Tukholman suosituimpiin ravintoloihin on aika vaikea saada pöytää. Välillä tuntuu, että se on ihan mahdotonta, sillä varauslistat on täynnä niin pitkälle eteenpäin, ettei voisi kuvitella kenenkään suunnittelevan elämäänsä ja ravintolassasyömisiään niin kauas tulevaisuuteen. Tämä pätee etenkin keskihintaisiin laaturavintoiloihin, jotka ovat onnistuneet saamaan maineen, jonka perusteella ruoka, ympäristö, palvelu etsetera on ihan samalla linjalla kolme-neljä kertaa kalliimpiin huippupaikkoihin verrattuna.
Jossain vaiheessa otin sellaisen tavan, että aloin kirjoittaa kalenteriin listaa paikoista, joissa haluaisin käydä syömässä ja heti, kun on vähänkään syytä, teen pöytävarauksen. Varauksen voi aina peruuttaa, mutta onpahan sitten ainakin tsäänssi, että pääsee herkuttelemaan johonkin suosittuun ja kehuttuun ravintolaan.
Yksi listallani pitkään roikkuneista toiveravintoloista on Södermalmilla osoitteessa Åsögatan 176 sijaitseva korealaisvaikutteinen, kiitosta, ylistystä, kehuja ja arvostettujen ravintolakriitikoiden suosituksia kerännyt NOOK.

Tuike varasi viimeviikonloppuisen Tukholman reissunsa joskus elokuun loppupuolella. Samalla hetkellä, kun kuulin lentolippujen olevan varattu, aloin tsekata meille ravintolaa lauantai-iltaa varten. Yksi kahden hengen pöytä löytyi NOOKista kello yhdeksäksi – jo tuolloin kaikki muut ajat olivat täynnä. No, yhdeksän sopii lomalaiselle hyvin, joten eipä siinä mitään!
NOOK tarjoaa aina kaksi kiinteää menuta ja lisäksi isompia ja pienempiä snacks-tyyppisiä annoksia. Menuiden osasia voi toki tilata erikseen ja yhdistellä myös haluamallaan tavalla, mutta valmiin version valitseminen tulee merkittävästi edullisemmaksi.
Me valitsimme 400,- kruunua (about 43,- – 44,- euroa?) maksavan menu kakkosen, jossa alkupalaksi tuli hummerikeittoa, pääruuaksi ankkaa ja jälkkäriksi makeansuolainen jätskityyppinen hommeli.

Hummerisopassa maistui kevyesti kookosmaito, maa-artisokka pehmeänä pyreenä, tuoreen tomaatin kuutiot, korianteri ja pienen pieni piristys chiliä. Viinisuosituksena kuiva portviini, joka tuntui ensin varsin avantgardilta ajatukselta, mutta toimi aivan täydellisesti keiton kanssa sen suolaisuutta ja rasvaisuutta taitavasti taittaen. En ehkä ole koskaan syönyt mitään niin hyvää!

Pääruuan ankkabiiteissä oli korealaisvaikutteet enemmän näkösällä. Tai niin ainakin kuvittelen nähdessäni vihreät lehdykäiset ja satukirjamaiset pienet valkoiset sienet. Kirsikkahässäkkä ja kurpitsapyree täydensivät makuelämyksen.
Tässä kohtaa alkaa taas Mintulta superlatiivit loppua. Olen aina kuvitellut, että en erityisesti pidä ankasta, vaikka sinnikkäästi sitä on tullut tilattua erilaisissa yhteyksissä. Milloinkaan en kuitenkaan ole saanut yhtä taivaallista, voinpehmeää lihaa, joka suorastaan sulaa suussa ja on maultaan monisävyistä ja jotenkin … raikasta!
Olen käynyt mielessäni hiljaista prosessia vegaani-ruokavalioon siirtymisestä. Todennäköisesti päädyn sellaiseen kompromissiin, että olen vegaani 90 % ajasta, mutta pari-kolme kertaa vuodessa voin sallia itselleni esimerkiksi jotain tällaista.

