Suurkiitokset kaikille Biozell Color Mask -arvontaan osallistuneille!
Uskollinen onnettaremme, Random.org, arpoi voittajan kaikkien vastanneiden joukosta. Mahtavasta Biozell Color Mask -paketista (shampoo, hoitoaine ja tyvispray) pääsee nauttimaan nimimerkki “hilkka”, jonka toivevärinä olivat chocolate ja dark brown.
Voittajalle on lähtenyt ilmoitus myös sähköpostitse! Onneksi olkoon!!
Sitten takaisin jouluaiheisiin!
Joulukortteja tulee kirjoiteltua vuosi vuodelta vähemmän ja ihan fyysisten korttien lukumäärä on tänä vuonna tasan nolla. Erilaisia toivotuksia, facebook-joulukortteja ja muita sähköisiä muistamisia on kuitenkin ohjelmassa.
Kuuluun siihen lievästi raivostuttavaan koulukuntaan, joka mieluusti käyttää ameriikan malliin yltiöpaljon isoja alkukirjaimia. “Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Toivoo: Minttu” – ja niin edelleen… Sääntöjen rikkominen on kuitenkin hauskempaa, kun tietää miten oikeasti pitäisi kirjoittaa.

Kielitohtori.fi:n muistilista on sen verran hyvä, että melkein tässä inspiroidun kieliopillisesti korrektiin toivotteluun. Varsin mainiota tietoa myös se, että monille ilmaisuille on useampia oikeinkirjoitustapoja. Yhteen tai erikseen – fiilis tai käytettävissä olevien merkkien kokonaislukumäärä saa päättää.
Oikein mukavaa joulunalusaikaa!

Yleensä joka vuosi tuntuu siltä, että joulun tulo yllättää. Ensin sitä odottaa ihan hulluna ja sitten yhtäkkiä onkin vain pari hassua päivää aattoon!
Rakastan joulua, sen tuoksuja, valoja, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Usein tuntuu, että syksy on niin kovin pitkä – kevättä pilkkoo ainakin pääsiäinen ja vapun vapaat, vaikkei muuta olisi suunnitteilla. Odotan aina joulua monestakin syystä. Tärkein on tietty se, että tiedän saavani viettää muutamia ihania päiviä Karkin ja Peetun kanssa ensin joulun valmisteluissa, sitten itse juhlassa ja sen jälkeen pyjamassa ja villasukissa suklaa- ja Netflix-koomassa.
Tavallisesti meillä tuodaan kuusi sisälle vasta aaton aattona, mutta tänä vuonna päätettiin tehdä poikkeus. Karkin ja Peetun mummi, täti ja kaksi pientä serkkupoikaa on tulossa huomenna joululounaalle. Joka vuosi on ollut vähän haikea olo, kun kaikki rakkaat joulukoristeet on ehtinyt olla esillä vain niin lyhyen ajan, mutta nyt saatiin onneksi huomisesta visiitistä tekosyy joulupynttaamiselle jo tänään.

Eli kuusi on hankittu ja nyt jo koristeltu. Tänään oikaisin äidiltä saatuja oppeja, että kuusen pitää ensin saada akklimatisoitua vuorokauden ajan ennenkuin sitä sopii alkaa koristella.
Me tuumattiin, että varsinaista akklimatisointia tarvitsee ihan joku muu kuin meidän kuusi. Viime kesänä blogiani lukeneet varmasti muistavat tauottoman nillitykseni kylmistä keleistä. No, tänään meillä oli täällä Tukholman Hammarby Sjöstadissa sekä lämpimämpää että aurinkoisempaa kuin juhannusaattona. Tavallaan kauheaa, mutta tavallaan kyllä kivaakin.
Meillä on ollut Karkin ja Peetun kanssa mahtava stressitön-joulu -projekti. Täytyy tunnustaa, vaikka hiukan kyllä hävettää, että ensimmäinen askel stressittömään jouluun oli se, kun päätimme ottaa joulusiivouksen ammattilaisten tarjoamana palveluna. Mielestäni on ookoo, että lapsiperheillä käy siivooja, mutta kyllä tunnen oloni aika dekadentiksi, kun olen teettänyt joulusiivouksen ulkopuolisella. “Lapsiperhe” -titteli ei ehkä oikein istu enää, kun lapsukaiset ovat yli parikymppisiä…

 
Toivottavasti tästä todo-listasta on iloa myös muille!
Peetu teki tosin tänään ihan törkimysmäisen hyviä sahrami-kola-karkkeja. Tiedän, että sahrami ei ole ihan samalla tavalla pakollinen joulumaku ja -tuoksu Suomessa, kuin mitä se on täällä, mutta Peetun kola on niin hyvää, että sitä kyllä kantsii testata!

