Muotiviikkohommelit käynnistyivät eilen täällä Tukholmassa. Varsinaista muotinäytösviikkoa saadaan vielä odotella hetki, mutta sisäänostajille tarkoitetut messut ja monenlaiset pienemmät häppeningit alkavat jo tällä viikolla.

Ruotsalainen muotibisnes on kunnostautunut varsin kiitettävästi uusien lahjakkaiden suunnittelijoiden esille nostamisessa. Monenlaista palkintoa ja kunniamainintaa jaetaan joka sesonki. Yksi etabloituneimmista on Moderådetin myöntämä “Årets Rookie” eli vuoden tulokas -palkinto. Aikaisemmin samaisen palkinnon on saanut mm. nyt jo Net-a-Porterin valikoimiinkin päässyt Dagmar.

Tänä vuonna “Årets Rookie” – palkinto myönnettiin kenkiä, laukkuja ja asusteita suunnittelevalle Louise Bramstedtille ja hänen Lobra-merkilleen.

Lobra ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, mikä ei ehkä ole kovin suuri ihme. Nuoria aloittelevia vaatesuunnittelijoita näkee usein kuitenkin jo muotiviikkojen näytöksissä – tai ainakin joissakin lukuisista oheistapahtumista. Asustevalmistajat loistavat yleensä poissaolollaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Ihastuin periaatteessa ihan kovasti Lobran hiukan vintage-glamour-ditavonteese -tyyliseen linjaan. Erittäin kauniita asioita, mutta Mintun kohdalla ehkä kuitenkin pääasiassa vain visuaalisesti nautittavaksi – eikä niinkään ihan oikeasti käyttöön. Sen verran koristeellista tyyliä Lobra edustaa. Tosin hetken heidän kotisivuilla seikkailtuani tuumasin, että miksei toisaalta joku Lobran laukku voisi hyvinkin toimia myös omassa garderobissani.

Lobran suunnittelija Louise  Bramstedt.

Rookies-palkinnonjaon lisäksi tapahtumassa oli kaikenlaista muutakin (illan sponsorien järjestämää) kivaa.

OPIn pisteellä olisi saanut uuden värin kynsiinsä Germany Collectionin sävyistä. Halukkaita oli sen verran runsaasti, että en jaksanut alkaa jonottaa, vaikka etenkin nuo mutavärit kieltämättä hiukan houkuttelivat.

Sen sijaan päädyin Weledan pisteelle jumalaiseen käsihierontaan! Ihanaa! Samalla sain kuulla, että jos aikoo hankkia vain yhden Weleda tuotteen, kannattaa ostaa likilegendaarinen Skin Food.

Pisimmän aikaa vietin ihailemassa uutuusaurinkolaseja. Varmaan totaalisesti aurinkolaseihin addiktoitunut poikaystävä on saanut jonkun innostuksen tartutettua. Tai sitten varsin vähäaurinkoiseksi jäänyt kesä jätti sisäisen kaipuun aurinkolaseja vaativista päivistä. Jokatapauksessa olisin voinut kieltämättä kotiuttaa useammankin parin esillä olleista sanikoista. Onneksi kyseessä oli vain näyttely – eikä ostaminen olisi ollut edes mahdollista. 😀

Tapahtumasta sai mukaansa RayBanin arvontakupongin, jolla olen jo saattanut voittaa itselleni uudet hienot aurinkolasit! Kun nyt vielä keksisi, että mistä himskatista tuon arpanumeron voittomahdollisuuden voi tarkistaa… Ei ainakaan kupongissa mainitusta nettiosoitteesta. Valinta on ainakin aivan päivänselvä: mikäli voitan, haluan e h d o t t o m a s t i kultapokaiset pilotit sinisellä peililasilla!

Viimeisimmässä esittelyssä olleessa Peetun asussa näkyi neidon ylioppilaslahjaksi saama kaunis, vähän tatuoinnin näköinen kaulakoru. Korusta tuli jonkun verran kyselyitä, joten tässä vähän tarkempaa esittelyä.

 Ihana koru on ranskalaisen Batucada-merkin valmistama ja sekä valmistus että materiaalit ovat täysin ekologisia. Kumimainen koru on kestävää ja kevyttä. Käytössä se muotoutuu ihanasti lämpimän ihon vaikutuksesta ja laskeutuu siitä syystä kauniisti kantajasta riippumatta.

