Pidempään blogia seuranneet muistavatkin varmaan, että tein maisteritutkielmani Tukholman yliopiston muotitieteen laitokselle juurikin juoksumuodista (Running wear and the Fashion System). Mahtava tuotokseni oli tuolloin – elikkä vuoden 2007 syksyllä linkin kautta jaossakin jopa. Jos nyt joku edelleen on kiinnostunut aiheesta, kantsii laittaa meiliä osoitteeseen go4itvol2@gmail.com. Laitan mielelläni ihan hyvää palautetta saaneen, mutta tuskin akateemisen tutkimuksen historiaan jäävän tuotokseni pdf:nä tulemaan.

Tästä nyt oikein kunnon aasinsillan kautta illan aiheeseen – eli omasta mielestäni ajankohtaisimpaan ja kuumimpaan juoksumuotiin. Sain jo lopputalvesta muutamankin sähköpostin, jossa toivottiin postausta tästä aiheesta – ja se on paljon, koska yleensä en kuitenkaan saa niin hurjan paljoa meiliä lukijoiltani. Toiveet taisivat tulla samoihin aikoihin, kun kerroin tähtääväni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon vielä tässä kevään mittaan.

Tähän asti juoksut on sujunut (tai sujunut ja sujunut, mutta you know what I mean…) vanhoissa tuulihousuissa ja edelleenkin niissä ikivanhoissa Asicseissa. Maksimissaan viiden kilsan lenkeille ei oikein jaksa uutta varustusta hankkia. Aikoinaan, kun juoksin paljon, tuntui, että alle 8 km lenkille en jaksa edes pukea tennareita jalkaan. No – nyt olen sopinut itseni kanssa, että saan ostaa uudet hienot juoksuvetimet heti, kun selvitän kympin ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Ekana ostoslistalla on kuitenkin uudet tossut. Testien ja tuumailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että päädyn hankkimaan jälleen kerran uudet Gel Kayanot. Osittain varmuuden vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että ne vaan tuntuvat hyvältä ja parhaimmilta jalassa. Mahdollisesti sitten myöhemmin hankin erilailla tuettuja ja jopa ehkä uudet DS Trainerit (ne oli kyllä ihanat tossut!!).

Mutta tämän piti olla juoksumuotijuttu, joten jätetään tossujen ominaisuuksien analysointi vähemmälle tällä kertaa. Yläkuvassa näkyy mielestäni siistein lenkkeilykokonaisuus. Eli aika mustavoittoinenhan tuo on. Salilla tykkään kirkkaista väreistä, mutta heti kaduille ja maastoon siirryttäessä iskee urbaani suojaväripukeutuminen päälle. Kaikkein kuumimmat (fashion mielessä – duh!) on pitkät mustat kapeat supertekniset juoksutrikoot, joiden lihaksien muotoja korostavien leikkausten saumoissa kiiltelee diskreetit heijastimet. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema juoksutakki on yksinkertaisesti to die for... Mikähän tsemppitavoite sitä pitäisi itselleen laittaa, että tuon raaskisi hankkia?

Tossuista olikin jo vähän puhetta, mutta noin niinkuin tyyli-näkökulmasta sanoisin, että viileän urbaanin juoksuasustuksen ainoa väriläikkä on mieluiten juuri kengät. Ja ihan kaikkein mieluiten jopa ainoa väriläikkä…

Uutuus Mintun juoksuasussa on iPhone -viritys käsivarressa (ei tosin tuollainen Niken, vaan töistä saatu, mutta musta kumminkin…). En kyllä useimmiten jaksa kuunnella musiikkia juostessa jostain syystä. Oma hengitys on paljon meditatiivisempaa kuunneltavaa. Yleensä menetän hermoni alta aikayksikön ihan mihin tahansa soittolistaan ja juoksurytmi häiriintyy pahan kerran, kun pitää olla vaihtamassa biisiä. Ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyviä soittolistoja? Puhelin kulkee eniveis kätevästi käsivarressa silloinkin, kun päällä ei ole taskullista takkia.

Kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin, haluan vaihtaa pitkät juoksutrikoot bokserimallisiin superlyhyisiin shortseihin. Ehdottomasti ihanimmat löytyy Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemasta mallistosta. Ihan sellaiset perustyyppiset nyrkkeilijäshortsit olisivat tosi hienot myös.

Ja jostain syystä hihaton nailonliivi tuntuisi hyvältä ajatukselta myös. Merenrannassa juostessa tuuli on usein tosi kova, mutta inhoan vilpittömästi sitä, että on kuuma (hikoilu on eri asia!). Tuollainen hihaton  hommeli voisi olla näihin täkäläisiin olosuhteisiin aivan ehdoton!

