Vain reilu viikko sitten täällä meillä oli vielä ihan täysi syksy. Eihän se nyt mikään yllätys ollut, että talvi tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Ihan mukavaa silti, että tällä kertaa myöhemmin. Oikeastaan tykkään talvesta – etenkin, kun voi olla vapaalla, ulkoilla lämpimästi pukeutuneena ja ulkona on valkoista ja kaunista. Silti on pakko tunnustaa, että arkirynniminen töihin, sohjossa kahlaaminen, pysäkillä hytiseminen ja kaikki muu päivittäisiin rutiineihin kuuluva hässäkkä olisi kuitenkin niiiin paljon mukavampaa ja helpompaa ilman lunta ja pakkasta. Onneksi ei sentään tarvitse raappia auton tuulilasia aamuisin sormet kohmeessa.
Syvälliseen ympäristön huomioimiseen kuuluu talven saapumisen lisäksi vielä sellainen havainto, että aamulla töihin kömpiessä ei ole enää pilkkopimeää. Nopeasti se taittuu. Joka kerta aivan yhtä hämmästyttävän mahtava, melkein epäuskoinen tunne, tuon havaitseminen.

Peetu on juuri tällä hetkellä pidennetyn viikonlopun reissulla Lontoossa. Parikin neidon hyvää ystävää asustelee siellä tämän talven ja mikäänhän ei voita sitä, kun voi matkustaa jonnekin, jossa oikeasti asuu joku kaveri. Sitä saa aivan toisenlaisen tuntuman matkakohteeseen “paikallisen” näkökulmasta. Ja Lontoo on aina aivan mahtava!
En ihan tarkkaan tiedä, mitä Peetun minimaalisesta matkapakkauksesta löytyi, mutta H&M:n alesta hankittu mustavalkoinen kukkahamonen lähti aivan varmasti Buckingham palatsia tervehtimään. Reilun viikon takaisen asun kenkinä on Mintun Dr. Martensit (jotka jäivät kylläkin tähän täkäläiseen kuningaskuntaan). Hiuksiin kiinnitetty pieni nahkarusetti viimeistelee asun maskuliininen/tyttömäinen -fiiliksillä leikittelevän kokonaisuuden.

 

• paita, Forever21
• hame, H&M
• neuletakki, Monki
• kengät (Mintun), Dr. Martens

Sunnuntait on aina tunnelmaltaan jotenkin epämääräisiä epäpäiviä. Outo ja täysin irrelevantti haikeus siitä, että viikonloppu on taas kerran ohi ja toisaalta tulevan työviikon odotus leimaa yleisfiilistä. Jos on toivoton loppumattomien todo-listojen rustailija niinkuin yours truly, tulee sunnuntaihin lisäksi helposti pakattua myös aivan liiaksi odotuksia tyyliin kaiken-tämän-ajattelin-tehdä-viikonloppuna-ja-nyt-on-viimeinen-tsäänssi.
Parhaimmillaan sunnuntai on leppoisaa yhdessä olemista, rauhaisaa tulevaan viikkoon valmistautumista ja yleistä akkujen latailua.
Joskus sitä kuitenkin vain tekee sen välttämättömimmän. Käy vähän ulkoilemassa, pesee pyykit ja sellaista, mutta muuten koko päivä häviää vain johonkin. En edes halua ajatella, miten monta tuntia voi saada hukkumaan vain pelkästään YouTubeen tai Tumblriin… Toisaalta taas, välillä on kyllä ihan pakko nollata pääkoppa ja joskus eteen sattuu yllättäen ihania helmiä. Kuten esim. tämä Calvin Kleinin upea promofilmi, jossa esiintyy fantastinen Suvi Koponen ja evö-so-sexy Alexander Skarsgård:

Ei muuta kuin näillä eväillä uutta työviikkoa kohti.

Pidän lakatuista kynsistä. Kiva lakkaus on usein juuri se pieni lisä, joka saa olon tuntumaan huolitellulta ja hauska väri kynsissä ilahduttaa aina, kun katse osuu omiin sormiin. Välillä iskee kuitenkin totaalinen inspiraation puute. Mikään omista varastoista löytyvä sävy ei tunnu oikealta eikä lakkaamiseen tunnu ikinä löytyvän aikaa.
En edes muista, milloin lakkasin viimeksi kynteni. Todennäköisesti yli kuukausi sitten, ennen työpaikan pikkujouluja. Uuden vuoden illallisetkaan eivät saaneet innostumaan, vaikka kaikenlaisia teemaan sopivia glittereitä olisi varastossa vaikka kuinka.
Sitten tapahtui sellainen hassu juttu kuin alennusmyyntien loppurysäys.

