Hei nyt siis oikeesti. Tiedän, että on kesä – sen näkee, kun katsoo kalenterista. Tiedän myös, että on väsyttävää ja todella turhanaikaista valittaa säästä, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Nyt on kuitenkin mielestäni poikkeustilanne. Ei voi mitenkään pitää paikkansa, että heinäkuu alkaa jo olla lopuillaan ja yhä on sellainen tilanne, että saa olla ilonen, jos elohopea on kivunnut edes siedettäviin lämpölukemiin.
Okei, olihan ne tasan kolme hellepäivää, jolloin vielä pimeän tultuakin tarkeni paitahihasillaan – ja sen lisäksi ne pari kolme, jolloin päivällä auringossa selvisi ilman takkia. Mutta nyt taas. Aivan huolimatta siitä sataako vai paistaa, varpaat ovat kohmeessa, jos erehtyy liikkeelle paljain säärin. Kuten minä eilen.

Pitää nyt kuitenkin laittaa tämä suosikkimekko myös vähän kesäisemmin stailattuna tänne blogiin, kun edellisillä kerroilla se on ollut vain sukkisten kanssa ja vähän puetumpana settinä. Tosin auringonpaisteesta huolimatta tuli eilisessä viimassa hiukan ikävä sukkahousuja – mutta joku raja nyt sentään! Ihana ohut By Malene Birgerin villahuivini pelastaa onneksi pahimmalta kohmeentumiselta.

Olette ehkä jo huomanneetkin, että Indiedays on tekemässä lukijatutkimusta eri blogeihin liittyen. Kyselyssä tiedustellaan mm. suhtautumista blogimainontaan ja miten se vaikuttaa lukukokemukseen. Tutkimus pompsahtaa esiin ehkä ärsyttävänkin usein kaikissa Indiedays ja Inspiration blogeissa, mutta hirmu vaikea sitä on mitenkään muuten saada tietää ihan oikeasti, mitä siellä ruudun takana ajatellaan. Usein kun sitä palautetta annetaan spontaanisti vasta, kun oikein ärsyttää.
Kaikenlaisiin tutkimuksiin ja kyselyihin vastaaminen voi tuntua tosi turhalta, vaikka niinkuin nyt tässäkin tapauksessa, tavoitteena on tehdä lukukokemuksesta mahdollisimman mukava. Olisin ihan superhyperonnellinen, jos mahdollisimman moni teistä lukijoistani jaksaisi vastata kyselyyn juuri Go 4 it vol. 2 -blogi mielessään. Vastaaminen on täysin anonyymiä, mutta me bloggarit saamme omia blogejamme koskevat tulokset tiedoksi.

Halukkaat voivat jättää myös yhteystietonsa lukijatutkimuksen lopussa. Vastaamalla kyselyyn voi osallistua arvontaan, jossa on palkintoina kolme 100 euron arvoista lahjakorttia (käsittääkseni Stockmannille) sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Yhteystiedot käsitellään erillään vastauksista ja niitä käytetään ainoastaan arvonnan yhteydessä.
Olisi ihan älyttömän mielenkiintoista saada kurkistaa edes pikkuisen sinne ruudun toiselle puolelle – ketä siellä on ja mistä tykkäätte. Toivon siis tosi kovasti, että innostutte vastaamaan lukijatutkimuksen muutamiin kysymyksiin. Kyselyyn pääsee tästä linkistä ja siinä on vain muutamia kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene!

 

• mekko, COS
• huivi, By Malene Birger
• sandaalit, Clark’s

Tässä muutama vinkki erinomaisiin kahviloihin ja ravintoloihin viime viikonlopun Berliinin reissultani!

Berliinin ruokakulttuurista ei voi puhua mainitsematta aamiaista! Koko kaupunki tuntuu rakastavan tuota päivän tärkeintä ateriaa. Jokaikisestä kahvilasta, kuppilasta ja baari-ravintolasta saa aivan mielettömän herkullisia ja kauniisti aseteltuja  aamiaisannoksia.
Aamupalaa tarjoillaan yleensä pitkälle iltapäivään – ja siksi moni kai olisi valmis kutsumaan ateriaa brunssiksi. Itselleni tulee kuitenkin brunssi-sanasta mielleyhtymä buffet-tyyliseen syömiseen joko niin, että ruoka haetaan tarjoilupöydältä tai niin, että tarjoilut “kiertävät” pöydässä. Berliiniläinen kahvila-aamiainen on kuitenkin usein valmis tai räätälöity annos, jonka voi toki jakaa seurueen kanssa, mutta periaatteessa se on tarkoitettu yhdelle nautittavaksi.