Jälkkärien suhteen olen yleensä aika konservatiivi. Laadukas vaniljajäätelö ja mehevä tumma suklaa, kermainen créme bruleé sekä muut klassikkomaut toimivat mielestäni paremmin kuin tarkoitushakuinen kikkailu. NOOKin jälkkäri putosi hyvin perinteitä kunnioittavaan sarjaan. Soijajäätelö oli täyteläisen kermaista ja aavistuksen suolaisena se sopi täydellisesti tuoreiden vadelmien ja pistaasimarengin kaveriksi.
Myöhäisen päivällisemme jälkeen oltiin aivan masut piukeina ja soikeina onnesta. Taas tuli todettua, että kyllä sitä kannattaa nähdä vähän vaivaa ja varata pöytä etukäteen johonkin ihanaan ravintolaan, vaikka Richén kaltaisten vakipaikkojeni tuttu ja turvallinen menu tuntuisikin vaivattomimmalta vaihtoehdolta.

NOOK ei ole kovinkaan suuri, veikkaisin, että istumapaikkoja on salin puolella vain noin nelisenkymmentä – ehkä jopa allekin. Samassa yhteydessä on myös pikkuruinen baari ja näytti siltä, että ainakin jotkut söivät siellä baaritiskin ääressä. Niitä paikkoja tuskin varataan etukäteen, joten tsägällä sinne voisi päästä ihan ex temporekin.

Ravintolatoivelistaltani voi siis vetää nyt yhden nimen yli. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että NOOK on sellainen paikka, jonne ehdottomasti haluan mennä vielä uudelleen!

Joskus aurinko paistaa, vaikka taivas olisi harmaa ja vettä vihmoisi vaakasuoraan. Tämä syksy on ollut äärimmäisen helppo jopa kaltaiselleni patologiselle syysmasistelijalle – kauniita, ihanan aurinkoisia ja poikkeuksellisen lämpimiä päiviä on ollut niin paljon, että sitä melkein on unohtanut, millaista sydänsyksy voi pahimmillaan olla. Nyt tänä viikonloppuna oli pitkästä, todella pitkästä, aikaa harmaata ja sateista.
Vaikkei sitten tavallaan kuitenkaan. Rakas ystäväni Tuike tuli Tukholman visiitille perjantaina ja vaikka välillä tarvittiinkin sateenvarjoa, tuntui, että koko viikonlopun paistoi aurinko. Ja se oli tietty sen ansiota, että oli ihan parasta seuraa ja tosi kivaa tekemistä! Ollaan syöty hyvin ihanissa ravintoloissa, käyty Abba-museossa (ihan mahtavan huippu paikka!), pyöritty kaupungilla ja ehdittiin myös sovittaa aikatauluun vierailu ruoka- ja viinimessuille.

Aikoinaan, kun asustelimme Tampereella, mutta monet tutut ja varsinkin Karkin ja Peetun isän suku Helsingissä, tuli havaittua ihan käytännössä, miten Tampereelta on oikeastaan aika lyhyt matka Helsinkiin. Jostain syystä kuitenkin Helsingistä tuntui olevan kovin pitkä matka Tampereelle. Se, miten kaukana jonkin paikan kokee olevan, ei näköjään välttämättä ole mitenkään suhteessa faktiseen etäisyyteen eikä edes siihen, miten paljon itse matkustaminen maksaa (juna- ja bussiliput kun tuntuvat nykyään olevan kalliimpia kuin lentoliput ja useimmiten kai menopaluu on saman hintainen kahden paikan välillä huolimatta lähtöpaikkakunnasta?).
Tavallaan on ymmärrettävää, että omasta mielestäni on ihan relevanttia matkustaa useammankin kerran vuodessa Tukholmasta Tampereelle ihan vain vaikka viikonlopuksi ja jonkin pienemmänkin syyn takia, koska se on vanha kotikaupunkini. Toisaalta, kun olen menossa jonnekin muualle, kynnys on jostain syystä korkeampi, vaikka hinta ei olisi yhtään sen kalliimpi. Samalla tavoin Tampereelta Tukholmaan reissaajat ovat matkalla ulkomaille – ja silloin koko homman rima nousee ihan toiselle tasolle.
Sikäli olen tosi innoissani siitä, että vietän oman The Syntymäpäiväni New Yorkissa. Olen haaveillut reissusta sinne jo niin kauan, että se alkoi hiukan saada sellaista tavoittamattoman haaveen säihkettä. Että se muka on niin kaukana ja kallis ja kaikkea. Mutta nyt ollaan sinne kuitenkin menossa ja toivottavasti oman pääni sisäisen maapallon fiilispohjaiset etäisyydet kutistuu myös tämän reissun myötä vähäsen.