Kuvat: Adidas (musta tuulitakki ja kukalliset shortsit), H&M (neonkeltainen liivi), Nike (iPhone-kotelo), Asics (tossut) ja Intersport (trikoot)

Ihanan aurinkoinen, mutta aivan tajuttoman tuulinen päivä on mennyt pääasiassa ulkoillessa. Kävin myös ostamassa muutamia kukkia parvekkeelle. Aika surkealta ne vielä näyttävät, mutta toivotaan, että aurinko ja kastelu saa ne siitä terhakoitumaan. Vielä olisi pikkuisen kotipuuhia ennenkuin voi ihan kokonaan relata. Kynnetkin pitää lakata uudelleen ja tällä kertaa jollain tummalla sävyllä, ettei kukkamultahommien jättämät tummat raidat kauhistuta huomenna toimistolla.

Mieluiten kyllä nyt köllähtäisin tölläämään jotain sarjaa – mieluiten tietty True Bloodia. Onneksi on juutuubi trailereita pullollaan.. Aivan tajuttoman hyvältä vaikuttaa kutossesonki.

Mutta siis voiko todella pitää paikkansa, että ERIC kuolee tällä sesongilla?? Olis se vaan ihan kauheeta!!

“Yksi huone lisää” – se kai se on asunnonmyyjien ja kiinteistövälittäjien perusslogan, kun puhutaan minkä tahansa parvekkeentapaisen eduista keväisin ja kesäisin. Itse rakastan hengailla partsilla lämpimään vuodenaikaan. Suhteellisen iso ulkotila tuntuu tosiaan kuin yhdeltä lisähuoneelta ja ilta-auringon lämmössä istuskelu on asia, mitä todella kaipaan ja odotan koko pitkän pimeän talven. Jostain syystä erityisesti ulkona syöminen on ihan eri juttu kuin sisällä normi-ruokapöydän ääressä. Mikään maailmassa ei voita hyvää grilliruokaa (eikä sen tuoksua!!), eikä perinteitä kunnioittava fetasalaatti maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin, kun sen voi kesän ensimmäisen kerran syödä omalla parvekkeella.

Suoritin mittavan raivaus- ja jynssäysprojektin parvekkeellamme vapunpäivänä. Ihme homma, että myös partsilla on samankaltaisia romunkeräystaipumuksia kuin rivarin tai talon pihanurkilla. Taloyhtiön siirtolavaa odottamaan päätyi pari hengenvaarallisen lahoa tuolia, yksi puhki ruostunut pikkugrilli, jo viime kesänä rätsähtänyt aurinkopeti ja epälukuinen määrä haljenneita tai lähes haljenneita ruukkuja. Pesin parvekkeen lattian, tuolit ja pöydän, huuhtelin säästetyt ruukut ja annoin silauksen öljyä kalusteille. Nyt on siistiä ja väljää – mutta myös karua ja tyhjää.

Tämän päivän pläni oli käydä ostamassa multaa ja kukkia – ja saada partsi ihan oikeasti kesäkuntoon. Multaa ostinkin, peräti kaksi sellaista keskikokoista säkkiä, mutta kukkien kanssa tuli tenkkapoo (tänka på – oletan?). Haluaisin nimittäin kerrankin vähän yhtenäistä fiilistä ja ajatellun oloisen kokonaisuuden kesäkeitaaseeni, tavallisen otetaan-mitä-sattuu -tyylin sijaan. Haluaisin paljon vihreää, mutta lisäksi myös kukkia, ruokapöydästä en voi luopua, vaikka sitten itselleni tärkeä aurinkopeti ei oikein mahdukaan, matto olisi ihana ja lisäisi huonemaista fiilistä.

Tein, kuten nykyään minulla on tapana ja käännyin Pinterestin puoleen parvekkeensisustusongelmieni kanssa. Tässä mood-boardin eniten inspiroivat palat:

Aika värikkäältä näyttää Mintun parvekehaaveet. Kyllä se taitaa olla niin, että ihana hippihenkinen hurlumhei-sekamelska on kukissa(kin) ihan positiivista? Ei meikäläisesta taida minimalistia saada tekemälläkään, vaikka kuinka haluaisi.. Juuri nyt, kun yöt ovat vielä aika kylmiä, olisi hyvä laittaa ulos orvokkeja. Jostain syystä ne ei vaan näytä silmään yhtä mannermaisen tunnelmallisilta kuin kukat noissa kuvissa…

Sen sijaan näyttää aivan itsestään selvältä, että joku kiva pieni räsymatto pitää jalkojen alle hankkia. Ja tunnelmallista tai ei, uusi aurinkopeti on must! Todennäköisimmin se tulee olemaan tämä oranssi, koska se sopii parhaiten bikineihini. Haha! Uudet tuolitkin olisi ihanat (vaikka nämä tai sitten nämä). Tai, jos jostain löytyisi joku nikkarointitaitoinen ja  -halukas, voisi meidän vinkkelipartsile rakentaa säilytystilaa sisältävän kulmasoffavirityksen ilman, että aurinkopetin vaatima tila on uhattuna.