Valinnanvaraa aamiaisannoksissa on yleensä paljon eikä hinta huimaa päätä. Esim. tuo kuvassa oleva käsefrüstuck, joka sisälsi neljää erilaista juustoa, voita, vihanneksia, hedelmiä, keitetyn luomukananmunan, itse tehtyä marmeladia, luonnonjogurttia, tsatsikia ja kahta eri tuoretta (lämmintä!) leipää maksoi 6,90 euroa. Lisäksi sitten tuorepuristettua appelsiinimehua ja kaffetta.

Useimmissa paikoissa aamiaista voi syödä tosiaan pitkälle iltapäivään. Se sopii itselleni tosi hyvin, sillä kovin aikaisin tai heti herättyä en oikein saa kurkustani muuta kuin kahvia alas. Hetken kun on puuhaillut jotain muuta, kenties jopa tepsutellut pienen lenkuraisen, tilanne onkin sitten jo aivan toinen. En mitenkään käsitä, että jotkut voivat mättää itseensä tukevan aamiaisen kaurapuuroineen samantien, kun ovat nousseet sängystä!
Berliiniläiset ovat kanssani onneksi samoilla linjoilla. Aamupäivinä kahvilat ovat mukavalla tavalla täynnä kaikessa rauhassa aamiaisesta nauttivia ihmisiä. Sinänsä ihanaa, sillä elämänmenon tarkkailu on yksi matkailun hauskimpia puolia.

Kävimme kaikkina vierailuni kolmena aamuna aamiaisella eri kahvilassa Karkin asuinkulmilla Schönebergissä. Jokainen ihanista – ja todella hyviä aamiaisia tarjonneista – kahviloista sijaitsee Leberstraße -kadun varrella. Tämä ihan vain tiedoksi, jos nyt joku sattumalta on menossa samalle suunnalle.
Perusvinkkini on kuitenkin, että kivoja kahviloita ja herkullisia aamupaloja on erittäin helppo löytää. Hinnat ovet edulliset, joten ei ole mitään syytä tyytyä puolivillaiseen ketjukuppilaan tai bulkkisämpylään. Itseasiassa menisin jopa niin pitkälle, että suosittelen harkitsemaan todella tarkkaan, mikäli majoitukseen pitää hankkia aamiainen lisämaksua vastaan. On huomattavasti hauskempi syödä joka päivä uudessa, tunnelmallisessa kahvilassa, joita löytyy lähes joka kulmalta, kuin maksaa ylihintaa hotellin kuivakasta buffetista.


En painanut erityisesti mieleen niiden kahviloiden nimiä, joissa Karkin kanssa käytiin aamiaisella, mutta pienellä googlettamisella löytyi ainakin vähän lisätietoa.

• Ensimmäinen aamu, perjantai: Nosh Deli
• Toinen aamu, lauantai: Mütlich
• Kolmas aamu, sunnuntai: Café Taubenschlag

Suosittelen kaikkia tosi lämpimästi! Tuossa viimeksi mainitussa Karkki on ollut kavereittensa kanssa myös iltaa istumassa ja kuulemma heidän risottonsa on myös aivan älyttömän hyvää!

Veren sokeritasapainosta ei tarvitse muutenkaan olla kovinkaan huolissaan. Kaikenlaista kioskia, leipomoa ja muita houkutuksia on vieri vieressä. Muistan edelleenkin shokkini, kun 16-vuotiaana päädyin ensimmäisellä Interrailillani Saksaan ja näin jätskikioskin ziljoonat makuvaihtoehdot. Koko siihen asti kuulemani hokema “Suomessa on maailman paras jäätelö” päätyi välittömästi samaan romukoppaan kuin “on lottovoitto syntyä Suomeen” sitten vähän myöhemmin…
Perjantaina iltapäivällä vuokrasimme Karkin kanssa pyörät ja lähdimme seikkailemaan Tiergarteniin. Siitä lisää seuraavassa Berliinivinkit-postauksessa, mutta yksi fillariretken päätarkoituksista oli mennä syömään illallista Karkin löytämään huipputunnelmalliseen biergarteniin.

