Suurimmalla osasta korujani on jokin symbolinen merkitys. Tai no, kyllähän varastoistani löytyy niitä hetken huumassa hankittuja krimskramssu-pukuhelyjäkin, mutta ne kaikkein rakkaimmat, ne joita käytän päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen, ovat kaikki merkitykseltään tärkeitä.
Uusimmat tulokkaat rakkaiden ja symboliarvoltaan merkittävien korujen joukossa on Ideakorun käsityönä valmistetut hopearannekorut (saatu blogiyhteistyön myötä). Noin 5 mm levyisiin koruihin on taottu Karkin ja Peetun nimet.

Karkki lähti viime torstaina Berliiniin ja Peetu on ollut jo viime syksystä lähtien Uumajassa. Vielä koskaan en ole ollut siinä tilanteessa, että molemmat lapsukaiseni ovat yhtäaikaa fyysisti kaukana. Ei meidän väliset henkiset siteet etäisyydestä kärsi, ei tietenkään, Siitä huolimatta tuntuu ihanalta pitää ranteessa koruja, jotka tuovat tytöt jollain tavalla myös ihan konkreettisesti lähelle.
En yhtään ihmettele, että elämän merkkihetkinä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, lakkiaisissa, lasten syntymisen yhteydessä, huomenlahjana tai kun täytetään tasavuosia, merkittävä ja hetken mieleen palauttava koru on juuri se paras lahja. Kaikki muu on niin helposti kuluvaa, arkista ja korvattavissa, mutta koruilla on parhaimmillaan tunnearvoa, mitä ei voi verrata muuhun.

Ideakorun hopeakoruihin voi halutessaan ikuistaa mietelauseen, elämänviisauden tai vaikka laulun säkeen, jota haluaa itse tai lahjan saajan kantavan mukanaan. Itse tykkään todella paljon rannekoruista, joissa on lasteni nimet. Mietin juuri, miten kiva ajatus olisikaan, jos olisi aikoinaan saanut rannekorun aina, kun lapsi on syntynyt – tuollaisia kauniita kapeita korujahan olisi voinut kerätä ranteeseen vaikka miten monta!
Tekstin saa halutessaan toki myös kihla- ja vihkisormustyyliin myös korun sisäpuolelle. Toisaalta, jos valitsisi esimerkiksi jonkun elämänviisauden taottavaksi ranteeseen, sen varmasti haluaisi näkyvän korun käyttäjälle ihan aina.

Kevään ja kesän juhlasesonki on ihan juuri ovella. Äitienpäivä, lakkiaiset, konfirmaatiot ja varmasti myös monet häät ja vauvojen nimijuhlat ovat edessä. Mikäli lahjahankinta yhtään mietityttää, suosittelen tutustumaan Ideakorun valikoimaan ja etenkin mahdollisuuteen teettää pienellä vaivalla todella henkilökohtainen ja lahjan saajaa ilahduttava koru!

*Toteutettu yhteistyössä Ideakorun kanssa*

Kaikilla rakkailla koruillani on jokin itselleni tärkeä tarina, symboliarvo tai merkitys. Aina silloin tällöin tulee huitaistua kaulaan Glitterin statement-hilu tai roikuttaa korvissa Hennesiltä hankittua bling-blingiä, mutta normaalisti en käytä kuin tarkkaan valittuja koruja.
Nyt tärkeiden valikoimani on kasvanut ihanalla Toivomusluu-riipuksella.

Ideakorun kaikki korut valmistetaan käsityönä, siksi jokainen yksilö on uniikki – kenelläkään toisella ei ole tismalleen täydellisesti samanlaista riipusta. Toivomusluu – tai Wishbone – koru on sterling-925-hopeaa, niinkuin suurin osa Ideakorun malleista muutenkin. Lisäksi löytyy kullatusta hopeasta, alpakasta ja alumiinista valmistettuja koruja) koko valikoima löytyy täältä: Ideakoru/Tuotteet.
Korut toimitetaan kauniissa rasiassa, joka jo sellaisenaan käy lahjapaketista.

