En aio nyt valittaa siitä, että onpas nyt paljon kaikenlaista hässäkkää – kun yleensä tulee vain rutistua, jos on liian tylsää. Enkä aio alistua sille usein niin tyypilliselle ikinä-ei-ole-hyvä -asenteelle. Tai oikeastaan en ole ihan varma onko oikeasti niin, että eläisin juuri nyt jotain erityisen kiireistä tai stressaavaa elämänvaihetta. Aurinkokin on paistanut jo monena päivänä peräkkäin. Taisin silti just eilen illalla valittaa täällä blogissakin, kuinka väsyttää ihan hurjasti – ja tänään aamulla tuskin sain silmäni auki herätyskellon soidessa. Jostain syystä tuntuu, että tähän vuodenaikaan väsyttää ihan tauotta, vaikka miten yrittäisi nukkua hyvin, treenata ja syödäkin ainakin jotenkin ihmismäisesti. Joka-aamuista Berocca-latausta unohtamatta.

Tällä kaikella yritän sanoa, että sen lisäksi, että piipahdimme kollegoiden kanssa työpäivän jälkeen pikaisella ja mukavasti elvyttävällä AW:llä, tuntuu, että tästä torstaista ei juuri riitä muuta tarinoitavaa kuin että justiinsa pitäisi kyllä päästä nukkumaan – ja että harvoin (jos koskaan) olen törmäänyt minulla-ei-ole-mitään-päällepantavaa -päivään, joka olisi ollut niin totaalinen, että edes musta-harmaa-valkoinen -kombo ei olisi toiminut.

• kauluspaita, Sand
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Nahkavaatteiden huikean suosion siivellä myös kaikki nahkamaisen vaikutelman antavat, vahapintaiset vetimet ovat vahvassa nousussa. Olen skannaillut syksyn tarjontaa vähän sillä silmällä. Tavoitteena on ollut löytää nahkamaiseksi vahatut mustat farkut, jotka taipuisivat oikein yhdisteltynä pienempään juhlatyyppiseen häppeningiin ja esmes jakun ja valkoisen kauluspaidan kanssa myös toimistolle.

Joitakin ihan kivan näköisiä vahafarkkuja on osunut haaviin (mm. nämä Habitualin klassisen oloiset versiot aiheesta), mutta tilaaminen arveluttaa kuitenkin jonkin verran. Farkkujen ostaminen on muutenkin yksi maailmanhistorian haastavimpia tehtäviä ja sovittamatta hyvin istuvien löytäminen tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kun vielä lisäksi olen erittäin huono palauttelemaan nettiostoksiani, ei tunnu kovin järkevältä päätökseltä laittaa tilausta menemään.

TopShopin sivuilla törmäsin krokopainettuihin housuihin jo muutama viikko sitten. Housut ovat vähän vähemmän ihastuttavasti materiaaliltaan polyuretaania, mutta ainakin kuvien perusteella ulkonäkö vastaa hyvin vahattuja farkkuja.

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas kamalat. Sitten kävi niin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Oikeastaan aika hirveät krokohousut jäivät kummittelemaan takaraivoon. Huomasin rakentelevani päässäni erilaisia asukokonaisuuksia niiden ympärille (esmes mustan sifonkipaidan, korkojen, statemet-korvisten ja reteen laukun kanssa olisin valmis reilun viikon päässä häämöttäviin bileisiin…) ja yhtäkkiä housut alkoivat vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Punttien vetoketjutkin näyttävät nykyään freesiltä silmääni – eikä ollenkaan rasittavan krimskramssulta, kuten aluksi.

Nyt olen onnistunut kehittämään pakkomiellettä lähentelevän ihastuksen TopShopin krokopainettuihin housuihin. En oikein osaa päättää toivonko vai enkö toivo, että niitä löytyy putiikista. Ilman sovittamista en noitakaan lähde tilaamaan. Jos niitä ei ole putiikissa, säästyn potentiaaliselta virhehankinnalta, mutta himotus jää vaivaamaan. Jos taas housuja löytyy, joko ne näyttää just niin kauhealta kuin polyuretaanihousut yleensäkin ja ymmärrän jättää ne muiden “löydettäväksi” tai sitten ne ovat niin hienot, että en voi muuta kuin kotiuttaa housut…

Eilisen aurinkoisesta ja kuivasta säästä innostuneena uskaltauduin laittamaan tänään jalkaani viime kevättalvella hankitut Diane von Furstenbergin mokkasaappaat. Keli oli onneksi aivan copy/paste eilisestä – paitsi lisättynä tukka-lähtee-päästä tyyppisellä rivakalla tuulella. Mutta tärkeintä oli toki, että mokkasaappaat eivät joutuneet kokemaan mitään supersademyrskyä. Kyllä hyvin suojasuihkeella käsitellyt mokkakengät kestää yllättävän huonoakin keliä, mutta suora rankkasade ei ole hyväksi kai millekään nahalle. Ja hyvin tehty suojaus tarkoittaa siis kahta ohutta kerrosta suojasuihketta. Toinen kerros lisätään, kun ensimmäinen on kuivunut – eli noin 15 – 20 minuutin päästä käsittelystä.