Biergarten Am Neuen See sijaitsee Tiergartenin eteläisessä länsikulmassa pois vilkkaasti liikenneöityjen katujen hulinasta, rauhallisen veden äärellä. Kaikkina näinä aktiivisina blogivuosinani en ole onnistunut oppimaan kuin kaikkein alkeellisimmat kuvankäsittelytaidot, mutta ehkä tuo karttaan biergartenin kohdalle piirtämäni ruksi ja siihen johtava nuoli kuitenkin erottuvat kuvasta…

Biergartenissa juodaan tietysti olutta. Toki tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, viiniä ja virvoitusjuomia. Karkin suosikki on “Radler”, joka on puoliksi limpparia (yleensä sprite tai fanta) ja puoliksi olutta. Hikisen päivän suolapalaksi suosittelen perinteisten pähkinöitten tai sipsien sijaa pretzel-suolapullarinkulaa. Parhaimmillaan pretzel on aivan tuoreena, hyvin suolattuna ja mahdollisesti voilla höystettynä. Vähän kuin söisi suurta pehmeää suolatikkua!
Am Neuen See -biergartenin yhteydessä on mahdollisuus lainata soutuveneitä. Vaikutti todella suositulta aktiviteetilta, vaikka mitään pelastusliivejä tms. ei todellakaan ollut tarjolla…
Biergarten on ylipäätään tutustumisen arvoinen ilmiö. Meininki on se, että alueella on yhdessä kohtaa rakennelma, josta saa eri luukuilta ruokaa (yhdestä luukusta yleensä vain yhdenlaista ruokaa) ja yhdestä juotavaa. Halutut asiat kootaan tarjottimelle/käteen ja maksetaan ulos mennessä kassalla. Ravintola-alue on usein tosi suuri ja puistomainen. Oma paikka löytyy pitkien pöytien äärestä yksinkertaisilla penkeillä istuen. Tunnelma on iloinen ja mutkaton – biergartenissa viihtyy vanhat ja nuoret yhdessä lapsiperheiden ja bisnes-pukujen kanssa. Tosin en tiedä, jos meno riehaantuu kovastikin myöhempään iltaan mennessä, mutta ainakin vielä puoli kymmenen aikaan olo oli kuin isolla perhe-piknikillä tai rennoissa sukujuhlissa.

Lauantaina juhlittiin Karkin 25-vuotissynttäreitä. Berliini on varmasti täynnä toinen toistaan coolimpia drinksu-baareja, mutta mitään kattavaa listaa niistä on ihan mahdoton tehdä. Yksi hypetetyimmistä on Karkin mukaan Neue Odessa Bar hipster-alue Mitten ytimessä, osoitteessa Torstraße 89. Oikein kiva baari minustakin – eikä tällainen täti-ihminenkään tuntenut siellä oloaan oudoksi ainakaan ennen illallista nautittujen aperitiivien aikaan.
Kaksi vinkkiä Neue Odessa Bar -visiitille: ensinnäkin paikan must drinkki on “Moscow Mule”. Herkullinen versio vodka-lime-inkivääri -juomasta, joka löytyi vähintään jokatoisen vieraan kädestä. (Katsokaa: sielläkin ollaan kurkku-drinksussa -faneja!). Ja toinen: kantsii käydä vessassa – se on elämys!

