Nyt on tullut vietettyä sellainen festivaaliviikonloppu virallisten oikeiden töiden kautta, että huh, huh! Instagramin seuraajat onkin nähnyt hiukan livekuvaa matkan varrelta ja #bsh1 kertoo vielä lisää (Mintun Insta: @minnapaakkulainen). Itse leikin täysin siviiliä ja jätin oikean kamerani kokonaan kotiin ja kaikki asutkin jäivät siksi virallisesti ikuistamatta.
Täytyy tunnustaa, että välillä tuollainen tekee niin hyvää. Enkä nyt tarkoita pelkästään markkinajohtajuuden saavuttamisen kunniaksi järjestettyä varsin hulvatonta häppening-viikonloppua, vaan myös sitä, että joskus keskittyy vain yhteen asiaan. Vaikka se sitten tarkottaisikin sitä, että blogi on hetken hiljaa, kun aikaoptimisti ei ehtinytkään rustailla ajastettuja postauksia valmiiksi viikonlopulle.
Nyt on kuitenkin toivuttu kaikesta ihanasta ja aika palata blogihommiin myös. Ja siis voin kertoa, että ihan muutaman päivän päästä tapahtuu jotain ihan niin mahtavaa puolestaan näitten blogikuvioitten kanssa, ettei mitään rajaa! (Huomatkaa virallinen blogi-gliffhanger!)

Tämän postauksen voisi aloittaa vaikka näin: “Kuivashampoon suurkuluttaja täällä hei!” Sillä ei mene montaakaan päivää, milloin en suihkisi freesiyttä hiuksiini pullosta.
Löysin kuivashampoot varsinaisesti noin viitisen vuotta sitten. Siihen asti olin yrittänyt kirjaimellisesti hikipäässä venyttää hiustenpesuväliä. Pitkä, latvasta kaikkien käsittelyjen jälkeen rutikuiva tukkani ei kestänyt hiuspohjan vaatimaa pesutahtia ja konstit alkoivat olla vähissä.
Ensimmäinen kuivashampooni oli Björn Axenin ja sain sen jossain pressitilaisuudessa goodie bagissä. Aavistuksen ennakkoluuloisena aloin testailla uutta tuotetta ja parin käyttökerran jälkeen olin koukussa. Björn Axen ei päätynyt uudelleen hankittavien tuotteiden listalle ja lempparini löytyvät nykyään ihan muista brändeistä. Tässä testituloksia muutamista tällä hetkellä käytössäni olevista kuivashampoista.
Mikään niistä ei toisin sanoen ole huono (koska tämä ei ole mikään oikea sokkotesti) vaan kaikki on omalla tavallaan hyviä tuotteita. Yllättävän erilaisia ovat kuitenkin keskenään ja yksi on mielestäni ylitse muiden.

Toivon kuivashampooltani erityisesti freesia fiilistä, raikasta oloa ja näköä hiuksiini. Hiuslaatuni on melko karkea, luonnonkihara (tai luonnonsöherö paremminkin) ja varsinkin latva kaikkien käsittelyjen jälkeen tosi kuiva. Ihan kaikkein kevyimmät kuivashampoot ei tunnu oikein missään ja arvostan myös joidenkin tuotteiden antamaa ryhtiä ja tukea. Ihanaa, kun hiukset eivät liiskoitu päätä myöten.
Testissä mukana olevat kuivashampoot:

• L’Oréal TechniART Morning After Dust
• Bangerhead Fresh Me Up!
• Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo
• Batiste Dry Shampoo
• H&M In Between Days Dry Shampoo
• Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo

L’Oréal TechniART Morning After Dust
L’Oréal TechniART Morning After Dust* on tuorein tulokas kuivashampoovalikoimassani. Ihan ensimmäisellä kerralla ihmettelin, että onko tästä mihinkään, koska tuote tuntui niin kevyeltä. Yllätys oli kuitenkin suuri sillä keveydestä ja “olemattomuudesta” huolimatta havaitsin ihan selkeän puhtaiden hiusten tunnun! Eli toisin sanoen L’Oréal TechniART -kuivashampoo antaa hyvin vähän tekstuuria, mutta vain kevyesti rasvoittuneista hiuksista tulee hämmästyttävän puhtaan oloiset. Siis ihan pestyllä tavalla puhtaat – eikä vain puuteroidut mattahiukset.
Plussaa tulee myös mukavasta, vaikkakin vähän kemikaalimaisesta tuoksusta, joka ei jää hiuksiin leijumaan.
Voisin kuvitella, että L’Oréal TechniART -kuivashampoo sopii erinomaisesti ohuemmille hiuksille ja hienommalle hiuslaadulle sekä heille, jotka eivät kaipaa shampoon antamaa tukea ja rakennetta. Itselläni tämä ei ole ihan ykkössijalla, mutta esim. Karkki suihkuttelee sitä mielellään hiuksiinsa. (Karkilla tosin on ihan samanlainen hiuslaatu kuin itsellänikin).

Bangerhead Fresh Me Up!
Bangerhead Fresh Me Up!* on yksi pitkäaikaisimmista suosikeistani. Shampoo antaa kivasti hyvää rakennetta ja tekstuuria olematta kuitenkaan liian puuterinen ja raskas. Ainoa ongelma tämän kanssa on se, että se on aika kostea suihkutellessa (pullon kyljessä lukee kyllä, että 30 cm päästä, mutta kenen kädet sellaiseen riittää) ja siksi pitää olla strateginen esim. aamukiireessä, että shampoo ehtii kunnolla kuivua. Muuten voi olla veikeitä puuteriläikkiä kampauksen keskellä.
Bangerhead Fresh Me Up! sopii varmasti monenlaisille hiuslaaduille ja etenkin niille, jotka kaipaavat hiukan keskivertoa enemmän kohotusta tyveen. Plussaa myös pullossa olevasta kuulasta, jonka ansiosta tulee sellainen olo, että shampoon saa ravistettua kunnolla sekaisin.

Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo
Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoo* on maltillinen ja hyvä kuivashampoo. Edellistä vähemmän tekstuuria antava, mutta kuitenkin enemmän kuin L’Oréal TechniART -kuivashampoo. Hiukan tämänkin kanssa on se ongelma, että aluksi tulos näyttää niin kostealta, ettei voi ihan olla täysin varma tuleeko lopputuloksesta raikkaan näköinen vai ei. 
Jostain syystä Cutrin Chooz Refershing Dry-Shampoon suutin tuntuu puskevan ainetta aina runsaasti yhteen kohtaan (tai ehkä vain suihkutan tässäkin kohtaa liian läheltä), mutta lopputuloksesta tulee kyllä ihan freesi, kun hieroo vielä kostean kuivashampoon sormin pitkin päänahkaa. Tuoksu on kosmetiikkamainen ja yllättävänkin neutraali.
Kuivumisongelman vuoksi aamurutiini menee siinä järjestyksessä, että ensin suihku ja rasvaus, sitten kuivashampoo, kahvinkeitto, kissojen ruokkiminen ja veden vaihto, lounaslaatikon pakkaaminen, sängyn petaus – ja vasta sitten hiusten laitto ja meikkaus.

