Category: DIY

Tällä viikolla tuli kauppoihin tämän vuoden ensimmäinen Burda. Kuten vuodenvaihteessa lupasin hankin lehden heti, kun se ilmestyy ja raportoin sisällöstä sekä valkkaan jonkun kivan mallin toteutettavaksi.

Itseäni ärsyttää muuten suunnattomasti se, että kaavalehdet on pakattu muovikelmuun! (vaikka en kyllä oikeasti ole mtenkään helposti ärsyyntyvää sorttia!! :D) Kaavalehdet kun ostetaan nimenomaan kaavojen – eli tarjolla olevien mallien vuoksi, joten olisi tosi tärkeää nähdä etukäteen, onko kalliin lehden hankinta aiheellista. Ymmärrän kyllä, että muovit ovat suojaamassa, etteivät lehden välissä olevat kaava-arkit häviä tai vahingoitu. Eli olen täysin tietoinen siitä, että ärsyyntymiseni on ihan turhaa – tuskin itsekään ostaisin kaavalehteä ilman suojapussia. 😀

Vuoden ensimmäisessä Burdassa on mielestäni tosi paljon hyviä peruskaavaksi käyviä juttuja ja erittäin monta ns. helppoa mallia, jotka sopivat myös vähän vähemmän ommelleellekin.

Peetun suosikit lehdessä on Lovely Lingerie -sarjan toppi ja pikkarit.

Alusasuja en ole koskaan tehnyt itse ja jotenkin tuntuu, että kotivehkeillä on aika mahdoton saada yhtä sileitä ja iholla mukavan tuntuisia saumoja aikaiseksi kuin juuri sitä varten kehitellyillä tehdaskoneilla. Tuo toppiosa on kuitenkin mielestäni aivan erityisen hyvä perusmalli kaikenlaisten korsettivetiemien tekemiseen. Siis kaikki kesä- ja juhlamekot olkaimilla tai ilman, voi rakentaa tuon päälle…

Lupaavien osastoon laitoin myös rypyttämällä “drapeeratun” (oikea drapeeraus tehdään käsin laskostelemalla) epäsymmetrisen mekon. Jostain syystä kuvittelin tuon toinen-olkapää-paljaana -trendin hyvin nopeasti ohimeneväksi, mutta omaa silmääni malli miellyttää kovasti edelleen.

Lehdestä löytyi myös tosi monta kivaa juttua +kokoisina. Esimerkiksi tuon kimonon haluaisin toteuttaa. Keväämmällä siitä saisi oivan takin korvikkeen – eikä tuollaisen melko suoran mallin kaavan pienentäminen ole mikään ylivoimainen juttu.

Ensimmäisenä toteutuslistalle päätyivät kuitenkin kietaisutoppi ja ja kynähame:

Tarkoitus olisi siis toteuttaa mallit as soon as possible, niin että jos lopputulos miellyttää silmää myös ruudun sillä puolella, ehtii lehden vielä hankkia itselleen ilman mitään erikoiskommervenkkejä. Tosin tämän viikonlopun ja ensi viikon ohjelma näyttää sen verran bookatulta, että ompeluhommat jäävät ensi viikonlopulle. No, Burda 1-2012 on myynnissä vielä kolme viikkoa, niin että eiköhän tässä ehditä.

Ompelukerhoprojektin ensimmäiset mallit valitsin ihan sillä perusteella, että tuollaisia helppoja toimistoon kelpaavia vaatteita tarvitsen kipeästi garderobiini. Ilokseni – ja toivottavasti teidänkin iloksi – huomasin, että molemmat mallit ovat saaneet “helppo ommella” -leiman ja kynähameesta on jopa seikkaperäinen ompelukoulu lehdessä. Suurin haaste näissä taitaa olla tuo kieli… Mutta muistakaa, että Mintulta voi aina kysyä neuvoa ja vinkkiä!!

Lauantaina tapahtui jotain todella häkellyttävää ja ennalta arvaamatonta. Peetu mainitsi ihan ohimennen, melkein sivulauseessa, että saattaisi voida haluta hameen, joka olisi sen verran pitkä, että pikkarit eivät vilahtele ihan jokaisessa liikkeessä (!!). Ilahduin ja hämmennyin moisesta toiveesta niin paljon, että puhalsin siltä istumalta pölyt ompelukoneen päältä ja kaivoin kangasvarastostani mustan pellavasekoitekankaan. Parin tunnin duunauksen jälkeen lopputulos oli tämä:

Melkein polvipituinen helma näytää yllättävänkin keveältä – klassiselta ja modernilta yhtäaikaa. Marimekko Converset sopii enemmän kuin täydellisesti kokonaisuuteen.

Hameen materiaali on pellavasekoitetta, joka tottelee mukavasti vyötärölaskosten skarppia muotoa, mutta laskeutuu just sopivan ryhdikkäästi. Väri ei ole ihan pikimusta vaan ennemminkin lempeä ja elävä hiilenmusta.

