Siis apua, miten huikean ihana hellekesä on hemmotellut koko Pohjolaa jo kuukauden päivät. Siis ihan mieletöntä, koska eihän tällaiset helteet yleensä kestä näin kauaa, vaikka osuisivat ihan keskelle niitä varsinaisia kesäkuukausiakin. Tuntuu, että kevät jäi käytännöllisesti katsoen väliin, mutta en todellakaan valita! Päinvastoin on ihanaa, kun kerrankin on kunnon sesonki kaikkien ihanien kesäjuttujen käyttämiseen. Niinkuin esim. aurinkolasien. Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.
Pääsin tutustumaan aikaisemmin keväällä järjestetyssä Inspiration Weekend -tapahtumassa kevään uusiin aurinkolasitrendeihin ja Instrun uusiin malleihin. Täytyy tunnustaa, että olen pikkuriikkisen ehkä hurahtanut sanikoihin – eikä uutuuksien tutkiskelu ja sovittelu tehnyt mitenkään hyvää ikuiselle aurinkolasikuumeelleni.

Jos nyt ihan totta puhutaan aurinkolasikokoelmani alkaa olla sen verran laaja, että en mitenkään varsinaisesti tunne olevani uusien puutteessa. Toisaalta käytän – ja vaihtelen – arskoja päivittäin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Silmäni alkavat helposti vuotaa kuin pienet vesiputoukset, joten tökkään mielelläni suojat silmilleni, kun vähänkään paistelee. Tuulisella säällä käytän aurinkolaseja, vaikkei paistaisikaan, silläkin uhalla, että näyttäisin muiden mielestä aivan hölmöltä.
Eli sikäli on mielestäni ihan perusteltua, että voin valita asuun ja fiilikseen sopivat sanikat vähän laajemmasta valikoimasta. Onhan sitä ihmisellä eri tyylisiä kenkiäkin – miksei sitten aurinkolaseja?!


Innostuin testailemaan Instrumentariumin pisteellä kevään uusista malleista niitä vähän erikoisempia, näyttävämpiä ja leikkisempiä. Juuri nyt houkuttaisi kovasti ihan pyöreät pokat liukuvärjätyillä linsseillä tai puolipeileillä.
Hiukan harmittaa, että olen joskus skidinä onnistunut hukkaamaan omalta äidiltäni perimäni huikeat pyöreät kilpikonnapokaiset aurinkolasit. Seitkytluvun alussa ei koossa säästelty ja ympyrät oli kuin harpilla piirretty.
Tosin nuo Instrun valikoimista löytyvät glamour-kaunokaiset eivät kyllä ole mikään huono vastine perintö-blehoille.

Virallinen aurinkolasipoussaus – kuva: Jere Viinikainen.

Nyt kun vaan saataisiin nauttia näistä ultimaattisista aurinkolasikeleistä koko kesän!

Tarot-kortit – tai tarokki – herättää tosi paljon monenlaisia tunteita. Sen olen tässä ihan viimeaikoina huomannut.
Itse löysin kortit käytännöllisesti vasta noin kuukausi sitten, vaikka muistan kyllä hyvin, että minulle on yhden kerran luettu kortteja juuri ennen kuin muutimme tänne Tukholmaan. Korttien lukijana toimi tuolloin itsellenikin puolituttu kaverin kaveri. Esitin korteille silloin kaksi kysymystä ja toiseen sain ympäripyöreän “vastauksen löydät tutkiskelemalla sisimpääsi” -tyyppisen vastauksen, mutta toiseen hyvin eksaktin ja selkeän vastauksen, joka oli käytännöllisesti päinvastainen siihen, mitä tietoisella tasolla toivoin.
Sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä tarokkien kanssa, kunnes tosiaan noin kuukausi sitten törmäsin aiheeseen ja totesin, että tämähän kiinnostaa todellakin. Ensimmäistä ajatusta seurasi ehkä tunti tai kaksi kiivasta googlamista ja aiheeseen tutustumista, joka päättyi siihen, että olin tilannut itselleni oman tarot-korttipakan, opaskirjan ja kaksi kiloa kristalleja erilaisiin tarkoituksiin.