Mutta miksi juuri Toivomusluu?
Tärkeimmät asiat elämässä ovat usko, toivo ja rakkaus. Olkoonkin rakkaus niistä suurin, mutta juuri tällä hetkellä – tai oikeastaan jo aika pitkään – olen ollut kuitenkin sitä mieltä, että itselleni tärkein on toivo. Ehkä myös toivo rakkaudesta, mutta erityisesti siinä mielessä, että aina on toivoa, toivoa ei kannata menettää, aina on olemassa toivoa paremmasta, niin kauan kuin on toivoa on elämää (pun intended…). Kaikkea tätä Toivomusluu-koru symboloi minulle ja kaikesta siitä haluan sen muistuttavan.
Aina on toivoa.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että koru on parhaimmillaan, kun sen on saanut lahjaksi joltakulta, joka on sen ajatuksella juuri sinua varten valinnut valinnut. Noh, käytännöllisteknisistä syistä olen päättänyt joustaa periaatteessani sen verran, että itse itselle lahjaksi annetut ovat ihan yhtä merkityksellisiä.
Ideakorun toimistusehdoissa mainitaan toimitusajaksi noin viikko, mutta kannattaa varmasti olla yhteydessä tuonne (tiedot kuvassa tai kotisivulla), jos vaikka haluaisi yllättää rakkaansa tai läheisensä Ystävänpäivänä Toivomusluulla perinteisen sydämen sijaan. Tai jollain muulla Ideakorun persoonallisista, käsintehdyistä koruista. Valikoimissa on myös kookkaampia ja rouheampia versioita, jotka sopivat hyvin maskuliiniseen tyyliin!
*Toivomusluu-koru saatu*

Yritän kaikkeni, että saisin rajoitettua “itselle ostettujen joululahjojen” määrän minimiin. Ei nyt niin, että tapanani olisi antaa mopon karkailla mitenkään ylimitoitetusti, mutta kyllähän sitä kurinalaisuus helposti vähän löystyy tähän aikaan vuodesta. Kuka nyt ei olisi sitä mieltä, etteikö olisi ollut niin tavattoman kiltti, että muutamat shoppailut sinne ja tänne on ihan ansaitut? Jotain ihanaa, josta on haaveillut jo pidempään, voi kuitenkin joulun varjolla hankkia.
Acnen villainen Canada -huivi terrazzo black -sävyisenä on ollut ostoslistallani jo kesästä lähtien. Monta kertaa olen ollut jo melkein kassalla kaunokaisen kanssa, mutta sitten on kuitenkin tuntunut siltä, että kelit ovat vielä niin lämpimät, ettei sitä voisi kuitenkaan ottaa vielä käyttöön. Vieläkään ei ole mitenkään hurjan viileää ulkona, mutta toimistolla on sen verran taas ac:t täysillä, että villashaaliin kääriytyminen ei ole mitenkään liioiteltua.

Jonkin verran olen kuullut nurinaa siitä, että Acne nostaa samaan tahtiin hintojaan kuin mitä maailmanvalloitus etenee. Itse olen sitä mieltä, että 130 euroa lähes jättikokoisesta laatuvillahuivista on ihan kohtuullisesti, mutta kieltämättä esim. nahkatakkien hinnat ovat viidessä vuodessa vähintään tuplaantuneet. Toisaalta jos hintataso alkaa lähennellä luksusbrändien vastaavia, niin myös putiikissa saatava palvelu on aivan ensiluokkaista.
Ainakin Norrmalmstorgetin flag ship storessa on sellainen meininki, että huh huh. Myyjiä on paljon, he ovat superystävällisiä ja iloisia aidolla ja pakottomalla tavalla, heillä on aikaa sinulle ja ongelmallesi – vaikka se olisikin vain parhaimman huivin sävyn valinta. Ostokset kääritään nätisti paperiin, joka kiinnitetään sinettilogotarralla. Lisäksi kauppakuitti sujautetaan pieneen Acne-roosaan kirjekuoreen ennenkuin se annetaan käteen (eikä työnnetä ostokassiin – tapa, mitä en kertakaikkiaan jaksa käsittää!).

Yhteinen taipaleemme huivin kanssa on vasta alussa, mutta olen aivan varma, että siitä on tulossa pitkä ja onnellinen. Tosin tänään aamulla yksi riehuva metsästäjäkissanpentu teki kaikkensa saadakseen pyydystettyä pari herkullista hapsua. Kiljahdin varsin kovaäänisen “ein” (sori naapurit!), mutta toinen vain katseli viirusilmillään pää kallellaan. No, mitään pysyviä vaurioita en ole ainakaan toistaiseksi huivissa havainnut.