 Batucadan valikoimista löytyy kaulakorujen lisäksi rannekoruja, korviksia, nilkkakoruja ja vaikka mitä ihanaa! Erityisesti ranne- ja nilkkakorut näyttävät vielä enemmän tatuoinnelta kuin tuo kaulakoru.

Yritin etsiä, löytyisikö Batucadalle jälleenmyyjää Suomesta. Ainakaan kotisivujen mukaan sellaista ei ole, mutta toisaalta – eipä sieltä listalta löydy tukholmalaista DesignTorgetiakaan ja sieltä kuulemma tuo Peetun lahjakoru on hankittu. DesignTorgetin verkkokaupassa on näköjään myynnissä pari eri mallia kaulakorusta ja rannekorusta. Vaikuttaa siltä, että toimittavat myös Suomeen (osoitekentässä voi valita “Finland”), mutta mitään tarkempaa infoa siitä ei sivustolta valitettavasti löydy…

Koko viime tiistai meni Helsingissä “Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä” -seminaarissa. Siitä on tulossa lisää juttua tänne, kunhan ensin saan koottua kaikki tapahtuman herättämät ajatukset vähän selkeämpään järjestykseen. Vierastan ajatusta, että ympäristön – ja sitä kautta meidän kaikkien – kannalta positiivinen kehitys puetaan uhkailun ja kauhukuvien värittämään pakkopaitaan.

Seminaarin puheenjohtajana toimi aina yhtä ihastuttava Jaakko Selin. Tapahtuman jälkeen suunnattiin vielä Jaakon kanssa pikavisiitille Helsingin keskustaan. Poikettiin mm. persoonallisessa Trend Optic -putiikissa tsekkaamassa hienoja ja yksilöllisiä kehyksiä.

Kesäinen Jaakko on löytänyt makeat aurinkolasinsa Trend Opticin valikoimista. Käsittääkseni kaikista putiikin upeista pokista voi teettää joko aurinkolasit tai ihan tavalliset silmälasit. 

 Trend Optic tuo itse maahan suurimman osan putiikissa myynnissä olevista pokista. Niinpä täältä on helppo löytää harvinaisempia malleja, pienempien merkkien designia ja jopa vintage-kehyksiä, joita ei todellakaan kävele vastaan joka toisella nenällä. New Yorkista kotoisin oleva Moscot on juuri niin roku kuin vain kunnon hipster-merkki voi olla!

Vasuma on toinen pienempi merkki, jonka mallistosta löytyy todella päheitä pokia. Tosin vähän tavallisempia tai diskreetimpiä kehyksiä etsivän ei tarvitse pelästyä. Myös hillitymmän tyylin ystävät löytävät Trend Opticista hyvän valikoiman erilaisia malleja. Jostain syystä vain nuo kaikkein räväkimmät päätyvät yleensä kuvattavaksi.

 Aivan uskomattoman hienoja, klassisen tyylikkäitä kehyksiä löytyy esim. Leisure Societyltä. Monet malleista on päällystetty aidolla kullalla ja yksityiskohdissa on käytetty mm. kamelin luuta. Sofistikoituneilla kehyksillä on tietty hintaakin, mutta jostain syystä Mintun pakkomielle kohdistui juuri näihin kaunokaisiin.

Hyvin tiistain teemaan – eli ympäristöystävälliseen vihreyteen – sopivat nämä puiset pokat. Valmistajan nimi valitettavasti karkasi pois mielestä, mutta kuulemma näistä saa erityisen helposti jokaiselle hyvin istuvat ilmälasit erilaisten nenätyynyjen ansiosta. Itse valmistusprosessin vihreydestä en osaa sanoa, mutta käytössä puupokat ovat varmasti erityisen ihanan ja kevyen tuntuiset. Ja lisäksi pokat voi vaikka polttaa, kun ovat tuleet tiensä päähän! 

Miten olisi – tummansiniset kissapokat Mintulle? Ehkä tässä nyt ei kuitenkaan vieläkään ole ratkaisu toivottomalta tuntuvaan uusien silmälasikehysten metsästykseen, mutta aika toisenlainen persoona kurkistaa peilistä, kun on näyttävät silmälasit nenällä.

Mutta niinhän se on, silmälaseilla on merkitystä.

 Vai mitä?