Tukholmassa on ollut tosiaan tänä viikonloppuna aika harmaa ja välillä vähän sateinenkin keli – tosin hirmu lämmintä on ollut koko ajan. Viikko sitten Helsingissä oli ihan toisenlainen meininki. Aurinko paistoi ja Karkki ikuisti Bloggers’ Inspiration Dayn asuni oman residenssinsä kulman takana.

• viitta, Esprit (saatu)
• t-paita, H&M
• farkkutakki, Esprit (saatu)
• talvitakki, Boomerang
• farkut, Esprit (saatu)
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Rebecca Minkoff
• kengät, Dr. Martens

Nyt vihdoinkin on Helsinkimatkapäiväkirjan aika! Ennenkuin mennään asiaan haluaisin hiukan murmuttaa tämänpäiväisestä Balmain X H&M -yhteistyömalliston lanseerauksesta – ja etenkin verkkokaupan tukkeisuudesta jälleen kerran.
Muutamana edellisenä vuonna olen ollut jo keskiviikko-iltana VIP-shoppailutilaisuudessa hankkimassa ennakkoon himoamiani yhteistyön hedelmiä. Myös ennakkoshoppailussa pätee viidakon lait ja siitä syystä olen yleensä parsinut hankintojani seuraavana päivänä nettiputiikissa. Tänä vuonna olin valitettavasti estynyt osallistumaan eiliseen shoppailutilaisuuteen – ja siksi netti oli ainoa vaihtoehtoni.
Jokaikinen vuosi nettikauppaan “jonottaminen” on ollut tuskallista puuhaa, mutta sitkeällä yrittämisellä ja “yritä uudelleen” -napin väsymättömällä klikkaamisella, jossain vaiheessa shoppailutaivas on auennut. Yleensä siinä vaiheessa osa tuotteista on jo loppu, mutta sellaista se on, siihen on totuttu ja siitä en valita.
Sen sijaan pisti kyllä korpeamaan aika reilusti, kun tänään ensin päästyäni sisään putiikkiin noin 8 minuuttia myynnin alkamisesta ja klikattuani nopeasti kaiken haluamani (t-paidat sekä valkoisena että mustana, helmibrodeeratun mustan kauluspaidan, musta-valkoraitaisen kauluspaidan, sen ihanan huivin ja hopeisen clutchin), kello 10.13 klikkasin itseni ensin kassalle (tiedän, että pitää toimia nopeasti, sillä yhteistyömallistotuotteet eivät ole sinun ennenkuin olet maksanut), mikä meni mainiosti ja nopean tarkistuksen jälkeen painoin “check out” – ja järjestelmä heitti mut ULOS!!
Tällaista ei ole tapahtunut i k i n ä !! Siis nettiputiikkiin sisään pääseminen voi olla nahkeaa, mutta sitten kun on sisällä, kaupat saa kyllä vietyä loppuun ja saa syyttää vain omaa hitauttaan, jos tuotteet on tässä välissä ehtinyt loppua. Klikkailin tauotta ja sormi turtana “yritä uudelleen” -nappia sekä tietokoneella että puhelimessa. Kun sitten lopulta yhden aikaan – eli vähän vajaan kolmen tunnin pykeltämisen jälkeen – pääsin vihdoin viemään ostokseni loppuun (puhelimessa…), oli ostoskorissa enää musta-valkoraitainen kauluspaita (joka oli toivelistani alimpana, mutta onhan se toki hieno) ja hopeinen clutch (joka on kyllä tosi ihana ja tulee varmasti käyttöön ziljoonaksi vuodeksi).
Eli siis aavistuksen ottaa päähän nyt – eikä tällä kertaa voi lähettää edes Tinniä scouttaamaan Tampereen tarjontaa – niinkuin on tehty joskus aikaisempina vuosina – kun koko Balmainia ei ole Tampereelle asti saatu.
No, puhinat sikseen ja viime viikonlopun Helsinki-elämyksiin. 🙂