Batiste Dry Shampoo
Batiste Dry Shampoo taitaa olla Suomen eniten myyty kuivashampoo. Mitään tilastoja en ole lukenut, mutta mutu-tuntumalla väittäisin olevani oikeassa. Ja mikä ettei, hyvä peruskategorian tuotehan tuo on. Kuivuu varmasti kaikista nopeiten koko porukasta ja antaa ihan mukavan päivän yli kestävän puhtauden tunteen.
Ongelmani Batisten kuivashampoiden kanssa on ollut se, että niiden haju on tavallistakin voimakkaampi. Siis kuivashampoot eivät ylipäätään ole mitään tuoksuongelmaisen unelmia, mutta jostain syystä olen kestänyt huonoiten juuri näitä. Viimeksi ostin tuon kuvassa näkyvän “blush”-tuoksun ja ilokseni huomasin, että aika karseasta nimestään huolimatta sen tuoksu on suorastaan mukava, vähän kuin joku vartalovoide.
Batiste Dry Shampoo on siitä erilainen tuote kaikkiin muihin verrattuna, että koska se on jo suihkutellessa niin kuiva, sitä kuluu tosi vähän ja vaikutuksen näkee heti. Puhtauden tunne ei ole kovin pitkäikäinen, mutta koska rakennetta tulee vain rajallisesti, shampoota voi suihkutella useampaankin kertaan uudelleen ilman, että hiuksista tulee yhtään tönkön näköiset.

H&M In Between Days Dry Shampoo
H&M In Between Days Dry Shampoo on yksi uudempia testiyksilöitä ja täytyy nyt ihan heti aluksi sanoa, että tästä tuli kertasuihkauksella suosikkini. Henkan shampoo antaa koko porukasta eniten rakennetta ja raikas olo säilyy kevyesti parikin päivää. Toki suihkiessa on se riski, että hiuksiin jää puuteriläikkiä etenkin, jos aamulla tulee kiire. (Vaikka eihän mulla yleensä).
Tuoksu on aika kemikaalinen, mutta tuulettuu kyllä melko nopeasti pois hiuksista. Tässäkin on pullon sisällä kuula, mikä helpottaa shampoon ravistamista huomattavasti.
Eli vaikka keksinkin ihan montakin miinuspuolta H&M In Between Days Dry Shampoosta, se on kuitenkin suosikkini! Kun kestää alun tuoksun ja tasaisen levityksen haasteet, lopputulos on raikas ja hiuksissa ihana tekstuuri ja volyymi.

Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo
Tony&Guy Cleanse Dry Shampoo* tuli tutuksi, kun Toni&Guy oli aikaisemmin vuosikausia Tukholman muotiviikkojen pääsponsorina. Matkakokoisia kuivashampoopulloja kertyi varastoihin sen verran, että vieläkin on, mistä ammentaa. En edes tiedä onko heidän normikokoisessa pullossa kuula sisällä, mutta syytä olisi, sillä matkakokoa saa ravistaa aika julmetusti, mutta silti näkee että tuote ei ole ihan täysin sekaisin.
En silti halua haukkua Tony&Guy:n kuivashampoota. Näistä tässä testissä mukana olleista se pitää hiukset pisimpään puhtaan oloisina, vaikka se ei olekaan mitenkään erityisen “puuterinen”. Eli hiukset säilyy melkoisen luonnollisina, vaikka puhtauden tunne tuleekin purkista. Tuoksu on varsin kemikaalinen (vastakohtana hajustetulle), mikä on oikeastaan positiivista, sillä kemikaalin haju häipyy nopeasti, mutta hajusteiden tuoksu saattaa jäädä leijumaan hiuksiin koko päiväksi.

H&M:n kuivashampoo vastaa tosiaankin tällä hetkellä parhaiten omia toivomuksiani, mutta voisin kuvitella, että kovin ohuille hiuksille se on vähän too much. Ilahduin kovasti, kun huomasin, että siitä on olemassa myös käsilaukkukokoinen pullo.
Seuraavaksi olisi hauska kokeilla luomuversioita kuivashampoosta – perunajauhoja ja sen sellaista. Tosin itselläni kuivashampoot astuivat mukaan kuvioihin osittain myös ajansäästön vuoksi, enkä jotenkin voi nähdä, miten kykenisin suoriutumaan ihmisten ajoissa toimistolle, jos aamurutiineihin kuuluisi Maizena-paketin kanssa sählääminen.

