Kun joka toinen kaveri ja tutuntuttu julistaa facebookissa Hullujen Päivien alkamista, ei täällä suuren valtameren toisella puolellakaan ole helppo välttyä joukkopsykoosilta.

Koko idean keltakuumeisesta alusta alkaen olen ollut suorastaan häkeltynyt nerokkaan yksinkertaisen toimivasta ideasta! Siis että saadaan ihmiset kirjaimellisesti tappelemaan tavarasta, jonottamaan tukahduttavassa tungoksessa, rynnimään kyynärpäät sojossa ja kahmimaan tavaravuoria, joita ei ehkä ollut alunperinkään tarkoitus hankkia. Ja kaikki tämä sillä fiiliksellä kuin kaikki ostettava loppuisi maailmasta just nyt. Tai että tämä olisi viimeinen mahdollisuus tehdä oikeasti hyvät kaupat. Siitäkin huolimatta, että Hullut päivät ovat kellontarkasti ohjelmassa aina pari kertaa vuodessa. Idean äidin on pakko olla ihailtu ja rikas!

Mutta siis koska en ole yhtään sen coolimpi kuin kukaan muukaan (ja haluan tietenkin hankkia hyvälaatuisia merkkituotteita huomattavasti normaalihintaa edullisemmin…) päädyin Hullujen Päivien verkkosivuille tutkimaan fb-ystävien statuksissaan hehkuttamaa tarjontaa.

Ja HEI – hoksasin, että Stockalla on nykyään oikein verkkokauppa! Tukholmassa asuvat keltakuumeiset suomalaiset on pelastettu!

Neuletakkien suurkuluttajana valkkasin suosikikseni niin Global Essentialin ihanan raikkaan raitaneuleen (100 % puuvillaa) kuin Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin. Mikäli merinovilla on yhtä ihanaa laadultaan kuin normaalivalikoimassakin, neuletakki kannattaa hankkia sekä korallinpunaisena että mustana.

Mekko-osastolta olisin löytänyt vaikka miten monta älyttömän ihanaa ehdokasta, mutta päädyin näihin kolmeen. Vasemmalla Esprit Collectionin hihaton puuvillaelastaanimekko, joka sopivasti asustettuna taipuu sekä juhliin että töihin. Keskellä Diana von Furstenbergin klassinen kietaisumekko. Olen hinkunut jo niin kauan DvF:n kietaisumekkoa, että suorastaan hihkuin, kun näin mekon nettiesitteessä ja lisäksi tuon kivan mustavalkoisen printin. Mustavalkoista linjaa jatkaa Malene Birgerin raikas raidallinen hyvin monikäyttöisen oloinen puuvillaneulemekko.

Pitkän aikaa cravings-listalla on jonottanut myös ruudulliset laadukkaat lakanat. Ralph Laurenin sini-punaruutu täyttäisi juuri sopivasti tuon aukon. Ja noista Iittalan Essence-sarjan samppanja-maljoista olen tainnut jankuttaa jo täällä blogissakin ihan kyllästymiseen asti. Onneksi niitä nyt löytyy myös Hullujen Päivien verkkokaupasta. Sänkytarjottimesta en ole ihan varma. Toisaalta se voisi olla kätsy, koska rakastan syödä aamiaista vuoteessa, mutta toisaalta en ole ihan varma kuinka kaunis tuollainen hökötys on.

Tänä globaalin kaupankäynnin aikana Mintun Hullut Päivät shoppailussa on vain yksi pulma:

Verkkokauppa toimittaa tuotteita vain Suomeen! Miten voi olla mahdollista!! Voi pettymysten pettymys! Ehkä täytyy sitten tilata Diane von Furstenbergit Ameriikasta, niinkuin tähänkin asti, ja Essence-sarjaa oli ihan hyvään hintaan Iittala-Outletissä. Tai ehkä, jos hyppäisi laivaan ja teroittelisi kyynärpäitään koko matkan… Tai..

Kuvat: Stockmann

Tämä tuli nyt vähän yllätyksenä itsellenikin. Luulin, että kun on kulkenut ihan ihmisten ilmoilla ison osan 80-luvun loppupuolesta ja 90-luvun alusta kaikenkirjavissa kuosihousuissa, joita sittemmin lempeästi salihousuiksikin kutsuttiin, ja sen jälkeen hävennyt salaa ankarasti omaa tyylitajuttomuuttaan, niin luulin tosiaankin, että sen kokemuksen jälkeen sitä olisi loppuelämäksi rokotettu vähintäänkin nyt kukkakuosisia housuja vastaan. Mutta ei.

