Kuinkas Tapaninajelut ja -tanssit sujuvat siellä ruudun toisella puolella?

Meidän piti tänään mennä Karkin kanssa tuohon meidän lähimäkeen vähän kurvailemaan lumilaudalla. Aamusella alkanut vesitihkusade ei ollut hellittänyt siihen mennessä, kun yön töissä ollut neito puoli kolmen aikaan kömpi keittiöön aamupalalle. Päätettiin, että ei täällä ole mitään superreippausvaatimuksia ja palattiin viltin alle sohvalle ja aseteltiin suklaakonvehtikulho sopivasti molempien ulottuville.

Läppärit sylissä surffailtiin niitä näitä, kunnes Karkki alkoi huokailla, että se hänen Marc by Marc Jacobsin nahkatakkinsa on loppuunmyyty joka paikasta. Olin pikkuisen hoona, kun en ollut edes tajunnut, että kyseinen biker on päätynyt ostoslistalle. No kun kuulemma se eilen Mulberrylta tilattu laukku oli niiiin paljon edullisempi kuin suunniteltu Del Rey, että säästyneet rahat pitäisi saada välittömästi sijoittaa täydelliseen rotsiin.

Äidin ensimmäinen velvollisuus on rientää auttamaan pulassa olevia lapsukaisiaan ja niinpä ryhdyin surffailemaan nettikauppojen alennusmyynneissä minäkin.

Ja kuinkas sitten kävikään…

Net-a-porterin alesta löytyi peräti 50 % alennuksella söötti Michael Korsin olkalaukku. Sloan metallic python-effect leather shoulder bag on juuri sellainen yleispätevähkö bilelaukku, jota olen epäaktiivisesti etsiskellyt jo pidempään. Se on omaan makuuni sopivasti bling-bling. Kyllä juhla-asusteet vähän saa röyhistellä. Toisaalta se toimii erinomaisesti myös neulepaita-farkut -combon updeittaajana vähän vähemmän gaalahenkisissä kokoontumisajoissa. Kooltaan se vaikuttaa oikein passelilta tällaiselle en-mitenkään-saa-elämääni-kirjekuorilaukkuun -tyypille ja diggailen täysillä sitä, että olkahihnaketjun voi pitää myös pitkänä.

Isompi laukku on siis Karkin eilinen tilaus Mulberryltä, musta Effie Hobo.

Nyt Karkki on kiertelemässä ihan livenä ale-tarjontaa… Saa nähdä onko nahkatakkirahat huvenneet, kun neito pääsee takasin kotiin. Haha!

Irrallisilla kauluksilla saa helposti ajankohtaista ilmettä klassisiin asukokonaisuuksiin ja asennetta väsähtäneeseen neulepaitaan. Statement-kauluksia saa toki kaupastakin, mutta näpräilysormiani alkoi syyhyttää ja tuumasin, että eihän tuollaisen toteuttaminen voi kaksinen homma olla.

Niittien kiinnittämiseen meni ehdottomasti eniten aikaa, muuten kaulukset valmistuvat yhdessä hujauksessa.

Lopputoloksesta ei tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut, mutta aika hauskat kaulukset kuitenkin. Olen mallaillut noita muutamien asujen kanssa ja uskon, että niille tulee vielä hyvinkin käyttöä.

Niitit kävin ostamassa askartelukaupasta (hinta yhteensä noin 5 euroa), mutta muuten kaikki materiaalit löytyi kotoa. Kauluksiin ei mene kovin paljon kangasta, joten niihin on helppo saada vihdoinkin käytettyä niitä muista projekteista yli jääneitä tilkkuja, joita ei ole hennonnut heittää pois.

Kaulusten kaavoina voi käyttää minkä tahansa kauluspaidan kaavoja – kunhan vain malli miellyttää silmää. Itse en uskaltanut riskeerata kaulusprojektin etenemistä kaavojen etsiskelyllä. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohdun puoleksi päiväksi selailemaan kaavalehtiä. Päätin siis piirtää kaavat itse.

Pääntien kaareen otin mallia vanhasta neulepaidasta. Suurensin kuitenkin ympärysmittaa hieman, koska kaulus näyttää kauniimmalta, jos se istahtaa pikkuisen pääntien ulkopuolelle.

