Tänäiltana, ihan tuossa noinabout reilun tunnin päästä kaasuttelee kiitoradan päässä lentsikka, Minttu kyydissään ja määränpäänä Berliini. Niin kivaa!!
Vietän pitkän viikonlopun Karkin luona ja tarkoitus on tutustua neidon kotikulmiin, yliopistoon ja suosikkipaikkoihin. Ensin ajateltiin, että kierretään kaikki viralliset nähtävyydet, joihin en ole aikaisemmilla reissuillani ehtinyt, mutta sitten päätettiin, että jätetään suunnitelmat aika avoimiksi. Tärkeintä on, että saadaan hengata yhdessä ja päätetään vähän säidenkin mukaan lähdetäänkö pyöräileen vai kierteleen museoissa.
Sen verran on nyt päätetty kuitenkin, että pääsen tutustumaan Deutscher Bundestagiin (sikäläinen eduskunta tietääkseni), joka on Karkin mukaan tosi mielenkiintoinen vierailukohde. Sinne pitää oikein varata aika ja siksi tuo piti lyödä lukkoon jo etukäteen.

Ensi viikolla, kun olen taas kotiutunut, onkin sitten luvassa todennäköisesti vähän toisenlaisia Berliini-vinkkejä kuin aikaisemmin!

Ihana MouMou-Iina heitti hauskalla haasteella. Tuntui, että aikaisemmin blogeissa kiersi kaikenlaisia haasteita ihan yhtenään, jopa melkein kyllästymiseen asti. Nykyisin niihin ei törmää enää niin usein – tai sitten minä ja blogini vain olemme jääneet haasterinkien ulkopuolelle…
Edellisestä haasteesta on sen verran aikaa, että nyt tuntuukin oikein hauskalta vastailla kysymyksiin! Haastan tässä samantien Iinan tavoin kolme bloggaria mukaan. Tervetuloa Lady of the Mess -blogin Lady, Sara S. -blogin Sara ja Mami Go Go -blogin Minttu paljastamaan salaisuuksianne!

Ihan ensimmäisenä pitää tunnustaa, että nyt tässä esittelyssä oleva asu on eiliseltä, eikä suinkaan tältä päivältä. Outfit piti laittaa eetteriin jo eilen, mutta siinä blogihommia tehdessäni jämähdin ensin lukemaan juttuja kruunuprinsessa Victorian syntymäpäiväjuhlista ja sitten selailemaan muita Vickan-kuvia. Lopulta oli pakko siirtää asukuvat tälle päivälle ja blogata ihanasta Victoriasta eilen.
Mutta nyt siis eilisen asun ohessa vastailut Iinan heittämään haasteeseen.
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Tuntuu, että olen blogannut jo niin kauan, että kaikki mahdollinen on tullut kerrottua täällä blogissa! Mutta Riminin reissumme innoittamana paljastan ystävyytemme alkutaipaleen Tinnin kanssa.
Tinni tuli meidän luokalle alakoulun viidennellä, kun hän ja perheensä muuttivat Hämeenlinnasta Tampereelle. Opettajamme laittoi “ulkoilutusohjelman” meille tytöille niin, että luokan tulokkaalla olisi aina joku kaveri myös koulun jälkeen. 11-vuotiaan vakaumuksella inhosimme tällaista pakottamista ja muistan, että olimme Tinnille aika kurjia, kun ensimmäisen kerran mentiin iltapäivällä Pyynikille kävelylle. Onneksi tajusin hyvin nopeasti, että eihän se Tinnin vika ole, että meidät on pakotettu hänen kanssaan leikkimään ja että tuo uusi tyttöhän on nokkela, fiksu, hyväsydäminen ja hauska. On myös onni, että Tinni ei suhtautunut niin vakavasti alkuaikojen härnäykseen (11-vuotiaat tytöt voivat kyllä olla aika kauheita!) ja halusi kaikesta huolimatta olla ystäväni!
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
Kyllä on. Ei niin, että muokkaisin ajatuksiani, tyyliäni tai kirjoitustapaani lukijoiden kommenttien ja mielipiteiden mukaan, mutta välitän silti paljon siitä, mitä he ajattelevat blogistani. Toivon, että ihmiset tykkäävät jutuistani, saavat inspiraatiota ja viihtyvät. Olen valinnut kirjoittaa julkista blogia – ja siitä syystä sillä on suuri merkitys, mitä lukijat ajattelevat. En esimerkiksi haluaisi sellaista tilannetta, että blogillani olisi aivan järkyn paljon lukijoita, mutta suurin osa kävisi täällä, koska rakastaisivat inhota juttujani. Olen onnellinen siitä, että blogissani on mukava tunnelma ja selkeästi aivan ihanat lukijat!
3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?
No, periaatteessa ei mitenkään. Tosin en kirjoita “päiväkirjablogia” vaan hyvän mielen lifestyle-blogia. En tilitä täällä jokaikistä vastoinkäymistä ja sanaharkkaa, joita kohtaan elämässäni. Välillä tulee tietty avauduttua, jos on suurempia kysymyksiä tai pohdinnanaiheita edessä, mutta muuten pyrin keskittymään jutuissani aina siihen pilven kultareunukseen. Uskon, että se on itsellenikin hyväksi. Silti en ole sitä mieltä, että bloggariminäni eroasi jotenkin reaaliminästäni – en vain tee tiliä ihan jokaikisestä asiastani blogissa. Tai ehkä sittenkin olen vielä kovempi sähläämään oikeassa elämässä kuin blogissa? Haha!

