Selailin perjantai-iltani viihdykkeeksi pitkästä aikaa ihan fyysisiä muotilehtiä. Lisäksi piti tietenkin surffata läpi kaikki suosikkisivustot kevätmuoti-inspiraatiota kalastellen. Tuskin maltan odottaa, että voi ihan oikeasti heittää paksun talvipalttoon sivuun ja siirtyä keveämpään pukeutumiseen.
Tämän sesongin kevätmuoti on enemmän makuuni kuin pitkään aikaan. Ihan liiallinen minimalistisuus ja karuus on takana ja sofistikoituneita 70-lukuviboja löytyy lähes kaikilta muotitaloilta. Bootcut-housut alkavat olla taas standardi. Naiselliset kurvini kiittää.
Näyttää myös siltä, että keväästä on hankala selvitä ilman valkoista mekkoa.

Tyyleissä on valinnanvaraa laidasta laitaan. Tykästyin itsellenikin vähän yllättäen Louis Vuittonin SS15 -malliston valkoiseen pitsimekkoon. Tyyliltään se on tavallaan aika herkkä ja tyttömäinen, mutta malli – ja etenkin kaulus – antaa jännää synkkää goottivirettä. Voisin kuvitella, että vastaava löytyy aikas pian Zaran tai H&M:n valikoimista.
Lisäksi nuo korvikset on mielestäni aivan älyttömän mageet! Tosi nastaa, että nyt taas näkyy kovasti isoja ja näyttäviä korvakoruja!

Aivan täydellisesti toisenlaista tyyliä edustaa Acnen raikas ja edgy takkimekkomainen versio LWD:stä. Oikeassa elämässä tuo olisi varmasti myös monikäyttöisempi. Itse en oikein osaa kulkea pitseissä toimistolla, mutta vaikka Acnen mekko onkin varsin avonainen, sen saisi kyllä helposti stailattua office-säädylliseksi.
Acnen mekossa ihastuin myös konstailemattomaan vyöhön. Ylimääräisen “hännän” kiepauttaminen lenksuksi tuo mieleen lämpimiä muistoja jostain kaukaa nuoruudesta… 😀
Valkoinen on perinteisesti tullut isosti vasta kesemmällä, mutta nyt ei tarvitse odotella sinne saakka. LWD on selkeästi ykköstrendivalinta jo nyt keväällä!
Kuvat: Acne Studios ja Louis Vuitton

Jotenkin kuvittelin, että eilinen postaukseni olisi innostanut mittavampaan keskusteluun – tai edes kommentointiin. Ei niin, että edelleenkään varsinaisesti odottaisin mitään yltäkylläistä ajatustenvaihtoa kommenttiboksissa, kun itsekin olen niin erinomaisen huono jättämään kommentteja edes niihin blogeihin, joita luen säännöllisesti. Raha ja rahasta puhuminen kuitenkin yleensä kirvoittaa kielet yhdellä jos toisellakin, mutta tällä kertaa varsin harva jaksoi esittää mielipiteensä.
Tulkitsen tämän niin, että Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoiden mielestä on aivan sama käytetäänkö postauksissa affiliate-linkkejä vai ns. tavallisia. Etenkin, kun linkkejä on edelleenkin tarkoitus käyttää vain harkiten ja tyyliin sopivissa postauksissa – ja lisäksi, kun postauksen alussa kerrotaan selkeästi sisältääkö juttu mainoslinkkejä vai ei.
Tulen siis tulevaisuudessa käyttämään mainoslinkkejä ainakin testimielessä joissakin postauksissa. Edelleenkin on erittäin okei tulla sanomaan, jos affiliate-linkit ärsyttää – mahdollisesti saamani pikkuruinen provikka ei todellakaan ole sen arvoinen, että haluaisin linkkien takia ärsyttää ihania lukijoitani!