Itse kaulus muodostui vapaalla kädellä täysin fiiliksen mukaan.  Käytän kaavojen piirtämiseen ohutta silkkipaperia kunnon kaavapaperin sijaan. Siksi puolitylsälläkin lyijykynällä saa helposti reikiä paperiin. Jos nyt joku sattui ihmettelemään. 

Työn tässä vaiheessa on tärkeää tarkistaa, että assistentti on tehtäviensä tasalla! 

Silkkipaperikaavan avulla on helppo testata miellyttääkö kauluksen malli ja koko ennenkuin hyökkää saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Piirretty kaulus on siis puolikas (daaa!), joten kappaleita pitää leikata yhteensä 4 (2 x kaksinkerroin taitetulta kankaalta). Kauluksenpuolikkaisiin kannattaa silittää suhteellisen jämäkkää tukikangasta – vähän tietty käytetystä materiaalista riippuen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että irtokaulukset saavat mielellään olla aavistuksen tukevammat kuin vastaavat paidassa.

Kaulusten ompelu on ihan superhelppoa. Kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pussiksi. Suurin haaste on muistaa jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Valmiit kauluksenpuolikkaat kannattaa silittää tässä vaiheessa huolellisesti. Silitysraudan avulla voi vielä hiukan muokata kaulusten mallia – jos nimittäin tuntuu siltä, että symmetrisyydessä on toivomisen varaa.. 

Valmiit kauluspalat kiinnitetään yhteen joko edestä tai takaa – ja avattava kiinnityssysteemi laitetaan vastaavasti toiselle puolelle. Niittikaulukset on ommeltu yhteen takaa ja etupuolelle ompelin leveän satiininauhan kaulan ympärille solmiamista varten. Kaulukset voisi  ihan yhtä hyvin ommella yhteen edestä ja laittaa taakse vaikka hakasen tai lenksun ja napin.

Valmiit kaulukset voi koristella haluamallaan tavalla. Niinkuin kuvan valaistuksestakin näkee – tässä vaiheessa oli jo ehtinyt tulla iltapäivä.

Ihan alunperin ajatuksenani oli laitella niitit säännöllisesti kiertämään kauluksen reunaa symmetrisesti ja hillitysti. Tekovaiheessa niitit halusivat välttämättä  asettua tuolla tavalla toispuoleisesti – eikä minusta ollut väittämään vastaan.

Kyllähän niistä aika hienot kaulukset tuli! Tykkään kovasti tuosta muhkean mustan satiinirusetin dekadenttiudesta yhdistettynä klassisten (joskin aika pienikokoisten) pyramidiniittien kovuuteen.

Käytiin eilen Karkin kanssa StarStudio pr-toimiston showroomilla ihastelemassa ensi kevään korutrendejä. Meidän kaltaisten harakoitten silmät alkoivat kiilua jo ensimmäisen esittelypöydän kohdalla. Niin paljon kaikenlaista ihanaa killutinta oli esillä. Pienen kiertelyn jälkeen ensimmäinen häikäistys alkoi tasaantua ja ne oikeasti omat lempparit erottautua massasta. Tässä meidän molempien – Karkin ja Mintun – suosikit esittelyssä.

Superhyper-kollaasi kaikista tähän postaukseen ajatelluista kuvista syntyi Picasassa ihan sattumalta. Se kuitenkin kuvaa niin osuvasti sitä koruöverifiilistä, missä visiitin jälkeen oltiin, että se sopii hyvin tähän alkuun. Pääsee niinsanotusti fiilikseen mukaan! 😀

Ihan rehellisesti sanottuna en ole täysin varma kuuluuko korumaailman uutuus, ruotsalainen Endra, nyt välttämättä siihen omaan supersuosikit-kategoriaan. Idea on siis se, että valmiiseen, neppareilla kiinnitettävään nahkaiseen tai ripsikankaiseen rannenauhaan kiinnitetään kolme kappaletta haluamiaan nappeja. Nappeja on valtava määrä erilaisia ja ne kiinnittyy rannekkeeseen suuren nepparin tapaan.

