Nyt on taas se aika vuodesta, kun bloggareita laitetaan paremmuusjärjestyksessä riviin erilaisissa palkintojenjakogaaloissa. Viihdyttävin, fiksuin, kaunein, upein, kantaaottavin, kuvauksellisin, koskettavin, puhuttelevin, hauskin, tyylikkäin, inspiroivin…. Kuka mitäkin on, riippuu luonnollisesti vain ja ainoastaan teistä lukijoista.
Yours truly on ehdolla kotitallin emännöimässä Inspiration Blog Awards -skapassa.
Jos nyt ihan totta puhutaan, en todellakaan kuvittele hätyytteleväni palkintosijoja siinä järkyn kovatasoisessa seurassa, mutta tuntuisihan se ihan älyttömän kivalta saada muutama ääni (äänestää voi useampaa, joten Go 4 it vol. 2 -blogille annettu ääni ei ole pois muilta!). Eli tästä linkistä pääsee äänestyssivulle. (Karkki? Peetu? Äiti??)
Ehdokkaina olevat blogit on esitelty sivulla aakkosjärjestyksessä – eli Minttu on about G:n kohdalla. En meinannut itse löytää itseäni sieltä kaikkien joukosta, joten tässä vielä äänestysmissikuvani:

Käsittääkseni äänestys tapahtuu ihan vain kuvaa klikkaamalla. (Siis ei tuota ylläolevaa, vaan sitä kilpailusivun kuvaa, joka on ihan sama…)
Äänestyksen yhteydessä voi osallistua myös arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan. Linkki arvontaan sekä säännöt löytyvät äänestyssivulta.  

*Sisältää kaupallisia linkkejä*

Miten sitä ei ikinä muista, millainen hillitön prosessi Ikean kalusteiden kasaaminen on? Olen sitä mieltä, että olen keskivertoa näppärämpi kyseisessä puuhassa, koska a) ompelijana olen tottunut noudattamaan “kaavoja” ja b) en ikinä koskaan kuvittele tietäväni paremmin – vaan seuraan annettuja ohjeita aivan orjallisesti. Nytkin viikonlopun kestäneen urakan jäljiltä kasassa (ja osin paikoillaankin jopa!) on ihan odotuksia vastaavia, kivoja jopa, huonekaluja. Mutta olihan siinä aikamoinen duuni!

Siinä samalla, kun järkkäilin vaatteitani uusiin säilytysratkaisuihin, tuli tehtyä pientä syysvaateinventaariota. Neuletilanne vaikuttaa yllättävän hyvältä, vaikka ainahan sitä joku ihana helmenharmaa kashmir-asia tuntuu tarpeelliselta. Muutenkaan en nyt havainnut mitään superakuuttia puutetta – paitsi että garderobistani uupuu täysin ruskeat syys-/talvi-/office-/vapaa-aika -käyttöön sopivat ruskeat kengät.

Pikaisen nettikauppakierroksen jälkeen fiilis on se, että haluaisin paritkin vähän eri tyyliset – ja mieluiten nilkkurimittaisella varrella. Niitä voisi sitten yhdistellä klassisesti siniseen denimiin tai harmaisiin kokonaisuuksiin lämpöä tuomaan. Tässä muutamat, jotka jäivät kirjanmerkkeihini odottamaan päätöksen kirkastumista:

• See by Chloén Tohoku-nilkkurit menivät välittömästi toivelistani kärkeen. Täydellinen toffeenruskea sävy, kutsuvan lämpöinen karvavuori, luottamusta herättävän krouvi pohja ja mukava kiilakorko on ehkä ne kaikkein päällimmäisimmät plussat. Miinuspuolelta löytyy Mintun remontin rassaama budjetti, joka ei taida kyllä näihin kaunokaisiin taipua.
• Asokselta löytyneet kultahelaiset kengät viehättävät saapikasmaisuudellaan. Nuo toimisivat aivan varmasti hyvin myös hameen kanssa – eikä niitä olisi aivan pakko vaihtaa toimistolla välittömästi sisäkenkiin. Ehkä tyyli on kuitenkin itselleni hiukan liian asiallinen ja rouvamainen.
• Park Lanen western-henkisillä leikkauksilla ja tikkauksilla koristellut nilkkurit on mielestäni aika makeat, mutta hoksasin juuri, että nehän ei olekaan aitoa nahkaa. Vastaavat, mutta nahkaiset – ja ehkä hiukan westernimmällä korolla olisivat ihan just eikä melkein.
• Timberlandin nauhalliset kengät vaikuttaa ensisilmäyksellä vähän turhankin rennoilta työpukeutumista ajatellen, mutta toisaalta talvikautena pidän aina vaihtokenkiä toimistolla. Eli käytännössä noilla tulisi tallusteltua arkisin vain työmatkat. Vapaa-ajalla hyvälaatuisille nauhakengille voisi olla paljonkin käyttöä.

