Pikku muistutus upeasta arvonnasta, jossa kaksi onnekasta voittaa Fiskarsin Functional Form -keittiövälineitä 100 eurolla! Osallistumisaikaa on vielä koko tämä sunnuntai.
Eli klikkaa itsesi kilpailupostaukseen tästä, inspiroidu maukkaasta lohi-avokadosalaatin ohjeesta ja osallistu arvontaan!

Huomiseksi on tänne luvattu täyttä auringonpaistetta ja +13 astetta lämmintä. Aivan hillittömän upeaa – kevät on niin kovin tervetullut! Ihan minipikkusen harmittaa, että en ehtinyt ulkoiluttaa lumilautaani tuossa vieressä sijaitsevassa mäessä tänä talvena lainkaan. Ei siellä kyllä tainnut hissit ehtiä kovin monena viikonloppuna auki olemaankaan, mutta silti tuntuu vähän tuhlaukselta, etten päässyt kertaakaan kotirinteeseen.
Kevät tuo tullessaan uusia haasteita pukeutumiseen. Talvitakki – se kevyempikin – oli aivan liikaa, kun tänään pyörin kaupungilla ystäväni Suvin kanssa. Jotain kevyempää päällystakkia pitäisi nyt olla, mutta omista varastoista sellaista ei löydy. Yleensä olen kitkutellut välikaudet hikoillen/palellen joko edellisen tai seuraavaan sesongin takissa.
Nyt ajattelin, että voisi olla vihdoinkin aika investoida kunnolliseen välikausitakkiin. Tässä on viimeiseen karsintaan päässeet suosikkini:

 
Rodebjerin vilttitakki on ehkä se, mitä kaikkein eniten himoan. Liuhumaisen leikkauksen ansiosta takin avulla voisi napata kiinni myös poncho/viltti-harteilla -trendin.
Minimarketin harmaa trenssi olisi järkiostos, sillä se toimisi täydellisesti myös syksyllä. Tykkään kovasti epäperinteisestä leikkauksesta ja super-trendikkäästä polven alle ulottuvasta pituudesta.
Acnen kevyt kristallinharmaa villakangastakki olisi aivan unelma. Tässä on nyt vain se ongelma, että voipi olla, että budjetin rajoitteet tulevat vastaan (lue: tulevat) – muuten se olisi tämä. No questions.
Dagmarin hiekanvalkoinen trenssi olisi varmasti kanssa erinomainen – ja vuosikausia käytössä kestävä hyvä investointi. Toisaalta olin ehkä etsimässä jotain aavistuksen lämpimämpää, mutta toisaalta sitten taas trenssin alle ei tarvita kuin hyvä merinovillaneule ja sitten sillä kyllä tarkenee melkein nollakeleihin asti.
Tuskin raatsin huomisia aurinkoisia “hellekelejä” kuluttaa shoppailemalla, mutta pikapuoliin on kyllä välttämättä virallisen välikausitakin aika!
Kuvat: Style.com, Aplace, Grandpa, Acne & Dagmar

Huippulahjakas ja täkäläisen muotipressin maasta taivaaseen ylistämä nuori ruotsalainen sunnittelija Ida Klamborn avaa lauantaina ja sunnuntaina 11 – 17 auki olevan pop up -myymälän. Shop löytyy aivan keskustan kuumimmasta ytimestä Norrmalmstorgetin ja Birger Jarlsgatanin välillä kulkevasta Birger Jarlspassagesta.
Sinne!

*sisältää mainoslinkkejä*

Koska tälle vuodelle on tiedossa vain 15 muotiostosta, pitää jokaisesta ottaa kaikki ilo irti! Kyllä, tiedostan jo nyt, että tavoite on aika haasteellinen, vaikka olenkin aina pitänyt itseäni hyvin pidättyväisenä shoppailijana – siitä syystä sanamuoto vain 15 ostosta…
Synttärilahjatilaukseni Asokselta saapui hyvässä järjestyksessä ihan parissa päivässä. Olisin saanut uutukaiset nopeamminkin itselleni, mutta yritin olla nokkela ja laitoin toimitusosoitteeksi työpaikan osoitteen. Shopobin tilaukset ovat tulleet meidän tavaroiden vastaanottoon tosi kätevästi, mutta nämä pitikin hakea postista. Ja se puolestaan sijaitsee ihan väärään suuntaan omilta kulkureiteiltäni, joten paketti sai lojua siellä hetken, ennenkuin ehdin sen noutamaan.

Mutta tässä he nyt ovat, numero kaksi vuoden viidestätoista ostoksestani: New Balance 430 Navy Trainers!
Ovatpahan pahuksen hienot! Olen ihan rakastunut tossujen selkeään perusväriseen sävymaailmaan – ja miten mielettömän kevyet ja hyvät ne onkaan jalassa.

Vielä en ole tohtinut viedä kaunokaisia ulkoilemaan, sen verran on ollut kuraista kuivinakin päivinä. Itseasiassa eilen oli niin aurinkoista ja keväistä, että ajattelin, että nyt. Mutta tänään aamulla, kun heräsin, satoi vettä – eli tossut saivat jäädä vielä hyllylle. No, sikäli positiivista, että ei ole ollenkaan epäselvää, miten paljon näille on kuitenkin tulossa käyttökertoja. Veikkaan, että kävelen New Balancet puhki ihan kuin edeltäjänsä Karhutkin.

