Odotettu ja himoittu H&M:n Isabel Marant -mallisto lanseerataan (ja myydään todennäköisesti loppuun) ensi viikon torstaina. Ainakin blogosfäärin hyrinästä päätellen tästä yhteistyömallistosta on tulossa yksi historian ehdottomasti suosituimpia. Siksi – ja muutenkin – on hyvä miettiä tarkasti etukäteen, mitä ihanuuksia sitä haluaa kaapata itselleen.

Mintun ostoslistan ykkösenä keikkuu järkyttävän ihanat hapsubootsit. Ehkä yksi syy siihen, että nämä olisi niinku ihan pakko saada, on se, että puoli blogosfääriä hypettää ko. bootsien perään. Eikä se tosiasia, että nuo ovat lähes yks-yhteen Isabel Marantin varsinaisen malliston hapsubootsien kanssa, tee kenkiä yhtään sen vähemmän haluttavaksi.

Lähinnä tässä olen nyt miettinyt kahta asiaa. Toinen on se, että tuleeko ko. hapsubootsi-ihanuudet vastaan jokaisessa kadunkulmassa, koska ne on niin himoitut? (vastaus: ei tule, koska ei niitä edes valmisteta niin paljon – eikä koskaan aikaisemminkaan ole käynyt niin. Siis hyvä, jos olen nähnyt livenä niitä MMM-yhteistyömalliston pleksipohjaisia kenkiä. Ja niitä oli kuiteskin saappaat, nilkkurit ja avokkaat ainakin parissa eri värissä).

Toinenkin asia, mitä olen miettinyt on se, että nuo varmaankin kyllä vaatisi kaverikseen sellaiset – you know – ruipelokintut. Löysävartiset nilkkurit eivät voi olla edulliset tällaisten… krhm… urheilullisten pohkeitten kanssa.

Hapsunilkkurit on luku sinänsä – ja varsinaista päätöstä niiden suhteen en ole tehnyt. Pakko saada -osastoon ostoslistalle on päätynyt kaksi asiaa.

Silkkinen drapeerattu puolihame on niin kaunis ja monikäyttöisen oloinen, että tuo on ihan pakko saada. Rrrakastan ohuen sifonkimaisen silkin printtiä ja voin niin kuvitella, miten tämä tulee olemaan yksi tärkeimpiä toimistopukeutumispalapelini kulmapaloja. Shaalikauluksellinen jakku  päätyi “pakko saada” -listalle, kun hoksasin, että haaveideni täydellisestä garderobista puuttuu totaalisesti vähän juhlavampi jakku.

Pakko saada -listan b-osan muodostavat kauniit hapsuiset korvikset ja – hör och häpna – valkoiset koristebrodeeratut housut/farkut. Korviksien himotusta tarvitsee tuskin selittää. Oikeastaan nuo ei ole kovinkaan kummoiset teoriassa, joten voisihan ne hankkia ilman Isabel Marant pour H&M -leimaa. Mutta toisaalta en kuitenkaan jaksa haravoida kaikenmaailman asoksia niin tarkkaan, että voisin ehkä säästää 5 euroa noiden hankinnassa. Ja tuollaisesta metallihapsutyylistä tykkään kyllä kovasti.

Valkoisten farkkujen pakkomiellettä on pikkuisen vaikeampi ymmärtää. Selitykseksi voin kertoa, että siitä lähtien, kun hankin Acnen vaalean ihanan neuleen, olen himoinnut neuleen pariksi valkoisia farkkuja. Eihän niiden nyt välttämättä tarvise olla juuri tästä yhteistyömallistosta, mutta toisaalta miksi ei?

Best runner ups:

Jos olisi käytössä kaikki maailman rahat (tai edes aavistuksen rennompi budjetti) ostaisin ehdottomasti malliston supermakean bf-bleiserin ja superkauniin helmikirjaillun vetoketjujakun. Nyt todennäköisesti joudun budjettisyistä jättämään nämä väliin, mutta kaikille teille, joilla on garderobissa hyvien jakkujen mentäviä aukkoja: kannattaa testata näitä kahta!