Tänään oli aika jännä päivä töissä (jatkuu huomenna…), töiden jälkeen kävin jumpassa ja vielä sen jälkeen yhden taidenäyttelyn avajaisissa Karkin kanssa. Nyt täytyy sanoa, että on takki sen verran tyhjä, että taidan painua samantien iltapesulle ja nukkumaan. Ehkä mun (non-existerande) assistenttini vois kirjoittaa puolestani vastauksia kaikkiin meiliboksissa odottaviin viesteihin, silittää puhtaan paidan huomista varten, ripustaa jumppavehkeet kuivumaan, ruokkia kissan, hieroa mun niskaani ja fiksata jonkun kivan lounaan mulle huomiseksi töihin mukaan otetettavaksi. Ai ei vai? No, jos olen tosi nopea, niin eiköhän sitä vielä tämän vuorokauden puolella ehdi nukkumaan.

• neuletakki, H&M
• hame, (Peetun) Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg

Helppojen, tumpelosormienkien toteutettaviksi sopivien kampauksien metsästys jatkuu! Kokeilin, miten ihastelemani feikkipolkka onnistuu – ja sehän olikin suorastaan helppoa. Tässä ohjeet, joiden avulla kuka tahansa puolipitkä- tai pitkähiuksinen voi testata elämää polkkatukassa.

Hiuksissa tulee olla jonkin verran pituutta, muuten kampausta on aika hankala toteuttaa. Sen sijaan kerrostelu ei haittaa. Tähän lookiin sopii oikein hyvin pieni hapsotus – ilmeestä tulee vain vähän kevyempi ja romattisempi. Liialliseen karkailuun pyrkivät suortuvat voi laittaa kuriin pinnien ja hyvän hiuslakan avulla. 

Kampauksen vaatima varustemäärä on aika minimaalinen. Tutoriaalin feikkipolkka on toteutettu yhden ponnarilenksun ja kolmen pinnin avulla. Pinnien määrää kannattaa lisätä tarpeen mukaan, mutta hämmästyttävän tukeva tuosta tulee vain kolmeakin käyttämällä. 

Liukkaisiin hiuksiin kannattaa suihkia aluksi jotain struktuuria antavaa spraytä. Omiin hiuksiini levitin vain reilun kokoisen  kökkäreen randomia muotoiluvaahtoa tukea antamaan. Esikuvien mukaista muhkeutta kampaukseen saa, kun käyttää jotain tuuheuttavaa ainetta, esim. Schwartzkopfin Dust it -puuteria.

Alkuvaiheessa hiukset kiinnitetään erittäin löysälle ponnarille.

Ponnarin pää käännetään niskaan – eli tavallaan tukka käännetään kaksinkerroin. 

Ponnarin pää kiinnitetään pinneillä takahiusten alle mahdollisimman tukevasti. 

Päällimmäiset hiukset pöyhitään paikoilleen niin, että kiinnityskohta ei näy. Mikäli hiukset eivät ole kovin paksut, kannattaa päällihiuksia tupeerata kevyesti alapuolelta ennen ponnarin kiinnittämistä. Näin kiinnityskohta jää helpommin piiloon ja kampauksesta tulee tasaisempi.

Kampauksen toteuttaminen ilman peiliä ja samanaikaisesti itselaukaisijaa räpsien, ei ole ihan maailman helpoin tehtävä. Normaalioloissa olisin toki tarkistanut kampauksen peilien avulla ja  tehnyt jotain noille parille roikkuvalle suortuvalle…

Tämän nopeampaa ja helpompaa ei kampauksen teko juuri voi olla! Ja bonuksena pääsee fiilistelemään elämää polkkatukassa.

Ensin päivän tärkein uutinen: päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti!! Ei kauaa, eikä se juuri lämmittänyt – muuta kuin mieltä – mutta kuitenkin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän päivän voi merkitä kalenteriin ja seuraava ruksi tuleekin sitten joskus helmikuussa, kun aurinko suostuu näkösälle seuraavan kerran. No niin, eipäs nyt heti aleta synkistelemään – vaan ollaan nyt iloisia siitä pienestä valosta, josta tänään saatiin nauttia.

Tänään ei siis tarvinnut vaivata Huntereita, vaan nahkakengät pysyivät kuivana mennen tullen työmatkoilla. Se olikin hyvä, sillä kotiinpaluu ei sujunutkaan ihan normaalien nuottien mukaan. Jossain Vattenfallin (tms…) systeemeissä oli sattunut pikkuriikkinen sähkökatko about lounasajan jälkeen ja se oli pysäyttänyt kaiken tunnelbanaliikenteen ja kaiken pendeltåg-liikenteen useammaksi tunniksi. Myös bussiliikenne oli ihan sekaisin, koska busseja siirrettiin korvaamaan kaikkein pahimpia raideliikenteen ongelmapaikkoja. Vielä neljältä liikenne oli aivan sekaisin, mikä tarkoitti normaalia runsaampaa talsimista. No, onneksi en ollut se nuori mies, joka oli jäänyt Vretenin tunnelbana-aseman hissiin 45 minuutiksi kahden koiransa kanssa.

Sattumoisin tiistain asukin synkkasi hyvin iltapäivän haalariäijätunnelmaan.

• haalari, MTWTFSS
• poolo, Oasis
• vyö ja kaulakoru, vanhoja löytöjä omista jemmoista
• nilkkurit, DonDonna