• Olen ollut aivan huipputyytyväinen Dr Martens’in mustiin nauhakenkiini ja osittain siksi houkuttaisi kovasti samaisen merkin klassisen ruskeat chelsea bootsit. Samaa mallia olen tainnut tiirailla sillä silmällä jo useampana sesonkina milloin mustana, milloin ruskeana. Eikös se ole sen merkki, että tässä olisi nyt kysymyksessä huolellisesti harkittu vaihtoehto?
• Primebootsin Engineer Zip Low 103 -bootseissa tykkään niiden bikerbootsimaisuudesta – ja tietty siitä, että nilkassa takana on saappaanvarressa rouhea messinginvärinen vetoketju. Toisaalta ehkä juuri tällä kertaa voisin haluta jotain aavistuksen vähemmän rouheaa…
• Vagabondin chelsea bootsit on piirun verran sirommat kuin Dr Martens’in vastaavat. Itseasiassa olisin varmasti jo hankkinut nuo, mutta Peetu omistaa tismalleen samat kengät. Eihän se nyt tietenkään mikään maailmanloppu olisi, jos meillä olisi ihan tekstiilikaksosvetimet, mutta toisaalta, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin ei kai sitä ihan väkisin tarvitse samoja hankkia.
• Kaikkien järkevien vaihtoehtojen jälkeen ihastuin vielä Vero Modan naisellisiin mokkanilkkureihin. Hirmu söpöt ja kevyet kengät eivät taitaisi kovin hyvin pärjätä syksyn ja talven tuiskuissa, mutta jos budjetissa olisi löysää, nuo voisi hankkia vaikka sisäkengiksi toimistolle.

Katumuotikuva: vogue.com, muut: zalando.com, asos.com, nelly.com

Lauantaiterkut Tukholmasta!
Täällä on poikkeuksellisesti melko pilvinen päivä, mutta se sopii suunnitelmiini aivan loistavasti. Tarkoitus olisi nimittäin viettää koko viikonloppu leikkien irl-palapelin nimeltä “IKEA-huonekalut” kokoamista.
Niinkuin olen kertonutkin meillä on ollut jo kesästä lähtien meneillään makuuhuoneprojekti. Se ei luonnollisesti ole lähimainkaan valmis – mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Ei vais, jos totta puhutaan niin siinä vaihessa, kun pääsimme siihen pisteeseen, missä olemme nyt, oltiin jo kyllä koko porukka niin lopen kyllästyneitä koko remppahommaan, että päätimme pitää vähän taukoa. Molemmat huoneet kun kuitenkin olivat ihan asuttavassa kunnossa.
Nyt olisi sitten tosiaan tarkoitus tehdä ensin pieni rykäys Mintun makuuhuoneen kanssa ja ensi viikolla jatkamme pikkumakkarin remonttia. Oma huoneeni on pinnoiltaan ihan kunnossa, mutta muuten kaikki on tosi kesken. Tilasin Ikeasta ison valkoisen Malm-piirongin (kyllä, just sen saman, joka tuntuu vilahtelevan vähän jokatoisen sisustuskuvissa) ja toivon, että se nielee sisuksiinsa mahottoman määrän epämääräistä omaisuutta, jolla nyt ei ole mitään kotia. Kaikenlaista pienempää hyllyä, ripustuskoukkua ja mm. verhotanko tuli myös tilauksen mukana.
Saa nyt sitten nähdä, miten tässä kaiken poraamisen ja rakentelun kanssa käy. Meidän seinät on niin järkyttävän kovaa teräsbetonia, että kädet tärisee jo parin hassun reiän poraamisen jälkeen. Varsinkin verhotangon kanssa voi tulla ongelmia, kun ei katon rajassa oikein pysty painamaan koko kropalla. Toinen isompi haaste on piironki. Jo paketit on niin järkyn painavia, etten ole uskaltanut niitä vielä edes avata. Oh well. Onneksi on kaikkea pienempää, minkä kanssa voi vähän lämmitellä ja Karkki tulee huomenna takaisin kotiin reissultaan, joten eiköhän hommat saada kuntoon.