Illallisravintolavinkki on melko vähän aikaa sitten osoitteessa Linienstraße 160 avattu Lokal. En ihan tarkkaan tiedä, miten kauan ravintola on ollut olemassa, mutta ainakin Googlen karttojen Street view:ssa näkyy ihan joku muu ravitsemusliike. 😀
Illallisemme Lokalissa oli täydellinen – eli voimme yhtyä täysin rinnoin niihin ylistäviin mielipiteisiin, mitä netistä luimme ruokapaikkaa valitessamme. Ensinnäkin palvelu oli erinomaista, huomaavaista, aidosti ystävällistä ja meistä pidettiin hyvää huolta, vaikka ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meille tuotiin jopa telttatuolit ja kuplajuomaa kadulle, kun jouduimme odottelemaan hetken pöydän vapautumista ja kaikki baari-paikat ja ulkopöydätkin olivat ihan täynnä.
Ruoka oli herkullista, oivaltavaa ja mukavalla tavalla tuttua kokeellisuudestaan huolimatta. Kaikki raaka-aineet ovat lähituotettuja, yrtit ja salaatit ravintolan omalta kasvimaalta. Söimme yhteensä neljä annosta – alkupalat ja pääruoat molemmille – kalaa, kasviksia ja villisikaa (!!). Villisika oli täysin uusi tuttavuus ja jännästi kotoisen possun ja toisaalta riistan makuinen. Lisukkeena haudutettuja juureksia ja mansikoita. Niiiiin hyvää – niinkuin kaikki muukin mitä söimme.

Jälkkärille ei valitettavasti jäänyt tilaa (sori Karkki, että painostin alkupaloihin!!), mutta viereiseen pöytään kannetut juustokakun palat näyttivät kyllä ihan mielettömän hyviltä nekin.
Sisustus Lokalissa on jotenkin jännästi tukholmalainen: erilaisia pinnatuoleja, patinoitunutta puupintaa, betonia ja tärkättyjä valkoisia pöytäliinoja. Voisin kuvitella, että kotikulmilta löytyisi jotain samantyylistä. Muuten elämys oli kyllä täysin berliiniläinen ja viihdyimme ravintolassa niin pitkään, että taisimme olla yhdet viimeisimmistä asiakkaista.
Jos ei siis vielä käynyt selväksi: suosittelen Lokal-ravintolaa erittäin lämpimästi (ja Karkki myös!). Myös hinta-laatu -suhde oli mielestäni enemmän kuin kohdillaan!
Tässä oli nyt ensimmäinen, ruokailuun ja ravintolavinkkeihin keskittyvä Berliinivinkit 2015 -postaus. Seuraavaksi kerron muutaman kivan ja vähän perinteisistä turistihommista poikkeavan meno- ja tekemisvinkin.

Meikäläinen on tässä viettänyt ihan lunkia Berliinin reissusta toipumiseen omistettua päivää. Vinkkipostaus on tekeillä ja ajattelin jakaa sen tällä kertaa  kahteen eri postaukseen. Nyt on niin paljon sisäpiirin tietoa, että ruokailuihin keskittyvät ja must-see -vinkit ei mitenkään mahdu yhteen juttuun.
Samalla, kun Minttu on keskittynyt matkalaukun ja kameran muistikortin purkamiseen, on Peetu palannut reilun viikon vapaitten jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Sinivalkoinen perushame – Mintun mukaan “mosaiikkihame” – on tosi maanantai-aamujen pelastaja. Kapea ja napakka hame on juuri sen verran joustava, että siinä on mukava olla, mutta yleisilme on silti skarppi ja fiksu. Valkoinen t-paita on ihan klassikko, mutta pinkit Hasbeensit tuovat kokonaisuuteen rentoa peetumaista twistiä.
Nyt mun täytyy alkaa selvittää, että miksi ja kuka on tagannut minut facebookissa kiertävään alatyyliseen linkkiin. Jos joku facebook-kaverini sellaisen saa tai näkee, niin se en TODELLAKAAN ole minä, joka sitä levittää!! (Vaikka en usko, että kukaan sitä oikeasti luulisikaan…)

• t-paita, H&M
• hame, H&M
• kengät, Swedish Hasbeens

Pääsin testailemaan erilaisia hyvinvointia edistäviä tuotteita Indiedaysin ja Vermanin yhteistyön myötä. Ajoitus on aivan täydellinen, sillä näin reissussa ollessa sitä todella toivoo, ettei harmilliset pikkuasiat kuten reistaileva ruuansulatus, unettomana vieraassa sängyssä kieputut yöt ja kaupunkikierroksilla rakoille hankaantuneet jalat, ole pilaamassa tärkeitä lomapäiviä.
Kätevän snadit pakkaukset kulkevat onneksi helposti mukana pienessäkin käsilaukussa – eli Italian reissuni kaltaisia ylipakkausongelmia ei ainakaan näiden vuoksi tule. Kaikkia Verman-tuotteita voi ostaa apteekista.