*) merkityt saatu testikäyttöön

Shoppailuhaukoille tiedoksi:

You and your friends are invited to join us for the Spring/Summer 2016 Sample Sale at Acne Archive Stockholm.
Discover recycled pieces, selected classics, studios editions and show pieces from the Acne Studios archive. Torsgatan 53 (kartta).
 

Our last SAMPLE SALE. Find unique samples and full clearance of earlier collection at 70-80%. So Stockholm, Jussi Björlings Allé 5 (kartta)
 

Välkommen till Casalls utförsäljning i Stockholm!
Exklusiv utförsäljning av träningskläder och träningsredskap för både dam och herr med upp till 70% rabatt. Sortimentet består av föregående års kollektioner, 2:a sortering samt provkollektioner. Ett perfekt tillfälle att boosta motivationen inför sommaren!
Öppettider:
Onsdag 25/5 – 06.00-19.00
Torsdag 26/5 – 06.00-19.00
Adress: Linnégatan 89 C Garnisonen (kartta)
Hoppas att vi ses där!
Casall

Yritän olla tekemättä pukuarvosteluja ihan tasan jokaikisistä maailman kissanristiäisistä. Cannesin filmifestivaalien kuvia selatessani tuli kuitenkin sellainen olo, että eihän tätä nyt voi jättää väliin! Ihan perinteisen “best of” -postauksen sijaan päätin kertoa kuvavirrasta poimimastani parhaasta trendistä. Siitä on iloa sikälikin, että inspiraatiota voi poimia samantien omaan pukeutumiseen.
Ihanin ja ihan paras trendi on mielestäni valkoisen eri sävyt yhdistettynä toisiinsa ja metallisävyillä, mielellään metallic-sandaaleilla, asutettuna. Jotain tähän tyyliin siis:

Ihana, ihana Blake Lively!! Toista lastaan odottava ex-Gossip Girl on ollut niin järkyn upea ja hehkuva kaikissa Cannes-kuvissa, että hänestä olisi voinut hyvin tehdä ihan oman fani-postauksen! Tässä kuitenkin valitsemaani teemaan sopivasti yhdistelmä valkoista ja hiukan mustikkamaitoon taittavaa valkoista terästettynä kultaisin aplikaation ja pisaralla mustaa. Asu: Giambattista Valli Haute Couture ja Chanel.

Jessica Chastain, mekko Chanel. Tykkään aivan hurjasti koko asukokoaisuudesta ja stailauksesta nougatin väristä kynsilakkaa myöten!

Kirsten Dunst Dior Haute Couture -mekossaan sopii ehkä parhaiten esikuvaksi ensi kesän morsiamille. Tai kuka sitä estää paukahtamasta juhannusjuhlille kunnon kermakakkumekossa. Tosin tuo idea, että itse mekko on vitivalkoinen ja koristeaplikaatiot/pitsi on luonnonvalkoiset, on kyllä sovellettavissa ihan kesämekkotasollekin.

Kristen Stewart onnistuu näyttämään juuri niin viileältä kuin vain hän osaa! Mutta jos tilalle ajattelee vähän vähemmän raisun stailauksen plus napaa paljastelemattoman t-paidan, voisin hyvin kuvitella painelevani toimistolle tismalleen samassa asussa. Tosin silloin niskalapussa tuskin lukisi Chanel, kuten tässä. Lisäpisteitä kultaisten ja hopeisten korujen yhdistämisestä samaan asuun!

Naomi Watts ja vitivalkoinen boyfriend jacket, luunvalkoiset helmat ja metallic-sandaalit. Raikas, kesäinen ja moderni kombo, Victoria Beckham.

Myös Riley Keough yhdistää kermanvalkoista vitivalkoiseen ja kruunaa kokonaisuuden metallic-sandaaleilla. Upslaakien kapeat mustat tereet rimmaa nautinnollisesti pilkistelevään mustaan vyöhön. Asu Sonia Rykiel.
Bonuksena vielä teemasta poikkeava ikisuosikkini Susan Sarandon!