Perjantaina pistäydyttiin Karkin kanssa Fashion & Beauty Forumin kivassa after work -tilaisuudessa. Hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, kauniita koruja ja vaatteita, kivoja sisustusideoita, kuplivaa juotavaa ja noin ziljoonan aivan mahtavan palkinnon arvonta – paljon sen hauskemmin ei Helsinki-viikonloppuni olisi voinut alkaa!
Hiukan kyllä ihmetyttää, että onko maailmankaikkeudella ja kohtalolla – ja mitä näitä nyt on – jotain Minttua ja Mintun jälkikasvua vastaan. Aivan huikean upeita palkintoja arvottiin tosiaankin monta, mutta kumpikaan meistä ei onnistunut voittamaan yhtään mitään. Tosin ei meitä kyllä yleensä ikinä arpaonni potki muutenkaan. Haha!
No, kivaa oli siitä huolimatta! Erityisesti jumiuduttiin testailemaan Karkin kanssa Trend Opticin paikalle tuomia ihania kehyksiä ja aurinkolaseja. Periaatteessa suosikkini olivat nuo aivan mahtavan ihanat kissalasit, jotka on Saran päällä tuossa ylempänä. Malli oli kuitenkin sen verran keski-eurooppalainen, että tällaisia slaavilaisia poskipäitä oli aivan turha yrittää tunkea niiden alle. Ihan kivat ovat nuo jännällä tavalla futuristiset arskat lähes kirkkailla pokilla myös. Livenä tykkäsin niistä kyllä vielä enemmän kuin kuvassa…

“Karkilla on sellainen pää, että sille sopii kaikki” – sanoi Karkin päiväkodin lemppari-ohjaaja silloin, kun neito oli noin 3 tai 4 vee ja ihastelin päähän ilmestynyttä palmikkokruunuviritelmää kotiinhakuhetkellä. Tuntuu vähän siltä, että sama pätee edelleen. Kaikki pokat, joita Karkki kokeili, näytti vähintäänkin tosi hyvältä neitokaisen päällä.
Omat suosikkini taitavat olla oikean yläkulman maskuliiniset arskat – vaikka yllättävän kivalta punaiset retro-kisulasitkin kuvassa näyttää.
Perjantai-iltaan tuli hiukan jännitystä, kun kotiinpaluu mutkistui aavistuksen raitiovaunun reitille sattuneen tulipalon vuoksi. Pimeässä syysillassa vilkkuvat hälytysvalot ja suojavarusteissaan vakavana liikkuva pelastushenkilöstö loivat ihan elokuvakulissimaisen tunnelman. No, sen dramaattisemmin ilta ei kuitenkaan päättynyt. Päädyimme vain aavistuksen myöhässä Karkin suurlähetystön saunasta varaamalle vuorollemme.
Saunan jälkeen oltiin aika valmista kamaa punkkaan. Tosin hiukan kyllä piti ensin ottaa hiukopalaksi Karkin ostamaa taivaallisen hyvää Brie-juustoa samalla, kun viriteltiin viimeisiä lauantain Halloween-asuja varten.
Lauantaina Karkin luona nautitun aamiaisen jälkeen olikin Mintun aika suunnata Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan ja Karkin asentaa itsensä muutamaksi tunniksi gradunkirjoitusasentoon.

Inspiration Day oli jälleen nimensä mukaisesti inspiroiva – ja sen lisäksi myös ihanan rentouttava kokemus. Aloitin päivän hankkimalla mustan geelilakkauksen kynsiini. Olikin ensimmäinen kerta ever, kun kynsilläni on jotain muuta kuin tavallista lakkaa. Täytyy sanoa, että olen kohtuullisen tyytyväinen. Siis lauantaina olin ihan supertyytyväinen, mutta jos tämän todella pitäisi kestää kaksi viikkoa hyvänä niin nyt vajaan viikon jälkeen tuntuu, että tuskin pitää paikkansa. Aika paljon väri on jo ehtinyt rispaantua, vaikka en ole edes tiskannut tällä viikolla.

Bloggareita hemmoteltiin ihanilla herkuilla!

Kuvausta Vagabondin osastolla. Idea oli se, että kuka tahansa saattoi käydä kuvauttamassa itsensä ja asunsa valitsemiensa Vagabond-kenkien kanssa. Kuvaussetting oli houkuttelevan ammattimainen valoineen, assistentteineen ja kuvaajakin taisi tehdä tosi hyvää jälkeä. Pisteeseen oli kuitenkin koko ajan sen verran pitkä jono, että levoton sieluni ei kyennyt olemaan niin pitkää aikaa paikoillaan. Lisäksi ajattelin, että tapahtuman lopussa siellä olisi varmasti jo tyhjää, mutta vielä kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa jonoa oli niin paljon, että uusia ei enää otettu mukaan. Hiukan harmi, mutta oma vika, kun en jaksanut jäädä jonottamaan aikaisemmin.