Oli ihan pakko ottaa illalla päivänasukuvasarjan jatkoksi vielä yksi kuva. Peetu tuli töistä kotiin uusi takki päällään. Valitettavasti pusakan hieno tumman smaragdinvihreä samettinen väri ei oikein pääse tässä oikeuksiinsa…

  • hame, Mintun ompelimosta
  • paita (oikeasti tunika…), Cheap Monday
  • sukkikset (Mintun), saatu tuliaisiksi Italiasta
  • tennarit, Converse
  • huivi, tuliainen Thaimaasta
  • kello, Zadig & Voltaire
  • takki, 2nd hand /Americana

Karkki osti noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten kielikurssireissulla Lontoon Zarasta tosi kivan koralli-valkoraitaisen mekon. Ainoa ongelma on ollut se, että sen paremmin Karkki, Peetu kuin Minttukaan ei ole oikein osannut käyttää sitä. Suloisuutensa – sekä selkeän tuunauspotentiaalinsa – ansiosta mekko on välttänyt kirpparikohtalon kerta toisensa jälkeen.

Mekon korsettimaisessa yläosassa suunnitteluvirhe kohtaa säästöbudjetin. “Luut”, joiden avulla olkaimeton mekko pysyisi päällä, on ommeltu vain etupuolelle ja ne päättyvät rintojen alle. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että viritys ei ollut kovin helposti päällä pysyvää sorttia.

Jossain vaiheessa ajateltiin, että vyötärön rusettinauhasta viriteltäisiin jonkinmoinen halterneck. Jotenkin kuitenkin raitainen kokomekko tuntui vaikeakäyttöiseltä ajatukselta. Aika harvassa kun kuitenkin on ne tilaisuudet, missä haluaisi näyttää pirtsakalta Marianne-karkilta. Eihän täällä juhlita edes vappua…

Eilen sattui pikkuisen pilvisempi lomapäivä, joten raaskin uhrata kaikki 30 minuuttia tuunaushommiin. Lopputuloksena aivan hillitömän ihana fiftarihenkinen hamonen!!

Ompelin irrallisen rusettinauhan vyötärökaitaleeksi ja siksakkasin stopparit poikkaantuneeseen vetoketjuun. That’s it! Kyllä kannatti tätäkin projektia pitkittää vuosikausia… Ha ha!!

Lisäksi Peetulla on kuvassa:

  • neuletakki, Vero Moda
  • toppi, H&M
  • ballerinat, saatu Aussielta 🙂

Viikonlopun auringonpaisteen ja helteen keskelle osui pari pilvisempää tuntia. Sormet syyhysivät päästä Olssons Tyger -kangaskaupasta löytyneen i-ha-nan pitsinpalasen kimppuun. Haaveksin jostain simppelistä, helposta topista, jonka saisi vähällä vaivalla muunnettua söder-hipistä gala-kelpoiseksi.

Leikkuvaiheessa käytin henkisenä tukena vanhasta Ottobresta löytynyttä perustopin kaavaa. En nyt tiedä oliko kaavasta varsinaisesti hyötyä tai apua. Se on tarkoitettu trikoolle ja muutenkin muokkasin topin mittasuhteita leikkuuvaiheessa aika perusteellisesti.

Venepääntie tuli mukaan kuvioihin vähän – hups – sattumalta. Tai ehkä alitajunta ohjaili saksia, kun yritin vältellä kaikkea, mikä vähänkään vaikuttaisi syvään uurretulta. Pikkuiset kimonohihat tekee yleisilmeestä vähän puetumman, mutta ei kuitenkaan liian väkisin tehdyn näköisen.

Pitsi on laadukkaan joustavan pehmeää ja kivasti kolmiulotteista. Olen aika laiska penkomaan kangaskauppojen tilkkukasoja, vaikka niistä yleensä tekee parhaat löydöt. Olssons Tygerin tapaiset kangaskaupat ostavat usein design-merkkien tehtailta kaikki jäännöspakat ja välillä voi tosiaankin tehdä ihan mahtavia löytöjä. Toppiin tarvittava pitsipalanen maksoi alle 3 euroa.

Simppelin topin juju on selkäpuolen lurpsakasti laskeutuva pääntie.

Pitsitoppi on kuvattu yhdessä Uniqlon luonnonvalkoisen topin ja Monkin ikivanhan minihameen kanssa. Jalassa Mohedan puukengät ja koska en jaksanut meikata paitakuvien ottamista varten piti nassu peitellä raksuilla Tom Ford -arskoilla.

Postilaatikkoon kolahti muutama päivä sitten Marimekon kirja Surrur – Tee oma Marimekkosi. Piintyneelle Marimekko-fanille, joka jo kasikytluvulla pakotti äiskän ompelemaan raitapöksyjä ja kukkahameita Marimekon kankaista, kirja on varsinaista nannaa.

Marimekko Surrur 9

Kirjan idea on, että seitsemän Marimekon suunnittelijaa Mika Piiraisesta Maija Lounekariin ovat saaneet vapaat kädet suunnitella jotain kivaa Marimekon kankaista. Jotain kivaa, jonka kuka tahansa enemmän tai vähemmän ompelutaitoinen voi itse toteuttaa.

