Pikkuhiljaa alkaa jouluruoka tulla vannoutuneimmankin fanin korvista ulos. Viimeisistä tähteistä saa fiksattua jos jonkinlaista pyttipannua, mutta lopulta tekee mieli jotain aivan muuta.
Tässä olisi aivan superherkullinen lihaton versio pasta carbonara -klassikosta. Lehtikaalisipsit on erinomainen vaihtoehto perinteiselle pekonille ja savuaromi antaa juuri oikeanlaisen miilunpolttajaefektin. (lehtikaalisipsien ohje löytyy täältä).

LEHTIKAALI-CARBONARA
(4 annosta)
Ainekset:

• 4 hlön annos spaghettia (pakkauksen ohjeen mukaan)
• 5 dl lehtikaalisipsejä
• 1 dl creme fraichea
• 40 g parmesania
• 1 – 2 tl savuaromia
• oliiviöljyä
• 4 munankeltuaista
• suolaa
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

• Keitä spaghetti paketin ohjeen mukaisesti hyvin suolatussa vedessä. Ota noin desi keitinvettä talteen ennen valutusta.
• Laita creme fraiche ja savuaromi kattilaan, josta juuri otit spaghetit valumaan. Sekoita ja kaada pastat päälle. Lisää oliiviöljyä ja pastan keitinvettä sen verran, että spaghetti tuntuu sekoitettaessa irtonaiselta.
• Raasta parmesan-juusto ja laita se pastan sekaan.
• Mausta suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Tarjoile kananmunankeltuaisen ja halutessasi extra-parmesanin kanssa. (Tarkoitus on, että jokainen saa itse sekoittaa keltuaisen annokseensa. Toki tuon voi tehdä myös valmiiksi kattilassa!)

Carbonara on ehdottomasti parhaimmillaan heti nautittuna. Itse otin yhden annoksen lounaslaatikossa mukaan toimistolle ja kyllähän se hyvää oli niinkin. Sekoitin kananmunankeltuaisen pastan sekaan jo kotona ja koostumus muuttui mikrossa lämmitettäessä vähän kokkeliseksi.
Eli en välttämättä suosittele Lehtikaali-carbonaraa lounaslaatikkovaihtoehdoksi, mutta kylläkin tuomaan virkistystä jouluruokien uuvuttamille makuhermoille!
 

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää vain pari päivää jouluun. Ihanaa kaikille meille joulufaneille, jotka ovat fiilistelleet h-hetkeä ensimmäisestä adventista asti!
Kaiken tunnelmallisen fiilistelyn keskellä sitä kuitenkin helposti vajoaa itse rakentamiinsa täydellisyysansoihin. Ihan noin niinkuin randomina esimerkkinä voin kertoa, että samana päivänä, kun päätin tilata varsinaisen joulusiivouksen ihan siivousfirmalta, aloin järjestellä kaaoksen kourissa kärvistelevää vaatehuonettani. Lopputulos oli se, että kämpässä oli pahempi kaaos kuin ennen projektin aloittamista.
Jos jotain toivon joulupukilta, niin se on järjestelmällisyyttä ja lisää käytännöllistä säilytystilaa.
Kaiken tämän keskellä aloin miettiä, mikä oikeasti on tärkeää. Siis onhan se mukavaa, kun kotona on sievää ja siistiä, mutta mitä järkeä ylenpalttisessa stressaamisessa? Pahimmillaan sitä kasaa niin valtavat odotukset ja tunnelmallisuusvaatimukset itse jouluun, että niitä ei mitenkään pysty saavuttamaan.