Saimme askarrella omat rannekorut ja pitäähän tuotokset esitellä täälläkin. Valitsimme molemmat mustan nahkaisen nauhan. Nappuloiden valinnassa päädyimme syvään henkilökohtaiseen symboliikkaan (hee, hee) ja siksi Karkin rannekorussa komeilee peace-merkki, sydän ja pääkallo, kun taas Mintulla samaisen peace-merkin kaverina on yin&yang-merkki ja tiilenruskealla pohjalla teksti “happy”.  Ihan hauskathan noista tuli, vaikka onnistuin kotimatkalla jo hukkaamaan jinin ja jangin. Se siitä tasapainosta elämässä! 😀

Varsinaista hyper-bling-bling -osastoa edustavat ElenaGlorian muhkeat pukukorut.

Taisin olla vielä H&M:n Anna Dello Russo -malliston aiheuttamassa huumassa, sillä jostain syystä en voinut vastustaa jättimäisiä violetteja dimangi-korviksia ja vähintään yhtä hillittömän kokoisia cocktail-sormuksia. On se vaan onni, että pressitoimistoilla ei voi shoppailla…

Varsinkin Karkki ihastui Happy Blingin pillerirasia-clutcheihin. Itseäni saattoi ihan aavistuksen haitata laukkujen melko läpinäkyvä inspiroituminen hippasen tyyriimmistä esikuvistaan. Varsinkin tuon alemman version Karkki sanoi kuitenkin ottavansa käyttöön ihan milloin tahansa.

Aika monta astetta hillitympää koruinspiraatiota tarjoaa by Mile. Koruissa on selkeä käsityön jälki ja materiaalit (hopea, kupari ja terässekoitus) tosi kivasti maanläheisen viimeistelemättömän oloisia. Kaikkiin koruihin on mahdollista saada hakattua myös oma teksti.

Sif Jakobs Jeweleryn montteerilla päästiin taas kunnon kimallusmeininkiin. Kirkkaaseen, mustaan ja savun väriseen pleksimuoviin on upotettu ketjua tai Swarovski-kristalleja. Ei voi mitään, mutta pakko tunnustaa: kyllä mulle toimii!

Kun nyt lähdettiin tunnustusten linjalle niin voin kertoa, että nämä – oikeasti siis pienille tytöille tarkoitetusta korusarjasta löytyneet renkulat ovat ehkä ihanimmat, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mielestäni tuota Pearls for Girls sarjaa myydään ainakin laivalla… Joten ensi keväänä, kun nuo tulevat myyntiin, on aivan pakko hankkia pari itselle!

Kaikkein suurimman vaikutuksen meihin molempiin teki kuitenkin aivan uusi korumerkki This Old Dark Machine. Kauniit, herkät, rajut ja ajatuksia herättävät korut on kaikki suunnittelijan itse käsin valmistamia.

Linnunkäpäläsormus Mintulle, Karkille setti ensimmäisen nivelen alla sormessa pidettäviä herkkiä hopearinkuloita. Siinä taas hyvää alkua (jatkoa) Wish Listille.

Taidan olla kyllä aika sucker näiden yhteistyöhommeleitten kanssa. En vaan nyt mitenkään voinut jättää väliin edes tätä Henkan asusteyhteistyötä Anna Dello Russon kanssa. Ihan hillittömästi en kaikesta överikimalluksesta innostunut. Sinänsä aika omituista – yleensä ei tarvitse olla kuin vähän bling bling ja sisäinen harakkani herää eloon.

Kaupoille asti en tänäaamuna lähtenyt – niin perusteelliset järjestelyt töissä olisi ollut totaalinen overkill. Mutta noin vartin päästä siitä, kun nettimyynti oli alkanut, kärkyin jo sisäänpääsyä putiikkiin refresh-nappi kuumana. About vartin odottamisen jälkeen olin sisällä.
Vihreät dimangit kiinnostivat etukäteen. Olin jo näkevinäni itseni tuon kuninkaallisen kaulakorun ja vanhan virttyneen farkkupaidan yhdistelmässä toimistolla. Pohdin päätöstä sen verran kauan, että nopeammat ehtivät nappaamaan kaikki kaulakorut. Ja parempi varmaan niin.