Meillä on nyt tosiaan siis koti siivottu, kuusi sisällä ja koristeltu, ensimmäiset karkit tehty, englantilainen hedelmäkakku leivottu, kynttelikkö putsattu kesäsesongin steariineista ja jouluplänit tehtynä. Jotenkin hassua, että jo nyt, koska lapsuudenkodissani opin, että joulua aletaan juhlia vasta jouluaattoiltana. Mutta toisaalta niin ihanaa, koska joulu on niin paljon muutakin kuin vain aattoillan ruuat ja lahjat – se on yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, kohtaamisia ja rauhoittumista, pulssin tasaamista hektisen syksyn jälkeen!

Muistatteko vielä, kun tässä joku aika sitten testailin Biozellin sävyttävää hiussuihketta? Olen edelleen sitä mieltä, että ei voi olla nerokkaampaa keksintöä – ainakaan tällaiselle kroonisesti tyvikasvusta kärsivälle, kuivashampoisiin koukkuuntuneelle tyypille – kuin Biozellin sävyttävät tyvisprayt.
Biozellin valikoimista löytyy tosi paljon muutakin kuin vain kyseiset sävyttävät kuivashampoo-tyvisprayt.

 
Sävyttäviä shampoo-hoitoaine -paketteja on noin tsiljoona (kaikki sävyvaihtoehdot löytyy täältä!) Itse en ole testannut varsinaisesti väriä antavia tuotteita (kivan blondin pitäminen käy ihan työstä sekin!), mutta Peetun kaveri, joka oli täällä meillä kissavahtina viime reissullani, testasi chili pepper -sävyä ja hän oli aivan supertyytyväinen lopputulokseen – etenkin sen jälkeen, kun koko komeus sai loppusilauksen hyvin ryhtiä antavan intensiivisen punaisen Color Mask -tyvisprayn avulla

 
Nyt olisi aivan loistava hetki varmistaa, että joulupukin paketeista löytyy edes yksi tismalleen omien toiveiden mukaan räätälöity paketti. Sain nimittäin kunnian arpoa täydellisen paketin, johon kuuluu sävyttävä Color Mask -shampoo ja hoitoaine sekä valinnainen Color Mask -tyvispray.
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen minkä Color Mask -shampoo/hoitoaine -yhdistelmän haluaisit ja minkä sävyisen tyvisprayn. Koska tykkään lukea myös arvontapostauksiin jätettyjä kommentteja, ilahdun suuresti, jos haluat perustella miksi juuri nuo sävyt. Kaikki sunnuntai-iltaan 20.12. klo 23.59 (Suomen aikaa) mennessä jätetyt kommentit osallistuvat ihanan Biozell-tuotepaketin arvontaan. Tuotepaketti sisältää siis voittajan itse valitseman Color Mask -shampoon ja hoitoaineen sekä vapaavalintaisen sävyn Color Mask -tyvisuihkeista.
Nyt eikun osallistumaan!

Tämä blogipostaus on omistettu erityisesti ja ensisijaisesti kaikille niille, jotka rakastavat outoja ja oivaltavia, ihmisläheisiä ja standardikategorioiden ulkopuolelle sijoittuvia elokuvia. Sekä kaikille niille, jotka rakastuivat Eric Northamiin True Bloodissa (tai Brad “Iceman” Colbertiin HBO:n Generation Kill sarjassa – tai näyttelijä Alexander Skarkårdiin ihan missä tahansa muualla).
Kävin viime perjantaina katsomassa elokuvan The Diary of the Teenage Girl, jossa pääosassa on 15-vuotias Minnie (Bel Bowley) ja hänen kasettimankulle sanelemat päiväkirjat. (Sivuhuomautuksena voin kertoa, että itselläni oli tismalleen samanlainen magnetofoni, jossa oli tismalleen samanlainen mikki kuin elokuvan Minniellä!)

Tarina sijoittuu 70-luvun San Franciscoon. Huumeet, vapaa seksi ja yleinen ajan henki antaa tietty oman, tapahtumien kulkua kärjistävän sävynsä, mutta perusfiilis on tuttu: teininä ei ole helppoa.
Elokuva kuvaa mielestäni erinomaisesti sitä millaista on olla teini ja kasvaa aikuiseksi. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään nuorisoelokuvasta, vaikka vanhana leffakerholaisena olen kyllä sitä mieltä, että nykynuoret voisivat voida ihan hyvin siitä, että näkisivät välillä jonkun independent-elokuvan myös.
Powley on erittäin uskottava roolissaan ja Skarsgård onnistuu tekemään aikuisesta poikaystävästä realistisen hukassa olevan, yhä itseään etsivän ja kaikkea muuta kuin musta-valkoisesti pahan aikuisen. Oikeastaan aika virkistävää, että elokuvan henkistä ja fyysistä teini-vuoristorataa elävä Minnie on kuitenkin se tarinan vahva henkilö – ja Skarskårdin Monroe on ennemminkin se normi-stereotyyppinen hölmö blondi kuin varsinaisesti ikävä hyväksikäyttäjä.