Olen aikaisemminkin kertonut, että olen ihminen, joka reagoi aivan kaikkeen vatsallaan. Matkoihin liittyy aina jonkun verran vauhtia, jännitystä tai ainakin kohonneita veren adrenaliinipitoisuuksia. Jo pelkästään se saa ruuansulatukseni sekoilemaan. Kun siihen vielä lisätään innostus ja kiinnostus maistella kaikkia eteen tulevia uusia ja erikoisia paikallisia herkkuja sekä vakaa periaate, että matkoilla ei laihduteta – on vatsani aika koetuksella, kun olen reissussa.
Onneksi NogasinGO auttaa vatsaoireilijan ikävimpään vaivaan: ruokailun jälkeen pinkeäksi turpoavaan mahaan, yleiseen tukalaan oloon ja kiusallisiin ilmavaivoihin! Hedelmän makuisia purutabletteja on kätevä kuljettaa mukana ja ne voi pureskella ilman vettä. Tablettien sisältämä alfagalaktosidaasi-entsyymi vähentää yllättävän tehokkaasti vatsan turvotusta ja ilmapallo-oloa ennen ateriaa nautittuna.

Rakkolaastarit on ehkä vakioin asia matkalääkekaapissani. Wonderm® Blister Defence silikonisidos on yksi parhaista testaamista rakkoja ehkäisevistä “laastareista”. Kooltaan se on tarpeeksi iso peittääkseen vaaravyöhykkeellä olevan alueen ja Wondermin ulkopinta on epälaastarimaisen liukas, joten se toimii tosi hyvin vaatteiden alla, sukissa ja kengissä.
Parhaimmillaan Wonderm on, jos sen älyää laittaa paikoilleen jo ennen, ennenkuin rakko on päässyt pahaksi ja puhjennut. Tai mieluiten jo ihan etukäteen. Kuulin muuten hyvän vinkin, että tuota voi käyttää myös vaatteiden alla, jos vaikka mekon vetoketjun pää tai paljettipaidan sauma raapii ihoa. Siitä vaan yksi Wonderm paikoilleen suojaamaan ihoa! En ole vielä ehtinyt itse testata tuota, mutta idea on mielestäni aivan nerokas! (Samaan osastoon melkein menee myös maratoonareitten – etenkin miesten – paitojensa alle liimaamat hankaussuojat. Siihenkin tuo olisi varmasti ihan huippu vaihtoehto.)

Matkoilla käy helposti niin, että nukahtaminen on aika vaikeaa. Kaikki päivän aikana kerätyt vaikutteet ja uudet kokemukset pyörivät päässä; joskus koko kroppa käy ylikierroksilla. Vieraissa ympyröissä rauhallisen unirytmin löytyminen ei käy välttämättä ihan automaattisesti ja silloin on ihanaa, että tähänkin löytyy apua. Melarest Travel Mintin sisältämä melatoniini imeytyy nopeasti ja helpottaa nukahtamista.
Olin aikaisemmin kuvitellut, että melatoniinia käytettään lähinnä pahojen jet lag -oireiden hoitoon, mutta Italian reissullamme Tinni kertoi, että hän käyttää sitä usein ihan kotonakin, kun työstressi tai iltainen aktiivisuus vaikeuttaa nukahtamista. Sen jälkeen todella vasta kiinnostuin itsekin!
Näin sanoo Melarest Travel Mintin tiedote:
“Melatoniini on etenkin aivojen käpyrauhasesta erittyvä hormoni, joka osallistuu uni-valverytmin säätelyyn. Melatoniinin eritys lisääntyy pimeässä ja sillä on unettava vaikutus. Tämän vuoksi se helpottaa nukahtamista ja auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa. Lisäksi se auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia. Tuote sopii sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön.”
LactraseGO -tabletteja, joka auttaa laktoosista oireita saavia herkuttelemaan vapaammin. Itselläni ei ole – ainakaan toistaiseksi – ollut mitään laktoosi-ongelmia, mutta Peetu on alkanut oireilla viimeisen reilun vuoden aikana. Voisi melkein sanoa, että LactraseGOn avulla on nyt jäätelökesä pelastettu!
Kaikkia tuotteita saa tosiaan apteekista ja jos kiinnostaa lukea enemmän käyttäjien omakohtaisia kokemuksia, kantsii poiketa kampanjasivulla, jonne kaikki jutut on koottu yhteen paikkaan!