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Hassuttelu, tilannekomiikka, ihanat kisut Sunshine ja Sailor Moon, parhaat lapsukaiset Karkki ja Peetu, hysteriakohtaukset, yliväsymys, yleinen pöljäily, hyvät elokuvat, jalkapohjien kutittaminen, nasevat kommentit, hölmöt kissavideot, iloiset sattumukset, yllättävät onnistumiset ja varmaan vielä monet muutkin asiat, jotka eivät tule nyt tässä mieleen. Nauran paljon. 😀
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Luovuus on minulle oman jutun tekemistä ja siihen uskomista muiden mielipiteistä välittämättä. Luovuus on paljon muuta kuin taito soittaa, piirtää tai tehdä jotain “virallisesti” luovaa – se on oman sisäisen äänen kuuntelemista ja siihen uskomista. Luovuus on myös leikkiä ja mielikuvitusta, asioiden tekemistä eri tavalla.

6. Ketä läheistäsi ihailet?
Ihailen monia läheisiäni. Kaikki ystäväni ovat omalla tavallaan menestyneitä, luovia, herkkiä ja upeita ihmisiä, jotka ovat selvinneet elämässä vastaan tulleista tosi vaikeistakin asioista elämänilonsa ja uskonsa ihmisiin säilyttäen.
Kaikkein eniten ihailen kuitenkin tyttäriäni Karkkia ja Peetua. Fiksuja, lahjakkaita, älykkäitä, suvaitsevaisia ja lämpimiä upeita nuoria naisia, joilla on koko elämä edessä. On ihan uskomaton kunnia, että juuri minulla on ilo ja onni saada olla heidän äitinsä! Miten paljon olenkaan heidän ansiosta oppinut – ja niin paljon opin edelleen.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Olen aika kova haaveksija ja taivaanrannanmaalari. Välillä ärsyttää, että saan niin vähän aikaiseksi. Iso osa suunnitelmista – isoista ja pienistä – jää roikkumaan ikiajoiksi todo-listalle. Mutta toisaalta, yritän hyväksyä myös tämän puolen itsestäni ja todeta, että mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa… Haha!
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tätä pitäisi tietty ensisijaisesti kysyä niiltä “muilta”. Kuvittelisin kuitenkin, että iloisuuteni, positiivisuuteni ja aina-valmis-seikkailuun -asenteeni on valttejani.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?
No sen kun tietäisi… Haha! Isoäiti – tai mielummin mummu – toivottavasti ainakin! Työuralla on tällä hetkellä tavoitteena hyvin voiminen, mutta jotenkin tuntuu, että tässä ei ole vielä kaikki, mitä minulla on annettavana.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
En usko. Loppu on loppu – eikä siinä ole mitään onnellista. Uskon onnelliseen matkaan, onnelliseen liikkeeseen ja onnelliseen kehittymiseen – uskon jopa onnelliseen muutokseen. Mutta onnellisiin loppuihin en usko.

• t-paita, Primark
• housut, Mintun ompelimosta
• jakku, Mintun ompelimosta
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Marni for H&M

Kruunuprinsessa Victoria täyttää tänään 38 vuotta. Sen kunniaksi olen poiminut muutaman suosikkini Vickanin asuista viime vuosilta. Tosiasiahan on se, että parikymppisenä kruunuprinsessa pukeutui varsin tätimäisesti, mutta iän karttuessa ja itsevarmuuden lisääntyessä hänestä on kuoriutunut todellinen tyylitaituri ja kaunotar.
Nimesin asut TOP 5 -valinnoiksi, mutta oikeasti todella upeita kokonaisuuksia olisi ollut vaikka miten paljon. Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, että tässä on asusuosikkini, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti sykähdyttäneet.

Polarpris-palkintojenjakotapahtumaan tämän kesän alussa kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut ruotsalaisen Dagmarin hurmaavaan keveään silkkikreppimekkoon. Pitkät roikkuvat tupsumaiset korvikset ja kultainen kirjekuorilaukku täydentävät elegantin ja kesäisen kokonaisuuden. Rakastan tuota Dagmarin mekkoa ja sovitin siitä polvipituista versiota joskus viime keväänä. Budjetti vain ei siinä vaiheessa ihan taipunut investointiin asti.