Hmmm… Monenlaisia päätöksiä. But I’ll keep you posted!

Kuvat: Mintun Pinterestistä, mutta jostain syystä kuvien lisääminen ei sujunut yrityksistä huolimatta kuten ennen. Liekö syynä se, että olen siirtynyt käyttämään Chromea vai Pinterestin omat järjestelmäpäivitykset? Kaikkien kuvien alkuperäiset lähteet löytyvät eniveis täältä.

Tampereella oli ainakin aikoinaan sellainen meininki, että kysymykseen “Ilves vai Tappara” piti olla vastaus, vaikkei jääkiekosta olisi tiennyt yhtikäs mitään. Mintun valinta oli itsestäänselvästi Ilves, koska bestiksen isoveli pelasi seuran junnujoukkueessa (ja sittemmin kai ihan edustusjoukkueessakin…). Valinnan luontevuutta lisäsi toki se, että kaikenlaiset kissaeläimet ovat olleet lähellä sydäntäni jo ennen kuin opin kävelemään. Oma joukkue on oma joukkue, eikä sitä vaihdeta, vaikka asuinpaikka muuttuisi tai menestystä ei heruisikaan.

Mistä ihmeestä tämä jääkiekkoaiheinen tilitys oikein tuli? No siitä, että tänään olen pukeutunut täysin arkkivihollisen Tapparan väreihin, tummansiniseen ja oranssiin. Vähemmästäkin sitä sai Aleksanterin koulun pihalla kuulla olevansa luopio ja petturi.

Toimistolla ei onneksi kukaan tajunnut tulla soittamaan suutaan, joten sain nauttia ihan rauhassa räväkän väristen housujen ja yltiömukavan matonkudepaidan yhdistelmästä!

• neule, Å
• housut, Filippa K
• tennarit, Karhu
• huivi, Gudrun Sjöden

Vappu ei ole Ruotsissa mikään kaksinen rieha tai karnevaali – ainakaan täällä Tukholmassa. Uppsalassa ja Lundissa – eli suurissa opiskelijakaupungeissa, joissa yliopisto-opiskelijoiden määrä suhteessa muuhun populaatioon on huomattava – näkyy kevään juhla kuulemma hiukan paremmin katukuvassa.

Pikkuisen juhlatunnelmaa viriteltiin kuitenkin täälläkin. Peetu on edelleen reissussa ja siitä syystä jäi perinteiset itsetehdyt munkit/tippaleivät tänä vuonna nauttimatta. Sen sijaan popsittiin Karkin kanssa ihanat sushit ennenkuin lähdettiin tahoillemme liehumaan.

Lasissa on sentään Proseccoa. Tärkeimmät vappuperinteet – eli kivoja kuplia lasissa – pysyy hengissä ilman muuta!

Käväistiin Camillan kanssa vähän katsomassa, millainen vappumeininki Tukholman keskustassa on noin kahdeksan aikaan aattoiltana.

Hirvee hulina käynnissä bilemestoilla Stureplanilla ja Birger Jarlsgatanin ytimessä! Haha!! No, täytyy kyllä sanoa, että en kyllä mitenkään kaipaa sitä järjetöntä sekoilevaa ihmistungosta ja ädläystä, mitä Suomessa suurimpien kaupunkien keskustoissa helposti vappuna on. Mutta onhan tämä autius suorastaan vähän koomista.

Ruotsalaisiakin vappuperinteitä on toki olemassa. Yksi niistä on kokko. Juhannuksena on täällä se salkoperinne, joten kokot poltetaan näin vappuna. Riddarholmenille oli kokoontunut aika liuta populaa kuuntelemaan kuoron esittämiä kevätlauluja ja katselemaan kokon sytyttämistä. Tunnelma oli rauhallinen ja melkein harras – vähän niinkuin Itsenäisyyspäivän ilotulituksissa Suomessa.

Me taidettiin olla yhdet hurjimmista sekoilijoista ja pahiksista koko Riddarholmenilla. Olihan Camilla ottanut meille mukaan pienet tujut lämmikkeeksi. Aikamoista kreisibailausta!

Vapun kunniaksi ulkoilutin ensimmäisen kerran uusia ihania karvanilkkureitani. Aivan uskomatonta, miten hyvät nuo ovat jalkaan, vaikka korkoa on kuitenkin jonkinverran. Paita on lainassa Karkilta.

• paita (Karkin), Forever21
• farkut, H&M
• nahkatakki, Acne
• nilkkurit, Filippa K
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kaulakoru, H&M