Smokki on ehkä yksi makeimpia vaihtoehtoja punaiselle matolle naiselle, joka ei halua hörhelöidä tai kimaltaa. Susan Sarandonilta löytyy karismaa kantaa Saint Laurentin skarpisti leikattu puku. Kengät Jimmy Choo FYI.
Kuvat: Vogue.com

Ehkä joku teistä vielä muistaa viime vuodeksi asettamani shoppailuhaasteen. Yksinkertaisuudessaan se meni niin, että koko vuodelle oli sallittu vain 15 muotiostokseksi laskettavaa hankintaa. Haasteen ulkopuolella oli siis sukkahousujen tapaiset kulutustavarat ja deodoranttien, kasvojenpesuaineiden tapaiset kosmetiikkajutut. En myöskään laskenut niitä paria urheiluvaatetta, jotka ostin ihan vain liikkumista varten, tähän kategoriaan.
Ihan mielenkiinnosta ajattelin vetää yhteen, miten haastevuosi meni.

Bobbi Brownin luomiväripaletti oli vuoden 2015 ensimmäinen ostokseni. Tax free hintaan lentokoneesta hankittu luomiväripaletti oli tavallaan turha, koska kyllähän varastoistani löytyy vaikka minkälaista luomiväriä.
Kuvasta näkyy kuitenkin totuus – olen käyttänyt meikkipalettia todella paljon ja tykännyt sekä laadusta että käytettävyydestä todella paljon. Oikeastaan ainoat kysymysmerkkisävyt ovat nuo sekä ylä- että alatason vasemmassa alakulmassa olevat glitteriset sävyt. Niistä en ole oikein saanut tolkkua, miten niitä käyttäisi edes juhlameikissä.

New Balancen superihanat tennarit oli vastaus vuosikausia kestäneeseen New Balance -himotukseeni. Vihdoinkin olisin minäkin yhtä cool, kuin kaikki kööpenhaminalaiset kanssasisareni.
Nooh – tennarit olivat kauniit ja ihanat, mutta valitettavasti ihan liian pienet (vaikka muuta yritin tietenkin itselleni vakuuttaa). Parin toimistokeikan jälkeen annoin tossut Karkille (jolla on melkein yhtä kokoa pienempi jalka), mutta kun varpaat tulivat kipeiksi myös hänellä, tossut pantiin myyntiin.

Nellyltä ostettu pitkän mallinen tummansininen kashmir-neule, vuoden kolmas ostokseni, on ollut todellisessa tehokäytössä ympäri vuoden. Välillä pitää oikein pidätellä, etten olisi ihan tasan joka päivä samassa neuleessa. Toki tuollaista perusvaatetta on varsin helppo varioida erilaisiin kokonaisuuksiin, mutta ihan joka päivä ei ehkä kannata kuitenkaan mennä töihin samassa neuleessa.

H&M:n Conscious Collectionin korvikset on mielestäni tosi kivat! En yleensä juuri käytä korvakoruja, mutta mielellään silloin, kun on sen aika, ripustan killumaan jotain näyttävää.
Näyttävät-korvikset -tilaisuuksia ei tietty ole kovin usein, mutta jotenkin pikkuisen miinusmerkkiseltä arvosanalta kyllä tuntuu, että en ole käyttänyt ko. korviksia kuin yhden ainokaisen kerran. Vuoden 2015 neljäs muotiostos ei nyt näin jälkeenpäin tunnu toisin sanoen mitenkään nappisuoritukselta.

Edellisen ostoksen täydellinen vastakohta on COS:in tumman mariininsininen valkoraitainen puuvillaneulemekko. Tuota on tullut käytettyä niin juhlassa kuin arjessa ja kesäfiiliksillä sekä melko viileään aikaan stailattuna.
Todellinen monikäyttömekko, joka on ollut aktiivisessa ja melkein ylikäytössä heti alusta asti. Tosin trendiheiluri on nyt heilahtanut sen verran, että hameen helma tuntuu takaraivossa vähän lyhyeltä. Mustien sukkisten kanssa se vielä menee, mutta en usko, että toimistolle kuitenkaan.