Monivivahteiset beigen sävyt pukevat tummaa kruunuprinsessaa todella hyvin. Tässä illallisille menossa päivää ennen hänen ja prinssi Danielin häitä Elie Saabin upeassa luomuksessa.

Viime joulukuussa Nobel Galan jälkeisenä iltana tarjottavalla illallisella (THE KINGS DINNER FOR THE NOBEL LAUREATES 2014). Ankarasta googlauksesta huolimatta en saanut selvitettyä kenen käsialaa puku on, mutta yhtäkaikki häikäisevän upea ja elegantti kokonaisuus.

Pikkuveljen häissä tänä kesänä H&M:n luomuksessa. Arvostan tosi paljon sitä, että kruunuprinsessa valitsee usein ruotsalaisten suunnittelijoiden suunnittelemia asuja ja voi olla hyvinkin ennakkoluuloton. Ja luonnollisesti myös aina huikean tyylikäs ilmestys.

Olin Sveriges Radion suomekielisen toimituksen vieraana kommentoimassa kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä suorassa lähetyksessä. Onneksi siellä oli lisäksi kaksi muuta kommentaattoria ja kaksi toimittajaa. Pääsi nimittäin Mintulta pienet itkut, kun Victoria astui ensimmäisen kerran esiin ihanassa hääpuvussaan eikä puhumisesta tullut yhtään mitään – sen verran sykädyttävä näky oli. Pär Engshedenin suunnittelema puku on kertakaikkiaan mielettömän upea ja sopii kantajalleen juuri niin täydellisesti kuin vaan voi toivoa!
Bonuksena vielä superhurmaava prinsessa Estelle tänään äiti-Victorian syntymäpäivillä.

Voipi olla, että ruotsin kuningashuoneen prinssessojen muoti- ja tyyliperinteille on ainakin yksi innokas jatkaja tiedossa!
Kuvat: Elle.se, Stella Pictures

Spämmätään nyt blogissa päivän asukuvilla, kun on oikein kuvaaja ja kuvattava käytettävissä säännöllisesti.
Peetun maanantaisessa toimistoasussa yhdistyy rennonrouheat farkkushortsit ja suloisen tyttömäinen helmikauluksellinen peplum-toppi. Shortsit ovat sen verran kulutetut, että ne vaativat parikseen jotain asiallista ja siistiä toimiakseen töissä. Tosin Peetun duunissa on varsin vapaamuotoinen dress code, mutta pitää sitä nyt kuitenkin hiukan kiinnittää huomiota pukeutumiseensa.

Sen verran on ollut raikkaat kesäkelit, että nauhakengät on ihan järkevä vaihtoehto. Joinain kesinä ei voi kuvitellakaan mitään sandaaleja umpinaisempia jalkineita kuin korkeintaan urheillessa. Tänä vuonna sellaista ongelmaa ei tosiaankaan ole ollut.
Ohuet nilkkasukat näyttävät tosi kivoilta ja trendikkäiltä – vaikka itselleni ei kyllä olisi tullut mieleen edes testata sitä vaihtoehtoa. Jotenkin nailonsukat ovat olleet aina sellainen piilossa käytettävä asia. Peetun kilometrikoivet myös kestävät hyvin nilkkasukkien pituutta optisesti katkaisevan vaikutuksen. Me persjalkaiset saamme kyllä miettiä toisenkin kerran ennenkuin kopioimme tyylin käyttöön.

En olekaan tainnut muistaa kertoa, että olen lähdössä loppuviikosta Berliiniin Karkkia moikkaamaan! Niin mahtavan kivaa!! Tykkään valtavasti Berliinistä ja ihana nähdä lapsukaisen hoodsit siellä. Eli Berliini-juttuja tulossa blogiin – ja vinkkejäkin saa antaa, vaikka tällä kertaa ohjelmasta vastaa pääasiassa Karkki ja haluan nimenomaan nähdä ja kokea kaikki hänen suosikkipaikkansa siellä.

 

• paita, Forever21
• shortsit, Cheap Monday (tuunattu farkuista)
• kengät, Vagabond (Mintun)

Jos on jo kertaalleen omaksunut ja elänyt jonkun trendin, sitä ei kuulemma ikinäkoskaan pitäisi enää uudelleen testata. Eli meille kasarin lopussa eläneille kiellettyjen listalle kuuluisi monen muun hullutuksen ohella erityisesti lappuhaalarit. 
Sain Espritiltä tosi kivat farkkulappushortsit, joita olen käyttänyt paljon nyt alkukesän aikana varsinkin kotioloissa.  Aluksi tuumasin, että oikea osoite shortseille on jomman kumman tyttären garderobissa, mutta sitten tykästyin niihin itse.  

Säännöt on tehty rikottavaksi – ja kyllähän sitä lappufarkkushortsit sopivat myös aikuiselle!

 

• paita, Forever21 (Peetulta lainassa)
• shortsit, Esprit (saatu blogin kautta)
• sandaalit. Lacoste