 Matsaavat korvikset kokivat saman kohtalon. Onhan nuo kieltämättä aika ihanat – ja voipi olla, että poikkean vielä toivorikkaana jossain keskustan putiikissa katsomassa, josko kävisi tuuri. En kuitenkaan itke, jos ei…Huikea oranssi statement-kaulakoru oli alunperin ostoslistallani. Sitten näin siitä realistisia kuvia jossain ja vasta oikein tajusin, miten hurjan massiivinen viritys tuo on.. Varmasti voisin keksiä asuja, joihin enemmän pyörökaulusta kuin korua muistuttava hässäkkä sopisi oikein hyvin, mutta nyt en kyllä edes katsonut, olisiko niitä riittänyt omaan ostoskoriin…
A-korvikset ovat mielestäni Anna Dello Russon -asustemalliston cooleimpia koruja. Oikeastaan olisin halunnut ostaa nuo itselleni, mutta sitten alkoi vaivata tuo A. Siis miten perustelen itselleni, että korvissa roikkuu A?? En fanita Anna dello Russoa mitenkään erityisesti, kukaan läheinen tai rakas ei ole A-alkuinen miltään nimeltään, eikä mielleyhtymät “parhaaseen A-luokkaan” tuo mitään, ainakaan koruyhteyksissä positiivisia assosiaatioita. (Siis A-luokan makkara??). Eli siis niin jäivät A-korviksetkin klikkaamatta ostoskoriin.Kultaiset ballerinat ovat aika herkulliset ja kokemuksesta tiedän, että tulee hetkiä, jolloin olisi valmis antamaan vaikka mitä siitä hyvästä, että laukusta löytyisi pehmoiset tasapohjaiset vaihtokengät. Sen verran olen kuitenkin niuho, että kultaisiin en kyennyt. Olisi ollut tarjolla mustia ballerinoja myös, niin olisi tullut kaupat heti.

Muuten laukut ja kengät eivät niin kovin innostaneet.
Timangikorvikset ehdin jo klikkailla iloisena ostoskoriin. Nuo ovat mielestäni koko malliston helmi! Onnistuin sitten kuitenkin tunaamaan ennen kassalle asti pääsyä sen verran, että onnettomat ehtivät tuossa välissä loppumaan. Blääh.

Koska olin kuitenkin kaiken tämän säätämisen kanssa onnistunut aikaansaamaan itseni kunnon pakko-saada-jotain-blingiä -moodiin poimin mukaan kärmeksenpäärinkulat.

Pikkuisen noissa on sellainen aina yhtä viehättävä white trash -fiilis, mutta sehän se vaan sopii tulevalle pikkujoulukaudelle hyvin.

Samaan tilaukseen lähti vähän muutakin, lähinnä asiallisia toimistovetimiä. Laitan niistä esittelyä sitten, kun paketti saapuu. Siis jos sisältö vastaa mielikuvia ja päätyy pidettäväksi.

Oltiin tosiaan Peetun kanssa eilen Filippa K:n Grev Turegatanin putiikissa juuri myyntiin saapuneen syysmalliston esittelytilaisuudessa. Suureksi iloksemme tajuttiin, että Filippa K on ottanut positiivisessa mielessä pari askelta taaksepäin – palannut juurilleen ja tekemään hyviä ja laadukkaita, pohjoismaiselle vartalolle leikattuja perusvaatteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että garderobissani olisi useammankin Filippa K -vaatteen kokoinen aukko.

Peetu on ihan muutaman viikon päästä lähdössä melkein vuodeksi päiväntasaajan tuntumaan. Muuten nämä käsittämättömän pehmeästä oranssista nahasta tehdyt hanskat olisivat vaihtaneet omistajaa välittömästi. Vuori on pehmoista ja lämpöistä villasekoitetta, joten ainakin sellaisen tyypillisen Tukholma-city-talven näillä pärjäisi aivan hienosti. Mintullekin nuo kelpaisivat mainiosti, mutta – kuten Peetu asiaankuuluvasti muistutti – järjestelmällisessä ja huolellisessa elämässäni on hansikkaiden kokoinen aukko. Viime talvena hukkasin vain kaksi paria. Se on varmasti paras saavutus vuosikausiin…

Samasta syystä hyllyyn jäi kaunis merinovillainen turbaanin ja beanien kaunis liitto. Minttu ei ole oikein koskaan päässyt fäshion-pipa -trendistä jyvälle. Peetu sen sijaan rakastaa kaikenlaisia hattuja. Voi kyllä olla, että teen uuden visiitin putiikkiin siinä vaiheessa, kun pipan käyttöä ei voi enää vältellä. Olisihan se nyt kuitenkin aika jees, että jossain vaiheessa pakolliseksi muodostuva päähine olisi sekä kaunis että lämmittävä.