Rodebjerin viskoosipaita on yksi vaatehankinnoista, joista olen ollut niin iloinen jälkikäteen. Olin toki tsekkaillut paitaa jo pidemmän aikaa – ja jossain vaiheessa sovittanutkin sitä toista, vähän vihreämpää värisävyä samasta kuosista (jonka kuvittelin olevan mun värini).
Tällaiselle patologiselle t-paidan käyttäjälle tuollainen fiksu, kaunis, mutta t-paitamaisen simppeli ja helppo vaate, on ihan pelastus. Annan itselleni täydet pisteet vuoden kuudennen muotiostoksen onnistuneisuudesta.

Yksi vuoden parhaimmista ostoksista oli aivan ehdottomasti Marc Jacobs Beautyn musta rajauskynä. Olen käyttänyt aikaisemmin oikeastaan pelkästään kakkumaista eyelineriä, koska en ole milloinkaan ollut täysin tyytyväinen testaamiini kyniin.
MJ:n rajauskynä levittyy pehmeästi, on helppo häivytellä, pysyy paikoillaan ja intensiivisenä koko päivän ja on kaiken lisäksi vaivaton puhdistaa. Kuvittelin sen olevan täysin mahdoton kombo, mutta ei näköjään.

River Islandin kaunokaiselle kimonolle kuvittelin tulevan ihan superpaljon käyttöä. Mutta muistatteko viime kesän? Sehän alkoi oikeastaan vasta elokuussa, joten kunnon kesävetimiä pääsi ulkoiluttamaan vasta, kun syysmallistot alkoivat vyöryä kauppoihin. En ole kuitenkaan lainkaan huolissani hapsukaunokaisen kohtalosta. Sormet jo ihan syyhyävät, että pääsen taas käyttämään sitä!

Aina ei voi onnistua eikä näköjään edes joka kerta. Klassista Adidaksen verkkatakkia piti mennä oikein erikseen hakemaan kaiken muun kiireen keskellä, vaikka siihen ei olisi ollut oikein aikaa. Kuvittelin mielessäni moniakin rennontyylikkäitä city-sport-chic -tyylisiä asuja ja olin aivan varma, että takista tulee sneakersien kaltainen garderobini tukipilari.
Toisin kuitenkin kävi. Verkkatakkiparka on edelleen kaapissa kaikki hintalaput ja muut lipuskat kiinni. En edes oikein tajua, miten tässä näin kävi. Ehkä kysymyksessä on vain väliaikainen tilanne ja vaate vaatii pienen muhimisajan ennen käyttöön päätymistä?

Seuraava Adidas-hankintani onkin sitten ihan toinen juttu. Ensisijaisesti myyntiin päätyneiden New Balancejen jättämää henkistä ja fyysistä tyhjiötä paikkaamaan hankitut klassiset valkoiset, mustaraitaiset Superstarit ovat olleet yksi vuoden parhaimmista hankinnoistani! Todella kovassa käytössä toisin sanoen ja täytyy sanoa, että vaikka tunsinkin itseni aavistuksen hölmöksi tilatessani tossut nimikoituna kultaisin “Minttu”-tekstein, ne ilahduttaa joka kerta, kun kiskon tennarit jalkaani.

Perusraitapaita t-paitojen suurkuluttajalla – eli ei varmasti ole uutinen, että tämäkään ei paljoa vaatekaapin hyllyjä lämmitä. Sen sijaan olen kyllä positiivisesti yllättynyt perus-Primark-paidan mukavasti käyttöä, kulutusta ja pesua kestävästä laadusta.
Syksyn alkuun on taas suunnitteilla Berliinin reissu. Aivan varmasti aion täydentää myös teepparivalikoimaani siellä.