Onnistuin väistämään ovelan hämäysliikkeen (lue: Lindex – Missoni printtihousut) avulla itseni jo viime keväänä alkaneelta kukkaprinttisten pillifarkkujen invaasiolta. Nyt huomaan himoitsevani sekä farkkumallisia että erehdyttävästi salihousuja muistuttavia löllökukkahousuja…

Pitäisköhän tässä nyt huolestua, kun ihan tosissani (ja ilman inhon vilunväreitä) mietiskelen, että mahtaakohan ne vanhat kukkahousukaavani löytyä arkistoista. Muistan elävästi, että tuon kaavan avulla “salihousut” valmistuivat alle tunnissa… Kaksi saumaa, lahkeensuiden kääntäminen ja kuminauha vyötärölle. That’s it.

Kuullostaa ihan ensi viikonlopulle sopivalta projektilta…

Kuva: Stockholm Street Style

Åhlénsilta hankittu matonkudeneudepaita oli tänään ensimmäistä kertaa päällä ja täytyy sanoa, että ihastuin siihen oikeastaan vielä enemmän kuin ostohetkellä. Neuleen verkkopaitamainen olemus saa alla olevan topin vilkkumaan läpi tosi hauskaasti. Seuraavalla kerralla laitan varmasti jonkin jännemmän värisen topin, mutta tänään aloittelin varovaisesti valkoisen kanssa. Lisäksi leveähköstä nauhasta kudottu paita tuntuu kivalta iholla ja se laskeutuu juuri maanantaihin sopivan lörpösti.

Hame on H&M:n perusjuttuja. Takakappaleen puolella on kuitenkin pieni juju, josta tykkään: näkyvissä oleva kullanvärinen metallivetoketju. Sitä tuossa nyt esittelen (ja vähän sitä, että kerrankin jaksoin oikein föönata hiukseni.. Haha!), vaikka normaalisti en takamus-kuvia tapaa julkaista.

• hame, H&M
• neule, Å (Åhlénsin oma merkki)
• toppi (alla), Primark
• kengät, Vagabond

Päätin liittyä lenkkareita fashion-asusteena käyttävien yhä kasvavaan joukkoon. Periaatteessa tavoitteeni on käyttää enemmän naisellisia, kauniin silhuetin antavia korkoja, mutta käytännössä mukavuus vie kyllä usein voiton. Tennarit jalassa on vaan niin paljon helpompi olla myöhästymättä tvärbanasta aamulla. Saman tien sitä vois sitten yrittää olla vaikka vähän trendikäs…

Ajattelin mielessäni, että valitsen lähinnä sähäkän väristen Nike (Air) -tossujen ja hipsterviileiden New Balance -lenkkareitten välillä. Sitten tapahtui jotain kummallista.

Löysin aivan järjettömän hienot suomalaiset Karhu-lenkkarit!! Oi onnea!

Yhteisen taipaleen alku oli aivan sattuman kauppaa.

Luin viime perjantaina töihin mennessä Metro-lehteä junassa kuten tavallisestikin. Silmiin osui pieni ilmoitus, että perinteikäs streetwear putiikki Reddevil vaihtaa omistajaa ja koko varasto myydään 50 % – 70 % alennuksella. Päätin käydä tsekkaamassa tilanteen, sillä tuolla on ollut myynnissä Niken ja New Balancen lisäksi myös mm. Dr Martensia etc.

Hyllyt olivat jo aikalailla tyhjennettyjä perjantai-iltana, joten varsinaista Tukholmavinkkiä tuosta loppuunmyynnistä ei valitettavasti saa. New Balanceista olisi tosin löytynyt kaunis saven sävy ja Nike Aireista retee pinkki-punainen yhdistelmä ihan omassa koossani. Muuten Dr. Martenseista oli jäljellä vain tosi pieniä kokoja ja vaatepuolta lähinnä miehille.

No, Mintulta ei juuri riittänyt katseita enää muualle, kun iskin silmäni legendaarisiin Karhu Albatrosseihin!

Kieltämättä olo oli myös hieman nostalginen. Joskus oli aika, jolloin kevään tulon tiesi siitä, että sai vetää jalkaansa uudet Karhun lenkkarit. Onneksi Reddevilin loppuunmyynnissä ei ollut vihreitä Albatrosseja – olisin saattanut ollut olla pakotettu ostamaan nekin ihan tunnesyistä.

Aion yhdistää kaunokaiset lenkkarini – eiku city sneakersit – erityisesti hameiden kanssa. Nyt tuntuu, että tarvitsen välittömästi sen leveähelmaisen, pohjepituisen hameen, josta olen täälläkin sauhunnut jo vähintään viime syksystä lähtien.

Sen verran pihtailen kuitenkin uutukaisten käyttöönottoa, että annan tuon ulkona eilisestä lähtien pyörineen lumi-/räntäsadevaiheen (wtf??) kurakatuineen mennä ohitse.

JEEE!! On ne vaan hienot!