 
Tsekkasin juuri ja näyttäisi, että noita samoja New Balanceja on Asoksella vielä jäljellä hyvään alennettuun hintaan ja ihan runsaasti kokojakin valittavana.

Toissaviikonloppuna juhlittiin sekä Mintun synttäreitä että ylihuomenna ainakin puoleksi vuodeksi Berliiniin vaihtoon suuntavan Karkin läksiäisiä. Ohjelma oli varsin herkuttelupainotteinen perjantai-illan sitruunapastasta, lauantain ravintolavierailuun ja sunnuntain brunssiin.
Brunssipaikaksi valikoitui Södra teatern ja heidän likilegendaarinen Tukholma-klassikko: Jazzbrunch. Ei niin, että olisimme varsinaisesti mitään tolkuttomia jatsifaneja, mutta leppoisa swing live-bändin soittamana toimii kyllä – etenkin juhlaviikonlopun sunnuntai-aamupäivänä.

Tunnelma Södra teaternissa on mukavan hämyinen ja kotoisa. Kun tulimme sisään, meiltä kysyttiin, että haluammeko istua lähellä bändiä vai katsella hienoa näköalaa. Valitsimme näköalan ja meidät johdateltiin viehättäävään saliin, joka toi mieleen tyttökirjojen isoäidin, kiemuraisine antiikkituoleineen, samettisohvineen ja lehvätapetteineen.
Brunssibuffetissa on tarjolla monenlaisia herkkuja: perinteistä kermaisen pehmeää munakokkelia, rapeaa pekonia, herkullisia juustoja ja monenlaisia paikanpäällä leivottuja leipiä, focacciaa, hapanjuureen leivottua leipää, pikkusämpylöitä, erilaisia salaatteja (oi, niitä marinoituja erilaisia pikkutomaatteja oliivien ja artisokan kanssa) etc. Eksoottisempaa osastoa edustaa taivaalliset pulled pork -minihampurilaiset, nachot lisukkeineen, ihana uunijuuresvuoka, råbiff (mitähän se on suomeksi? “Raakapihvi” ei kuullosta oikein järkevältä…), ihanan tulise chorizot ja tillin makuiset marinoidut lohipalat, jotka olivat erityisesti Karkin mieleen.

Peetu ja Karkki santsikierroksella.

Brunssikuvia selaillessani tajusin, että en ollut juurikaan ottanut kuvia meidän suolaisista annoksista… Taidettiin olla hiukan nälkäisiä!
Jälkiruokiin siirtyessämme toivoin taas kerran, että voisin syödä varastoon. Siis ei niin, että herkut varastoituvat vyötärölle, kuten niillä on tapana, vaan niin, että tällaisena hetkenä voisi nälkäisenä maistella ihan kaikkea ilman pelkoa ähkystä. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin toteaa, että ei, nyt saa kanankoivet ja nachot jäädä väliin, että kykenee maistamaan vielä makeitakin herkkuja.

Tarjolla on aivan mieletön määrä kaikkea ihanaa, suklaamoussea, lemon curdia, suklaapalloja, vadelmapaistosta, pieniä kakkusia, hedelmäsalaattia ja vaikka mitä. Jostain syystä meidän porukka keskittyi pannukakkuihin, jotka olivat aivan suussasulavan syntisen hyviä! Päälle vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja itsetehtyjä hilloja… Omnomnom! Peetu testasi myös amerikkalaista perinnettä, pekonia ja pannukakkuja vaahterasiirapin kanssa. Oli kuulemma tosi hyvää, mutta en sitten kuitenkaan itse maistanut.

Ja olihan siellä sitä jatsiakin! Soitto kuului oikein mukavasti, vaikka emme tässä esiintymissalissa istuneetkaan. Oikein leppoisa vaihtehto siis, jos ei varsinaisesti ole tullut fanittamaan jotain bändiä.
Parisen tuntia istuttuamme patojen äärellä olikin sitten Peetun aika lähteä lentokentälle ja kohti Uumajaa. Me Karkin kanssa vyöryimme masujemme kanssa kotiin.
Suosittelen Södra teaternin jazzbrunchia, jos kiikarissa on mutkaton leppoisa paikka, hyväfiiliksinen stressitön tunnelma ja perinteikäs, mutta myös uusia makuelämyksiä tarjoileva hyvä ruoka. Brunssihommat on Tukholmassa yleensä tosi suosittuja ja monissa, kivoiltakin tuntuvissa paikoissa, väkeä ja hulinaa on niin paljon, että melkein alkaa ahdistaa. Vaunujen tai rattaiden kanssa kulkevat eivät Södra teaternia juuri suosi, sillä sinne on kiivettävä rappusia toiseen kerrokseen. Mikä tietysti on hyviä uutisia kaikille niille, jotka haluavat nauttia brunssinsa ilman ruotslaisen vapaan kasvatuksen saaneiden pikkupilttien vilinää pöytien välissä…