Minttu ihastui palavasti 100 % silkkiä olevaan simppeliin t-paitamekkoon. Painatuksen kauniit sävyt eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta yhdessä mustan  kanssa värilliset osat muodostavat “pikkumustan”, jota ei tarvitse hampaat irvessä “asustaa itsensä näköiseksi”. Laittaisin tuon töihin mustan neuletakin ja noiden samojen nauhakenkien  kanssa. Drinksuille mennessä jättäisin neuletakin kotiin ja vaihtaisin jalkaan korot. Siinä se.

Äitin tyttö tutkii tarkasti kaikki laput ennenkuin antaa lopullisen tuomion kivalta tuntuvasta vaatteesta.

Ihana neuletakki osoittautuu olevan 100 % merinovillaa ja on niin pehmeä, että atoopikko-Peetu ei ole uskoa silmiään – tai ehkä paremminkin tuntemuksiaan. Vajaamittaiset hihat ja helman vyötäröpituus ovat Peetun mielestä just täydelliset. Toimisi kyllä Mintullakin, tunnustan. 🙂

Miesten puolelta löytyi aivan täydellisen hieno laukku! Juuri sopivan eleetön ja linjakas, että se sopisi heavy-user-käyttöön ilman, että siihen kyllästyy hetipaikalla. Kooltaan se on sopiva nielaisemaan läppärin ja muut perustyöpäivätarvikkeet. Täydellinen vaihtoehto niille mainos-kangaskasseille, joita normaalisti käytän tietokonelaukkuna. Sitäpaitsi tuon laukun pikkusisko majaileekin jo luonani ja tästä kuvasta tuli mieleeni, että pitääkin kaivaa se esiin ja ottaa pitkästä aikaa käyttöön.

Peetu ihastui jo malliston esittelyn aikana hienoon metalliseen pikkumekkoon. Malliltaan mekko on aika perus – eli väljästi istuvaksi tarkoitettu shift-dress. Koko juju on nyt jo asuste-osastolla melkein yli-hypetetyssä metallisessa ruusu-kultaisessa värissä. Lurex-mekkoja on tällä sesongilla varmasti joka valmistajalla, mutta lohenpunainen sävy, 3/4 -pituiset hihat ja tosiaan tuo ei-tyköistuva malli tekee tästä Filippa K:n versiosta kyllä ihan varteenotettavan vaihtoehdon.

Huomasin bongaavani putiikissa illan aikana useammankin kivan laukun omalle toivelistalleni. Sinänsä ei niin kovin ihmeellistä, sillä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen niihin kahteen Filippa K:n laukkuun, jotka olen aikoinani hankkinut. Tällä hetkellä tarve olisi lähinnä keskikokoiselle/pienehkölle weekend-bagille ja normikokoiselle olan yli kannettavalle laukulle. Filippa K:n syksyn valikoimista löytyisi näköjään ratkaisu molempiin tarpeisiin.

Ohut kaulukseton nahkajakku olisi niin täydellinen lisä Mintun toimisto-asustukseen. Fiksumpi kuin neuletakki, mutta ei kuitenkaan yhtä “pönöttävän” virkamiesmäinen kuin ihan perusjakku.. Ja tuo oikealla alhaalla oleva ohut musta kashmirneule on vaan niin kaunis ja ihana ja eleetön ja – sanoinko jo – ihana, että sellainen on ihan pakko saada. Onneksi niitä ei tainnut olla kuin kahta eri väriä…

Joskus aika monta sesonkia sitten, Filippa K lanseerasi vapaa-ajan konseptin, muistaakseni nimellä Filippa K Easy – tai jotain sinne päin. Konseptilla oli ihan oma putiikkikin ja muistan olleeni siellä avajaisissa. Sittemmin idea hiipui, putiikki suljettiin ja olin ihan siinä uskossa, että  Filippa K on kokonaan lakannut tekemästä vapaa-ajan vaatteita. Mutta ei – yksi tangollinen kauniita, erittäin hyvin leikattuja ja rauhoittavan greigessä väriskaalassa olevia treeni- ja vapaa-ajan asuja on yhä mukana kuvioissa. Materiaalit ovat erittäin laadukkaita – kashmiria ja napakkaa jerseytä ja leikkaukset taattua, naisille tarkoitettua Filippa K:ta. Me likes!