Rustasin itselleni joulun tärkeimmän muistilistan:

• Muista, että tärkeintä on yhdessäolo ja rakkaiden näkeminen.
• Mikään ei ole koskaan ihan pilkulleen täydellistä. Säröt kuuluvat elämään myös jouluna.
• Myös ennen joulua on ihan okei ottaa iisisti, rentoutua – ei ole mitään järkeä stressata itseään hermoraunioksi valmistelujen kanssa.
• ”Nauti hetkestä” on ehkä klisee, mutta tässä nyt viime päivinä olen taas saanut konkreettisen muistutuksen, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki voi muuttua hetkessä. (Instagram-seuraajani varmasti huomasivatkin, että läksin ex temporé käymään Tampereella. Kyllä, tämä muistutus liittyy vahvasti siihen).
• Muista pitää huolta itsestäsi. Juuri nyt tärkeä ohje itselleni tyyliin ”laita happinaamari ensin itsellesi…”

Ohjelmassa on siis vaatimuksista hölläämistä, yhdessäoloa (Peetu tulee tänään ja Karkki huomenna – JEEE!), ulkoilua (juuri mikään ei voita raikkaan ulkoilman piristävää ja mieltä ilostuttavaa vaikutusta!) ja sopivassa määrin löhöilyä ja Netflixiä. Ehkä sitä nyt vihdoin saisi rauhoituttua sen verran, että voisi vihdoinkin katsoa Love Actual -leffan.
Nautinnollinen löhöily ja leppoisa ulkoilu on vieläkin ihanampaa, kun on siihen sopivat varusteet. Pehmoiset, sisäpuolelta huovutetut college-pöksyt toimivat yhtä hyvin kotoisessa chillauksessa kuin ulkoilussakin. Nollakelillä en yleensä kaipaa mitään superlämmintä takkia. Hyvä kuoritakki ja sen alle puettu lämmin paita riittää mainiosti.

Hyvät, tukevat ja lämpimät kengät on itselleni a ja o. Inhoan ihan älyttömästi, kun on liukasta ja kun tuntuu, että kenkien pitoon ei voi yhtään luottaa. Olen ihan superonnellinen, että löysin Ellokselta nuo klassiset nilkkurit. Niissä on ihanan lämmin vuori ja todella erinomaisen hyvin pitävät pohjat. Edes niljakkailla kallioilla ei tule olo, että nyt lähtee jalat alta!
Reippaan ulkoilun jälkeen on mahtavaa vain chillailla kotona. Kuppi hyvää teetä – tai mausteisen maukasta glögiä – ja joku hyvä leffa on ehkä maailman paras tapa nollata pää ja rentoutua kunnolla. Salainen paheeni on klassiset action-leffat, mutta valitettavasti sen paremmin James Bond kuin Die Hard -filmejä ei löydy Netflixistä.

Rentouttava hengailu vaatii siihen sopivat vermeet. Suloisen pehmeät, sisäpuolelta pumpulisiksi harjatut pöksyt, oikeastaan joogahommiin tarkoitettu ylellisen oloinen kietaisupaita ja maailman suloisimmat karvavuoriset kisutöppöset takaa lämpöisen ja mukavan olon. Loppu on sitten kiinni vain itsestä. Pään ympärillä olevaa kireää stressipantaa kannattaa löysätä niin paljon kuin mahdollista.
Maailma ei tule valmiiksi ennen tätä(kään) joulua, joten on hyvä nauttia siitä, mitä on – eikä stressata siitä, mitä kenties ei ole.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tänään taitaa olla tämän kauden viimeinen virallinen pikkujoulupäivä. Ihan hyvä niin – tässä on nyt ihanasti vielä kokonainen viikko aikaa valmistautua siihen oikeaan isoon jouluun.
Siitä huolimatta, että pikkujoulusesonki alkaa hiljalleen hiipua, loppuvuodelle on yleensä vielä tiedossa monenlaista menoa ja juhlaa. Yhä useammat laittautuvat nykyään jouluaaton iltaa varten, vaikka muuten pyhät menisivätkin pyjamassa ja Ugly Christmas Sweater -paidoissa. Tapanin tanssit vievät viimeistään tahmeammankin joulun viettäjän ulos tuulettumaan – ja kaiken kruununa vuoden kimaltavin juhla: uusi vuosi!
Tässä muutama huippu vinkki, joiden avulla on helppo laittautua upeaksi loppuvuoden juhliin ilman, että muutenkin tähän vuodenaikaan koetuksella oleva budjetti kärsisi ihan liikaa.

