*Sisältää mainoslinkkejä*
Bloggaamisella voi tienata rahaa, se ei kai ole enää kenellekään sen kummemmin uutinen kuin hämmästyksenkään aihe. Ansaitsemistapoja on monia. Bloggari voi olla koko- tai osa-aikatöissä esim. jossain lehdessä ja saada ihan normaalia palkkaa, kuten kuka tahansa toimittaja. Osa – kuten yours truly – bloggaa jonkin portaalin alla ja saa (useimmiten lukijamääriin suhteutettua) korvausta sitä vastaan, että blogissa näkyy mainoksia. Tämän lisäksi voi tehdä yhteistyötä eri yritysten tai yhteisöjen kanssa ja saada korvausta tehdystä työstä sekä bloginäkyvyydestä.
Bloggareitten tulot kiinnostavat kovasti – se oli helppo havaita siitä hulabaloosta, mikä syntyi, kun verotulot julkistettiin. Siitä huolimatta uskoisin, että kuka tahansa vähänkään normaalilla järjenjuoksulla varustettu tajuaa, että kaikki nuo blogitulot ovat korvausta tehdystä työstä.
Blogien mainoslinkit herättävät silti närästystä yllättävän laajasti.
Aikoinaan blogitaipaleeni alussa hyvät linkit olivat kunnollisen postauksen perusta. Melkein mitään väitettä ei tohtinut kirjoittaa, jollei sille löytynyt asian vahvistavaa luotettavaa linkkilähdettä. Kaikki piti todentaa lähestulkoon akateemisella säntillisyydellä. Voin kertoa, että juttujen linkittämiseen meni tuolloin tuplasti se aika, mitä koko postauksen tekemiseen muuten.
Vähitellen hysteerinen linkkien käyttäminen väheni ja itsekin aloin vain linkittämään ne asiat, joista kuvittelin olevan lukijoille iloa tai hyötyä. Omat ostokseni, nettikauppojen alelöydöt ja himoitsemani asiat I wish -listallani olen perinteisesti esitellyt aina täällä blogissa. Ja linkkien kanssa tietenkin, koska ajattelin siten säästäväni samoin ajattelevan ja tuntevan lukijan vaivoja. Hän voisi yhdellä klikkauksella päätyä ihanuuteen, jonka esiin haravoimiseen olin saattanut käyttää vaikka miten paljon aikaa.
Mutta sitten tapahtui taas uusi käänne. Tässä vaiheessa olin jo jättänyt päätoimisen freelanserimeiningin ja mennyt oikeisiin töihin, enkä siksi pysynyt enää ihan täysin tilanteen tasalla kaikista blogosfäärin muutoksista. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, että on olemassa sellainen asia kuin mainoslinkit tai affiliate-linkit. Idea näissä on periaatteessa sama – bloggari linkittää postaukseensa kivoja juttuja lukijoidensa iloksi. Erona on vain se, että jos linkkiä klikannut lukija innostuu oikein ostamaan, kilahtaa bloggarin tilille pieni provikka.
Ja se on kuohuttanut niin monia lukijoita, että tiedän itsekin jossain postauksessa erikseen maininneeni, että blogissani ei ole mainoslinkkejä (paitsi tässä postauksessa on) – vaan että linkitän ainoastaan ja vain yleisönpalvelijana. Mutta oikeasti. Mikä siinä niin kismittää, että jos löytää blogista vaikkapa aivan hillittömän kivan Marimekon Tirsk -mekon, klikkaa linkkiä, innostuu ostamaan sen ja bloggari saa siitä hyvästä euron tai pari? Lukijalle tästä ei koidu minkäänlaisia ylimääräisiä kustannuksia.
Olen törmännyt sellaisiinkin kommentteihin, että jonkun blogin linkkejä ei uskalla klikata ollenkaan, koska mistään ei voi olla varma, onko ne affiliate-linkkejä. Ensinnäkin mainoslinkit pitää ilmoittaa ihan jo mainontaan ja piilomainontaan liittyvien sääntöjen vuoksi. Toisekseen lukijalle ei edelleenkään aiheudu mitään kustannuksia riippumatta siitä onko kysymyksessä affiliate- vai “tavallinen” linkki. Shoppailuun sortumisen uhka lienee kummassakin tavassa aivan yhtä suuri.
Jos vaikka vinkkaan kevääksi hinkuamastani superkauniista hiekanvärisestä jakkutakista, pidän sitä ihan yhtä hyvänä informaatioarvoltaan riippumatta siitä, että käytän mainoslinkkiä tavallisen sijaan. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on porukkaa, joka ajattelee toisin – ja olen hyvin kiinnostunut kuulemaan, millä perusteella.
Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että joidenkin blogien sisältö on muuttunut vain Nelly-kollaaseja ja affiliate-linkkejä sisältäväksi. Silloinkin mielestäni on kuitenkin ensisijaisesti kysymys blogin sisällöstä eikä niinkään niistä linkeistä. Bloggari valitsee yleensä ihan vapaasti sen, mistä kirjoittaa ja kyllä lukijaa varmasti harmittaa, jos juuri niitä postauksia, joista itse tykkää, ei enää tulekaan niin usein.
Itse en oikein tiedä, miten suhtautuisin affiliate-linkkien käyttämiseen. Tässä olen yrittänyt selvittää omaa näkökantaani, mutta toisaalta en mitenkään usko, että juuri Go 4 it vol. 2 -blogin lukijat olisivat sitä shoppailuun hurahtanutta porukkaa, joiden ostoksilla saisin kerättyä mahtavat provikat. En pidä niiden muutaman mahdollisen euron arvoisena aiheuttaa ärsytystä. Sitten taas toisaalta – jos kuitenkin laitan linkin, mitä väliä sillä on, onko se affiliate vai “tavallinen”?
Bonuksena tähän loppuun vielä kolme ihanaa laukkua, jotka kaikki haluaisin:
- Luunvalkoinen See by Chloén Keren Crossbody olisi tervetullut täydentämään pikkulaukkuvalikoimaani. Tämä aavistuksen tilavampi versio vetäisi sisälleen myös kameran ja olisi siksikin täydellinen tulevan kevään ja kesän menoihin.
- Olen jo pidempään etsinyt isohkoa, arkikäyttöön sopivaa laukkua, joka ei olisi musta, ruskea tai kirkasvärinen. Värivaihtoehtona on ollut harmaa, beige, nude, greige tai joku maanläheinen saven sävy. Marc by Marc Jacobsin vetoketjulla suljettava (tärkeä yksityiskohta!) harmaa EW Tote olisi hyvä, eikä mikään pahan hintainen, vaihtoehto.
- Sokerina pohjalla laukku, jota en tarvitse, mutta jonka niiiin haluaisin. Sonia Rykielin musta Stephane Tote on kivasti vähän lääkärilaukun mallinen ja etutaskussa lymyilevä oranssinpunainen mokkapussukka on ihan silkkaa rakkautta! Harmi, ettei ole tullut hankittua ketään, joka haluaisi lahjoa Minttua ylikalliilla ystävänpäivälahjoilla… Haha!
Mutta mitä mieltä ollaan affiliate-linkeistä? Yes, yes, mikäettei/totaalisesti ei?
Kuvat: Boozt.com & Nelly.com