Tosin pitää nyt ihan erityisesti sanoa, että vaikka Filippa K:n vapaa-ajan mallisto on mielestäni ihan fantastinen (laukkujen ohella parasta, mitä Filippa K:lla on nyt just!) ja haluaisin omistaa tyyliin jokaikisen tuon pienen malliston vaatteen, mitään kovin teknisiä materiaaleja näissä vaatteissa ei ole käytetty. Eli maraton-treeniin ja hikijumppaan suosittelen edelleen niitä teknisempiä materiaaleja, mutta joogaan, Body Balanceen ja muuhun vastaavaan nuo Filippa K:n pehmeät ja hyväilevät treeniasut sopisivat paremmin kuin hyvin.

Peetu löysi kauluspaidan, 100 % silkkiä, joka oli niin täydellinen jatkumo kesän turkoosi-villitykselle, että tämä vain piti saada suosikkilistalle. Kuvassa tuo näyttää enemmän ihan perussiniseltä, mutta oikeasti paita on syvän sini-turkoosi. Vain aavistuksen kesänkepeää uima-allasturkoosia syvempi ja tummempi.

Minttu on juuri näin vauhdikas. Kaikkein himotuimmaksi vaatteeksi koko iltana nousi hillitty, klassisesti kaksiriviseksi leikattu vaalea villakangastakki. Tykkään kovasti takin helppouden ja monikäyttöisyyden tunteesta. Väri on hieno, koska se tuntuu yhtä luonnolliselta näin syksyllä kuin keväälläkin.

Kaiken muotiviikkoilun, syystrendijuttujen ja tietty tällaisten spesiaalien putiikkivierailujen jälkeen tunne eiliseltä ja oikeastaan koko viime viikolta on se, että nyt on ihan pakko tehdä jonkinlainen lista asioista, joita pitäisi/haluaisi hankkia syksyksi. Listan avulla voisi ehkä poistaa kaikkein huonoimpia ideoita (=asioita, jotka eivät sovi minkään muun kanssa) ja varmistaa sitä, että uudet hankinnat sopivat yhteen keskenään. Ja toisaalta tehdä sen erittäin tarpeellisen garderobi-inventaarion… 🙂

Näyttäville statement kaulakoruille kaikki kunnia arkiasujen piristäjänä. Varsin ahkerasti olen ulkoiluttanut Marnin H&M-malliston valkoista kukkahässäkkäkorua. Juuri nyt himottaisi ottaa seuraava askel ja yhdistää räyhäkkäät bling-bling korvikset perustavalliseen neulepaitaan, harmaaseen t-paitaan, valkoiseen kauluspaitaan etc.

 Heidi Klumin huikaisevat perhoskorvikset on ehkä jo vähän too much, vaikka juuri näyttävyys onkin statement-korujen juttu. Tykkään kuitenkin tuosta ideasta, että korut lakkaavat ikään kuin olemasta pelkät korvikset ja muuttuvat osaksi asua ja kampausta häpeilemättömän huomionhalunsa ansiosta.

Hiukan iisimpi versio aiheesta on vilautella statement korviksia pitkien avoinna liuhuvien hiusten seasta, kuten jompi kumpi Olsenin tyylisisaruksista tekee. (ei, en vaan kertakaikkiaan opi erottamaan heitä – tai ainakaan muistamaan kumpi on kumpi! :D). Tällä tyylillä olisi varmasti helpompi aloitella.

Statement Earring -trendin testaamisen tekee helpoksi myös se, että varastoistani sattuu löytymään aika montakin paria varsin näyttäviä uistimia. Lisäksi kaikilla ketjuilla tuntuu olevan tuon tyylisiä koruja runsaasti valikoimista juuri nyt.

 Kävin myös haikailemassa ihania korviksia Outnetissa. Varsinkin nuo alarivissä oikealla olevat Oscar de la Rentan korut himottaisi tosi kovasti. (EDIT: No, I mean the other right… suurimmat pakko-saada -fiilikset aiheuttaa siis nuo alhaalla vasemmalla olevat korvikset! Milloinkahan opin erottamaan oikean ja vasemman??) Tosin 60 % alennuksesta huolimatta niille jää vielä melkein 163 euroa hintaa, joten todennäköisesti jäävät vain haaveeksi.

Korukuvat: Outnet, muut: imoverit.onsugar.com