Nyt tulee drinkkivinkki, joka on ehkä mahdollisesti kaikkein paras, mitä koko “Viikon drinksu” -sarjassa on tähän mennessä tehty! Jalapeno-kurkku Margarita on muunnos suosikkidrinksustani Margaritasta, mutta tässä maistuu perusainesosien lisäksi myös raikas kurkku ja ihanasti tulinen jalapeno.
Olen viimeaikoina ihastunut valtavasti kurkun makuun eri juomissa – ihan jäävedestä alkaen – ja se näkyy näköjään näissä tänne valikoituvissa ohjeissakin. En ole aikaisemmin tajunnutkaan, miten maukas ja herkullinen tuo salaattien perusvihannes voi drinkeissä olla.

Ihan alkuun pitää sanoa vielä, että ei kannata kavahtaa jalapenon mahdollista tulisuutta. Pieni kuumotus sopii hyvin Margaritan olemukseen, mutta hottiuden astetta on helppo säätää valmistusvaiheessa. Meidän ohjeilla drinkistä tulee melko miedosti ja miellyttävästi tulinen. Kielen päällä tuntuu pienoista pirinää ja jalapeno maistuu kyllä, mutta mitään kaikkia makuaisteja huumaavaa tulipaloa ja savua korvista -tilannetta ei näillä määrillä tarvitse pelätä.

JALAPENO-KURKKU MARGARITA
1 drinksu
Ainekset:

• 1 lime
• 2 cl sokerilientä
• 2 cl vettä
• 4 cl tequila
• 2 cl Cointreau
• tuoretta kurkkua
• tuoretta jalapenoa

Valmistus:
Purista limen mehu ja mittaa sokeriliemi, vesi, tequila sekä Cointreau tiiviiseen astiaan tai esim. sheikkeriin. Sekoita. Leikkaa mukaan muutama siivu (noin 3 /drinkki) kurkkua ja muutama ohuen ohut siivu jalapenoa. Laita vetäytymään kylmään vähintään pariksi tunniksi.
Tässä vaiheessa on helppo säädellä lopullisen drinkin tulisuutta. Pienellä sormenpäätestillä totesimme, että meillä oli käytössä aika ärhäkät jalapeno-yksilöt, joten päätimme ottaa varsin rauhallisesti sen kanssa. Valmistimme kolme juomaa samanaikaisesti ja käytimme noin parin sentin pätkän jalapenoa ohueksi siivutettuna.

Reseptin idean Peetu sai jostain lukuisista seuraamistaan amerikkalaisista ruokablogeista. Yksi suosikeista on kuulemma sellainen, missä on kaksi juomakategoriaa: Margaritas ja non-Margaritas! Haha!

Kun drinksu on saanut mehustua jääkaapissa joitakin tunteja, se on valmista tarjottavaksi. Tätä ei sheikata enää jäiden kanssa kylmäksi, joten jääkaappia viileämpää juomaa kaipaava, voi laittaa astian hetkeksi pakastimeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä tästä hileistä, jolloin alkoholi ja muu neste helposti erottuu.
Lasi koristellaan Margarita-tyyliin suolareunuksella. Juoman sekaan laitetaan pari sievää kurkun siivua lillumaan ja lasin reunalle sievä jalapeno-rengas. Kaada Margarita siivilän läpi valmiiksi koristeltuihin laseihin.
Mikäli drinksu-seurueessa on testosteroni-tiivistymiä, voi olla aika varma, että muun hauskan lisäksi juoma innostaa iloiseen ja ainakin katsojia viihdyttävään jalapenonsyöntikilpailuun.

Jalapeno-kurkku Margarita on herkullisuutensa lisäksi vielä hurjan kaunis drinkki! Ja aitoon fashion-tyyliin siitä voi sanoa, että “monikäyttöinen”. Drinksu toimii nimittäin mainiosti myös shottina. Koska itse juoma pitää joka tapauksessa valmistaa etukäteen, sitä voi samantien tehdä vähän isomman satsin ja tarjota 1 – 2 cl:n shottilaseista, kun juhlat ovat saavuttanut sen kriittisen, shotteja vaativan, pisteen.