Eli paljon terkkuja Berliinistä!!

Lennähdettiin tortai-iltana tänne. Reissun pääjuttu on hyvän kaverin synttärijuhlat tänäiltana (lauantai). Eilen hilluttiin ympäriinsä uskomattoman kauniissa aurinkoisessa syyskelissä, shoppailtiin vähän ja saattaa olla, että pisteltiin menemään parit bratwirstitkin. 🙂

Aurinkoisesta kelistä huolimatta on ollut pirteän kirpsakka ilma, joten uutukainen takki on ollut justiinsa passeli.

• takki, Henri Lloyd
• lederhosen, (Peetun) 2nd hand, ostettu Beyond Retrosta
• tennarit, Converse
• laukku, Filippa K
• arskat, Tom Ford
• huivi, saatu blogin kautta, en kyllä muista mistä, sori…

Berliinin valotapahtuma toi hauskoja valoshowhommeleita pitkin kaupunkia. Monet nähtävyydet on valaistu tosi upeasti. Tässä kuitenkin Minttu sinisellä penkillä.

Nyt lähdetään tsekkaamaan muurimuseo ja pyörimään vähän lisää kaupungille ennen illan juhlallisuuksia.

Tsüss!

Eiliselle osui aika paha dilemma: Elle Awards gaala Helsingissä vaiko Red Hot Chili Peppersin konsertti Tukholmassa. Kaikkea ei voi saada eikä varsinkaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että tänään, kun on katsellut ihmisten iloisesti kuplivia fäshion-kuvia gaalasta, on kyllä käynyt mielessä, että miksen sittenkin lähtenyt…

No, eilinen Red Hot Chili Peppersin konsertti Globenissa oli ihan mieletön ja ikimuistettava! Enkä olisi mistään hinnasta jättänyt kokematta sitä, vaikka mitä gaaloja olisi ollut tarjolla. En nyt ala leikkiä musiikkitoimittajaa ja analysoimaan konserttia biisi biisiltä. Sen nyt sanon kumminkin, että kaiken ihanan hulinan keskellä Under the Bridge toi kyyneleet silmiin. Ja että onpas mahtavaa, että joku sentään uskaltaa vielä soittaa sen verran kovaa, että melkein tarvitsee korvatulppia. Fiiliksen kautta!

Saalis Stockan Hulluilta Päiviltä jäi vähälukuiseksi, mutta sitäkin rakkaammaksi. Jahtilistalla olevia vaatteita en joko löytänyt tai välittänyt edes sovittaa. Bf hankki kyllä täydennystä viinilasivalikoimaamme, että ihan turhanaikaista ei katalogin selailu ollut.

Mallikappaletangosta käsiini eksyi ehkä maailman täydellisin ja ihanin puhtaanpunainen villkankainen kipparitakki!!

Hulluista Päivistä huolimatta takki oli sen verran tyyris, että sunnuntain shoppailuille varattu budjetti kärähti pohjaan saman tien. Pikkuisen sitä piti tietysti olla vähän nääs-nääs.. ennen ostopäätöstä, mutta kun en mitenkään voinut irrottaa hyppysiäni upean pehmoisesta takkikaunottaresta, oli päätös aika selvä.

Kovin ahkerasti en ole sitä aikaisemmin huhuilemaani A.P.C.:n takkia etsiskellyt, mutta nyt on kaikki seilorihaaveet toteutettu tällä suunnalla ainakin toistaiseksi. Hengeltään tuo Henry Lloyd on kieltämättä enemmän kapteeni ja A.P.C. matruusi, mutta maakravulle ihan same, same.  Katsokaa nyt, miten kivat mattakultaiset napit! Ja kauluksen saa nostettua kunnolliseksi military-panssariksi, mikäli talven viimat niin vaatii.

Takin vuori on topattu kevyesti, joten tuolla tarkenee just täydellisesti suurimman osan tätä varsin pitkäksi venyvää puolikylmää aikaa, kun nahkatakki on liian kylmä, mutta kunnon talvitakki tuntuu liioittelulta.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Miten iloiseksi jo pelkästään ihana punainen väri voikaan saada! Ihan pikkuriikkisen harmittelen ainoastaan sitä, että takinostonjälkeisissä pihiyksissäni jätin ostamatta Akateemisesta himoitsemani akvarellisetin. No, ens kerralla sitten… 🙂

Melkeinhän tässä oli tulla varsinainen viihdepaniikki, kun tajusin, että pimenevien syysiltojen iloksi ei ole sen paremmin kuvaustauolla olevaa True Bloodia kuin Solsidaniakaan. Onneksi Peetu haravoi jostain esiin visuaalisesti ihanan ja ainakin näin kolmen ensimmäisen jakson perusteella erinomaisesti viihdyttävän Pan Am -uutuussarjan.

