Kaksi kokonaista päivää putkeen SAP-koulutusta takana. Kouluttajana murtaen englantia puhuva pedagogiikaltaan tyylisuuntausta “ajatuksenvirta” toteuttava saksalaisherra (erittäin charmantti kylläkin!). Voin kertoa, että Mintun kovalevy on aika lujilla juuri nyt!

Miten sitä aikoinaan jaksoi päivät päästään istua luennoilla ja päntätä tenttiin? Nyt jo nämä kaksi päivää laukaisivat spontaanin tarpeen käydä kirjakaupassa hamstraamassa tsemppi-kyniä, kannustus-viivoittimia ja jaksaa-jaksaa-post-it-lappuja…

Koulutuspäivän asuna toimi Henkan alesta bongaamani mekko. Musta, reikäbrodeerattu leninki on kokonaan, vaalean hiekan väristä vuoria myöten, 100 % puuvillaa, mikä tekee siitä tosi miellyttävän toimistomekon. Malliltaan se on H&M:n peruskaavalla tehty; mielestäni olen nähnyt tismalleen saman mallin toteutettuna about ziljoonasta eri materiaalista ja vaikka minkälaisella kuosilla. Sikäli hyvä, jos malli tuntuu sopivan, voi mekon vastaisuudessa hankkia sovittamatta, mikäli miellyttävä materiaali-kuosi-väri -yhdistelmä sattuu ilmestymään valikoimiin.

Mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päälläni, että sikäli kai se olisi tämän päivän asun suurin “uutinen”. (Kyllä, olen tietoinen, että se on pikkuisen juhlavan oloinen toimistolle, vaikka onkin valmistettu arkisesta puuvillasta. Tästä syystä en ole oikein saanut pistettyä sitä päälleni. Super-arkinen neuletakki daun greidaa kokonaisuutta mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi.)

Itseäni tämän päivän asussa ilahdutti kuitenkin takaisin käyttöön ottamani Diane von Furstenbergin saapikkaat. Kaivoin ne jo jokin aika sitten kellarista esiin, mutta ajattelin, että odotan vähän talvisempia kelejä ennenkuin pistän ne jalkaani. Noh, edelleenkin mittari näyttää vaikka kuinka paljon plussaa ja karvavuorisina saappaat ovat kieltämättä vähän lämpimät. Enää en kuitenkaan jaksanut säästellä ja tänään korkattiin siis kolmas yhteinen talvisesonki rakkausbootsien kanssa!

• mekko, H&M
• neuletakki, H&M
• kaulakoru, MQ
• kengät, Diane von Furstenberg

Voipi olla, että nyt kävi niin, että meidän perheen jouluviettobudjetti taitaa ohentua aikas olennaisesti… Moneltakohan tuonne pitäisi mennä jonoon? Viimeksi oltiin yli tuntia ennen ovien aukaisemista ja silti jäätiin ratkaisevien parin-kolmenkymmenen hengen päähään kärjestä.

Tällä kertaa en aio päästää näpeistäni hopeisia, juuri sopivan kokoisia Pistoleita, jos sellaiset satun onnistuun nappaamaan!!

Tänään olen heittäytynyt hurjaksi ja irroitellut kampaukseni kanssa kaukana mukavuusrajojeni ulkopuolella. (haha!) Yleensä hiukseni ovat noin 99 % ajasta yhdellä lenksulla kiinnitetyllä sykerösolmunutturalla. Viime aikoina olen yrittänyt tsempata ihan valtavasti ja pitää noin päivän viikossa hiuksia, voi hurjuus, ihan kokonaan auki. Yleensä kykenen sinnittelemään johonkin iltapäivään ja sitten karvat on jo ihan pakko laittaa  kuriin ja kiinni.

Peetun yllytyksestä päädyin kuitenkin jättämään sykerön tekemisen puolitiehen – ja kuljin ihan koko päivän hiukset ponnarilla. Huikeeta!