Luonnollisesti toivomuslistaltani löytyy  kaikenlaista muutakin, (mm. kyseinen Canada-huivi kaikissa mahdollisissa sävyissä…), mutta nyt tuntuu siltä, että enpä paljon muuta oikeasti tarvitse. Iso rasia suklaata on aina tervetullut, mutta lukemattomia kirjojakin on kertynyt aikamoinen pino, joten siitäkään kohdasta ei pistä. En nyt kuitenkaan vielä mene messuamaan, että joulu saa puolestani tulla. Muutama pikkujuttu pitäisi ehtiä hoitaa, ennenkuin on mahdollista kunnolla rauhoittua vapaiden viettoon.
Keittiön ikkunaan kuuluva adventtitähtikin on edelleenkin hukassa.

Joku voisi väittää, että nyt ollaan aika ei-sesonginmukaisissa postausaiheissa. Itse olen eri mieltä – aurinkolasit ovat ajankohtaiset aina! Sadekelillä silmien valosuojia ei juuri kaivata, mutta auringon ei tarvitse kuin vähän pilkahtaa ja jo lennähtää arskat nenälleni. Silmäni ovat kroonisesti herkät, helposti vetistyvät ja punoittavat. Oikeastaan tarvitsen arskoja paljon enemmän kevään ja syksyn kirpeänaurinkoisissa ja tuulisissa olosuhteissa. Varsinkin syksyllä tuntuu, että tuulen mukana lentää lisäksi koko ajan jotain pientä putua, joten laseilla on ihan fyysinenkin suojaustehtävä.
Tänä kesänä aurinkolasivarastoni kasvoi peräti kolmella parilla. Uutukaiset ovat vilahdelleet jo päivän asukuvien yhteydessä, mutta ansaitsevathan nuo nyt ihan omankin postauksen!

 
Olen suunnitellut hankkivani Ray Banin klassiset Aviatorit vaikka miten kauan ja nyt vihdoin sain toteutettua haaveeni. Loppukeväästä ostin kultapokaiset pilotit ruskealla liukuvärjätyllä linssillä. Halusin nimenomaan liukuvärin, sillä se on astetta paria vaaleampi kuin perusruskea ja siitä syystä erittäin sopiva myös ei ihan niin huippuaurinkoisiin päiviin, jolloin kuitenkin haluaa suojata silmänsä auringon haittavaikutuksilta.
Tykästyin pilottimalliin niin paljon, että alkusyksyllä hankin vielä toiset, mattahopeiset “flat metal” -versiot. Nuo poikkeaa klassikkomallista siten, että poka on aavistuksen leveämpi ja litteä. Linssissä on kevyesti peilimäinen pinta, mikä ei oikein hyvin tuosta kuvasta tule esiin. Hetki piti kyllä miettiä, että onko järkeä hankkia toisia Aviatoreita, kun niin monia muitakin malleja olisi olemassa. Kaipasin kuitenkin hopean sävyisiä aurinkolaseja, sellaisia en aikaisemmin omistanut ja lisäksi nuo ovat ainokaiset polaroid-lasini. Ja tykkään mallista kovasti!
Kolmannet aurinkolasit on rahoitettu osittain Indiedaysin Inspiration Day:stä saamallani lahjakortilla. Bossin hiukan kissamaiset lasit istahtivat nenälleni niin itsestäänselvän luonnikkaasti, että pakkohan ne oli lunastaa. Tykkään lisäksi hurjasti tuosta pokan yläreunan kalpeanroosasta sävystä.
Yhdet aurinkolasit kulkee aina varmuuden vuoksi käsilaukussani mukana. Tällä hetkellä suosikki- eli käsilaukkuasemaa on pitänyt flat metal aviatorit.