Juhlafiilis muodostuu monesta osatekijästä. Itselleni on tosi tärkeää, että valmistautuminen ei ole liian vaivalloista ja mutkikasta. Kuvittelen esimerkiksi aina, että tälläydyn juhliin virittelemällä irtoripset silmiini. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan vielä tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka mielelläni kokeilenkin kaikkea uutta, juuri h-hetkellä on ihanaa, kun käytössä on jo valmiiksi hyväksi tietämänsä tuotteet – eikä tarvitse alkaa opetella täysin uusia taitoja! 😀
Lempeän luumun värisellä luomiväripaletilla saa helposti tehtyä kauniit, aikuisellekin sopivat sumusilmät. Luumu on siitä hyvä luomivärin sävy, että se sopii yhteen aivan kaiken väristen silmien kanssa. Sillä on myös huomattavasti helpompi tehdä iltalookiin sopivat sumusilmät ilman, että näyttäisi siltä, että edellinen ilta on mennyt nakkikioskilla nyrkkitappelussa.

Kuvan meikkiin käyttämäni Elloksen paletti on tarkoitukseen aivan erinomainen! Sävyskaala on juuri riittävä ja pigmenttiä tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tiedän, että monet kehuvat, että sitä parempi, mitä enemmän luomiväri sisältää pigmenttiä. Itse olen sitä mieltä, että vähempikin riittää.
Runsaspigmenttisiä luomivärejä saa olla häivyttelemässä puoli ikää, kun taas esimerkiksi tuo Elloksen luomiväri on helppo levittää pehmeästi ja tumminkaan sävy ei istu kuin tauti, jos sitä sattuu sutaisemaan väärää paikkaan.

Perusohje Mintun juhlameikkiin:

1. Levitä toiseksi vaaleinta sävyä koko luomelle, luomivakoon ja luomivaon yli melkein kulmakarvoihin saakka. Häivyttele skarpit reunat.
2. Tee toiseksi tummimmalla kaarimainen varjostus luomivakoon. Laita vähän ekstraa silmän ulkonurkkaan.
3. Ota kapeakärkinen suti ja tee sillä rajaus yläripsien tyveen. On makuasia haluaako alarajauksen tehdä koko matkalle alaripsien tyveen vai vain ulkonurkkaan. Itse teen rajauksen niin, että aloitan silmän keskeltä kevyesti ja siitä vedän sitten kohti ulkonurkkaa. Kivan kissamaisen ilmeen saa, kun jatkaa alarajausta silmäkulmasta pikkuisen pidemmälle, samalla yläviistoon nostaen.
4. Luomiväri viimeistellään vaaleimmalla sävyllä. Iltameikkiin laitan yleensä vain pienen sipaisun yläluomen keskikohtaan valoa ja kolmiuloitteisuutta tuomaan ja samoin kulmakarvojen alapuolelle puolesta välistä ulkonurkkaa kohti.

Jos luumu ei värinä kiehdo, samaa hyvää luomiväripalettia löytyy myös ihan perinteisen harmaan skaalan sävyissä ja nude-sävyjä on sekä kylmää, lämmintä että pienellä shimmerillä. Kaikki nuo on näköjään nyt myös alessa!
Periaatteessa silmämeikin voisi nyt vain täydentää ripsivärillä, mutta juhlissa on ihana kokeilla jotain näyttävää. Musta tussirajaus sopii aivan erinomaisesti tuomaan sähäkkyyttä vähän pienempiinkin juhliin.

Ainakin ziljoonaa erilaista rajaustussia kokeilleena (ja aina kakkumaiseen rajausväriin palanneena) voin sanoa, että tuo Elloksen rajaustussi on aivan erinomainen. Jäntevän aplikaattorin avulla on tosi helppo tehdä siistiä jälkeä. Väri pysyy siellä missä sen pitääkin, mutta lähtee erittäin helposti pesemällä pois. Hinta-laatu -suhde on tuolla siis vähintäänkin erinomainen!