 
Mutta päivän asuun..
Aamulla huomasin ajattelevani, että pukeutumiseni kolme perusväriä taitavat olla musta, valkoinen ja punainen. Siis perusväriä siinä mielessä, että näitä kolmea yhdistelemällä ja keskenään eri kombinaatioissa sekoittamalla voisin varmasti saada aikaiseksi noin 90 % koko garderobini väriskaalasta. Tai no, sinisen sävyjen kanssa olisi näillä eväillä hiukan haasteellista, mutta you got the point.
Sen verran on ollut keväiset kelit, että tuli suorastaan pikkuisen kiire saada tämän vuoden käyttökiintiö täyteen DvF:n bootsien kanssa. Vaikka kyllähän sen melkein tietää – huolimatta siitä, että juuri nyt tuntuu siltä, että vappu-bileitten asun suunnitteleminen on ihan ajankohtaista, kyllä se takatalvi sieltä vielä iskee. Ei sitä näin vähällä pääse lumesta ja pakkasesta, vaikka kuinka toivoisi.
Tavallaan hinkuan jo kevättä ja kesää, mutta toisaalta en ehkä sittenkään ole vielä valmis sanomaan heippoja talvelle. Mitään erityisiä lumimyrskyisiä maanantai-aamuja en kaipaa, mutta pitäisihän sitä nyt päästä ulkoiluttamaan lumilautaansa edes kerran-pari tämänkin talven aikana.

 

• t-paita, minimarket
• jakku, H&M
• hame, H&M
• huivi, Alexander McQueen
• kengät, Diane von Furstenberg

*Sisältää mainoslinkkejä*
Bloggaamisella voi tienata rahaa, se ei kai ole enää kenellekään sen kummemmin uutinen kuin hämmästyksenkään aihe. Ansaitsemistapoja on monia. Bloggari voi olla koko- tai osa-aikatöissä esim. jossain lehdessä ja saada ihan normaalia palkkaa, kuten kuka tahansa toimittaja. Osa – kuten yours truly – bloggaa jonkin portaalin alla ja saa (useimmiten lukijamääriin suhteutettua) korvausta sitä vastaan, että blogissa näkyy mainoksia. Tämän lisäksi voi tehdä yhteistyötä eri yritysten tai yhteisöjen kanssa ja saada korvausta tehdystä työstä sekä bloginäkyvyydestä.
Bloggareitten tulot kiinnostavat kovasti – se oli helppo havaita siitä hulabaloosta, mikä syntyi, kun verotulot julkistettiin. Siitä huolimatta uskoisin, että kuka tahansa vähänkään normaalilla järjenjuoksulla varustettu tajuaa, että kaikki nuo blogitulot ovat korvausta tehdystä työstä.
Blogien mainoslinkit herättävät silti närästystä yllättävän laajasti.

Aikoinaan blogitaipaleeni alussa hyvät linkit olivat kunnollisen postauksen perusta. Melkein mitään väitettä ei tohtinut kirjoittaa, jollei sille löytynyt asian vahvistavaa luotettavaa linkkilähdettä. Kaikki piti todentaa lähestulkoon akateemisella säntillisyydellä. Voin kertoa, että juttujen linkittämiseen meni tuolloin tuplasti se aika, mitä koko postauksen tekemiseen muuten.
Vähitellen hysteerinen linkkien käyttäminen väheni ja itsekin aloin vain linkittämään ne asiat, joista kuvittelin olevan lukijoille iloa tai hyötyä. Omat ostokseni, nettikauppojen alelöydöt ja himoitsemani asiat I wish -listallani olen perinteisesti esitellyt aina täällä blogissa. Ja linkkien kanssa tietenkin, koska ajattelin siten säästäväni samoin ajattelevan ja tuntevan lukijan vaivoja. Hän voisi yhdellä klikkauksella päätyä ihanuuteen, jonka esiin haravoimiseen olin saattanut käyttää vaikka miten paljon aikaa.
Mutta sitten tapahtui taas uusi käänne. Tässä vaiheessa olin jo jättänyt päätoimisen freelanserimeiningin ja mennyt oikeisiin töihin, enkä siksi pysynyt enää ihan täysin tilanteen tasalla kaikista blogosfäärin muutoksista. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että on olemassa sellainen asia kuin mainoslinkit tai affiliate-linkit. Idea näissä on periaatteessa sama – bloggari linkittää postaukseensa kivoja juttuja lukijoidensa iloksi. Erona on vain se, että jos linkkiä klikannut lukija innostuu oikein ostamaan, kilahtaa bloggarin tilille pieni provikka.