Tämä on ehdottomasti yksi lempparikuvani tapahtumasta! Monta kameraa ja monta kuvaajaa. Bloggaritapahtumat on siitäkin niin ihanan rentouttavia, että kerrankin ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että kaikesta pitää ottaa kuva. Haha!!

Aivan loistava vinkki pikkujouludrinksuksi: puolet Fresita -mansikkakuohuviiniä ja puolet Blossa-glögiä. Tarjoillaan kuohuviinilasista ja koristellaan mansikalla. Jos nyt tohdin tunnustaa, niin voin kertoa, että Fresita ei ole ollut mikään suosikkijuomani. Tykkään kuivista, kirpeistä ja puhtaista mauista. Ei se missään tapauksessa pahaa ole – vain hiukan liian makeaa makuuni. Oikeastaan ainoa makea juoma (tähän lasketaan mukaan sekä alkoholittomat että -holilliset), josta tykkään, on glögi.
Suureksi hämmästyksekseni kaikki aikaisemmat käsitykseni meni nurin Fresitan ja Blossan yllättävässä ja yllättävän onnistuneessa liitossa (ja tämä ei todellakaan ole maksettu mainos – paitsi, että lasillisen sain toki drinksua maistaa). Elegantti, kevyesti kupliva, raikkaan mansikkainen ja sopivasti oikealle glögille maistuva juoma sopii erinomaisesti pariksi glögikutsujen cocktail-paloille, pikkujouluetkoille ja muihin kepeisiin joulunalusajan tilaisuuksiin. Miksei itse jouluunkin, mutta meillä tarjoillaan kyllä silloin ihan perinteistä glögiä.

Instrun ständillä testailemassa pokia – siis tarkemmin sanottuna avian mielettömän ihania pokia! Sen sijaan tuo peilin kautta kuvaaminen ei ole oikein ikinä luonnistunut. Eikä näköjään vieläkään… 😀

Kamerakuolausta Olympuksen ständillä. En voi käsittää, että kamerastani ei löydy yhtään kuvaa heidän uudesta, chanel-henkisestä kamerahihnasta! Niin hieno – sellainen on ihan pakko saada!!

 
Lisäksi muotia, kenkiä, henna-tatuointeja ja vaikka mitä. Oikean alakulman täydellisen ruskeat Vagabond-nilkkurit päätyivät välittömästi ostoslistalle…
 

Inspiration Dayn jälkeen treffattiin jälleen Karkin kanssa. Käytiin syömässä ihan ookoot Cesar-salaatit hotellin ravintolassa ja alettiin laittautua iltaa varten. Oli tosi helppo yrittää asentaa irtoripsiä paikoilleen, kun Karkki nauratti huikeilla music video -esityksillään. 😀

Superkisut in action! <3

Sunnuntaina vedettiin vielä ihan mieletön ähkyaamiainen hotellissa Karkin kanssa ennenkuin Mintun oli aika lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Hotelliaamiainen on ehkä maailman paras ateria ever!
Kotona odotteli kaksi tällaista killisilmää.

 
Sunshine & Sailor Moon
Kiitos kaikille viime viikonlopusta! Oli ihana tavata kaikkia teitä vanhoja rakkaita blogituttuja, kuten myös kaikkia teitä uudempia tuttavuuksia – tuntuu kuin olisimme tunteneet jo ikuisuuden ja löytäneet yhteisen aaltopituuden, vaikka livenä nähtiinkin nyt vasta ensimmäistä tai toista kertaa!
Hiukan harmittelen sitä, että jäi niin monta ihanaa tyyppiä tapaamatta ja monta kuulumista vaihtamatta. Toisaalta sitä suuremmalla innolla sitä odottaa sitten sitä seuraavaa tapahtumaa!