Pan Am sijoittuu ihan 60-luvun alkuun – aikaan, jolloin lentomatkustaminen oli luksusta ja lentoemäntien työssä hohtoa. Pääosassa on nimenomaan lentoemännät ja purserit. Kapteenit, lentoperämiehet ja muut sarjan miehet saavat tyytyä perinteisesti naisille varattuihin sivurooleihin. Näin kolmen jakson perusteella luvassa on sopivassa suhteessa pientä jännitystä, ripaus romantiikkaa, yllättävänkin monisävyisiä henkilöhahmoja, hienovaraista yhteiskuntakritiikkiä ja roppakaupalla tajuttoman ihania vaatteita – puhumattakaan eleganteista Pan Am -univormuista.

Ilahduin siitä, että kerrankin on tehty naisten liidaama tv-sarja, jossa miehet eivät varasta pääosaa olemalla ainoa päähenkilöiden toimintaa liikuttava moottori, kuten esmes SATC:ssa. Pan Am on kehittymässä maukkaaksi draamaksi ilahduttavan itsetäänselvällä tavalla. Tuskin maltan odottaa seuraavia jaksoja!

Eilisen jakson seikkailut sjoittuivat taivaalla liitelyn lisäksi Berliiniin. Aika passelisti, kun Minttukin lennähtää – tosin huomattavasti vähemmän glamouristi – torstaina samoille hoodseille. En mitenkään panisi pahakseni, jos voisin kipsutella ympäriinsä samanlaisessa hurmaavassa kukkamekossa kuin Christina Riccin roolihahmo Maggie. Tosin kelit eivät taida tähän aikaan Berliinissäkään olla ihan sopivat paljaille olkapäille…

Olipas mahtavan onnistunut viikonloppureissu Helsinkiin!

Indiedaysin palaverissa puhutiin asiaa blogien mainonnasta ja piilomainonnasta. Jonna oli kahlannut läpi kaikki aiheeseen liittyvät pykälät ja liudan ennakkotapauksia. Blogit ovat niin uusi media, että tulkinnanvaraa varmasti löytyy, mutta peruspelisäännöt tuli kyllä selväksi varmasti kaikille. Lukijoita ei saa johtaa harhaan epämääräisellä sanankäytöllä ja blogin kautta tai muuten markkinointimielessä ilmaiseksi saadut kamppeet on aina selkeästi kerrottava. Toivotaan, että lain mukaisten käytäntöjen vakiintuessa päästäisiin eroon siitä melko ärsyttävästä tavasta mainita milloin kysymyksessä ei ole mainos.

Palaverin ja ihanan lounaspäivällisen jälkeen siirryttiin Kaapelitehtaalle Voicen Muotiviikkohulinoita katsastamaan.

Salla ja Moksu VIP-tiloissa – hillittyinä  vielä tässä vaiheessa iltaa…

Indiedaysin pisteellä hengaili väkeä tsekkailemassa, kun rohkeat tyylitaiturit kuvauttivat oman outfitinsa.

Tyylinsä kuvaamalla oli mukana kisaamassa unelmien Pariisin matkasta. Innokkaita, ennakkoluulottomia osallistujia riitti ainakin lauantaina pitkäksi jonoksi asti.

Veera kuvaa… Huikean frakkitakista tuunatun liivin rinnuksia, kaulusta ja selkää koristaa satojen hakaneulojen rivistöt. Tuunaushommeli sujui kuulemma leppoisasti televisiota katsellessa. Nykyajan ompelukerho?

Lisää mahtavia tyylejä löytyy Lookbookin kuvagalleriasta. Käy tsekkailemassa kuvat ja äänestä lemppariasi!

Hilpeä Indiedays-bloggariporukka Sofia, Hanna ja Nata.

Ihana Pupulandian Jenni ja nimikirjoitusta metsästävä fani. Vaikea sanoa kumpi oli iloisempi – Jenni, koska häneltä pyydettiin nimmaria vai nimmarin vastaanottaja. 🙂

VIP-parvelta oli mukava näköala catwalkille. Ihan täydellistä käsitystä asuista ei tietty yläviistosta saa, mutta… Oh well. Fiilis oli hyvä ja tarjoilu pelasi! 🙂