Aika kuvaavaa, että elokuvan jälkeen sekä minä että ystävättäreni totesimme ensimmäisenä ja yhteen ääneen: “On se vaan hienoa, että ei enää ikinä tarvitse olla teini”. Mutta suosittelen kuitenkin The Diary of the Teenage Girl -leffaa ihan jokaiselle, joka kaipaa välillä fiksua ja nastaa katsottavaa, hyvää dialogia, oivaltavia kohtauksia ja hyvää tarinankerrontaa ilman, että pitää romuttaa sata autoa tai loppuskenessä pelastetaan maailma.
Oikeastaan piti julkaista tämä postaus jo maanantaina klassisessa Man Candy Monday (#MCM) -hengessä. Ensimmäiset viralliset kuvat Alexander Skarskårdin ensimmäisestä oikeasti ison budjetin elokuvasta, ensi kesänä ensi-iltaan tulevasta Tarzanista, on nimittäin julkaistu – samoin eka traileri.

Vielä yksi syy lisää odottaa kesää! 😀

Ihanaa Lucian päivän loppuiltaa!
Vihdoinkin alkaa tuntua täälläkin vähän jouluiselta! Käytiin tänään Karkin kanssa Storkyrkanissa Lucianpäivän konsertissa ja oikeastaan vasta siinä, kun kävelimme läpi tunnelmallisen Gamla Stanin iski fiilis, että jouluhan on ihan kohta. Hiukan tosin harjoiteltiin jo ensimmäisenä adventtina ja soiteltiin Karkin joululaululistaa, mutta Gamla Stanin tunnelmalliset, jouluvaloin koristellut kujat, Storkyrkanin lempeä juhlallisuus ja konsertin lämmin, kynttilöin valaistu tunnelma ja klassinen koskettavuus, vasta oikein herättivät tähän joulunalusaikaan.
Joulutoivelistaa miettiessäni hoksasin, että varmaan olisi parasta ensin esitellä viimeiset uutukaisen Mintun “New in” -osastossa. Osa on toki vilahtanut jo ohimennen eri postauksissa, mutta tässä nyt 3 viimeistä ostosta + ihanat sormukset, jotka sain blogiyhteistyön kautta.

Vuoden 15 muotiostoksen listan viidennelletoista paikalle päätyi Balmain X H&M -malliston ihana silkkipaita. Valittelinkin tuossa jo taannoin, että tuli sitten hätäpäissään tilattua vähän liian suuri paita (ja näiden yhteistyömallistojen kanssa vaihtaminenhan on mahdotonta…), joten hihansuiden kaunis kultanapitus menee piiloon. Näppärä ompelija toki fiksaisi tuon hujauksessa, mutta korjausompelu ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Terkuin “farkut lyhentämättä jo kolmatta vuotta”…

Vuoden viidentoista muotiostoksen kuudennelletoista paikalle päätyi niinikään Balmain X H&M -mallistoon kuuluva ihanaakin ihanampi hopea-clutch. Kovin järkevä tuo ei ole – sisukalut muistuttaa lähinnä suurta ja litteää lompakkoa, mutta ihanasta korusta se käy juhla-asussa kuin juhla-asussa. Eikä siitä bileisiin koko meikkiarsenaalin raahaamisesta ole ikinä mitään hyötyä ollutkaan!

Saanko esitellä: uusi oikea käteni, vasen aivolohkoni, uskollinen seuralaiseni, co-pilot ja wing man – pinkki iPhone 6S. Tuntuu kuin olisin palannut takaisin tälle vuosikymmenelle!

 
En ole varsinaisesti mikään minimalisti, mutta kun törmäsin viime elokuun Tukholman muotiviikolla Holpp-nimiseen korumerkkiin ja näihin herkkiin, suloisiin sterling-hopeisiin sormuksiin, olin aivan myyty. Merkin perustaja, hopeaseppä Sofia Holpp, huomasi innokkaan fanitukseni ja lähetti kiitokseksi kaksi kaunista hopeasormusta minulle. Siitä lähtien ne ovat olleet ja pysyneet vasemman keskarini koristeena! (sormukset olen siis saanut, mutta ihan vastikkeetta – eli ilman toivetta tai vaatimusta blogimaininnasta.)