankaraa synttärijuhlaputkea. Merkittävin kaikista on tietty Peetun odotettuakin odotetumpi 18 v. synttäripäivä. Tärkeää päivää varten pitää tietty olla uusi herkullinen mekko. Minttu kaivoi kätköistään muutama vuosi sitten Marimekon alesta hankitun hehkuvan pinkin kangasbiitin. Täydellisen tuntuiset kaavat löytyivät Burdan Young -kaavakirjasta.

Periaatteessa osaan kyllä piirtää kaavat itse/leikata vaatteita ilman kaavojakin, mutta silkkaa laiskuuttani haluan aina ompeluprojektieni pohjaksi jotkut ainakin vähän sinnepäin -kaavat. Lopputulos on harvoin, jos koskaan, täysin kaavojen mukainen. Eikä niin tainnut käydä tälläkään kertaa. 😉 Silti on jotenkin matalampi kynnys alkaa toteuttaa asumielikuviaan kankaasta, kun on jonkunlainen konkreettinen lähtökohta.

Minttu ompeluhommissa… Yöunet ovat jääneet hiukan vähäisiksi, kun menin lupaamaan, että mekko on valmis huomisia synttärijuhlallisuuksia varten. Ja mitäs ideaa sitä olisikaan päivän myöhässä valmistuneessa juhla-asussa!? Eli I do not complain! Nyt vain täytyy pitää peukkuja, että sovitusmuutokset osuivat kohdalleen, helma ei ole aivan liian lyhyt ja että Peetu on muutenkin tyytyväinen erehdyttävästi karamellia muistuttavaan uuteen mekkoonsa. Kuvatodisteita tulossa toivottavasti jo huomenna.

Ruotsalaiset lukiolaiset pääsevät sikäli helpommalla kuin suomalaiset, että kolmasluokkalaisia ei kiusata kirjoituksilla. Siitä seuraa, että abit eivät myöskään jää lukulomalle. Ja siksi kakkosista ei ikinä tule koulun vanhimpia. Eikä tietty näin ollen juhli vanhojenpäivääkään.

Pikkuisen päästiin kuitenkin fiilikseen täälläkin, kun bf:n tytär tanssi vanhoja Tampereella. Puku on Isan itse suunnittelema ja toteuttama. Lopputuloksena upea poltetun oranssin, punaruskean ja erityyppisten materiaalien muodostama kokonaisuus.  Pisteenä i:n päällä avonainen selkä ja pitkät solmitut nauhat. Ja täytyy kyllä sanoa, että rastoista voi tosiaankin saada todella makean kampauksen.

En taida edes kehdata kertoa, miten kauan tweed-takkiprojekti on ollut työn alla… No eniveis, jostain pari vuotta vanhasta Burdasta löydetyillä kaavoilla valmistui vihdoin pikkuisin omin sovelluksin höystetty 50-lukuhenkinen villakangastakki. Tykkään oikein kovasti mallin isoista kauluksista, laatikkomaisesta muodosta ja pitkät nahkahanskat (mulla on uudet – pitääkin muistaa esitellä ne!) paljastavista väljistä hihoista. Ja tietty puisista aidoista 50-luvulta peräisin olevista napeista.

Burdassa oli muistaakseni parikin eri versiota takista ja pitihän mun itsekin vähän säätää kaavoja. Juuri nyt ei ole muistissa lehden numeroa, mutta kaivan sen ilman muuta esiin, jos jotakuta kiinnostaa…

Napit on tosiaan ihan oikeesti oikeesti 50-luvulta. Suuren kokonsa puolesta ei ehkä kaikkein käytännöllisin valinta, mutta eihän näitä päätöksiä sen perusteella tehdä! 🙂

Vuorikankaassa seikkailee söpöjä kettuvauvoja (vaikka taitavat kyllä olla susia, supikoiria tms…) metsänvihreällä pohjalla.

Takki on siis lähes musta – toisin kuin edellisistä kuvista voisi päätellä. Salamalla otetussa kuvassa on lähes luonnolliset värit.

Mikään hyperkylmien talvikelien takki tämä ei tosiaankaan ole, mutta pikkupakkasilla pärjäilee ihan varmasti.

Siitä on varmasti jo reilusti yli puoli vuotta, kun kaverini Nadja laittoi facebookissa varsin seriöösisti otsikoidun viestin: “ihan vakavan sorttinen kyssäri”. Sinänsä hauskaa, koska yli puolet viestittelystämme koskee normaalisti enemmän tai vähemmän työasioita… 😀

Vakavan sorttinen kyssäri osoittautui toivomukseksi, että voisin ommella Nadjalle unelmien mekon, hänen omiin 30 v. synttärijuhliin, joita olisi tarkoitus viettää oikein kunnon kalaaseilla. Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä, joten noin ziljoonan inspiraatiomeilin jälkeen ryhdyttiin hommiin.

Koko juhlien fiiliskuvaksi Nadja valitsi Mulberryn kevätkampanjan ilmapallojen täyttämän tivolikarusellin. Iloista, kevyttä, hilpeää ja riehakasta kangasta lähdettiin siis metsästämään. Yritin etukäteen antaa vinkkejä kagaskaupoissa kiertelyn varalle. Yleensä on turhanaikaista etsiä jotain tismalleen mielikuvien mukaista kangasta – ja jo kolmannessa kaupassa Nadjakin totesi, ettei varmaan sellaista kevyttä vaaleaa puuvillakangasta, jossa on pikkuisia punaisia kirsikkaterttuja taida olla kovin helposti saatavilla.