Nyt on ihan pakko myöntää, että kaikkia trendihullutuksia en vaan kertakaikkiaan käsitä. Yksi niistä on nyt järkyttävällä vauhdilla leviävä rekkamieslippis eli Trucker cap -trendi. Ymmärrän kyllä, että muovikassin näköisiä laukkuja, valmiiksi hajalla olevia farkkuja ja muuta white trash -kampetta voidaan käyttää ironisena statementtina ja jopa kannanottona standardisoivaa “hyvää makua” kohtaan. Mutta silti. Jäykästä muoviverkosta ja pystyssä pönöttävästä vaahtomuovimaisesta materiaalista valmistettu, usein jollain tosi tökeröllä mainosprintillä koristeltu pääasia, ei oikeasti voi olla kenenkään mielestä hieno – tai edes cool.

Tai ilmeisesti voi… Sen verran tiuhaan kaiken maailman superjulkkiksia on bongattu kuviin kammotus päässään.

Nyt täytyy täsmentää, että minulla ei missään tapauksessa ole mitään lippiksiä vastaan noin yleensä. Jopa tuon rekkamieslakin kanssa hyvin saman tyylinen, mutta tukevasta puuvillakankaasta valmistettu baseball-lippis voi olla ihan kivan näköinen ja sopia monenlaisiin sporttisiin kokonaisuuksiin. Suoralinjaisemmat Military cap -tyyppiset lippikset ovat mielestäni suorastaan siistejä. En voisi kuvitellakaan, että kävisin lenkillä ilman rakasta Puman military cap -lippistäni.

Kaikkea ei onneksi tarvitse aina ymmärtää ja kai se on osittain näiden villitysten pointtikin. Erittäin vaikea kuitenkaan kuvitella, että kukaan ikinä missään käyttäisi rekkamieslippistä sillä perusteella, koska se on niin hieno. Korjatkaa mielellään, jos olen väärässä… 🙂

Käytiin tänään aamupäivällä Åresta palanneiden Karkin ja Peetun kanssa treenaamassa. Kylläpäs on ihan mielettömän mukava pitää vähän extra-vapaata ja nautiskella sellaisesta viikonlopputyyppisestä hengailusta monta ihanaa päivää! Aamupäivä-jumppa = harvinaista luksusta. Treenin jälkeen Karkki lähti jatkamaan tenttiin lukua ja me suunnattiin Peetun kanssa kaupungille. Ilma oli itseasiassa aikas mälsä, harmaa ja sateinen, joten päädyttiin oikeastaan pyörimään vain Gallerianissa ja NK:lla.

NK:lla kuolattiin pääasiassa mielettömän ihania ballerinoja, mutta jotain  upeita laukkujakin päätyi sille päättymättömälle toivonhaluan-listalle.

Jimmy Choon Aivan Täydellisen Suloiset klassisen nudet mokkaballerinat. Periaatteessa kyllä ex-wanna-be-tanssijana tykkään  siitä, että baltsujen virallinen narurusetti on oikeasti sellainen, millä pystyy kiristämään istuvuutta. Nuo pienet, nyt ah-niin-trendikkäästä punametallista tehdyt pienet pompulat sulattivat kuitenkin sydämeni. Aika tasan tarkkaan 400 euron hinta tosin pitää huolen siitä, että ihan heti ainakaan ei tarvitse alkaa pohtia kompromissia kiristettävyyden ja pompuloiden välillä.

Olen jo pidempään kaipaillut varastoihini vaaleaa hyvää nahkalaukkua. Sävy saisi olla mieluiten jotain luonnonvalkoisen ja nuden (suomeksi beige) välillä. Oikeastaan olen himoinnut yhtä klassista Miu Miuta, mutta siitä ei näköjään löydy luonnonvalkoisena edes linkitettäviä sivuja enää mistään, joten pitäisi varmaan löytää joku uusi kohde haaveille. Ja itseasiassa yksi suuri syy siihen, että tuo Miu Miu ei ole päätynyt omistukseeni on se, että olen sen verran hyperventiloiva stressikimppu väkijoukoissa – tai esim täpötäydessä tunnelbanassa, että laukussani on ihan ihan pakko olla vetoketjukiinnitys. Sen takia tuo kaunokainen Mulberrykään tuskin tulee muuttamaan meille. Vaikka muuten se olisi kyllä täydellinen mittasuhteiltaan, väriltään, olkaremmin pituudeltaan etc.