Ihanasti kimmeltelevät kynnet kruunaavat juhlijan kädet! En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että Ellokselta saa myös Ciatén kynsilakkoja. Olen ollut jo pitkään ihan totaalinen Ciaté-fani, mutta välillä niitä tuntuu olevan hiukan hankala löytää.
Tuo kynsissäni oleva ihana hopeakimallelakka on tullut Ciatén “minimani month” -joulukalenterista, jonka ostin itselleni joulunodotusta helpottamaan (ja koska ne lakat!!). Itseasiassa olen omistanut tismalleen tuon saman utuisen hopeisen kimallelakan jo aikaisemminkin, mutta se on yksi harvoja, joka on tullut käytettyä loppuun asti. Olikin ihan supermahtavaa saada vanha lemppari kalenterista!
Se on suosikkini, koska sillä saa aivan ihanat, sofistikoituneet kimallekynnet. Koostumus on poikkeusellinen, sillä lakassa vähän isompien hopeahiutaleiden lisäksi myös erittäin hienojakoista hilettä, jonka ansiosta lopputulos on kuin keiju olisi käynyt puhaltamassa taikapölyä kynsille!
Sävyn nimi on “Locket” ja sitä näyttäisi olevan vielä ainakin muutama pullo Elloksen valikoimissa.
Ja sitten vielä vinkki, joka on niin mieletön löytö, että olen aivan totaalisesti hykerrellyt, kun löysin sen Elloksen valikoimista. Ruotsin kuningasperheen prinsessojen lempisuunnittelijan, Ida Sjöstedtin, suunnittelema paljettikoristeinen juhlapuku – ja todella edulliseen hintaan!!

Mekossa on kaksi toisistaan täysin erillään olevaa osaa. Päällimmäinen kangas on ohutta ja pehmeää, mutta silti onneksi hyvin kestävän oloista pitsiverkkoa, johon on kirjailtu mustin, himmeän hopeisin ja tummanharmain paljetein kukkaköynnösryppäitä. Kyseinen kuosi on erittäin tyypillinen Ida Sjöstedtille.
Alusmekko on ohutta mutta laadukkaan tuntuista jerseytä. Se on ommeltu muotoon ja kunnollisissa olkaimissa on hyvä säätömahdollisuus. Eli myös alusmekko antaa laadukkaan ja hyvän vaikutelman.


Tykkään hurjasti siitä, että vaikka mekon päällimmäinen osa on hyvin väljä, se ei näytä läpinäkyvyytensä ansiosta lainkaan telttamaiselta. Päinvastoin vartalon linjat pilkottelevat sensuellisti paljettikuosin alta. Toisaalta samalla mekko antaa elegantin puetun vaikutelman, joka sopii kaikille meille, jotka emme ole innostuneita vilauttelemaan jokaista yksityiskohtaa kaikelle kansalle.
Olen edustanut mekossani jo Tukholman suomalaisen koulun Suomi 100 juhlissa ja työpaikan joulujuhlissa (aka pikkujouluissa). Todennäköisesti mekolle tulee vielä kolmaskin tilaisuus; uuden vuoden juhliin kun on tulossa ihan eri porukkaa kuin mitä kummassakaan aiemmassa tilaisuudessa, joten ajattelin olla säästelemättä uutta lempparimekkoani ja pukeutua siihen.
Toisaalta tuo mekkoihanuus on malliltaan niin kauniin klassinen, että ei haittaisi yhtään, vaikka se hetken lepäilisikin kaapissa. Voin hyvin kuvitella, miten käytän samaa asua vielä, kun vuosi 2027 vaihtuu vuodeksi 2028! Pelkästään jo tuosta fiiliksestä voi tunnistaa hyvän designin. En vaan voi todellakaan käsittää, miten Ellos voi myydä mekkoa niin edullisesti (42,- euroa ja kokojakin näyttäisi olevan hyvin jäljellä, isojakin!)!

Mekko on mielestäni niin älyttömän hyvä löytö, että ostaisin sen uudelleen, jos en sitä jo omistaisi!