Marimekko Surrur 8

Ohjeita on ihan laidasta laitaan. Vaatteita, leluja, sisustusjuttuja, asusteita ja jokunen käsittämätön – mutta kieltämättä kivan näköinen härpäkekin on mukana. Osa vaikuttaa äärimmäisen helppotekoiselta (ja myös näyttää siltä…), kuten pelkästään leikkelemällä tehdyt “kaulakorut”. Kirjan kansikuvan variksenpelätti taas on kyllä kieltämättä hienon näköinen, mutta vaikuttaa ihan tajuttoman suuritöiseltä ja näin kerrostaloasujan kannalta aika turhalta jutulta. Mutta tajuan toki, että kirjan tarkoitus ei ole olla Burda goes Marimekko

Marimekko Surrur 7

Kirjan yli 60 ohjeeseen mahtuu toki mukaan riittävän iso liuta sormia syyhytttävän kivoja malleja. Rento duunarin haalari pitää ainakin toteuttaa. Ja kimono (vaikka en kyllä tajunnut, miksi kankaan pitäisi olla nurinpäin??) ja shortsit ja monitoimihuivi ja  pitkä rivu helppoja rinkulatauluja.

Marimekko Surrur 6

Ohjeiden lomassa on suunnittelijoiden omia sanoja työstään, elämästään, ympäristöstä, inspiraatiosta. Niitä lukiessa tulee lämmin ja läheinen olo. Ihan kuin lukisi heidän henkilökohtaisia blogejaan. 🙂

Marimekko Surrur 5

Tuossa on ne shortsit, jotka haluan ehdottomasti ommella. Ja ajattelin testata lippistä kanssa. Kesällä aurinkoa ottaessa pitää kuitenkin olla jotain päässä, ettei hiukset pala ihan karrelle. Huivihässäkkämäinen lippis olisi ehkä just sopivan rento ja hassu siihen puuhaan.

Marimekko Surrur 4

Osa sisustusjutuista vaikuttaa niin haastavilta hommilta, että tuskin tohdin ryhtyä edes haaveilemaan moisien toteuttamisesta. Muutenkin Mintun ompeluprojekteista noin 70 % tuppaa jäämään suunnitteluasteelle. Siksi pidänkin aina huolen, että toteuttamista on odottamassa aina iso kasa erilaisia asioita sisustuksesta vaatteisiin ja asusteisiin. Toteutumisprosentti kun vaikuttaa olevan vakio oli suunnitelmia vähän tai paljon.

Marimekko Surrur 3

Jos perheessä tai tuttavapiirissä on lapsia, löytyy kirjasta ihan ekstrapaljon kaikkea kivaa. Yhdessä toteutettavia askartelujuttuja, leluja, käsinukkeja ja hauskoja toimivanoloisia perusvaatteiden kaavoja.

Marimekko Surrur 2

Käsityölehtimäiseen tyyliin kaavat on esitelty kirjan lopussa selkeästi työpiirroksin. Tästä ei nyt saa ihan koko kuvaa kirjan sisällöstä, sillä monet inspiroivat jutut eivät tosiaankaan vaadi kaavoja. Ompeluhommia pedagoginen esitystapa helpottaa ihan varmasti ja piirretyistä kuvista saa myös välillä paremman käsityksen vaatteen rakenteesta kuin valokuvista.

Marimekko Surrur 1

Tunnistettavaa Marimekkoa myös kaava-arkkisivulla.

Olen nyt selaillut kirjaa pari päivää ja olen ihan liekeissä suunnittelemassa yhden sun toisen jutun toteuttamista. Lisäksi Peetu on ilmoittanut haluavansa ainakin duunarin haalarin ja kietaisupaidan. Vielä en ole ehtinyt testailla malleja käytännössä, mutta jo nyt tuntuu siltä, että monet kaavat tulevat olemaan käytössä (ja oman muokkauksen kohteena…) vielä pitkään. Ihan ihanaa, että kirja on oikea kirja eikä loppumattomiin lehtipinoihin häviävä magazine. Kivasti toteutettu ja hyvin marimekkomainen kirja on ehdottomasti must jokaisen Marimekon kanssa kasvaneen kirjahyllyssä – vaikkei niin ompelemisesta välittäisikään!

Pari valvottua yötä sinne tai tänne. Peetun synttärimekko tuli kuin tulikin ajoissa valmiiksi! Peetu oli tosi tyytyväinen karamellinpinkkeihin heiluhelmoihin. Särmää asulle tuovat harmaat kynnet, platform-puukkarit ja indie  18 vee -asenne. 🙂

    Peetun synttärimekko 5 Peetun synttärimekko 4 Peetun synttärimekko 3 Peetun synttärimekko 2 Peetun synttärimekko 1

  • mekko, Mintun ompelimosta
  • sandaalit, TopShop
  • harmaa kynsilakka, H&M
  • vyö, Accessorize
  • kaulakoru, Kalevala Koru
  • rannekello, Zadig&Voltaire

Päivän soundtrack 😉

Old stuff