Karkki ja Minttu superkisuina – eli ensimmäiset kuvat Indiedays Blog Awards – Halloween edition -juhlista!
Illan teema oli “Haunted Circus” – ja tosi monet olikin pukeutunut ihanan creepyihin monster-halloween-sirkus -asuihin. Minttu oli jo ennen teeman julkistamista ehtinyt saada päähänsä, että nyt pitää saada pukeutua kissanaiseksi, kun siihen kerran on mahdollisuus. Karkin kanssa Skypessä pyöriteltiin ideaa pariinkin kertaan ja lopulta päätettiin, että ollaan superkisuja! Tarvitaanhan sitä siperkisut paikalle vainottuun sirkukseen, jos vaikka pitää alkaa sähistä pahiksille – eikö!? 😀
Oli tosi mahtavan hauskaa, että Karkki pääsi avecikseni juhliin! Kaiken muun lisäksi oli niin kätsyä ja kivaa, että oli joku, joka otti kuvia. Yleensä jätän itse aina kameran iltatapahtumissa kotiin, mutta nyt Karkki oikein erikseen sanoi, että tottakai se otetaan mukaan!
Kuvausolosuhteet olivat tietty aika haastavat ja suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Yökerhon pimeys toisaalta ja värikkäät superkirkkaana pyörivät spotit toisaalta, eivät varsinaisesti tukeneet kuvien onnistumista. Siihen nähden täytyy sanoa, että kyllä löytyy Olympus PEN Lite E-PL7 kamerasta ja 17 mm kiinteästä linssistä hyvin vääntöä – niin monta ihan ookoo hyvää kuvaa muistikortilta kuitenkin löytyi. (Salamavaloahan ei siis kertakaikkiaan voi käyttää!)

Superkisu yhdessä superihanan At Maria’s Marian ja hänen supercharmikkaan miehensä sekä superduunin illan onnistumiseksi puskeneen Indiedaysin Veeran kanssa.

Seuraavaksi löysimme supersuloisen nuken, joka osoittautui Uuden Kuun ihanaksi Emiliaksi!
Se täytyy kyllä sanoa, että yllättävän monia oli ihan älyttömän vaikea tunnistaa, vaikka Halloween asu ei olisikaan ollut mikään kokovartalonaamari. Esimerkiksi yhtäkin tyyppiä katselin pitkään, että sillähän on ihan samanlainen upea punainen pitkä hame kuin Polka Dotsin Jonnalla, mutta eihän sitä nyt pelkän hameen perusteella viitsi mennä toista hihasta nykimään. Onneksi Jonna sitten a) tunnisti minut, b) otti pois silmikon (tai miksi niitä vain silmien päälle tulevia elegantteja naamareita kutsutaan?) ja c) tuli moikkaamaan.
Monelle muulle jäi varmasti sanomatta heipat, kun en vaan tunnistanut. En, vaikka aikaisemmin samana päivänä Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa monien kanssa jo vähän juteltiinkin, että millaisessa asussa ollaan illalla.

 
Yhden silti tunnistin huolimatta huikean upeasta, kasvot puoliksi peittävästä maskista. Tuosta hymystä ei vaan voi erehtyä! Tässä jo aika loppuillasta (huomaa superkisun seitsemän peninkulman saappaat edellisten kuvien korkojen sijaan… Haha!) aivan hillittömän upeisiin asuihin pukeutuneiden Are You Feelin Fashionable Nadjan ja poikaystävänsä Aleksin kanssa.
Täytyy toivoa, että kuvausseinäkuvat onnistuivat, että saadaan myös Karkin superkisu-asu tänne näytille. Kameravapaata iltaa viettävälle Mintulle ei tullut mieleenkään napata taisteluparin asusta ainoatakaan kuvaa. 😀

Kameran muistikortille kertyi kuvamatskua viime viikonlopun Hesan reissulla niin älytön määrä, että en nyt sitten näköjään vielä tänäänkään saanut mitään järkevää rotia niihin. Eli reissuraportit viipyy vielä hetken.
Sellaisen kuvan viikonloppuna tapaamieni ihmisten kanssa jutellessa sain, että juuri tällä hetkellä todella monet tekevät pieniä lomareissuja ja päiväristeilyjä tänne Tukholmaan. Todella edullisia löytöjä jahtaaville tässä taas muutama tosi huippu Sample Sales -tilaisuus.

You’re invited to GANT’s Sample Sale, featuring up to 75% off our Spring/Summer and Fall/Winter 2015 Collections.
Friends and family are, of course, very welcome!
Times & Places:
GANT Outlet at Stockholm Quality Outlet

Flyginfarten 4, Barkarby
November 5-6 from 10 – 19:00
November 7-8 from 10 – 18:00

House of Dagmar
Välkommen till exklusiv utförsäljning av tidigare kollektioner och provplagg! Upp till 70% rabatt, vi tar kort och kontanter.
Alla varor säljes i befintligt skick. Bytesrätt och öppet köp gäller ej.
Tisdag 10 November 07.00 – 19.00
Onsdag 11 November 07.00 – 19.00

Summit, Hitechbuilding
Sveavägen 9, Plan 2


 
Kuvat: Gant, Dagmar, Mini Rodini