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet (paitsi kynsilakka) saatu Ellokselta

Luulitteko, että tänä vuonna selvittäisiin ilman Mintun Linnan juhlat -pukureportaasia!? Ehei – täältä se tulee!
Tällä kertaa en yrittänyt laittaa lemppareitani ollenkaan hienommuusjärjestykseen, vaan päätin kommentoida ihan reilussa aakosjärjestyksessä.
Suosikkiasujeni lisäksi ilahduin useammastakin ilmiöstä: elävien kukkien käyttö koristeena – ihanaa, kaunista ja jotenkin tosi freesiä! Kansallispukujen runsaslukuisuus – Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto on juuri oikea tilaisuus käyttää upeita, käsintehtyjä kansallispukuja. Vihreän, turkoosin ja sinivihreän eri sävyjen yleistyminen juhlapuvuissa. Itse kammattujen hiuspehkojen huomattava väheneminen (hei, Marja-Liisa Kirvesniemikin todistaa, että kampaajan jäljiltä hiusten ei tarvitse olla karsea laitos, vaan kaunis, sopivasti laitettu ja kantajansa näköinen osa kokonaisuutta) ja ekologisten sekä kierrätysmateriaalista valmistettujen tyylikkäiden pukujen ja asusteiden yleistyminen.
Suosikkini aakkosjärjestyksessä:
ALMA

Mert Otsamon suunnittelemassa tyylikkäässä ja särmikkäässä housuasussa edustanut Alma rikkoi ehkä niitä kaikkein perinteisimpiä pukeutumiskoodeja, mutta mielestäni elegantisti ja hyvällä maulla. Ja kyllähän nykyään on itseasiassa varsin tavallista, että myös naiset pukeutuvat iltapukujuhliin frakin tai tumman puvun sovelluksiin. Takin selkäosan hienosta nahka-aplikaatiosta ei valitettavasti löytynyt kuvaa.
Erityispisteet Almalle Suomen vaakunaleijonakaulakorusta. Soisin erittäin mielelläni, että tuo hieno symboli omittaisiin takaisin pois isänmaallisuutta kierosti ajattelevilta uusnatsihenkisiltä ilmiöiltä.
HANNA KOIVU

Haravoin koko interwebsin läpi, mutta en löytänyt tämän parempaa kuvaa Hanna Koivun upeasta öisen metsän vihreästä puvusta. Kauniisti drapeerattu miehusta ja elegantisti kellotettu hame istuu kantajansa päällä täydellisesti. Roosat samettiavokkaat ja ruusukvartsihelmistä punottu, kulta-vihrein kukin koristeltu kaulakoru toimivat persoonallisina asusteina.
Juuri tumman vihreän ja viileän roosan yhdistelmää trendikkäämpää sävyparia saa hakea. Kiharaisen romanttinen kampaus täydentää elegantin metsänkeijutunnelman.
KERTTU NISKANEN


Kerttu Niskasen puku on täydellisintä, mitä olen pitkään aikaan nähnyt! Tummalle kaunottarelle upeasti sopiva väri ja dramaattinen, todella taidokas leikkaus. Jo pelkästään puvun miehustan drapeeraus on niin hienosti tehty, että tälle entiselle ompelijalle tulee ihan hiki pelkästä katsomisesta!
Elegantti, löysästi sileä kampaus tasapainottaa lookin – mahtailevammat hiukset olisivat antaneet tukkoisen vaikutelman. Tykkään myös hurjasti asun korvakoruista. Jostain olin lukevinani, että ne on kierrätysmateriaalista valmistetut (samaa suomalaismerkkiä oli muillakin juhlijoilla), mutta en nyt enää löytänyt mistään, että mikä tuo merkki oli. Jos joku sattuu tietämään, niin huikatkaa kommenttiboksiin.
MINTTU RÄIKKÖNEN

No olihan se Minttu Räikkönenkin otettava tänne listalle, vaikka en kyllä häntä miksikään kuningattareksi olisi kruunannut. Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä pääse kotoisissa kemuissa Armani Privén pukua arvostelemaan, joten menkööt nyt. Ja onhan tuo paksu silkkisatiini niin ihanan näköinen materiaali, että melkein tuntee sen kermaisen pehmeyden sormenpäissään. Syvä petroolinsininen sävy sopii tosi hyvin tummalle formulavaimolle.
Mutta siis en vaan nyt oikein mitenkään pääse yli enkä ympäri siitä, että mielestäni drapeerauksen idea on se, että kangas laskeutuu kauniisti. Eikä esimerkiksi pingota piukeana rintojen päältä.
SEELA SELLA