Oikaisen usein Åhlénsin alakerran meikkiosaston läpi tunnelbanalle mennessäni. Eilen läpikulkumatkalla silmiini osui jotain mahtavaa: Ciatén kynsilakkajoulukalenteri oli vihdoinkin päätynyt aleen!
Olen himoinnut tuota jo marraskuusta lähtien, mutta 570,- kruunun hinta on tuntunut vähän turhan suolaiselta. Etenkin, kun en varsinaisesti tarvitse uusia kynsilakkoja.

– 50 % alessa kynsilakkakalenteri alkoi tuntua suorastaan edulliselta. 285,- kruunua on noin about sama kuin kahden hyvän lakan hinta. Kalenterissa lakkoja on yhteensä 24! 23 niistä on tosin minikokoisia ja vain jouluaaton luukusta löytyvä punainen glitterilakka täysikokoinen. Toisaalta tuntuu, että en muutenkaan ehdi käyttää kynsilakkojani loppuun ennenkuin ne kuivuvat vanhuuttaan. Eli minikokoiset ovat juuri hyvät!
Kahdessa pullossa on lakan sijaan pieniä “helmiä” kaviaarimanikyyriä varten, yhdessä glitteripulveria ja yhdessä kimallus”paljetteja”. Aivan mahtava päästä testailemaan myös tuollaisia vähän erikoisempia kynsijuttuja. Ihan muuten vain niitä olisi tuskin tullut hankittua.

Täytyy sanoa, että olo oli kuin lottovoittajalla karamellikaupassa, kun sain avata kaikki luukut kerralla. Eikä tuo kynsilakkavuorikaan yhtään hassummalta tunnu. 🙂
Ja – tadaa – kynsienlakkausinspiraatio palasi takaisin!

Aloittelin rauhallisesti nuden värisellä hyvin luonnollisella amazing gracie -sävyllä. Aikaisemmin lemppareitani luonnollisissa sävyissä on ollut Essien Ballet Slippers ja Mademoiselle. Nyt vaikuttaa siltä, että olen löytänyt loistavan ja entistä paremman naturel-sävyn.

 
Ihan pelkästään hillittynä en jaksanut kuitenkaan olla. Molemmat nimettömät saivat kunnon hopeahileet locket-lakalla. Nyt tuntuu siltä, että juuri tämä tyyli, kun nimettömissä on muista kynsistä poikkeava lakkaus, on hauskin ikinä. Ja että kynsien lakkaaminen ylipäätään tuntuu taas inspiroivalta, on tietty ihan parasta. 🙂

Olen miettinyt pääni puhki, millainen olisi täydellinen, toimiva garderobi. Inhoan sydämeni pohjasta omistaa turhia asioita, oli ne sitten kalliita, muka hienoja “investointeja” tai toisaalta johonkin keksittyyn tarpeeseen hankittuja “aina-hyvä-omistaa” -halpisjuttuja. Jos vaatteelle ei ole käyttöä, sen näkeminenkin on jo rasittavaa.
Toisaalta taas pukeutumisen pitäisi olla sekä kivaa, että helppoa. Etenkin arkiaamuisin tuntuu aina olevan vähintäänkin kiire. Miten sitä ei muka ikinä milloinkaan pääse ajoissa sängystä ylös? Jotenkin siinä kolmatta kertaa kännykän torkkupainiketta napauttaessaan ajattelee, että juuri tänä aamuna sitä ilman muuta suoriutuu vähintään viisi minuuttia nopeammin aamutoimista ja siitä syystä voi helposti venyä peiton alla vielä hetken. Ja toisenkin.
Jostain syystä aika ei kuitenkaan minään aamuna koe kummallista, mutta ah-niin-odotettua taipumista, vaan minuutti on minuutti myös ennen kello seitsemää. Suihku, kahvinkeitto, kissalle ruokaa, eväslaatikko (aamiainen mukaan), pukeutuminen, meikkaus, Tvärbanalle juoksu – siinäpä ne Mintun vähäiset aamurutiinit pähkinänkuoressa.