Niinkuin huomaatte, en nyt tosiaankaan voi kutsua itseäni miksikään guruksi tai oikeaksi noidaksi, mutta hiukan olen ehtinyt tehdä taustatutkimusta ja opiskellut asiaa.
“Miksi uskon Tarot-kortteihin?” – on kysymys, johon kaikkein korrektein vastaus olisi, että “noooh, uskon ja uskon… mutta onhan se kivaa viihdettä samaan tapaan kuin iltapäivälehtien horoskoopit”. Nyt on kuitenkin niin, että uskon vahvasti, että Tarot-korttien avulla voi löytää vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, saada opastusta ja ohjausta parempaan elämään, ymmärrystä ihmissuhteisiin ja apua niin henkisten lukkojen kuin monimutkaisten tilanteiden avaamiseen.
Vaikka periaatteessa olen erittäin pragmaattinen ja luotan vain tieteelliseen todentamisprosessiin, en voi jättää huomioimatta sellaista vähäpätöistä asiaa, että täällä me vain elellään, sinisellä planeetalla, joka kiertää yhtä sattumanvaraista tulipalloa ja lähinnä meitä on pikkuinen kuu, joka liikuttaa valtameriä. Kaikkea vaan ei voi selittää tai vielä vähemmän ymmärtää.

Itse uskon, että kaikki – aivan kaikki – on energiaa. Se, mikä tai kuka kanavoi tuota energiaa, on pohjana useimmille tunnetuille uskonnoille. En aio ottaa ollenkaan kantaa eri näkemyksiin, sillä olen aivan varma, että kyseessä on vain saman kolikon monet eri puolet.
Mutta energia sinänsä on siis koko homman ydin. Eikä tällä ole välttämättä mitään tekemistä Tarot-korttien kanssa. Jotkut ehkä muistaa vielä blogini “The Artist Way” -periodin (niin harmi, että juttusarjan monet kuvat on siellä pimeänä, mutta muuten tuo on kokonaisuus, johon itsekin palaan aina silloin tällöin..). Silloinkin yksi kantavimmista ajatuksista oli – ja edelleen on – se, että universumi vahvistaa niitä ajatuksia, joita itse vaalit mielessäsi.
Ajatuksetkin ovat energiaa ja se, mihin keskittää mielensä, saa vahvistusta universumilta. Klassisia esimerkkejä on se, kun olet pitkästä aikaa miettinyt jotain vanhaa ystävää ja päätät viestitellä hänen kanssaan. Juuri, kun olet tarttumassa puhelimeen, huomaat, että siellä on viesti samaiselta ystävältä.
Ja juuri TÄHÄN perustuu se, miksi uskon Tarot-kortteihin.
Ei niin, että se olisi mitään erityistä ennustamista. Ei niin, että kysymyksessä olisi minkään tason hämärähommia. Ei niin, että kortit paljastaisi jotain tosi kauheaa (tai upeeta), jota et jo tietäisi.
Itselleni Tarot-kortit on ollut tämän viimeisen kuukauden ajan suora yhteys omaan alitajuntaani – joka vaikuttaa olevan monesti paljon fiksumpi kuin mitä itse olen. Oikeasti olen siis tiennyt vastauksen korteille esittämääni kysymykseen, mutta tietoinen minäni on halunnut järkeillä tai toiveajatella tilanteen toisenlaiseksi. Olen myös saattanut vähätellä kortin viestiä, mutta aika nopeasti havainnut, että alitajuntani kyllä tietää asioiden oikean laidan.
En todellakaan halua lukeutua siihen koulukuntaan, joka väittää pystyvänsä ennustamaan tulevaisuutta. Toisaalta tulevaisuus on aina jatkumoa nykyhetkessä tehdyille päätöksille ja siinä mielessä korttien lukeminen voi hyvinkin auttaa välttämään karikoita ja kriisejä sekä tukemaan vaikeista tilanteista selviämistä. Siinä mielessä toki kortit voivat toimia tulevaisuuden muovaamisen välineenä.