Eilinen lauantai tuli vietettyä Gustavsbergissä – eli vanhassa posliinikaupungissa noin puolen tunnin bussimatkan päässä Tukholman keskustasta. Oli aivan täydellinen retkisää. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja vaikka tuuli välillä pureskelikin poskipäitä tämänpäiväistä lumisadetta aavistellen, saattoi ulkona istuskella kaffen ajan ihan mainiosti.

Retken pääjuttu oli osallistua posliininmaalaukseen, jota järjestetään yhä toiminnassa olevan posliinitehtaan yhteydessä olevassa museossa. Maalaushommiin ei tarvitse varata aikaa – tilaa vaikuttaisi olevan hyvinkin runsaasti – ja opastus annetaan aina kaikille ryhmille erikseen.

Itse posliininmaalaus ei maksa periaatteessa mitään, mutta maalausta varten pitää ostaa jokin tarjolla olevista Gustavsbergin tai Villeroy & Bochin astioista. Valikoimaa ei ole kovin runsaasti, pari-kolme eri kokoista matalaa lautasta, syvä lautanen, muki ja kuppi. Hinnat ovat normaaleissa ko. merkkien hinnoissa – eli noin 150,- – 250,- kruunua. Astian ostamisen jälkeen värien käyttö on vapaata ja hinta sisältää luonnollisesti myös polttamisen.

Vanha tehdasalue on tosi kaunis! Posliininmaalauksen jälkeen kiertelimme pitkään alueella…

Camilla maalaa.

Olin miettinyt etukäteen vähän millaista tyyliä haluaisin kokeilla. Voin kertoa, että todellisuudessa on ihan hillittömästi paljon hankalampaa saada käsi tottelemaan ajatuksia. Eikä ne omat suunnitelmat välttämättä näytä kupin pinnassa ihan täysin yhtä tyylikkäältä kuin mielikuvissa…

Tästä se lähtee! Posliininmaalauksen ohjaaja sanoi, että pitää antaa vaan tulla sisimmästä sen, mikä tuntuu kaikkein parhaimmalta. Minttu on näköjään kaivannut aika runsaasti auringonpaistetta elämäänsä. Suorastaan himoan keltaista! Tosin en kyllä vaatteissa kuitenkaan.

Homma alkaa hahmottua vähitellen.

Kupin täydeltä auringonpaistetta. Mietin, että koska tuossa ei ole korvaa, sitä voisi käyttää myös pienenä maljakkona. Ensin kyllä ajattelin, että siitä tulee säilytyspaikka meikkisiveltimilleni.

Polttomerkintä.

Polttamisen jälkeen taiteelliset kipposet sopivat mainiosti ihan normaaliin “astiakäyttöön” ja kuviot kestävät myös konepesun. En voinut olla ihailematta polttohyllylle jätettyjä aikaisempien maalareitten tuotoksia:

Gustavsbergin posliinimuseo on loistava retkikohde myös (tai etenkin?) lapsiperheille. Ainakin, jos lapset tykkäävät taiteilusta. Ohjaajan mukaan aika monet tulevat myös pienen vauvan kanssa ja painavat lautaseen muistoksi pienten jalkojen tai käsien kuvat. Ihan päiväristeilyn yhteyteen maalausretkeä ei kuitenkaan kannata suunnitella, sillä polttouuni ei ole päällä joka päivä ja pahimmassa tapauksessa omaa taideastiastoaan joutuu odottamaan jopa muutaman päivän.

Vaikka tämä onkin olevinaan enemmän sellainen kultturelli diy-postaus, on ihan pakko kuitenkin mainita, että posliinitehtaan ja -museon välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös astiahullun taivas. Gustavsbergin tehtaanmyymälä sijaitsee itse tehtaan yhteydessä. Valikoimaa on aika paljon ja kakkoslaatu irtoaa melko edullisesti. Ehdittiin käydä tehtaanmyymälässä ennen posliininmaalausta ja tuumasin, että tältä reissulta taitaa selvitä shoppailematta kotiin. Mutta. Sitten Camilla mainitsi ohimennen, että tehdasrakennuksen toisella puolella oli muutama muukin outlet-tyyppinen astiakauppa ja minähän siihen, että käydäänpä katsomassa. Ohnoes – siellähän on kaikki Iittala-outletit ja Villeroy & Boch ja Kosta Boda ja mitä lie vielä!

Onneksi olimme bussilla liikkeellä, Iittala-outlet oli jo koitua kohtalokseni. Iittalan (aivan virheettömän näköistä) kakkoslaatua saa tuolta hyvin edulliseen hintaan ja poistuvia värejä puoli ilmaiseksi. Aivan pakko tehdä retki pelkästään shoppailumielessä tuonne, kunhan saan inventoitua, mitä astiakaapistani kipeimmin puuttuu.