Joskus sitä päätyy keekoilemaan kansainvälisille blogisivustoille ihan sattumalta. Tanskalaisesta Anywho-blogista löytyi hauska kuva, josta voi bongata Mintun (äärimmäisen tiukin ilmein… ha ha!) ja Auroran kamera kädessä Diana Orvingin näytöksessä Bernsissä helmikuun alussa. Jenni taisi tuossa näytöksessä istua eri puolella salia eikä siksi ole  kuvassa mukana.

Kuka tunnistaa? Kuka tunnistaa!?

Kannattaa käydä Anywho-blogissa tsekkaamassa Diana Orvingin näytöskuvat! Upeat, hyvin dianaorvingmaiset printit ja drapeeratut asut ovat mielestäni ihan parhautta ja näkyvät Anywhon laadukkaissa kuvissa hyvin. Lokosreikähommelit eivät oikein kolahtaneet Mintulle, mutta muistaakseni Aurora tykkäsi kyllä.

Enkä muuten lupaa, että nämä Tukholman muotiviikkojutut loppuisivat tähän! 😀

Jo pidempään olen seuraillut useamman bloggarin Buzzador-juttuja. Täytyy myöntää, että olen ollut pikkuisen skeptinen… Buzzadorin ajatus on, että kuka tahansa voi ilmoittautua sivustolle ja saada ilmaisia tuotteita itselleen testattavaksi ja jaettavaksi kavereille. Jokin aika sitten päätin, että eipähän tuo mitään otakaan, jos ei annakaan ja ilmoittauduin itsekin mukaan. Edelleen hyvin skeptisenä sen suhteen, että mahtaakohan sieltä ikinä tulla mitään. No, eilen hain ensimmäisen pakettini lähipostista – vähänkö kivaa!

Paketista löytyi yksi täysikokoinen ja liuta suloisia pieniä Dove VisibleCare suihkusaippuoita! Vielä en ole ehtinyt testata, mutta esite ainakin lupaa selvästi kauniimman ihon jo kolmen viikon käytön jälkeen. Pullon kyljessä tosin lupaillaan näkyviä tuloksia jo seitsemässä päivässä… Tästä on hyvä lähteä testailemaan!

Buzzador-homma vaikuttaa aikas suositulta sillä minipienen lähipostin hyllyllä oli ainakin parikymmentä identtistä Buzzador-pakettia. 🙂 Mikäli olet kiinnostunut testailuhommista (blogia ei tarvitse olla…) klikkaa tästä linkistä.

Pari viikkoa sitten olin kuvattavana valokuvaaja Katriina Mäkisen studiolla. Tavoitteena oli saada aikaiseksi “virallinen” potrettikuva, jota voisin käyttää kaikissa mahdollisissa yhteyksissä…

Sain karsittua noin ziljoonasta kuvasta kolme mieluisinta, mutta nyt en osaa päättää, minkä valitsisin. Eli päätin kääntyä teidän puoleenne ja kysyä, mikä kuvista olisi minttumaisin!

Tämä ensimmäinen kuva on aikas kiva ja iloinen, mutta onko se vähän liian luokkakuvamainen…

Tässä taas tykkään jotenkin tuosta pikkuisen virnuilevammasta hymystä….

Melkein jo päädyin valitsemaan tämän kolmannen kuvan, mutta sitten alkoi tuntua, että onko nassu siinä jotenkin liian framilla. Vaikka niin kai sen kuuluu potretissa olla?

Kuvat ovat täysin photoshoppaamattomia. Pahoitteluni jos jollain meni kaffet väärään kurkkuun siloittelemattomista lähikuvista! :DD

Ykkönen, kakkonen vai kolmonen – mikä on paras?

Saan aika paljon sähköpostiini kyselyitä koskien  Go 4 it vol. 2 -putiikin verkkokaupparatkaisua. Ilmeisesti siellä ruudun toisella puolella on monta potentiaalista pienyrittäjää! Tässä pieni tiivistelmä aiheesta iloksi ja hyödyksi toivottavasti niillekin, jotka suunnittelevat omien kotisivujen avaamista.

Käytössäni on siis Kotisivukone -niminen ratkaisu.

Sivuston tekeminen valmiiseen pohjaan oli uskomattoman helppoa. Kaikki tarvittavat toiminnot on valmiina ja itse voi keskittyä viilailemaan tekstejä ja värejä. Mitään erityisiä koodaustaitoja ei tarvita, vaan ihan normaalilla tietokoneenkäyttökokemuksella sivut syntyvät tosi näppärästi.

Tuotteiden tai kategorioiden lisääminen, poistaminen ja siirteleminen eri paikasta toiseen on sekin tehty tosi helpoksi. Bonuksena ylläpitopuolella on kivaa (ja hyödyllistä!) tilastotietoa ja välineitä tilausten hallintaan.

Samalla periaatteella – tai oikeastaan vielä yksinkertaisemmin – voi rakentaa itsellensä tyylikkäät kotisivut.

Olen miettinyt, että vaikka täällä blogissa onkin esittelyt sun muut, haluaisin kuitenkin itselleni ihan oikeat kotisivut. Onhan se ihan suhteellisen imartelevaa, että omaa nimeä googlatessa tulee ensimmäisenä vastaukseksi vanhoja maraton-tuloksia ja jotain lehtiin antamiani lausuntoja. Jotenkin kuitenkin kotisivut tuntuisivat “virallisemmalta”.

Kotisivukoneella on juuri nyt menossa kampanja, jossa koodilla s6190 saa ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Ihan mahottomasti tuo maksa kyllä sen jälkeenkään.

Eilen perjantaina tänne Tukholmaan luvattiin lauantai-aamuksi tämän talven pahinta lumimyräkkää myöhästyneine raitiovaunuineen etc. Jossain vaiheessa eilisiltaa, kun täkäläisessä mittakaavassa massiiviset lumikinokset alkoivat ihan oikeasti muistuttaa jotakin, mitä joskus ennenvanhaan Tampereella kutsuttiin “valleiksi”, päätin, että en todellakaan aio lähteä jonottamaan H&M:n Sonia Rykiel kamppeita aamuvarhaisella. En, vaikka mikä olisi. Vaikka yhteistyö Sonia Rykielin kanssa on mielestäni ehdottomasti kiinnostavin sitten Viktor&Rolfin. En siltikään, vaikka etukäteiskatsastuksessa mallistossa on ihan oikeasti käyttökelpoisia vetimiä, potentiaalisia pitkäaikaisen rakkauden kohteita.

Tuumasin, että elämän kevät ei voi olla yhdestä raitaneuleesta kiinni….

Vasta kello 13.49 avasin H&M:n webshopin sivut (luettuani sitä ennen muutamastakin blogi-feedistä, että sivut on nurin ja tilaaminen ei onnistu…) ihan vaan kurkistaakseni, onko yhtikäsmitään jäljellä. Kas kummaa – suurinta osaa mallistoa vaikutti olevan ihan mainiosti jäljellä. Ainoastaan raitapaita, jota alunperin himoitsin aika kovasti, oli loppuunmyyty.

Lopulta ostoskoriin päätyi:

Sandaalit ovat ihan käsittämättömän mahtavan hienot! Voin kertoa, että ne tulevat näkymään päivän asu -kuvissa vielä Ril’sin mokkanilkkureitakin useammin – ja se on jo tosi paljon! Raitaneuleen klikkasin ostoskoriin aika ex-tempore, kun tosiaan tuo ykkösvaihtoehto oli yksi niistä harvoista lppuunmyydyistä jutuista. Nyt tässä muutaman tunnin asiaa pohdittuani olen kyllä sitä mieltä, että ehkä tuo tilaamani raitaneule ei ole ihan niin Sonia Rykiel, mutta oikeasti tykkään siitä paljon enemmän! Hah!

Tässä myös samalla vastaus sille anonyymille, joka jossain blogissa (sorry en kyllä muista missä! :D) valitti, että bloggarit ostelee vaan jotain juttuja, koska siinä on tietyn suunnittelijan nimi. Ja tietty – juuri niinhän se on!! Jos voi valita keskinkertaisen p-tä suunnittelua ja keskinkertaisen surkeaa laatua markettihintaan tai erinomaisen laadukasta suunnittelua, hyväksyttävissä olevaa työn jälkeä erittäin mukavaan henkkamaukkahintaan, niin mihinköhän päätyisin? Nääs nääs… Väännänkö rautalangasta? Suunnittelijan nimi painaa, kyllä, ja merkitsee kyllä, myös suunnittelijalle itselleen, koska muuten hän ei olisi antanut nimeään näillekään tuotteille. Halvalla ei saa hyvää. Ikinä. Mutta joskus samalla rahalla voi markettikauneuden sijaan saada jotain muuta.

Parempaa suunnittelua, viimeistellympiä kokonaisuuksia ja hämmästyttävän usein myös laadukkaampia materiaaleja ja hillittömästi parempaa työn jälkeä… Häivähdys oikeasta luksuksesta on vähän niinkuin se, että minä – tai sinä – voin tuoksua Chanel 5:lta. Se oli lempparihajuveteni jo lukion viimeisellä luokalla. Silti askel siitä siihen, että ihan oikeasti pukeutuisin Chaneliin, on pitkä.