Nyt jo pelkästään tämän yhden kuukauden aikana ehtinyt hämmästyä moneen kertaan, miten brutaalin oikeassa kortit ovat. Ja jälleen kerran, kertomassa asioita, joita en halua kuulla, mutta jotka alitajuntani tietää oikeaksi.
Vastaus otsikon kysymykseen on yksinkertaisesti se, että uskon Tarot-kortteihin siksi, koska ne on väline, joiden avulla voi saada yhteyden omaan tiedostamattomaan tajuntaansa ja ammentaa sieltä viisautta, elämänkokemusta ja vastauksia, jotka siellä jo on, mutta joihin on muuten hyvin vaikea saada yhteyttä.

Tyylilleni uskollisesti ajattelin tuoda tämänkin henkilökohtaisen journeyn tänne blogiin. Ajatuksissani on, että aloittaisin juttusarjan “Torstai Tarot”, jolloin lukisin kolme korttia tulevalle viikonlopulle. Siis niin, että sinä siellä ruudun toisella puolella saisit valita intuitiivisesti yhden kolmesta kortista – sen, johon alitajuntasi tuntee eniten vetoa. Sitten kirjoittaisin auki, millaisia energioita kortin mukaan loppuviikko tuo tullessaan, mihin kannattaa kiinnittää erityistä huomioita, ihmissuhteet, terveys etsetera.
Jos nyt tuntuu siltä, että tämä on ihan kauhistuttava idea ja että olisi parempi, kun pitäisin tarottini vain omana tietonani, niin tuohon kommenttiboksiin saa huikkailla. Hiukan kyllä huolestuttaa, että ainakin Instagram-seuraajani tuntuvat ignoreeraavan kaikkia Tarot-aiheisia kuviani, mutta en nyt haluaisi ihan heti luovuttaakaan – sen verran hyvältä jutulta tämä itsestäni tuntuu!

Pikkuhiljaa tässä alkaa toipua viikonloppuisesta häähuumasta… Kertakaikkiaan aivan mieletöntä, miten järkyttävän onnellisilta ja rakastuneilta Meghan ja Harry näyttivät aivan koko ajan. Täytyy tunnustaa, että tuli kyllä tiristettyä kyynel jos toinenkin lauantain aikana.
Palaan aivan varmasti vielä sekä upean tuoreen herttuattaren asuihin että vieraiden tyyleihin (I got one word for you: Amal Clooney!!), mutta tämän vuoden MET-gaala oli taas niin herkullinen, että palataan nyt ensinnä siihen hetkeksi.
Vuoden fashion-näkökulmasta ehdottomasti huikein tapahtuma keräsi jälleen yhteen muodin suurvaikuttajat, tyyli-ikonit ja A-listan celebrityt. Ei ihme, että ilmassa on pientä kilpavarustelun tuntua, mikä johtaa helposti ei niin tyylikkäisiin ylilyönteihin (I’m looking at you SJP).
Teema tänä vuonna ei ollut sen vähempää kuin: ”Heavenly Bodies: Fashion and the Catholic Imagination”. Kun ottaa huomioon, miten populäärikulttuuri on koko modernin ajan flirttaillut nimenomaan katolisen kirkon kuvastolla (vaikka muutkin ovat toki saaneet osansa!), ei ollut mikään yllätys, että puvut olivat kertakaikkiaan upeita!
Vaikka MET-gaalan puvut eivät sinänsä olekaan sovellettevissa ihan jokatytön bileasuiksi, on tapahtuman asema trendien edelläkävijänä kiistaton. Eli tästä nyt sitten vaan poimimaan mausteita omaan juhlapukeutumiseen. Itse ajattelin aloittaa metsästämällä jonkun kivan hiuspannan, missä olisi ylöspäin sojottavia piikkejä ja kultalangalla sekä paljeteilla/strasseilla koristellun juhlatopin.
Tässä inspiraatiota ja Mintun MET-suosikit:

Alicia Vikander – Ruotsin lahja elokuvia rakastavalle maailmalle. Louis Vuittonin ambassadorina jo useamman sesongin toiminut näyttelijä oli pukeutunut elegantin linjakkaaseen mustavalkoiseen asuun. Jostain syystä keeppi, hanskat ja koko kokonaisuus antaa nasevasti teeman mukaiset nunnamaiset vibat, vaikka tarkemmin ajateltuna, mikään osanen ei sinänsä ole sitä itseään.
Tästä myös kaikille en-halua-näyttää-allejani-mutta-shaali-tuntuu-ihan-tylsältä -ajatusten kanssa painiville kiva ja trendikäs vaihtoehto. Kevyestä kankaasta valmistettu kellotettu keeppi on helppo kantaa ja olkapäät pysyvät katseilta piilossa ilman, että kokonaisuudesta tulee liian puettu.

Blake Lively – spontaani ajatukseni MET-gaalaa katsellessani oli, että tämä asu on hienoin evö. Nyt hetken aikaa kuvastoa sulateltuani, olen tullut ehkä aavistuksen toisiin ajatuksiin, mutta edelleenkin Versacen signeeraama huikea luomus on mielestäni yksi illan upeimmista. Runsaat kirjailut, jalokivivärit, kulta ja kimallus sopivat teemaan täydellisesti ja Blake Livelyn uljas olemus kantaa vaativan puvun aivan just eikä melkein.
Tässä tuli myös erityisesti sellainen olo, että ehostuksella on haettu ikonien väri- ja tyylimaisemaa. Tosin en kyllä ole mikään ikonitaiteen asiantuntija, joten voin olla kyllä väärässäkin.

Gardi B – Jeremy Scottin (Moschino) suunnittelma yltäkylläinen asu toistaa myöskin ikonitaiteen koristeellisia elementtejä kiiltävin koristekivin ja runsaine helmiaplikaatioineen. Oman lisänsä symboliikkaan tuo Gardi B:n selkeästi näkyvä vauvamasu.

Madonna – tämän vuoden MET-gaalan teema oli kuin räätälöity Madonnalle. Kuka muu pop-taiteilija olisi yhtä itsestäänselvästi ottanut katolisen kirkon teemat ja kuvaston osaksi julkista esiintymistään? Ei kukaan, ainakaan samassa laajuudessa.
Madonnan uskotun lempparisuunnittelijan, Jean Paul Gaultierin (on vastuussa mm. Madonnan “Blond Ambition Tour” -kiertueen ikonisesta kultatötterökorsetista) suunnittelema asu ei ehkä ollut illan säväyttävimpiä, mutta en olisi mitenkään voinut jättää vanhaa idoliani pois listalta. Toisaalta tässä kuvassa ei ihan täysin näy, miten puvun miehustan verkko-osuuden muodostavat tyylikkäästi ristin…

Michelle Williams – klassisen runsaan ikoni-tyylin rinnalla bongasin myös pari tosi ihanaa klassisesta Jeanne d’Arc -henkisestä tyylistä inspiroitunutta asua. Louis Vuittonin haarniskamainen hopeaa kirjailua, nahkaa ja näyttäviä pyöreitä niittejä yhdistelevä juhlapuku osoittaa jälleen kerran, että ollakseen todella elegantti ja upea, ei todellakaan tarvitse esitellä ylenpalttisesti paljasta pintaa.

Rihanna – on kyllä aina ihan oma lukunsa. Vaikka miten ajattelen, että olen tottunut lukemaan fashion-kuvastoa ja osaan ymmärtää, että ei ole tarkoituskaan, että tässä olisi nyt esimerkki siitä, miten keski-ikäinen Minttu pukeutuu tyttären kihlajaisiin. Siitä huolimatta menee aina hetki, ennenkuin osaan sulatella Ms Tyylitaiturin huikeimmat asut.
Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen välittömästi MET-gaalan jälkeen, olisin ollut varsin epäileväinen Rihannan tyylin hienoudesta ja olisin julistanut Blake Livelyn ehdottomasti illan kuningattareksi. Nyt asiaa hetken sulateltuani alan olla toista mieltä, ja olen valmis liittymään siihen kuoroon, joka huokaillen ylistää Margielan signeeraaman luomuksen upeutta.

Solange Knowles – pisara huumoria ja pehmeää kapinallisuuttaa saa aina Mintun sulamaan. Solange Knowlesin Iris van Herpenin suunnittelema puku ja itseasiassa koko asu oli kunnianosoitus ihan muille voimille kuin mitä katolinen kirkko perinteisesti edustaa. Puvun tarkoitus on toistaa voimakkaasti suojelevan, puhdistavan ja menneisyyden haamuista irti pääsemistä tukevan kristallin, mustan obsidianin olemusta.
Solange Knowlesilla oli myös mukanaan mustista Swarowski-kristalleista punotussa verkkokassissa puhdistavasta voimastaan kuuluisa “Florida Water” -pullo. Samaista vettä kutsutaan myös ikuisen nuoruuden lähteeksi, joten voi vain miettiä, millaisia noitahommia Solangella oli mielessä.

Zendaya – vaikuttaa vähän siltä, että Versacen tähti on jälleen nousussa, tai sitten vain MET-gaalan teema osui erityisen hyvin juuri heille. Jokatapauksessa tämäkin aivan huikean upea Jean d’Arc -asu on peräisin Donatellan valvovan silmän alta. Erityispisteet kertakaikkiaan onnistueesta  ja kokonaisuuteen sopivasta kampauksesta!
Tähän loppuun on nyt ihan pakko vinkata elokuvasta, jota olen odottanut malttamattomana teattereihin siitä lähtien, kun kuulin Peetulta, että tällainen on tulossa – eli vähintään viimeiset puoli vuotta:

Täytyy tunnustaa, että olen fanittanut ihan täpöillä kaikkia aikaisempiakin Ocean’s -leffoja, mutta ei tarvitse kuin katsoa tuo traileri ja olen aivan varma, että tässä tulee vuosikymmenen PARAS viihdeleffa ikinä!
Kuvista kiitos: Elle.se, Vogue.com, Popsugar.com

Ihan ensimmäiseksi: mitkä fantastiset kesäkelit sitä onkaan meitä hemmotellut! En muista, että viime kesänä olisi ollut montaakaan näin helteistä päivää. Ja että vielä illallakin tarkenee t-paidassa – priceless!
No, mutta päivän aiheena on kurkistus muutaman viikon takaiseen some-vaikuttajien Inspiration Weekend 2018 -tapahtumaan. Joku ehkä muistaa (ja postauksen lopusta löytyy #tagit, joilla voi tsekata) aikaisemmin, jo vuodesta 2013 järjestetyn Bloggers’ Inspiration Day -tapahtuman. Silloin konsepti oli se, että lauantaina päivällä on messujen tapainen tilaisuus bloggareille ja muille vaikuttajille – ja illalla sitten Inspiration Blog Awards.
Tänä vuonna koko tapahtuma on modernisoitunut ja muuttunut koko viikonlopun kestäväksi vaikuttajatapahtumaksi, jossa osallistujilla on huomattavasti aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tutustua sekä mukana oleviin brandeihin että verkostoitua toistensa kanssa. Illallisten, esitysten, lounaiden, wellness-aktiviteettien ja muun sisällön anti on paljon rikkaampaa kuin aikaisemman, hiukan stressaavankin messumaisen tapahtuman rinnalla.
Itse tunsin ainakin, että palasin tapahtumaviikonlopusta kotiin monin verroin inspiroituneempana.

Omalla kohdallani Inspiration Weekend alkoi perjantai-iltana. Lennähdin Tukholmasta toimistolta työpäivän jälkeen ja laskeuduin suoraan herkulliselle illalliselle. Aivan huikean upeaksi remontoidussa Elannon vanhassa palkanmaksusalissa toimiva Väinö Kallio -ravintola tarjosi mahtavat puitteet bloggareitten tapaamiselle.
Suurkiitokset vielä näin pitään jälkeenkinpäin ihanalle pöytäseurueelle. Niin mahtava tavata pitkästä aikaa rakkaita vanhoja bloggarikollegoita – ja myös tutustua uusiin aivan huippukivoihin tyyppeihin!

Lauantai-aamu alkoi ihanalla ja lempeästi elvyttävällä, energisen Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn vetämällä venyttelypainoisella jumpalla. Ai että, kun olisi saanut videolle koko homman. Juuri tuollaista sitä aina välillä aamuisin kaipaa; pientä ravistelua kropalle ja mielelle, mutta ei kuitenkaan mitään hirmu seriöösiä kuten oikea aamujumppa tai kunnon jooga-rutiinin hoitaminen.
Muuten päivän ohjelmaan kuului mm. luovuuteen ja mindfullnessiin liittyvä luento, Nuxen huikean ihaniin luonnonmukaisiin tuotteisiin tutustuminen ja superherkullinen lounas.

Tykkäsin erittäin paljon kaikista “Creative Morning” -nimellä kulkevan tilaisuuden osista. Inspiraatiota tuli niin kropan kuin mielenkin kautta, oikeastaan mitään aistia unohtamatta. Erityinen plussa siitä, että lounaalla, samoin kuin perjantai-illan päivällisellä, osallistujien paikat oli määrätty paikkakortein. Se piti huolen siitä, että tapahtumassa tuli ihan oikeasti juteltua ja tutustuttua ihan uusiin vaikuttajakollegoihin, eikä vain jumitettua niiden kanssa, jotka tuntee jo entuudestaan.
Lauantai – ja koko Inspiration Weekend 2018 – huipentui itsestäänselvästi Inspiration Blog Awards -gaalaan. Tosin tuokin tapahtuma oli kokenut muutoksen siinä mielessä, että ennen varsinaisen tapahtuman alkua vaikuttajille oli järkätty ihka omat etkot!
Etkoilla oli mukana paljon tapahtuman yhteistyökumppaneita ja ennen virallisen häppeningin alkua sitä ehti hyvin käydä meikkauttamassa itsellensä kunnon juhlalookin, tutustumassa tämän sesongin aurinkolasitrendeihin, kuulla kuumimmat kuvausvinkint Olympuksella ja tietty hengailla hyvällä fiiliksellä vanhojen hyvien blogikamujen kanssa.

Itse gaala oli sekin kiva tilaisuus – vaikka totuuden nimissä tämä blogiveteraani tunsi itsensä kyllä välillä todella veteraaniksi. Todistin kuitenkin itselleni sammaloitumattomuuteni sillä, että tykkäsin itseasiassa aivan vilpittömästi yhdestä gaalan esiintyjästä. Joku piispa tai pappi oli sen nimi, jotain kirkollista mahtipontisuutta oli esiintymisessä myös. Nyt kun näen tuon kirjoitettuna, en ole enää ollenkaan niin varma, että mihinkähän suuntaan se todistelu nyt oikein meni! Haha!
Aikojen muutoksesta kertonee jotain sekin, että juomia oli tarjolla moneen menoon, mutta pisin jono oli Novellen pisteelle, jossa tarjolla oli alkoholittomia (superherkullisia!!) mocktaileja. Menestyksen salaisuus ei voi piillä vain siinä, että siellä juomia sekoitteli kaikkein hurmaavin baarimikkokaksikko.
Hiukan harmittaa, että en sitten tohtinut napata ketään kolleegaa hihasta ja pyytää ottamaan ihan oikeita asukuvia Inspiration Blog Awards -asustani. Tykkäsin itseasiassa kovasti kokonaisuudesta ja lisäksi muiden kuvia katsellessa tajusin, että ulkona olisi ollut aivan mielettömän ihana iltavalo, jossa on mahdollista saada ne kaikkein parhaimmat ja ihanimmat kuvat ikinä.
No, sellaista se on, kun on liikkeellä yksin. Ja tottunut siihen, että kanssaihmisiä pitää yleensä vähän lahjoa ja maanitella kuvien ottamiseen.
Onneksi on nämä valokuvaseinällä otetut viralliset kuvat. Taisin hokata, että muuten ei kuvia asusta tule, joten parasta visiteerata kuvattavana mahdollisimman monta kertaa. 😀

• paita, Dagmar
• hame, Lidlin Heidi Klum -mallistosta
• laukku, Carin Wester
• kengät, Acne

Kuvaseinäkuvat: @henri_ilanen – muut your’s truly

[mittaustagi]

Rakastan kevättä ja alkukesää! Sen lisäksi että samaan tahtiin lisääntyvän valon ja kohoavien lämpötilojen myötä sitä taas herää usko elämään, ajanjakso rytmittyy ihanasti kaikenlaisilla iloisilla juhlilla. Äitienpäivä, konfirmaatiojuhlat, lakkiaiset ja juhannus kuuluvat sesonkiin. Lisäksi tulee piknikit, kesäkauden avajaiset ja puutarhajuhlat. Pukeutuminen kaikkiin häppeningeihin on sitten oma lukunsa. Tässä kaksi omaa suosikkiasuani kahteen erityyppiseen kesätilaisuuteen. Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Äitienpäivää vietetään Suomessa eri aikaan kuin täällä meillä Svennelässä. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, siellä se on nyt viikon päästä, ensi sunnuntaina. Meillä äitejä muistetaan vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Aivan täydellinen homma mielestäni, sillä pääsen juhlimaan joka kevät peräti kaksi kertaa!
Mikäli asu äitienpäivän lounasta tai muuta tilaisuutta varten on vielä hakusessa, voin lämpimästi suositella tutustumaan Elloksen valikoimaan. Ensinnäkin sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa, omien mallistojen lisäksi valtavasti merkkituotteita ja toisekseen toimitus on niin supernopeaa ja vaivatonta, että tilauksen voi huoletta pistää menemään lyhyemmälläkin varoitusajalla.

Kun mietiskelin, millaisille kesäjuhla-asuille sitä oikeasti on käyttöä ja tarvetta, tulin siihen tulokseen, että periaatteessa kahden eri tyyppisen kokonaisuuden avulla selviää hyvin kaikenlaisista tapahtumista. Toisen asun tulee siinä tapauksessa olla klassinen ja vähän “hienompi” ja toisen kesäisen iloinen ja fiilikseltään rennompi.
Fiksumpi kesäjuhla-asu sopii erinomaisesti lakkiasiin ja muihin perhejuhliin. Ihana perhoshihainen tummansininen mekkokaunokainen on nimeltään Ginger ja se löytyy Elloksen plussamallistosta. Mekko on kokonaan vuoritettu ja kivan raskaasti laskeutuva materiaali on miellyttävästi hiukan joustavaa.
Näen jo, miten Ginger-mekosta tulee yksi tämän kesän käytetyimpiä vaatteita. Asustamalla se taipuu kepeämpäänkin iltamenoon – ja toisaalta vaatekaapissa on hyvä olla jotain päällepantavaa myös duuni-illallisia ja vastaavia puolimuodollisia tilaisuuksia varten.



Tässä Minttu demonstroi todellista tilannetta: Aina puhelin kädessä ja hoitamassa sataa asiaa yhtäaikaa. Haha!
Tykkään todellakin, miten pehmeän tummansininen mekko istuu ja laskeutuu. Olo siinä on naisellisen elegantti, mutta kuitenkin vahva ja tyylikäs. Feminiininen tyyli tuntuu omalta, mutta vain, jos kokonaisilme ei ole liian hattarainen.
Ja hei – ennenkuin unohdan sanoa – Elloksella on tosi kivat kevään ja kesän inspiroimat teemasivut. Sieltä löytyy valtavasti ihania asuja, kattauksia ja vehreyttä Garden Party -teemalla. Ai että, kun tekisi mieleni uudistaa koko parvekkeeni sisustus…

Toisen kesäisen juhla-asuni ajattelin sopivan rennompiin tilaisuuksiin, piknikille, puutarhajuhliin ja juhannuksen viettoon.
Täytyy sanoa, että rakastuin tähän asukokonaisuuteen välittömästi, kun paketin saatuani sovitin silloin vielä silittämättömiä vaatteita. Tummasävyinen, mutta kuitenkin raikas kaftaanimekko ja valkoiset katkaistut farkut on mielestäni aivan täydellinen kombo!
Molemmat asun osat ovat Elloksen omasta plussamallistosta. Hyvä vinkki kaltaisilleni, jotka eivät ehkä ihan täysin koe olevansa “plussan puolella”, mutta aikuisvartalo on muokkaantunut siihen suuntaan, että vaatteet kirraavat helposti mahan tai rintojen kohdalta, on tsekata plussamalliston tarjonta. Mittasuhteet täsmäävät ainakin omalla kohdallani usein paremmin kuin jos ottaisin ison koon perusmitoituksella valmistetuista vaatteista.




Hyvin istuvat valkoiset farkut on ollut hakusessa jo jonkin aikaa, joten ei ole epäilystäkään, etteikö nuo Elloksen kivat (ja mukavan joustavat!!) housut tule olemaan tämän sesongin suosikkipöksyt. Katkaistu puntti on aika rento, mutta testasin farkkuja myös haaleanvaaleansinisen pellavakauluspaidan ja nuden väristen avokkaiden kanssa – ja mielestäni yhdistelmä on riittävän asiallinen, että se toimii mainiosti myös toimistolla.
Jopa juhlapukeutumisen kohdalla ajattelen aina, että asun tai asun osasten tulee taipua monenlaisiin tilausuuksiin ja käyttötarkoituksiin. Vierastan ajatusta, että jokin vaate olisi vain yhtä tilaisuutta varten.
Sikäli superihana kukkakaftaani on ehkä täydellisin hankinta, jonka kesäsesongille voi tehdä! Valkoisen topin, valkoisten farkkujen ja matsaavien sandaalien kanssa se käy niin after workille kuin rentoihin juhannusjuhliin.
Tuumailin myös, että jos alle laittaisi slip dress -tyylisen nirunaru-olkaimisen mekon ja jalkaan kunnon korot, saisi kokonaisuudesta ihan gaala-kelpoisen. Enpä nyt älynnyt ottaa erikseen kuvaa, mutta kaftaani-mekon miehustassa on napit – eli pikkumustan päällä pitäisin sitä varmastikin auki napitettuna.

Lisäksi ajattelin, että tuohan toimii myös rannalla! Pieneen tilaan menevä kevyt huitula on mitä täydellisin asia, kun pitää pikaisesti heittää jotain uikkareitten päälle.
Alkaa pikkuhiljaa pahasti vaikuttaa, että tämän kesäsesongin jumitusvaatteet ovat löytyneet!


Vielä pari kuvaa ihanasti takaa pidemmän kaftaanin helmasta. Ja tietty aina valppaasta kuvausassistentista. Eihän kukkakimppu ole mitään, jos lehtiä ei ole järsitty hiukan edustavampaan muotoon!

Mitäs sanotte, eiköhän julisteta kesä ja puutarhajuhlakausi virallisesti alkaneeksi?!