Voi Seela Sella, mikä upeus! Mustaa nahkaa, silkkisifonkia ja vaaleaa silkkisatiinia tyylikkäästi ja persoonallisesti yhdistelevä puku on Auli Turtiaisen käsialaa. Seela Sellan vahvuus ja herkkyys pääsee hyvin esille puvun ja Olli Lindroosin suunnitteleman huikean hienon kaulakorun yhteispelissä.
SOFIA VIKMAN

Suoraa tv-lähetystä seuratessani, olin aivan vakuuttunut, että Anne-Mari Pahkalan Sofia Vikmanille suunnittelema tulenpunainen puku tulee olemaan kaikkien yleisöäänestysten ykkönen. Näyttävän puvun kruunaa viittamainen selkäosa, joka hulmuaa vaikuttavasti Vikmanin liikkeitä myötäillen. Todellinen moderni Wonder Woman! Eero Hintsasen näyttävät korut ja elegantti sileä kampaus täydentävät lookin.
VANESSA KURRI

Olen kerran puhunut työasioissa Vanessa Kurrin kanssa puhelimessa. Hän oli niin herttainen ja ystävällinen ja kaikin puolin kiva, vaikka oli kärsivänä osapuolena, että en oikein osaa suhtautua häneen objektiivisesti. Teemu Muurimäen suunnittelema hopeanharmaa silkkiluomus ja Kirsti Doukaksen epäsymmetrisen puvun olkapäätä koristava koru luovat kyllä niin saumattoman ja näyttävän kokonaisuuden, että taidan kuitenkin uskaltaa luottaa arviointikykyyni tällä kertaa. 😀
VIIMA LAMPINEN

Kimalteet ja glitterit on ollut tämän vuoden “se juttu” meikissä ja juhlastailissa. Oikeastaan aika yllättävää, että selkeitä kimalle-ehosteita tai esim. glitterijakauksia, ei näkynyt sen enempää. Viima Lampisen hopeinen solmuke rimmaa just nappiin kimalteisen ehostuksen kanssa.
Ja se täytyy kyllä sanoa, että vaikka en todellakaan toivo, että kaikki naiset alkaisivat pukeutua juhlatilaisuuksiin tummaan pukuun, smokkiin tai frakkiin (mistä minä sitten kirjoittelisin!?), niin on se kyllä niin tyylikästä ja coolia, kun ne joille se sopii, jättävät mekot henkarille.
Kuvat: hs.fi, iltalehti.fi ja anna.fi

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää kaksi viikkoa jouluun – miten ihanaa!! Oikeastaan vähän allekin, sillä tasan kahden viikon päästä tähän aikaan sitä varmaan on jo ihanassa konvehtikoomassa sohvannurkassa villasukat jalassa lukemassa joululahjadekkaria.
Tuntuu myös siltä, että oma jouluni alkaa jo jouluviikon torstaina, kun Peetu tulee kotiin – ja perjantaina sitten Karkkikin. Niin hurjan kivaa saada pitkästä aikaa viettää kunnolla aikaa koko perheen kanssa!
Tämä toinen adventtiviikonloppu on mennyt oikeastaan kokonaan jouluvalmisteluissa. Tosin kelit on ollut täällä niin upeat, että sekä eilen että tänään tein piiiiitkät lenkit valoisassa ja ihanan kuivan kirpsakassa syysilmassa.
Muuten olen kuunnellut joululauluja, suunnitellut aattoillan menuta ja käärinyt lahjoja pakettiin. Kynttilälyhtyjen loiste ja glögin makuinen tee täydentää ihanasti tunnelman. Love Actually -leffaa olen pihtaillut vielä – ei sitä kuitenkaan kertaa enempää per joulu kykene katsomaan. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Kaksi innokasta karvakuonoa hyörii auttamassa joulupuuhissa. Jostain syystä ainakaan nuo meidän otukset eivät osaa hahmottaa häntäänsä kynttilöiden lähellä, vaikka muuten osaavatkin varoa elävää tulta.
Kumpikin on onnistunut käräyttämään häntäkarvansa tavallisessa kynttelikössä. Lyhdyn sisällä kynttilän liekki on vähän paremmin suojassa. Ja kyllähän noista Elloksen Marocco-lyhdyistä tulee muutenkin aivan ihana, kauniisti koristeellinen valo!