Taisin jo ostohetkellä ymmärtää, että Sephoran alesta mukaan tarttuneet kynsikorut oli vähän älytön juttu. Toisaalta joskus kyllä innostun väsäilemään kynsieni kanssa ja kokeilla kaikenlaista. No, nyt on ollut sellainen periodi jo aika pitkään, että ihan luonnolliset, nudelakalla tai kirkkaalla lakatut kynnet ovat tuntuneet parhaimmalta.
Kynsikorut on siis toisin sanoen jääneet täysin testaamatta. Tosin huomaan, että itselläni nämä asiat menevät vähän tuureissa ja nyt taas olen alkanut alitajuisesti kerätä inspiraatiota lakkaushommiin. Eli eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin vaikka mihin taiteiluihin. 😀

Adidaksen Stella McCartney -mallistosta hankittu laukku on palvellut mainiosti. Tarkoitus ei ollutkaan, että se olisi treenikassi, vaan tarvitsin ensisijaisesti kivan ja neutraalin, vetoketjulla varustetun kantovälineen käsimatkatavaralaukuksi. Siihen hankintani on sopinut moitteettomasti – ja lisäksi viime syksyn kroki-kurssilla tuo oli ainoa kassi, mihin suuri lehtiöni mahtui vaivatta.

Lindexin vajaamittaiset housut oli täydellinen, kesken työpäivän tehty ex tempore -hankinta. Ihan kohtuullisesti niitä on tullut myös käytettyä. Kyllä se vähän niin on, että mustille, alennusmyynnistä löytyneille, lähtöhinnaltaan jo edullisille housuille yleensä muodostuu aika ekonominen hinta/käyttökerta arvo.

H&M:n Balmain -yhteistyömallistosta olisin mielelläni hankkinut vaikka ja mitä. Pystyraitainen silkkinen erotuomaripaita kultanapein koristeltuna ei ollut ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan toivelistallani. Työpäivä ja erinomaisen pahasti takkuava nettiputiikki pitivät kuitenkin huolen siitä, että ylempänä listalla olevat asiat olivat ehtineet loppua jo moneen kertaan siihen mennessä, kun onnistuin viemään ostoskoriin klikkaamani tuotteet ihan maksuun asti.
Siitä huolimatta raitapaita on osoittautunut mainioksi ostokseksi ja olen käyttänyt sitä tosi paljon. Farkkujen kanssa toimistolla ja hameen kanssa ravintolassa ja töiden iltamenoissa. Olen ollut vähän sitä mieltä, että vain anonyymit vaatteet taipuu helposti erilaisiin tilaisuuksiin, mutta toimii näköjään hyvin myös sellaisten yksilöitten kanssa, joilla on vähän enemmän luonnetta.

Pelkästään käyttökertojen määrällä ei voi mielestäni tuomita jonkin ostoksen onnistuneisuutta. Ei ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä. Puolustuspuhe on suunnattu samaisesta H&M:n Balmain mallistosta hankkimalleni tajuttoman ihanalle hopeakimallus-clutchille. Toistaiseksi käyttökertoja on tasan nolla, eikä edes näköpiirissä ole yhtään tilaisuutta, jossa aikoisin ulkoiluttaa ihanuutta.
Mutta toisaalta – laukku on kuin koru ja sen elinikä ei ole trendeistä riippuvainen. Olen aivan varma, että sillä hetkellä, kun joku päättää, että nyt on kimallus-clutchin aika päätyä laukkutaivaaseen, se on palvellut pitkään ja hyvin monissa ikimuistoisissa juhlissa. Ja sanamuodostakin jo näkee, että olen asennoitunut niin, etten suinkaan ole clutchin viimeinen omistaja.