Ja se on kuohuttanut niin monia lukijoita, että tiedän itsekin jossain postauksessa erikseen maininneeni, että blogissani ei ole mainoslinkkejä (paitsi tässä postauksessa on) – vaan että linkitän ainoastaan ja vain yleisönpalvelijana. Mutta oikeasti. Mikä siinä niin kismittää, että jos löytää blogista vaikkapa aivan hillittömän kivan Marimekon Tirsk -mekon, klikkaa linkkiä, innostuu ostamaan sen ja bloggari saa siitä hyvästä euron tai pari? Lukijalle tästä ei koidu minkäänlaisia ylimääräisiä kustannuksia.
Olen törmännyt sellaisiinkin kommentteihin, että jonkun blogin linkkejä ei uskalla klikata ollenkaan, koska mistään ei voi olla varma, onko ne affiliate-linkkejä. Ensinnäkin mainoslinkit pitää ilmoittaa ihan jo mainontaan ja piilomainontaan liittyvien sääntöjen vuoksi. Toisekseen lukijalle ei edelleenkään aiheudu mitään kustannuksia riippumatta siitä onko kysymyksessä affiliate- vai “tavallinen” linkki. Shoppailuun sortumisen uhka lienee kummassakin tavassa aivan yhtä suuri.
Jos vaikka vinkkaan kevääksi hinkuamastani superkauniista hiekanvärisestä jakkutakista, pidän sitä ihan yhtä hyvänä informaatioarvoltaan riippumatta siitä, että käytän mainoslinkkiä tavallisen sijaan. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on porukkaa, joka ajattelee toisin – ja olen hyvin kiinnostunut kuulemaan, millä perusteella.

Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että joidenkin blogien sisältö on muuttunut vain Nelly-kollaaseja ja affiliate-linkkejä sisältäväksi. Silloinkin mielestäni on kuitenkin ensisijaisesti kysymys blogin sisällöstä eikä niinkään niistä linkeistä. Bloggari valitsee yleensä ihan vapaasti sen, mistä kirjoittaa ja kyllä lukijaa varmasti harmittaa, jos juuri niitä postauksia, joista itse tykkää, ei enää tulekaan niin usein.
Itse en oikein tiedä, miten suhtautuisin affiliate-linkkien käyttämiseen. Tässä olen yrittänyt selvittää omaa näkökantaani, mutta toisaalta en mitenkään usko, että juuri Go 4 it vol. 2 -blogin lukijat olisivat sitä shoppailuun hurahtanutta porukkaa, joiden ostoksilla saisin kerättyä mahtavat provikat. En pidä niiden muutaman mahdollisen euron arvoisena aiheuttaa ärsytystä. Sitten taas toisaalta – jos kuitenkin laitan linkin, mitä väliä sillä on, onko se affiliate vai “tavallinen”?
Bonuksena tähän loppuun vielä kolme ihanaa laukkua, jotka kaikki haluaisin:

• Luunvalkoinen See by Chloén Keren Crossbody olisi tervetullut täydentämään pikkulaukkuvalikoimaani. Tämä aavistuksen tilavampi versio vetäisi sisälleen myös kameran ja olisi siksikin täydellinen tulevan kevään ja kesän menoihin.
• Olen jo pidempään etsinyt isohkoa, arkikäyttöön sopivaa laukkua, joka ei olisi musta, ruskea tai kirkasvärinen. Värivaihtoehtona on ollut harmaa, beige, nude, greige tai joku maanläheinen saven sävy. Marc by Marc Jacobsin vetoketjulla suljettava (tärkeä yksityiskohta!)  harmaa EW Tote olisi hyvä, eikä mikään pahan hintainen, vaihtoehto.
• Sokerina pohjalla laukku, jota en tarvitse, mutta jonka niiiin haluaisin. Sonia Rykielin musta Stephane Tote on kivasti vähän lääkärilaukun mallinen ja etutaskussa lymyilevä oranssinpunainen mokkapussukka on ihan silkkaa rakkautta! Harmi, ettei ole tullut hankittua ketään, joka haluaisi lahjoa Minttua ylikalliilla ystävänpäivälahjoilla… Haha!

Mutta mitä mieltä ollaan affiliate-linkeistä? Yes, yes, mikäettei/totaalisesti ei?
Kuvat: Boozt.com & Nelly.com
 

Ihan kuin tänään olisi ollut ensimmäinen kevätpäivä! Aurinkoista ja sikäli ihanaa on ollut kyllä jo eilen ja toissapäivänäkin, mutta tänään ei edes tuullut kunnolla. Räystäät tippuivat, kenkien alla rohisi hiekoitussora ja tuoksui aivan keväälle! Aamulla töihin mennessä saattoi jo nähdä ensimmäiset auringonsäteet ja toimistolta lähtiessäkään ei ollut umpipimeää. Aivan mielettömän ihanaa!
Tosin läksin tänään töistä vähän aikaisemmin. Sailor Moon -kisu leikattiin viikko sitten lauantaina ja tänään piti ehtiä ennen kuutta eläinlääkäriin ottamaan tikit pois. Pikkuneiti karvanassu oli niin reipas, että koko toimenpiteeseen meni noin 30 sekuntia. Nyt voi hänkin ottaa kevään vastaan iloisena ja hyvillä mielin – eikä poikaystäväasioita tuskissaan mouruten.