Niin kovaksi äityi joulukuume täällä, että oli pakko hankkia keittiön pöydälle pieni minikuusi. Sen voi kuulemma sitten joulun jälkeen istuttaa parvekkeelle ruukkuun – eli tsägällä saan nauttia siitä vielä useana tulevana jouluna.
Tosin allekirjoittaneen track record ruukkukasvien kanssa ei ole kovin vakuuttava. Tuppaavat jostain syystä muuttumaan elottomiksi keppikukiksi, vaikka mitä tekisin.
Pidän kovasti perinteisistä joulun väreistä, punaisesta, vihreästä, luonnonvaaleasta ja kullasta. Aina säännöllisesti mietin, että nyt tänä vuonna stailaan joulumme modernisti musta-valkoiseksi tai trendikkäästi pinkin ja hopean sävyihin, mutta ei sitten kuitenkaan tunnu omalta.
Joulunalusaikaan kuuluu ihana pellavainen, luonnonvärinen pöytäliina ja kynttilät. Juhlapäivänä yleensä vaihdan ihan joulunpunaisen pellavaliinan (näyttääkin olevan tuo punainen alennuksessa juuri nyt Elloksella), joka luo kauniin taustan kattaukselle ja valkoisille pellavaserveteille.

Pakettien väsääminen on mielestäni niin kivaa! En yleensä pyydä lahjoja kaupassa pakettiin (paitsi jos on kyse jostain erityisen ihanasta putiikista – tai NK:sta…), koska haluan fiilistellä paketointihommien kanssa.
Tänä vuonna meidän paketit saavat kauniit pahviset pakettikortit ja pienen havunoksan koristeeksi.
Ai että muuten on kissojen mielestä ehkä maailman parasta, kun pääsee assisteeraamaan lahjojen paketoinnissa! Voi sitä kahisevan paperin, kiemurtelevan narun ja houkuttelevan takkuisten havunoksien määrää!! 😀

Nykyään, kun kaikki perheenjäsenet on aikuisia, joulupaketteja ei kuusen alle kerry mitenkään erityisen runsaasti. Useimmiten sovimme jostain tarpeellisesta isommasta lahjasta niin, että lahjan saaja tietää, mitä on saamassa.
Tykkään kuitenkin laittaa aina jotain pientä yllätystä pakettiin myös. Pitäähän sitä nyt olla vähän jotain avattavaakin aattoiltana.
Tänä vuonna meidän perheen vilukissan paketista löytyy aivan supersöpöt pehmeävuoriset villasukat. Pieni kirjailtu kisunassu ja hauskat korvat ilahduttavat toivottavasti lahjan saajaa. Nuo on niin suloisen pehmoiset ja ihanat, että ihan tekisi mieli tilata itselle samanlaiset!

Olen hehkuttanut täällä jo tosi moneen kertaan Elloksen Premium Quality -pellavatekstiilejä. Ne on vaan niin hyviä ja laadukkaita.
Nyt jouluna ajattelin ilahduttaa perheen kodinperustajaa setillä valkoisia pellavaservettejä. Sellaiset on hyvät olla olemassa, mutta niitä ei ehkä ihan ensimmäisenä tule itse hankittua. Ajattomat valkoiset servetit palvelevat kattauksessa vuodesta toiseen. Ja ehkä siinä olisi sitten samalla pieni vihje, että äiskän saa kutsua ihan milloin vain syömään!

Olen nyt hankkinut käytännöllisesti katsoen kaikki joululahjat. Vielä pitää ehtiä käydä laittamassa postiin Suomeen menevät paketit ja hankkia pari pienempää joulumuistamista.
Onneksi suurimman osan ostoksista voi tehdä netissä. Elloksellakin on tosi kätsyt joulusivut, joilta löytyy hurjasti hyviä lahjaideoita. Express-toimituksella myös mattimyöhäiset tontut ehtivät saada lahjansa ajoissa perille.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta