Tää vaan on niin hauska… 😀

Max Factorin Xperience luomiväripuikko herätti sen verran kiinnostusta, että panimme pystyyn pienen arvontasession. Peetu toimi onnettarena ja iloisen turkoosin-ruskeita sumusilmiä pääsee testailemaan nimimerkki:

SUSANNA!!!

Ehkäpä Susannalta saadaan joskus kuulla vastaus kommenttiboksissakin askarruttaneeseen kysymykseen: miten puikkomainen luomiväri pysyy paikoillaan valumatta luomivakoon… No, toivotaan nyt kuitenkin, että luomivärille tulee käyttöä ja että Susanna on tyytyväinen! 🙂

Arvonnan lisäksi tänään oli muutenkin Erittäin Merkittävä Päivä – H&M:n Lanvin malliston lanseeraus. Täysin poikkeuksellisesti en päässyt jonottelemaan, rynnimään ja hikoilemaan kanssaihmisten seurassa “valituissa myymälöissä” vaan jouduin tyytymään kynsien katkomiseen ihan tylsästi nettikaupan sivuja napsuttelemalla.

Olin varautunut epätoivoiseen ja turhauttavaan klikkailuun, mutta sivuston auettua sain ilman häiriötä ja hässäkkää siirrettyä ostoskoriin toivelistalla keikkuneet upeat punaiset kengät ja kaulakorumaisesti strasseilla koristellun pikkumustan.  Hetken mielijohteesta iskin mukaan säihkynpunaiset korvikset.

Aamuinen nettishoppailu tuntui vähän liiankin iisiltä. Ihan oli pakko hengata sivustolla ja todeta, että aika pian kahdeksan jälkeen ainakaan ruotsalainen putiikki ei päästänyt enää uusia kävijöitä sisään. Ja kun sivusto sitten uudelleen puolen päivän aikaan aukesi, oli naisten puolella jäljellä ainoastaan verkkosukkiksia ja miesten puolella mirrejä – kaikkeen muuhun oli isketty “sold out” -kyltti. Siitä sai nyt sentään pikkuisen tungoksen tuntua.

Miinuspuoli nettishoppailussa on aivan itsestäänselvästi se, että nyt joudun odottamaan ties miten kauan, että tavarat saapuvat hiplailtavaksi. Toimitus henkkamaukalla on yleensä nopeaa, ei siinä mitään, mutta tällaisessa tilanteessa tuntuu, että päiväkin on liikaa. Tällä kertaa siis laatu- ja tyytyväisyysraportti tulee vasta sitten joskus. Murrrh.

Olisikin ihan mahtava kuulla vähän tuoreita tuntoja teiltä, jotka olitte paikanpäällä. Mitä tarttui mukaan – vai tarttuiko mitään – ja miltä laatu/hinta/meininki/tarjonta tuntuivat.

Huippuakin parempi menovinkki kaikille sunnuntaina Tampereen seutuvilla viihtyville: Tampere Vintage valloittaa jälleen Pakkahuoneen su 21.11. klo 12 – 18!

Luvassa on entiseen malliin erinomaista vintage-shoppailua ja mainiota menneen ajan fiilikseen sopivaa ohjelmaa runsain mitoin. Tsekkaa myyjät täältä ja ohjelma täältä.

Ihan pikku vinkkinä: paikalla on myös meidän porukan suursuosikki, Americana-putiikki,  josta on peräisin mm. Karkin cool vintage partiopaita ja Peetun hieno satiininen high school -takki.

Kevään Tampere Vintagessa oli tarjolla myös aivan pudottavan hienoja I <3 Tampere -pinssejä. Jo pelkästään niiden takia kannattaa rynniä paikalle! (Kuvasta kiitos Tampere Vintagelle, kuvaaja Ville Kauhanen)

Sain testattavakseni MaxFactorin uuden, markkinoinnin mukaan superkevyen Xperience -sarjan.

Periaatteessa tykkään MaxFactorin kaltaisista lompakkoystävällisistä konkarimerkeistä. Jotenkin tuntuu, että niin isolla brändillä ei ole varaa olla huolimaton laadun suhteen – ja toisaalta isot volyymit antaa mahdollisuuden siedetävämpään hintatasoon pikkumerkkeihin verrattuna.

Muutaman viikon testailun jälkeen löytyi pari ehdotonta lempparia, yksi kysymysmerkki ja yksi ihmetyksen aihe…

Xperience-sarjan ripsiväri ja meikkivoide päätyivät suursuosikkilistalle aivan välittömästi.

Olen käyttänyt MaxFactorin ripsareita jo aika pitkään. Varsinkin Masterpiece Max oli suosikki, joka päihitti niin cliniquet, kanebot kuin diorshowtkin. Itseasiassa tykkäsin siitä niin paljon, että en oikein käsittänyt, miksi ylipäätään enää pitää kehittää uusia versioita. Mutta nyt ymmärrän! Xperience mascara on ehkä täydellisin, mitä olen ikinä käyttänyt! Ripsistä tulee kauniisti kaartuvat, tuuhean ja pitkän oloiset ilman tönkköä teennäisyyttä. Väri levittyy tasaisesti ja helposti eikä se rapise poskille päivän mittaan. Ja mikä parasta: Xperience on helppo pestä pois siististi ilman silmiä ärsyttävää hinkkaamista. Ziljoona plussaa Mintulta!

Xperience meikkivoide on toinen positiivinen yllätys. En ole oikein löytänyt aikaisemmin mieluista, iholleni sopivaa meikkivoidetta. Toiveena on ollut kevyt ja luonnollinen, mutta silti kohtuullisen hyvin peittävä, hyvin pysyvä, mutta kuivalle iholleni silti riittävän kosteuttava voide. Kaikki aiemmin testaamani vaihtoehdot ovat olleet joko liian paksuja, kuivattavia, öljyisen kiiltäviä, huonosti levittyviä tai (pahimmillaan jopa “ja”) liian ohuita. Xperience levittyy kevyesti, peittää yllättävän hyvin ja tuntuu silti luonnolliselta, kestää siistinä koko päivän ja on kaikin puolin muutenkin ihan loistava meikkivoide. Lähestulkoon ziljoona plussaa tällekin!

Xperience-huulikiillon pitäisi olla hoitava ja tuntua kevyen luonnolliselta… Mintun tuomio on: mnjooo. Huulikiilto tuntuu hyvältä pienen hetken heti levityksen jälkeen, joo, mutta jo hetken päästä kuivalta ja huulipunamaiselta. Pitää muistaa, että en tosiaankaan osaa käyttää huulipunia ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että henki ei kulje kunnolla, jos huulissa on jotain kiiltoa tömäkämpää. Lisäksi Xperience-kiillossa on makuuni aivan ehdottomasti liikaa glitteriä. Kevytkevyt kiilto on ihan jees, mutta ei yhtään enempää.

Mutta sitten toisaalta. Karkki takavarikoi Mintun hyljeksimän testi-kiillon ja on käyttänyt sitä erittäin tyytyväisenä sekä koostumukseen että ulkonäköön. Karkki asustelee nykyään Uppsalassa ja siitä syystä tuo huulikiillon kuva on peräisin Nellystä enkä ole ihan varma, onko kuvassa juuri oikea sävy… (Karkki, kirjoita kommentteihin, mikä sävy siinä kiillossa on – THX!)

Vuoden vaihteessa sarja täydentyy “Smokey Eye Effect” -duoluomivärillä. Testipaketin mukana seurasi luonnollisesti pressitiedotteet kaikista tuotteista. Luomiväripuikkoa on muistaakseni tulossa viittä eri värikombinaatiota. Valitettavasti testipakettiin eksynyt kirkkaanturkoosinvihreä-punainen tiilenruskea -väriyhdistelmä on ehkä ainoa, mitä kukaan meidän potentiaalisesta testiryhmästä (Minttu, Karkki, Peetu) ei suostunut vetämään silmiinsä edes testimielessä. Ei silti, voi se jollekin sopia, mutta täällä meillä käytetään lähinnä erittäin luonnollisia ja vähintäänkin neutraaleja värisävyjä…

Xperience luomiväripuikko on täysin avaamaton ja pistän sen mieluusti eteenpäin hyvään kotiin. Mikäli kiinnostaa, niin huikkaa kommenttiboksissa. Jos ilmoittautuneita on useampia, suoritetaan jonkinnäköinen juhlallinen arvonta!

PS. Ei tarvitse ilmoittaa nimeä/osoitetta kommenteissa – sähköpostiosoite riittää!

En taida edes kehdata kertoa, miten kauan tweed-takkiprojekti on ollut työn alla… No eniveis, jostain pari vuotta vanhasta Burdasta löydetyillä kaavoilla valmistui vihdoin pikkuisin omin sovelluksin höystetty 50-lukuhenkinen villakangastakki. Tykkään oikein kovasti mallin isoista kauluksista, laatikkomaisesta muodosta ja pitkät nahkahanskat (mulla on uudet – pitääkin muistaa esitellä ne!) paljastavista väljistä hihoista. Ja tietty puisista aidoista 50-luvulta peräisin olevista napeista.

Burdassa oli muistaakseni parikin eri versiota takista ja pitihän mun itsekin vähän säätää kaavoja. Juuri nyt ei ole muistissa lehden numeroa, mutta kaivan sen ilman muuta esiin, jos jotakuta kiinnostaa…

Napit on tosiaan ihan oikeesti oikeesti 50-luvulta. Suuren kokonsa puolesta ei ehkä kaikkein käytännöllisin valinta, mutta eihän näitä päätöksiä sen perusteella tehdä! 🙂

Vuorikankaassa seikkailee söpöjä kettuvauvoja (vaikka taitavat kyllä olla susia, supikoiria tms…) metsänvihreällä pohjalla.

Takki on siis lähes musta – toisin kuin edellisistä kuvista voisi päätellä. Salamalla otetussa kuvassa on lähes luonnolliset värit.

Mikään hyperkylmien talvikelien takki tämä ei tosiaankaan ole, mutta pikkupakkasilla pärjäilee ihan varmasti.