Asioita, joita kaikki haluavat, mutta minä en:

Hapsuinen villapaita on tavallaan aivan hillittömän hurmaava. Jotenkin kuitenkin koen, että tuo olisi vähän too much itselleni juuri nyt. Privaatisti sille tuskin olisi tarpeeksi käyttöä, vietänhän about 96,5 % yksityisestä ajastani pukeutuneena tyylikkäästi kotiverkkareihin. Toimistolle 100 % villaa oleva upea hapsupaita olisi varmasti aivan loistava teoriassa, mutta käytännössä yritän ehkä nykyisessä asemassani korostaa aavistuksen vähemmän persoonani rönsyilevää ja räiskyvää puolta – ja siksi tulee valittua vähän vähemmän tilaa vieviä vaatteita töihin.

Paras ja salaisin vinkkini:

Isabel Marant pour H&M -mallisto käsittää myös tytöt ja pojat. (Onko ehkä eka kerta evö?).  Poikien puolelta löytyy aivan hillittömän makeat tennarit – kokoja 39 asti.

Tyttöjen puolelta ajattelin testata pariakin juttua.

Minimalisti-ystäväni saavat varmasti kohtauksen, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että tyttöjen malliston Smile-college on paljon hienompi kuin aikuisten malliston perus-harmaa. Toivon todellakin, että koko 170 cm sopii! Tyttöjen mallistoon kuuluu myös muutamia tosi kivoja koruja. Tuon rannekoruparin haluaisin todella mielelläni talvi-asujani piristämään. Rannekorun pituus on noin 16 cm, joten normi-kapearanteiselle tuo käy ihan hyvin.

Kantsii tsekata lastenmallistoja myös muuten.

Nyt jo pari sesonkia trendikärjessä viihtyneet city-college-pökät ovat saaneet omat versionsa kaikissa Isabel Marantin H&M -alamallistoissa. Tässä vasemmalla naisten malliston pökät ja oikealla poikien malliston vastaavat. Tiedän, että trendiaallon huipulla surffaaville on tosi olennaista, että fashion-collegepökien lahkeensuissa on kunnon resorit. Me vähän laimeammin vaatimuksiin suhtautuvat voisimme olla kovastikin tyytyväisiä poikien malliston 170 cm -kokoon…

Kuvat: Isabel Marant pour H&M

Sain Muoti mielessä -blogin hurmaavalta Anna Malialta Blogiperiaatteet -nimellä kulkevan haasteen. Aina säännöllisesti tulee pohdittua paljonkin omia periaatteitani, miten ne synkkaa muun blogimaailman ajatuksiin ja miksi ylipäätään bloggaan. Tämä haaste tuntui kuin juuri minulle räätälöidyltä. Se menee näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Go 4 it vol. 2 -blogin alkutaival

Aloitin bloggaamisen oikeastaan ainoastaan ja vain, koska halusin pitää yllä suomenkielen taitoani. Kuuden vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen alkoi tuntua, että kielitaito rapistuu ja ohenee tavalla, jota en olisi aikaisemmin voinut uskoa todeksi. Siihen päälle kun vielä lisäsi pääasiassa englanniksi tapahtuneen opiskelun, ei henkilökohtaiselle kielenhuollolle ollut ihan hurjasti tilaisuuksia. Ensimmäinen idea oli alkaa kirjoitella viestejä Suomessa asuville rakkaille, mutta näppäränä tyttönä päätin ratkaista asian “massapostilla” – eli kirjoittelemalla kuulumiseni blogiin.

Aloittaessani en tiennyt, että sellainen asia kuin “muotiblogi” on olemassakaan. Tosin aika pian tempauduin mukaan tuolloin vuoden 2007 alussa vielä hurmaavan kotoiseen ja suppeaan muotibloggareitten joukkoon. (Joo kyllä, silloin olimme kaikki ihan reilusti muotibloggareita. Jako lifestyle-, muoti-, kauneus- etsetera -blogeihin tuli vasta myöhemmin. Neuleblogit olivat iso juttu ja ruokablogit – se ei ole kai muuttunut mihinkään?).

Tuntuu, että alkuajoista on jo valovuosia – ja kun katsoo koko skenen kehitystä – jossain mittakaavassa se on ihan oikeasti valovuosi. Olen kuitenkin halunnut pitää mukana ihan jokaikisen postauksen alusta asti. Blogi on niin jo omaa historiaani, että en voisi kuvitellakaan deletoivani edes niitä kaikkein säälittävimpiä ja surkeimpia juttuja!