Haasteen päättymisen kannalta tilinpäätökseni tulee aika myöhään. Olen silti sitä mieltä, että sekä itselle asetettu tavoite että miten meni -arviointi tekee tosi hyvää ja auttaa ymmärtämään omaa ostoskäyttäytymistä. Haluan todellakin ostaa mahdollisimman vähän ja vain asioita, joista tykkään niin paljon, että tuntuu kurjalta olla ilman. Tavoitteena ei missään tapauksessa olla täydellisyyttä tavoitteleva puritanisti, mutta ihan oman hyvinvoinnin kannalta haluan minimoida johonkin muuhun kuin tarpeeseen perustuvat hankinnat.
Olen aina pitänyt itseäni hyvin harkitsevaisena ja pidättyväisenä shoppailijana, mutta vuoden kestävä kuuri auttoi kyllä huomaamaan, että se ei ihan aina pidä paikkansa. Pelkästään se, että shoppailen vähemmän ja pienemmällä budjetilla kuin jotkut ystäväni, ei vielä teekään Mintusta kestävästi muotishoppailevaa mallikansalaista. En mitenkään väheksy pelkästään ihanuuden takia ostettuja asioita, kuten hopeatimangilaukkuani, mutta en olisi ikinä uskonut, että jopa tällaisen skarppausvuoden aikana garderobiini päätyy vaatteita, joista en saa edes lappuja irroitettua.
Vuodelle 2016 en laittanut uutta haastetta, mutta näppituntuma on, että ostoksia ei ole tullut erityisesti enempää. Koska New York. Ihan samaan en kyllä enää haluaisikaan ryhtyä, sillä huomasin, että haaste saattoi olla jopa osasyyllinen muutamaan totaaliseen virheostokseeni. Niin hullulta kuin se kuullostaakin, olin jakanut vuoden 15 sallittua ostosta mielessäni yhden joka kuukaudelle plus pari ekstraa. Tämä sitten puolestaan taipui helposti alitajunnassa muotoon en-ole-vielä-tehnyt-tämän-kuun-ostostani. Eli siis ostoksille oli päästävä.
Seuraavaksi kiinnostaa yksi-sisään-yksi-ulos -haaste. Voisi helpottaa myös selkeästi poistoon kuuluvia vaatteita kohtaan tuntemaani eroahdistusta. Tai jos nokittaisi vielä ja muuttaisi haasteen kaksi-ulos-yksi-sisään -muotoon?

Yritän rajoittaa herkuttelut yleensä viikonloppuihin. Aina joskus tulee kuitenkin vastaan maanantai, jolloin kesä muuttuu takaisin kevääksi, hommat takkuaa ihan yleisesti, ystävä tulee ex tempore palauttamaan lainassa ollutta huivia tai tilanne vaatii jostain muusta jotain hyvää. Silloin on mainiota, jos takataskusta – tai ehkä kuitenkin mielummin keittiön kaapista – löytyy ainekset helppoon, varsin kevyeen ja superherkulliseen mango-suklaa rahkaan.
Cloetta oli mukana Bloggers’ Inspiration Dayssa ja kehittelin rahkan ohjeen tuon yhteistyön inspiroimana.

MANGO-SUKLAA RAHKA
Ainekset (yksi annos)

• 1/4 kypsä mango
• 1,5 dl rahkaa
• 1 – 2 palaa Cloettan Crunchy mango -suklaata

Valmistus:
Pilko mango pieniksi kuutioiksi ja sekoita rahkaan. Laita suklaa hetkeksi jääkaappiin ja raasta sitten 1 – 2 palaa rahkan joukkoon. Osan suklaaraasteesta voi laittaa annoksen koristeluun.
Jos mango on kypsä ja ihanan makea, yksikin pala suklaata riittää tuomaan sopivasti syntisen herkuttelutuntuman rahkaan. Tosin toisinaan voi olla kyllä ihan perusteltua lisätä suklaan määrää, mutta tämä on nyt tällainen takaisin-ruotuun-maanantain versio aiheesta.