Niinkuin varmasti arvaatte, tässä ei nyt ole esittelyssä tämän päivän asuni ja eilinenkin meni kotitoimistolla verkkareissa, kun piti kytätä tuota Ikean toimitusta. Asu on viime torstailta. Silloin oli ensin ihan normi toimistopäivä ja sitten illalla uudistuneen Lumenen lanseeraustilaisuus täällä Tukholmassa. Olin niin innoissani, kun sain kutsun tuohon tilaisuuteen! Blogeissa ja Instagramissa on saanut seurata upeita tilaisuuksia ensin New Yorkissa, sitten Helsingissä ja Pietarissa. Puhumattakaan kaikista uusia tuotteita ylistävistä käyttökokemuksista.
Lumenen tilaisuuden dress code oli “Nordic chic”. En nyt ole ihan vakuuttunut, että asuni vastasi kutsukortin toiveita, mutta ajattelin, että onhan tuossa vähän pohjolan syysruskan värejä. Edes.
On aina hiukan haasteellista, kun pitää kirmata suoraan officelta jonnekin edustusta vaativaan häppeningiin. Lumenen tyypit on kyllä niin ihanan herttaisia ja superlämpöisiä tyyppejä, että ryytynyt toimistorottakin tunsi olonsa tosi tervetulleeksi. Puhumattakaan siitä, että meikkitaiteilija Mariela Sarkima onnistui luomaan kasvoilleni sellaista hehkua ja valoa Lumenen uutuustuotteilla, että en näyttänyt ollenkaan siltä, että olisin just istunut kahdeksan tuntia tietokoneen edessä töissä.

Pieni bloginpäivitystauko taitaa nyt olla ohitse ja on aika palata poran ja ruuvimeisselin kimppuun. Kaikille niille vinkiksi, joilla on vielä viikonlopun suunnitelmia avoinna: Bridget Jones Baby on tosi kiva ja katsomisen arvoinen elokuva. Itse olin melko ennakkoluuloinen tuon suhteen. Tuntui, että tässä nyt vain halutaan puristella ne viimeisetkin pennoset irti Bridget Jones -saagasta. Me käytiin Karkin kanssa katsomassa elokuva viime sunnuntaina – ja olimme molemmat todella positiivisesti yllättyneitä.
Bridget Jones Babyn tarina on omassa viitekehyksessään täysin uskottava ja erinomaisesti viihdyttävä. Aikaisempien leffojen tapaan, tässäkin iso osa nautittavuudesta muodostuu herkullisten sivuosien ansiosta. Elokuvasta jää hyvä mieli monella tasolla – yksi niistä on se, että katsojaa ei aliarvioida, mutta mukana on ihanan kreisiä Bridget-huumoria ja kaiken lisäksi onnellinen loppu.

Ja kyllä. Nilkkoja palelsi viime torstaina ballerinoissa sekä aamulla että illalla – vaikka päivällä olikin tosi aurinkoista ja lämmintä. Eli on näköjään aika pakata myös nirunaruballerinat odottamaan kevättä.

• t-paita, Primark
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• ballerinat, Rizzo

Janssonin kiusaus on nakkien ja (kaupan) perunasalaatin ohella juuri se ruokalaji, jonka yhdistän eniten kivojen bileiden yöpala-ajankohtaan. Silloin kunnon janssoni onkin paikallaan. Suolainen, rasvainen ja energiapitoinen vickning on ehkä parasta mitä voi olla juhlien jatkuessa pikkutunneille.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse mistään biletyshommasta vaan on viikon lunchlådan aika!

Perusjanssonin tärkein ainesosa taitaa olla kerma. Perunat ja anjovikset olisivat varmasti vain kohtuullisen hyviä, jos niitä ei hukuttaisi ihanaan ja herkulliseen täyskermaan. Tässä lohijanssonissa on hiukan vähemmän ihan silkkaa energiaa, mutta makua tulee sitäkin enemmän kylmäsavulohesta ja arkimeininkeihin ihan riittävästi kermaisuutta Philadelphia-tuorejuustosta.