Kyllä se vaan on joka vuosi aivan yhtä ihanaa – ja suoraan sanottuna ihan yhtä suuri ihme – miten valtavasti aurinko ja valo piristää ja ilostuttaa mieltä! Tuntuu, että nyt on taas selvitty yhdestä pimeästä jaksosta ja elämä voittaa.
Siksi en jaksanut edes kovin harmitella sitä, että tämä tämänpäiväinen, aurinkoiseksi ja rennon tyylikkääksi suunnittelemani asu ei sitten osoittautunutkaan niin hitiksi. Ajattelin, että lyhyt oranssinpunainen pellavaneule, pitkä valkoinen kauluspaita ja monokrominen musta alaosa muodostaisivat hauskan blokki-värivaikutelman. Teoriassa ihan hyvä, mutta viimeistään kuvista näin itsekin, että mittasuhteet ovat valitettavasti vähän keturallaan.
Neule olisi saanut olla aavistuksen pidempi ja/tai kauluspaita lyhyempi. Tosin se olisi ollut samalla myös konservatiivisempi perusvaihtoehto ja tässä nyt yritin olla wild and crazy ja vähän leikitellä pituuksilla. Ei olisi kannattanut. No, aina oppii – jos ei muuta kuin sen, että peiliin voi luoda kriittisen silmäyksen silloinkin, kun on mielestään keksinyt aivan pistämättömän asuidean.. Haha!

 

• neule, Filippa K
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, H&M
• kengät, Acne

*Toteutettu yhteistyössä Ideakorun kanssa*

Kaikilla rakkailla koruillani on jokin itselleni tärkeä tarina, symboliarvo tai merkitys. Aina silloin tällöin tulee huitaistua kaulaan Glitterin statement-hilu tai roikuttaa korvissa Hennesiltä hankittua bling-blingiä, mutta normaalisti en käytä kuin tarkkaan valittuja koruja.
Nyt tärkeiden valikoimani on kasvanut ihanalla Toivomusluu-riipuksella.

Ideakorun kaikki korut valmistetaan käsityönä, siksi jokainen yksilö on uniikki – kenelläkään toisella ei ole tismalleen täydellisesti samanlaista riipusta. Toivomusluu – tai Wishbone – koru on sterling-925-hopeaa, niinkuin suurin osa Ideakorun malleista muutenkin. Lisäksi löytyy kullatusta hopeasta, alpakasta ja alumiinista valmistettuja koruja) koko valikoima löytyy täältä: Ideakoru/Tuotteet.
Korut toimitetaan kauniissa rasiassa, joka jo sellaisenaan käy lahjapaketista.

Mutta miksi juuri Toivomusluu?
Tärkeimmät asiat elämässä ovat usko, toivo ja rakkaus. Olkoonkin rakkaus niistä suurin, mutta juuri tällä hetkellä – tai oikeastaan jo aika pitkään – olen ollut kuitenkin sitä mieltä, että itselleni tärkein on toivo. Ehkä myös toivo rakkaudesta, mutta erityisesti siinä mielessä, että aina on toivoa, toivoa ei kannata menettää, aina on olemassa toivoa paremmasta, niin kauan kuin on toivoa on elämää (pun intended…). Kaikkea tätä Toivomusluu-koru symboloi minulle ja kaikesta siitä haluan sen muistuttavan.
Aina on toivoa.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että koru on parhaimmillaan, kun sen on saanut lahjaksi joltakulta, joka on sen ajatuksella juuri sinua varten valinnut valinnut. Noh, käytännöllisteknisistä syistä olen päättänyt joustaa periaatteessani sen verran, että itse itselle lahjaksi annetut ovat ihan yhtä merkityksellisiä.
Ideakorun toimistusehdoissa mainitaan toimitusajaksi noin viikko, mutta kannattaa varmasti olla yhteydessä tuonne (tiedot kuvassa tai kotisivulla), jos vaikka haluaisi yllättää rakkaansa tai läheisensä Ystävänpäivänä Toivomusluulla perinteisen sydämen sijaan. Tai jollain muulla Ideakorun persoonallisista, käsintehdyistä koruista. Valikoimissa on myös kookkaampia ja rouheampia versioita, jotka sopivat hyvin maskuliiniseen tyyliin!
*Toivomusluu-koru saatu*