Muistatteko vielä, kun pari kuukautta sitten uhosin, että aion opetella käyttämään huiveja muutenkin kuin vain pakollisena lämmikkeenä? Hieno huivi kun käy mainiosti ihan korusta ja sen avulla saa helposti pientä jujua muuten tylsään asuun.
Huivivarastoni on varsin vaatimaton. Hurjan rakas By Malene Birgerin villahuivini on oikeastaan ainoa käyttökelpoinen asustehuivi. Lisäksi löytyy epämääräinen kasa pikkuisia ja erittäin epäkäytännöllisiä sieviä neliön mallisia versioita ja muutama käyttöhuivi, joista voisi kyllä yrittää testata ihan asusteenakin.

Kuten otsikkokin jo paljastaa, perheeseen on nyt muuttanut uusi, pääkallokuosinen Alexander McQueen! Hetken kyllä mietin, että onko kallot vähän too much, mutta sitten totesin, että sehän oli juuri se, mitä asustehuiveilta toivoin – pientä twistiä asuun. Huivin materiaali on aivan ihanaa, hiukan melkein läpikuultavaa modaalin (viskoosin sukuinen muuntokuitu) ja silkin sekoitusta. Väri on klassinen mustavalkoinen, vaikka kuvassa näyttääkin, että sävy paikoin taittaisi siniseen.
Hankinta tuli tehtyä, kun Mytheresa.com -verkkokaupassa oli Free Shipping -kampanja. Muuten tuollaista pikkuostosta ei kannattaisi isojen postikulujen vuoksi tehdäkään. Sain vielä lisäksi -10% alennusta, koska kysymyksessä oli viimeinen kappale. Tunnen tehneeni hyvät kaupat!

Vielä emme ole ulkoilleet yhdessä, mutta uskon vakaasti, että huivinkäyttöharjoitteluni tulee tämän uutukaisen kanssa sujumaan entistä paremmin.

Olen jo pidempään miettinyt, että tarvitsisin kipeästi uudet silmälasit. Edelliset on kylläkin vasta pari vuotta vanhat, mutta fiksuna teetin ne pari vuotta vanhalla reseptillä. Ihan kohtuullisesti olen niiden kanssa kyllä pärjäillyt, mutta kyllähän sitä silmälasien käyttäjällä pitää olla edes yhdet lasit oikeilla vahvuuksilla.
Siinä mielessä ei siis olisi voinut parempaan saumaan osua Favopticilta tullut kutsu tutustumaan uusiin silmälasimalleihin. Samalla saatiin nauttia Grand Hotellin aivan mielettömän herkullisesta aamiaisesta.

Karkki aamiaismetsällä!

Mutta siis silmälasit oli kuitenkin se pääasia. (Just passeli kuvateksti irtopäiden alle – heko, heko…)

Valinnanvaraa laidasta laitaan… Mutta oikeastaan ainoa tapa tietää sopiiko pokat, on sovittaa niitä päälle.
Päätin olla liikkeellä avoimin mielin ja testasin kaikenlaisia kehyksiä ja erilaisia malleja – vaikka jotkut oli kyllä heti sen näköiset, että en tuntenut yhtään oloani kotoisaksi.

Oikeassa alakulmassa olevat pokat olivat Karkin mielestä hienoimmat ja sopivimmat. Itse yllätyin siitä, että vasemmassa yläkulmassa olevat vihreät muovikehykset tuntuivat niin hyvältä. En sitten kuitenkaan tohtinut tilata värillisiä.

Seuraavaksi aion tilata sporttilasit vahvuuksilla. Ihan tosi mahtavaa, että niidenkin teettäminen on nyt niin helppoa!

Karkki löysi ihanan naiselliset kehykset. Vähän neito itse epäröi, että mahtaako ne olla vähän liiankin suloiset, mutta omasta mielestäni ne sopii todella hyvin!
Itse päädyin asiallisiin toimisto-virallisiin kehyksiin.

 
Ehkä nuo on vähän tylsät, mutta toisaalta halusin juuri sellaiset peruslasit, jotka sopivat kaikenlaisiin asuihin. Jotenkin tuntuu, että räväköiden ja erikoisten lasien kanssa pitäisi aina olla viimeisenpäälle laitettu, mutta nuo matsaa helpommin myös normi bad-face-dayn osuessa kohdalle.
Nyt vaan odotellaan, että valmiit kakkulat saapuvat postissa. Tosi kätsyä, kun nyt kaikki tiedot on Favopticin sivuilla valmiina. Uusien lasien tilaaminen ei voisi olla enää helpompaa!