Yllättäen en tuntenutkaan itseäni wanna-be-teiniksi, väärään aikakauteen jumahtaneeksi tai epäuskottavaksi ja tahattoman lapsekkaaksi. Ponnari tuntui ihan aikuiselta, siistiltäkin jopa siinä mittakaavassa kuin se tämän kurittoman ja itsepäisen karvakasan kanssa ylipäätään on mahdollista, niin, siis kampaus tuntui suorastaan klassiselta. Eikä fiilis romuttunut edes siitä, että jalassa oli tennarit!

• paita, Matthew Williamson for Lindex
• housut, COS
• tennarit, Karhu

Käsi ylös, kuinka moni katsoo parhaillaan Grey’s Anatomyn kymmenettä tuotantokautta!? Ei nyt varmaan ole mikään erityinen spoileri niillekään, jotka eivät ole vielä tuonne asti päässeet, jos paljastan, että tällä sesongilla Dr. Grey tekee omaa tutkimusta, aiheenaan kolmiulotteisina tulosteina tehdyt implantaatit. Olen pitänyt tuota aivan täydellisenä sci-finä ja sarjan juonkäänteitä mainiosti palvelevana juttuna (nyt en paljasta enempää!!), jolla ei ole mitään tekemistä ihan oikean todellisuuden kanssa.

Kunnes tässä muutama päivä sitten törmäsin yhdessä tapahtumassa tuttuuni, So Stockholm gallerian pitäjään, joka kertoi, että heillä on juurikin meneillään näyttely 3 D -tulostetuista koruista! Lähdimme Peetun kanssa saman tien tutustumaan kyseiseen ihmeeseen.

Paikanpäältä löysimme LUMITORO -nimisen korubrandin ja huikeita hopeasta, teräksestä ja titaanista tulostettuja koruja.

Aika uskomattomia ja jotenkin karuntyylikkäitä koruja. Erityisesti tämä viimeisen kuvan upea kiillotetuista ja himmeistä hopeatikuista kasattu kääty olisi niin upea!

Hauska anekdootti tähän vielä. Lumitoron suunnittelija Roberto Chaves on puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen (vaikkakin Ruotsissa syntynyt ja kasvanut) ja siitä tulee myös korumerkin nimi Lumi = lumi ja toro = härkä.

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni maanantaisin jos koskaan, pitää saada pukeutua mukavasti ja rennosti töihin. Olen siis huomattavasti enemmän casual Mondayn kuin casual Fridayn kannattaja. Perjantaisin tulee päivastoin aina silloin tällöin pukeuduttua jopa hiukan yläkanttiin – etenkin, jos on suuntaamassa johonkin rimpsalle suoraan töistä.

Oikeasti tänään olisi kuulemma ollut Cyber Monday – nettishoppailun kunniaksi kaiketi. Hetken mietin, että olisi ollut hupaisaa pukeutua teeman mukaan, mutta ei nyt kyennyt. Henkan ruskeanharmaat sammarit ja saman firman Isabel Marant -malliston rannekorut on tosin tilattu netistä. Pari hyvä-yritys -pistettä herunee siitä hyvästä??

Lempeän vaaleanpunaisen ja ja harmaan sävyisen asun pikkuriikkisenä piristyspilkkuna toimi ihanat Isabel Marant pour H&M tyttöjen malliston rannekorut. Korukivet ovat korallia tai jotain värjättyä kivitavaraa – aivan ihanat – täytyy sanoa.

Pikkuisen tosin pisti harmittamaan, koska toinen rannekoruista hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla. Lukon kiinnityksessä käytetty fiksu metallihelmistoppari oli pettänyt – enkä tiedä saanko sitä korjattua, vaikka aika velho olenkin koruja ehjäämään… Täytyy nyt toivoa, että minä olen saanut sen maanantai-kappaleen, eikä kukaan pikkutyttö joudu itkemään kauniin korunsa perään.

• neule, H&M
• t-paita, H&M
• sammarit, H&M
• kengät, Dr. Martens