LOHIJANSSON
(2 annosta + 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg perunoita
• 2 keskikokoista palsternakkaa
• 3 dl maitoa
• 200 g Philadelphia-juustoa
• 100 g ohuesti siivutettua kylmäsavulohta (tosin Karkin mielestä lohta pitäisi olla tuplat!)
• 1/2 ruukkua tilliä

Valmistus:
Pese/kuori perunat ja palsternakat & siivuta ei ihan älyttömän ohuiksi, mutta ohuiksi kumminkin -siivuiksi. Laita maito, Philadelphia-juusto, siipaloidut perunat ja palsternakka kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes perunat alkaa esitellä pieniä pehmenemisen merkkejä. Kantsii sekoitella ja tsekata, että mitään ei jää kiinni kattilan pohjaan – maito voi olla aika arvaamaton ruuanlaittokaveri. Keittelyn loppuvaiheessa lisää pieneksi hakkeloitu tuore tilli ja suolaa maun mukaan.
Laita voideltuun uunivuokaan ensin kerros peruna/palsternakka/maito/tuorejuusto -seosta. Levittele seuraavaksi kylmäsavulohet edellisten päälle. Laita lohien päälle loput peruna-/palsternakkaseoksesta.
Kypsennä koko helahoitoa noin 20 – 25 min 225 asteisessa uunissa.

Tällä ohjeella ruokaa ei tule mitenkään hurjan paljon, joten esmes meillä pakastaminen ei tullut mieleen tämän lunchlådan kanssa. Peruna ei yleensä tykkää pakkasesta, eli siksi ehkä en kyllä ehkä ihan ekaksi suosittelisi sitä, mutta en tosiaan ole testannut sitä vielä tämän ohjeen kanssa. Toisaalta muistini mukaan se perinteinen janssoni selviää kyllä ihan hyvin pakastimessa.
Lohijansson kyllä pärjää helposti hyvänä 3-4 päivää jääkappissa, joten säilytyksestä tai säilyvyydestä ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

Jotkut maanantait tuntuvat enemmän juuri siltä itseltään. Sitä myöhästyy aamun junasta (siitä jälkimmäisestäkin), huutelee lähteissään lapselle “hyvää yötä”, unohtaa puhelimen kotiin ja kaataa kahvia valkoiselle paidalle.
Oikeastaan maanantaini taisi alkaa jo eilen. Oli pari pikkuruista proggista, jotka piti hoitaa nopsasti ohimennen, siinä kaiken muun sivussa. Nooh, ei mennyt ihn suunnitelmien mukaan..
Sekin yksi vintage-peili, jonka olen hankkinut tulevaa meikkauskulmaustani varten, aiheutti varsinaisen askartelusession. Peilin yläkulma oli irronnut ikävästi kehyksestä ja näppäränä tyttönä ajattelin, että sujautan sinne vähän liimaa ja kyllä se siitä.

Mutta ei mennyt ihan niin. Peilin kehys on juuri sen verran kiero, että liima ei mitenkään tahtonut tarttua kiinni. Toista tuntia liimapistoolin kanssa ährättyäni, koko universumi oli sitkeän kiiltävän tahman peitossa, mutta muuten mitään erityistä edistystä ei ollut tapahtunut. Laitoin koko komeuden makaamaan lattialle ja kaivoin kirjahyllystä kaikki painavimmat opukset peilin päälle. Vielä en ole uskaltanut käydä katsomassa, mitä sieltä ensyclopedioiden alta paljastuu… Pitäkää peukkuja, että jollain ihmeen kaupalla on alkanut pitää ja peili on seinäänripustuskunnossa!
Samalla päätin vakaasti, että en enää koskaan milloinkaan osta mitään kivoja projekteja. Vain uusia ja ehjiä asioita, joissa on kaikki osaset tallella. Ounastelen, että en tule pysymään päätöksessäni kovinkaan kauaa. Haha!

Tämän päivän hässäkät tasaantuivat onneksi, kun pääsin töihin. Joskus aikapäiviä sitten hankkimani Minimarketin kukallinen bomber pelasti päivän asuni. Vetskaria vain vähän kiinni ja kahvitahra jäi näkymättömiin!
Ja muutenkin on ollut tosi mukavaa, jos tarkemmin ajattelee. Maailmanhistorian upeimmat syyskelit jatkuu vaan edelleen ja töissä on edessä kiva, vaihteleva ja vähän erilainen viikko. Postilaatikossa odotteli kirjekuoressa maailman hienoin Roosa nauha, Mike Monroen suunnittelema, jonka rakas ystäväni Tinni oli minua varten käynyt ostamassa.
Ihan omaa syytähän kaikki sählääminen on, mutta mukavaa ja kätevää kylläkin, että voi sysätä syyn maanantain niskoille. Maanantai saa kuulla niin paljon muutenkin kaikkea ilkeää, että nämä Mintun tohellukset menee varmaan menee siinä samalla.

• paita, Cheap Monday
• takki, Minimarket
• farkut, Primark
• laukku, Rebecca Minkoff
• tennarit, Adidas Originals