Sitten onnistuin ihastumaan tällaiseen pikkuiseen Michael Korsin laukkuun. Väri on oikeasti kaunis puhdas pinkki, mutta en saanut sävyjä osumaan, vaikka kuinka säädin… Koko on oikeastaan aika täydellinen – sen tiedän jo ennestään, sillä käytännöllisesti katsoen aina, kun vaihdan isomman päivittäismatkalaukkuni pienempään, osuu valinta Filippa K:n mustaan mokkaiseen pikkulaukkuun. Ja tuo pinkki herkullisuus olisi tismalleen saman kokoinen…

Michael Kors on saanut oman, ihan vaikuttavan kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Kivoja laukkuja oikeastaan koko osasto täynnä. Tykkään siitä, että periaatteessa saman laukun voi saada joko hopeisilla tai kultaisilla metalliosilla. Harmittavan harvassa vaan on tuo vaatimani vetoketjukiinnitys, muuten voisin hyvinkin valita seuraavaksi jonkun näistä kivan massiivisilla metalliosilla varustetuista, mutta muuten klassisen mallisista laukuista. Tuolla hyllyssä BTW näkyy tuo edellisen  kuvan pikkulaukku vähän oikeamman sävyisenä kuin lähikuvassa.

Mutta juu, ballerinojahan me siellä oikeastaan kaikkein eniten käytiin kuolaamassa. Voidaan sysätä syy Karkin niskaan, joka kertoi, kun jumpassa tavattiin, että oli käynyt sovittamassa NK:lla maailman hienoimpia Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Ja että boyfriend Eric on lähdössä kohtapian New Yorkiin, missä Marc Jacobs on tunnetusti vähintään 30 % halvempaa kuin täällä. Ja kun Ericin matkalaukkuun paluumatkalle mahtuu  kuulemma ihan hyvin useampikin kenkälaatikko…

Mutta täytyy sanoa, että jumahdin ihan totaalisesti vasta-avatulle Repetton osastolle. Hei, voisinko saada nuo kaikki?? Tai no, en halua olla ahne, ne korolliset ballerinan näköiset voitte kyllä antaa muille, muuten kyllä haluaisin Aivan Kaiken. Niinkuin nyt esimerkiksi nuo iso-kissa-täplälliset täydellisyysballerinat. Jotka tulisin rakastamaan puhki. Vaikken edes tykkää elänkuoseista pukeutumisessa. Enkä ainakaan ole siinä iässä. (Täpläkaunokaisten hinta 290 euroa noinabout)

Mutta ihan aikuistenoikeasti aloitan varmasti Repetto-kirjastoni kokoamisen näistä klassikoista. Perusmalliset pintanahkaiset tuntuivat suorastaan “edullisilta” – noin 180 euroa nykyisellä kurssilla ja mokkanahkaiset pari-kolkyt euroa enemmän. Tästä kuvasta kuitenkin näkee erittäin selvästi, että nämä ovat sukua niille oikeille ballerinoille kiristettävine nauhoineen ja pehmeine muotoineen.

Nojoo, ja sit mä haluaisin tuollaiset tummanpunaiset lakeribaltsut ja ainakin parit erilaiset kaksväriset.

Olen käynyt kahdessa eri Repetton putiikissa Pariisissa joskus about 5 vuotta sitten. Niissä valikoima oli ihan hurjan suuri – ja yhä edelleen näki, että samat myymälät ovat olleet alunperin tanssijoiden “ammattikaupat”. Eli myynnissä oli kaikenlaista rekvisiittaa irtopaljeteista sukkahousuihin ja lampaanvillaan, mitä tanssijoiden voi kuvitella käyttävän. NK:n putiikissa  valikoima ei ole ihan samaa tasoa, mutta tavallisen ballerina-fanin on kyllä vaikea olla vaikuttumatta väri- ja mallivalikoimasta.

Ja voin kertoa, että NK:lla myydään yhä sitä ballerina-mallia, jonka jätin ostamatta aikoinaan Pariisissa, vaikka kävin sovittamassa sitä kertaalleen toisessa silloisesta kahdesta putiikista ja kahteen kertaan siinä putiikissa, joka oli pikkuisen lähempänä hotelliani. Syy siihen, että en ostanut ko. ballerinaparia on se, että tilini kirkui tyhjyyttään reissun jäljiltä, enkä kehdannut kysyä käykö sinne amex. Kavereille sanoin, että 37 oli liian pieni ja 38 oli liian iso. Eräät ne tekevät mitä tahansa säilyttääkseen kasvonsa. 😀

Mutta se “Mintun” malli on se klassisella leikkauksella (ei syvä ts.), kokomusta, ballerina pehmeää pintanahkaa ja “Chanel”-leikattu kärki mustaa mokkaa. <3

Oikeastaan piti katsella eniten näitä Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Karkki kertoi jumpassa, että aikoo tilata Ericiltä sellaiset oikein kivat perusbaltsut, joissa on pieni metallisolki edessä. Sanoin heti, että tarvitsen just ne samanlaiset, mutta se ei kuulemma käy, koska ne on nyt Karkin.