Kuvien lainaaminen puolin ja toisin

Kuvia lainatessani pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja ilmaista selkeästi kuvien lähteen joko laittamalla credsit kuvaajalle tai linkittämällä kuvan omistajan sivulle. Lainaan vain niitä kuvia, joiden tiedän olevan siihen käytettävissä. Esim. vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytössä olevia lehdistökuvia löytyy tosi monelta media-saitilta. Sivustolla yleensä myös lukee, miten he haluavat kuvistansa viitteet. Eri ketjujen etc. vaatekuvat ovat myöskin hyvin usein vapaasti käytettävissä.

Pyrin koko ajan pitämään itseäni ajan tasalla sen suhteen, millainen kuvien lainaaminen on ookoo lain mukaan, mutta haluan myös noudattaa hyvää ja kivaa tyyliä. Eli en lainaa kuvia, jos en ole varma, että se sopii ja lähteet ilmoitan aina selkeästi.

Omia kuviani saa lainata, kunhan laittaa lähteen näkyviin selkeästi ja linkin blogiini.

Linkit lukijoiden iloksi

Blogissani ei ole kaupallisia linkkejä. Kaikki linkit ovat lukijoiden iloksi, että löytäisitte asiat, joista puhun mahdollisimman helposti ja googlailematta. On hassua, miten ennakkoluuloisesti linkkeihin suhtaudutaan. Mielestäni hyvä linkittäminen on palvelua – ja joskus linkkien laittamiseen ja hyvien linkkien haravoimiseen menee enemmän aikaa kuin itse postaukseen.

Yhteistyöt ja markkinointi

Ilmoitan aina erittäin selvästi, onko kysymys yhteistyöpostauksesta tai olenko saanut jonkin postauksessa esiintyvän tuotteen blogin kautta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämän jankuttaminen on mennyt vähän överiksi. Siis tulee sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa “olen ostanut tämän itse omalla rahalla”, ettei joku vain ala epäillä piilomainontaa. Toisaalta nämä ovat niitä uuden alan kasvukipuja ja kehittymisen vaiheita. Olen hurjan onnellinen, että saan olla mukana edelleen todistamassa, miten koko bloggausmaailmaa muuttuu ja etabloituu. Enkä tosiaan itsekään halua lukea hämärän rajamailla kulkevia piilomainontajuttuja, joten mielummin yliselkeä asian selvittäminen kuin epäselväksi jäävät viestit.

Ikäviä puolia

Tiedän, että kuullostaa vähintäänkin lällyltä, kun sanon, että kaikkein ikävintä on se, että enää ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkia ihania blogeja, ehtiä tutustua upeisiin ihmisiin heidän tekstiensä kautta tai käydä antoisia keskusteluja eri kommenttibokseissa. Osittain muutos johtuu siitä, että blogimaailma on muuttunut niin paljon. Osittain olen muuttunut itse.

Ikäviä kommentteja, hyökkääviä anonyymejä tai muita normaaleja blogimaailman varjopuolia ei tielleni ole osunut oikeastaan lainkaan.

Mikä bloggaamisessa on tärkeää

Rakastan bloggaamista, rakastan kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista olivatpa ne pinnallisia tai vähän syvällisempiä. Rakastan sitä, että tiedän, että teitä on siellä ruudun takana vaikka kuinka paljon, vaikkei kommenttiboksini tulvikaan vastauksia, kysymyksiä tai kannanottoja. Tämä on minulle henkireikä, pakopaikka, minäkuvan osa ja leikkikenttä, jossa voin tavata niin samanmielisten kuin kaikkien muittenkin kanssa.

En voisi kuvitellakaan elämää ilman bloggaamista. Tai voisin, mutta en todellakaan halua!

Haastan mukaan kertomaan omista blogiperiaatteistaan blogit:

1. Stockholm by me
2. Tyyliä metsästämässä
3. Anna ja Sebastian

Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan uusien ja vähän vanhempienkin bloggarikollegoitteni blogiperiaatteita!

Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeastaan ole kipeä, mutta kurkkua kutittaa, väsyttää ja on vetämätön olo? Vielä ei ole kuitenkaan aika julistaa syysflunssan invaasiota, vaikka eilinen kurkun karheus ei sitten näköjään johtunutkaan laivan kuivasta ilmastointi-ilmasta ja tanssilattialla tyylillä hoilatuista i-was-made-for-loving-you -tyyppisistä klassikoista. Päinvastoin aavistuksen käheä ääni on tehnyt tänään totaalisia – joskin onneksi vain hetkittäisiä – katoamistemppuja.

En usko, että peli on vielä kuitenkaan täysin menetetty. Töissä kiskoin ziljoona litraa mausteista rooibos-teetä ja illalliseksi kaksi lautasellista höyryävän kuumaa yrttistä peruna-kurpitsasosekeittoa. Seuraavaksi kääriydyn Pentikiltä hankittuun paksuun villavilttiin ja töllään pari jaksoa Grey’s Anatomya. Eiköhän sillä pienet flunssan alut saada taltutettua.

Peetu on sen sijaan ollut pirteänä kivasti fiiliksiinsä rimmaavassa raitaneulepaidassa. Enemmän tuo on kyllä korallinpunainen kuin otsikon mukainen kurpitsan värinen raidoitukseltaan, mutta kurpitsa nyt kuullostaa jotenkin huomattavasti paremmpin sesonkiin sopivalta!

Ainiin, yksi asia vielä. Tekisi ihan älyttömän hirveästi mieleni hankkia iPhone 5S. Kantsiiko vai ei? Nääs-nääs…

• neulepaita, Part Two
• hame, H&M
• tennarit, H&M
• kisusormus, Monki

Terkkuja Viking Cinderellalta! En olisi ikinä uskonut, että minireissusta voisi tulla niin sellainen olo kuin olisi ollut ihan oikeasti matkoilla. Alunperin oli tarkoitus kuvata ahkerasti koko risteilyn ajan – ja tehdä sitten aiheesta ihan oma postaus. Ensimmäiset (ja ainoat) kuvat aivan mahtavan ihanasta merenelävävadista todistivat, että kuvausolosuhteet ja mukana oleva kalusto eivät todellakaan oleet suotuisat blogikuvien ottamiseen. Niinpä Instagramin skaldjursplateau-kuva on about ainoa, joka reissulta tuli otettua. (Mintun Instagram: minnapaakkulainen).

Mutta siis hauskaa oli! Vietimme vaatimattomat neljä tuntia merenelävistä nauttien. Haha! Sitten päätimme uhmata kohtaloa ja suuntasimme yökerhon tanssilattialle. Vanhat hitit Madonnasta ja Bon Jovista tuoreempiin Lady Gagaan ja Rihannaan pitivät meidät vauhdissa eikä ketään kännisiä urpoja onneksi jäänyt kimppuun ihan takkupalloksi asti. Ilta taittui yllättävän nopeasti aamuyöksi ja päädyimme nukkumaan vasta pikkutunneilla. Vaikka tosiaan piti siis vain käydä pikaisesti katsastamassa, mikä on meininki tanssilattialla.

Tänään aloitettiin aamu kiskomalla mahottomat aamiaisöverit buffeessa. En ole tainnut käydä laivan aamiaisella aikoihin. En nimittäin odottanut juuri bulkki-paahtoleipää, halpismuroja ja lauantaimakkaraa kummempaa, mutta siellähän oli tarjolla kaikkia fancyjä tuoreita leipiä ja maalaispatonkia, ihanaa munakokkelia ja freesejä vihanneksia. Valikoima ei ollut mikään mielettömän laaja, mutta hyvinkin keskivertohotellin aaminaisen veroinen kuitenkin.

Aamiaisen jälkeen chillattiin hetki hytissä ja hoidettiin pakolliset tax free -shoppailut. Loppupäivä lilluttiinkin Cinderellan SPA-osastolla saunassa, hierovissa poreammeissa ja avantoaltaassakin käytiin dippaamassa useamman kerran. Sisäänpääsymaksu SPA:han on aika korkea (about 25 euroa), mutta hintaan kuuluu ihana tuotepaketti, josta löytyy kaikkea kivaa kasvo- ja hiusnaamiosta vartalokuorintaan ja kuorintakintaaseen. Alunperin ajateltiin, että mitenkähän sunnuntain saa kulumaan, kun päivätanssit ei ehkä ole ihan meidän juttu, mutta SPA-osastolla olisi helposti viipynyt vieläkin pidempään.