Aina joskus kehtaan tunnustaa miettiväni jo edellisenä iltana, mitä aion laittaa seuraavana päivänä päälleni. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin yli-innostunut kontrollifriikki tai hysteerisen kiinnostunut työpukeutumisestani. Omalla lattiallani vain ei satu lojumaan niitä sairaan hyvän näköisiä, coolin skandinaavisen designerin toteuttamia tyylikkäitä mustia tunikoita, joihin kuulemma monet hajamielisesti arkipukeutumiseensa suhtautuvat bloggarit arkikiireissään turvautuvat.
Oman sänkyni vieressä lojuu vain tummansininen hammastahnatahrainen OnePiece-haalari ja valitettavasti katu-uskottavuuteni ei ole sitä luokkaa, että voisin marssia se päällä toimistolle missään tilanteessa.
Eli tarvitaan siis hyvä, unenpöpperöiseen pikapukeutumiseen sopiva toimistogarderobi. Tässä on nyt jo kolmisen vuotta toimistohommia takana useamman vuoden freelance-hommailun jälkeen ja voin kertoa, että mikään ei voita kunnon neulemekkoa työasuna. Paksu, napakka jersey ja klassinen malli antaa riittävästi fiksua toimisto-uskottavuutta, mutta on silti mukava päällä työpöydän ääressä kökötellessä. Lisäksi mekko on todella nopea pukea päälle aamuisin, ei yhdistelyongelmia, ja lisäksi kuviollinen hämää myös siinä mielessä, että asusteet voi minimoida ihan täysin.
Yksi uusimmista arkipäivän sankareistani on Dagmarin Sample Salesta hankkimani tyylitellyn eläinkuosinen neulemekko. Se ei välttämättä vaadi kaverikseen oikeastaan mitään erityisiä asusteita, mutta Acnen karvanilkkurit jatkaa silti mielestäni aika kivasti mekon eläimellistä linjaa.

 

• mekko, Dagmar
• kengät, Acne

Hyvä kun on joulusta päästy, kun jo taas alkaa “I wish..” -lista pullistella. Onneksi synttärit on tulossa kohta, sillä henkilökohtainen teknologia-osastoni kaipaa kipeästi päivitystä.

Uutta iPhone 5s -puhelinta olen himoinnut jo viime syksystä, kun sekä Karkki ja Peetu hankkivat ihanat uutukaisensa. Jotenkin on tuntunut vain ihan liian dekadentilta ostaa uusi iPhone, kun tämä nykyinen (iPhone 4) toimii kuitenkin ihan moitteetta. Yritin käyttää perusteena vitosen valovuosia parempaa kameraa, mutta enhän edes päivitä Instagramiani niin usein. (Paitsi ehkä sitten tulisi päivitettyä, jos kamera olisi parempi?).
Nyt olen kuitenkin huomannut vanhassa puhelimessani hassun vian. Huikea uudestisyntynyt lenkkeilyurani on jatkunut tälläkin viikolla (2x 30 min lenkki – hyvä mä!!), mutta musiikin kuuntelun kanssa on ollut ongelmia. Puhelimen soitin vaihtelee biisejä ihan mielivaltaisesti, soittaa kaksi tahtia yhtä biisiä, mykistyy, soittaa pari-kolme tahtia jotain muuta biisiä etc. Todella rasittavaa. Uuden puhelimen hankinta on siis väistämätöntä!

Samalla tulee päivitettäväksi kuulokeet. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten kenelläkään pysyy sellaiset nappimalliset versiot korvissa juostessa. Ehkä talvella ulkona joo, kun on pipo päässä pitämässä niitä paikoillaan, mutta muuten en. Olen kokeillu noin ziljoonaa eri mallia, muotoiltuja, pehmustettuja, kovia, tupilla ja ilman – mikään ei pysy kahta sekuntia kauempaa.
Isojen kuullokkeiden kanssa urheillessa on ongelmana ollut se, että ne hikistyvät ja tulevat ällöiksi aika pian. Vähän aikaa sitten hoksasin, että Urbanearsilta on tullut uusi kuulokemalli Humlan. Sen lisäksi, että Urbanearsit yleensäkin on tosi kivan näköisiä tyylikkäässä värikkyydessään, on Humlan-mallissa konepesun kestävät, irroitettavat korvapehmusteet ja pantaosuus. Täydellinen vaihtoehto treenikuulokkeiksi toisin sanoen!

Uusi puhelin tarvitsee tietty uudet kuoret suojakseen. Toivottavasti Kenzon tiikereitä on vielä jossain jäljellä myös vaaleansinisenä. Nathalie Schutermanilta näyttää löytyvän tuo tummansininen versio – ja sekin kyllä käy – mutta vaaleansininen olisi tismalleen se, jonka perään olen tässä väärän mallisen iPhoneni kanssa huokaillut.
Hyväksi lopuksi ajattelin vihdoinkin hankkia Spotify Premiumin. Niin kätevää, kun voisi hyödyntää kaikki maailman soittolistat myös offlinessa. Nyt jo nämä muutamat hassut lyhyet juoksulenkit ovat onnistuneet leipäännyttämään siihen ainokaiseen puhelimestani valmiina löytyvään treenimusalistaan.
Synttärilahjaksi on siis odotettavissa todellinen Mintun media-keskuksen uudistautuminen!
(Joku fiksu voisi ehkä ajatella, että Spotify Premium saattaisi ratkaista nykyisen puhelimeni kanssa koetut äänentoisto-ongelmat. Onneksi täällä ei olla niin fiksuja.)
Kuvat: iPhone, Urbanears, Kenzo, Spotify