Karkki ehdotti, että voisin tilata Marc by Marc Jacobsin nyt jo kai klassikoiksi laskettavat hiiriballerinat. Ihan spontaanisti olin sitä mieltä, että kiitos mutta ei kiitos. Mutta sitten törmäsin näihin niittihiirulaisiin NK:lla. Yhtäkkiä ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että tyyliini voisi ihan mainiostikin sopia pari asenennehiiriballerinoja. Hetken pitää nyt kuitenkin vielä miettiä (ja onneksi ehtiikin), että haluanko nuo nyt vain haluamisen vuoksi – siksi, että ne on niin kauniit tavarat – vai onko niille iha oikeasti käyttöä…

Marc by Marc Jacobs on muuten saanut aika massiivisen kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Puolikas seinä pelkkiä iPhonen, iPadin ja tietokoneen suojakuoria – aikamoista! Lisäksi laukkuja, koruja, lompakkoja, huiveja ja oikeastaan kaikkea muuta paitsi vaatteita löytyy nykyään myös NK:lta. Peetu päätyi anyways haluamaan mielummin Urban Earsin kuulokkeet syntymäpäivälahjaksi, vaikka Marcilla olisi ollut useampaakin mallia tarjolla. Niistä kuitenkin lisää huomenna.

Mutta se haaveista.

Vähän vajaa viikko sitten pistin eetteriin viimeisen kuulutuksen nimimerkille lavvra liittyen Gillette-arvonnan voittoon. Lavvrasta ei ole kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan, joten arvoin uuden voittajan kolmannelle Gillette-paketille. Uuden voittajan nimimerkki on Pirkko ja kilpailuvastaus kuuluu näin:

“Jalkajumppa on kaiken peruslähtökohta 🙂
Yksi hyvä liike noustaan varpaille ja takaisin useita toistoja päivittäin ja ravistellaan sen jälkeen rentouttavasti.
Höyläys kuorinta ja kosteutus siinä se on ja sääresi kiittävät sinua.”

Olen laittanut uudelle voittajalla viestiä myös sähköpostilla. Toivottavasti hän vastaa pikaisesti, että saadaan palkinnot jakoon!

Tarvitsisin kipeästi uudet silmälasit. Nykyiset kakkulat olen hankkinut vuonna 2002 silloisen uuden työpaikan kunniaksi. Oikeastaan tykkään edelleen lasien mallista, eikä vahvuuskaan ole muuttunut mitenkään olennaisesti kymmenessä vuodessa, mutta linssit on niin mielettömän naarmuiset, että niistä hädin tuskin näkee läpi.

Oikeastaan päätin jo, että laitatan vain vanhoihin pokiin uudet linssit ja skippaan koko hermoja koettelevan silmälasien valintaprosessin. Mieli muuttui aika pikaisesti, kun kuulin, että hienot Chanel-kehykseni vaativat jotkut super-erikois-extralinssit, jotka maksavat noin ziljoonan kipale. Samalla rahalla saisin paritkin uudet, vähän vähemmän spesiaalit kakkulat.

Mutta kyllä vaan silmälasien valinta voi olla ihan tajuttoman vaikeaa…

Oikeastaan aika monet tuntuvat ihan kivoilta… Tummat maskuliiniset pokat henkivät tehokkuutta ja särmää, jykevät pilottimallit tuovat heti aikuisindie-tuulahduksen, kun taas värilliset kehykset korostavat, että eihän tässä nyt mitään ryppyotsia olla. Kaikki omalla tavallaan sopivia, mutta miten sitä voi valita vain yhden (tai kenties kaksi…) mallin – eihän sitä nyt aina ole samalla tuulella. Silmälasit on kuitenkin aika olennaisesti näkösällä keskellä nassua, joten niiden olisi syytä olla mieluiset.

Vielä en uskaltanut tehdä tilausta. Täytyy vähän makustella asiaa ja katsella näitä optikolla räpsittyjä kuvia. Aika vahva ehdokas taitaa olla nuo ihan alimpana oikealla olevat Karen Millerin pokat. Toisaalta ne tuntuvat ehkä vähän liiankin naisellisilta. Ylemmän nelikon alarivillä vasemmalla olevat Tiger of Swedenin kehykset olisivat pikkuisen rokummat… Nääs, nääs. On tää vaikeaa! 😀