Ensimmäiseltä kierrokselta muistiin jäi noin kolme tai neljä kangasta, joita Nadja oli kuulemma käynyt useaan otteeseen tsekkailemassa. Kun sitten vielä saatiin luonnosteltua paperille toivomusten mukainen, vähän fiftarihenkinen mekko, ei kagasvalinnasta ollut enää epäilystäkään. Vaaleankeltaiset, keväänvihreällä ympäröidyt pallot lemmikinsinisellä pohjalla sopi saumattomasti kaikkiin suunnitelmiin.

Viime perjantaina sitten vihdoin juhlittiin Nadjan kauan ja innolla odotettuja 30 v. synttäreitä. Ja täytyy sanoa, että juhlakalu oli suloinen kuin mikä karamellivärisessä mekossaan!

Helmassa on pituutta yli neljä metriä. Aluksi suunniteltii alle vielä tyllialushametta tuomaan lisämuhkeutta, mutta lopulta tuumattiin, että se on kyllä parempi ihan näin.

Virallinen blogi-pose ajalta ennenkuin alas roikkuva pää ja sisään käännetyt jalkaterät muuttuivat standardiksi…

Kampaus, ruusu, korut, asusteet – täydellisen ihana kokonaisuus, joka mielestäni tavoittaa mainiosti inspiraatiokuvan keveänonnellisen tunnelman.

Takaa pääntie on uurrettu juuri niin syvään kuin mahdollista ilman, että joutuu tekemään hankalia kompromisseja alusvaatteiden suhteen. Vyötäröä kiertävä nauha päättyy taakse solmittavaan rusettiin, joka ei kyllä kuvassa näy mitenkään erityisen hyvin…

Lisää juhlapukuja luvassa ensi viikolla!

Muutaman katastrofaalisesti päättyneen ompeluprojektin jälkeen olen päättänyt, että en ikinä ompele mitään ilman kaavoja. Tiedättehän niitä hetkiä, kun on tulossa juhlat tai muuta menoa ja samana päivänä tajuaa, että kaapista ei löydy kertakaikkiaan mitään kivaa. Sitten mieleen pongahtaa jokin kiva kangas, joka lojuu kaapissa odottamassa ompeluinspiraation heräämistä. Jossain nerokkuuden puuskassa sitä sitten tuumaa, että äkkiäkös tuosta surautan jotain kivaa illaksi. Yleensä nuo projektit päättyvät pilalle silvotuksi kangaskasaksi ja hermojen menetykseen. Edelleenkään ei ole mitään päällepantavaa, mutta sen lisäksi on jo tajuton kiire.

Peetulla on yksi musta, jo pari vuotta sitten TopShopista hankittu, mekko, joka on ollut suunnattoman rakas ja paljon käytetty. Sisäiset varotuskellot olivat varmaan jo kesälomilla, kun havaitsin leppoisasti lupaavani, että kyllähän tuollaisen mekon voin ommella. no problemos…

TopShop-mekko on aika simppeli malliltaan. Yläosa on suora, vain laskokset vyötäröllä tuovat muotoa. Hihatkin ovat yksinkertaiset holkkihihat, joten varsinaisia mittaongelmia ei ollut odotettavissa. Kaikken helpointa “kopion” tekeminen olisi, jos mallin voisi ratkoa palasiksi ja käyttää kaavoina. Musta mekko on kuitenkin edelleen käytössä, joten palastelu ei tullut kysymykseen.

Ihan yksyhteen esikuvansa kanssa uutukaismekko ei tietenkään ole. Pallokangas on paksumpaa ja jäykempää – jo se muuttaa yleisilmettä. Saattaa olla, että mittausvaiheessakin ompelija teki joitakin “omia ratkaisuja”. Lopputulos on kuitenkin raikas ja kiva, eikö vaan?

Tavoitteena oli saada aikaiseksi helppo arkimekko, joka sopii monenlaiseen menoon. Helmaan oli tarkoitus tulla pieni valkoinen tyllireunus – vähän niinkuin alla olisi tyllialushame muhkeutta tuomassa. Helma näytti tyllin kanssa todella kivalta (harmi etten tajunnut napata kuvaa siinä vaiheessa!!), mutta lisäsi niin paljon juhlavuutta kokonaisuuteen, että se ratkottiin pois. Monet käyttävät tyllivirityksiä ihan arkisinkin eikä se sinänsä olisi ollut hassumpi, mutta Peetun mielestä mekko on parempi ilman. Itseasissa luulen, että olisin itse päätynyt samaan ratkaisuun, jos kysymyksessä olisi ollut oma mekkoni.

Ilman kaavoja ompelu onnistuu siis aivan mainiosti! Nyt yritän pitää näppini kurissa, etten tästä innostuneena silvo koko kangasvarastoani piloille. Ha ha! Aika monta projektia on itsellekin edelleen jonossa ja täytyy sanoa, että homma sujuu kieltämättä tuhannesti noileemmin, kun skippaa kaavojen piirtämisen.

Mitä mieltä olette – aikas kiva mekko vai kuinka?

Ostin ensimmäistä kertaa Ottobre design -nimisen kaavalehden. Käsittääkseni tuo on suomalainen? Nyt kysymys kuuluu – onko kellään kokemuksia lehden kaavoista? Voiko mitoitukseen luottaa ja miten kaavat toimivat noin yleensä? Olen ollut aika säännöllisesti pettynyt Käsityökerho-lehden kaavoihin, mutta Burdan jutut toimivat yleensä hyvin. Kaikki kokemukset Ottobre designin kaavoista ja malleista otetaan kiitollisuudella vastaan!

Terveisin “laiskuriompelija, joka kyllä varmaan osaisi mittaamalla selvittää kaavojen sopivuuden, mutta haluaisi silti saada aitoja ompelijareferenssejä ennen puuhaan ryhtymistä” 🙂