Noniin – tulipas siinä varsinainen matkakertomus… Vähän kyllä harmi, että ei tullut otettua sitten yhtään kuvia, mutta joskus sitä kai on bloggarikin lomalla. Ja lomalta tuo reissu tosiaankin tuntui! Camillallakin on tapana olla enemmän tai vähemmän aina töissä, lukea työmeilejä ja olla tavoitettavissa. Kun oltiin kävelemässä ulos laivalta todettiin yhteen ääneen, miten yllättävän tehokkaalta tällainen miniloma tuntuu. Vapauttavaa, kun ei tosiaankaan voi tehdä töitä ja olla tehokas koko ajan.

Varsinaisesti oli kuitenkin tarkoitus puhua kuvattoman risteilyn sijaan Nivean uudesta, aikuiselle iholle tarkoitetusta Cellular Anti-Age -tuotesarjasta.

Sain jo jokin aika siten testattavakseni sarjan päivä- ja yövoiteet sekä ihoa elvyttävän seerumin ja silmänympärysvoiteen.

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että perinteisesti suosikkisarjani olivat Lumenen Vitamin C+ -ihonhoitotuotteet ja Nivea Q10 -sarja. Aikaisemmin testailin jo Lumenen uusia Time Freeze -tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain sitten testavaksi myös Nivean Cellular -sarjan voiteita.

Cellular yövoide on todella ihanan täyteläinen koostumukseltaan. Siihen nähden se imeytyy yllättävän nopeasti kuitenkin, eikä tarvitse olla huolissaan, että voide hyödyttäisi enemmän tyynyliinaa kuin omaa ihoa.. Ihosoluja uudistavan koostumuksen ansioista rypyt kuulemma madaltuvat ihan silminnähden. Noo, tuollaisen toteaminen on aina pikkuisen hankalaa, mutta todella hyvältä tuo kuitenkin tuntuu.

Cellular päivävoide edistää ihon uudistumista myös päiväsaikaan. Koostumus on jotenkin runsaan oloinen tässäkin, mutta fiilis iholla on melkeinpä kevyempi kuin Nivean Q10 -voiteen kanssa. Tuoksu on ihanan miellyttävän mieto (toisin kuin Q10:ssä, jonka tuoksu välillä oli ronkelille nenälleni liikaa).

Cellular-sarjan seerumi on yksi ihanimmista, joita olen ikinä testannut. Tuntuu, että väsymyksen merkit hälvenisivät ihan samantien – sen verran raikkaalta tuo tuntuu kasvojen iholla. Seerumin pitäisi myös tasoittaa merkittävästi ihoa ja pidämme peukkuja, että tuo pitää myös paikkansa! Ainakaan testiaika ei ole osoittanut mitään päinvastaista.

Cellular-sarjan silmänympärysvoide on ihan mainion oloinen tuote omassa hintaluokassaan. Samat vaikuttavat ainesosat kuin muissakin sarjan tuotteissa vähentävät juonteiden syntymistä ja siloittavat jo olemassaolevia. Tykkään silmänympärysvoiteesta myös – ja todennäköisesti tulen ostamaan sitä lisää, kun testiputeli on käytetty loppuun. Siitä huolimatta juuri ehkä tämä tuote ei ollut mitenkään mieleenjäävästi erityisesti parempi kuin jo monen monituista putkiloa käyttämäni Nivea Q10 -silmänympärysvoide.

Kokonaisuudessaan Nivea Cellular -tuotteet olivat kovasti mieleeni. Tykkään, kun konstailemattomasta päivittäiskosmetiikastakin tulee vähän edistyksellisempiä ja vaikuttavampia tuotteita. Ei ne ehkä ihan yhtä tehokkaita ole kuin ne yli sata euroa maksavat huipputuotteet, mutta ihan mainioita kuitenkin meille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kustantaa sitä sataa euroa yhdestä voidepurkista!