Tukholman alueella on tämä viikko hiihtolomaa – tai täällä sitä kyllä kutsutaan sporttilomaksi. En muista milloin tämä viikko 9 olisi ollut näin keväinen. Viime talvenakin – joka oli yksi lyhyimpiä ja vähälumisimpia täällä viettämistäni viidestätoista – oli sentään pikkupakkasta. Nyt on ollut niin kertakaikkiaan leutoa, että melkein voisi kuvitella, että on pääsiäinen jo.
Hiukan jännittää, että mitenkähän mahtaa olla Åressa lunta, kun olemme sinne blogikollega-Veeran kanssa muutaman viikon päästä suuntaamassa. No, kai siellä vielä maaliskuussa pääsee sen verran mäkeen, että muutaman päivän saa kulutettua…

Keväiset kelit aiheuttavat hiukan päänvaivaa pukeutumiselle. Jotenkin tuntuu, että vielä ei oikein tohdi siirtyä kevyempään takkiin, mutta varsinkin päivällä ulkona liikuskellessa talvipalttoon kanssa tulee aika kuuma. Tekisi myös mieleni hankkia ihan uusi kevättakki – mieluiten kevyempi villakankainen – jossain ihanassa vaaleanpuuterisessa sävyssä.
Ostoksista tuli mieleeni, että hain tänään postista Asokselle tekemäni synttärilahjatilauksen. Olen todella tyytyväinen molempiin hankintoihin: kashmir-neuletakki on juuri niin kermavaahtoisen kuohkea ja pehmeä kuin odotinkin ja tennarit raikkaat ja kepeät. Viikonloppuna ehdin varmasti kuvailla uutukaiset, joten silloin on tiedossa vähän tarkempaa esittelyä.

 

• jakku, H&M
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• kengät, Acne
• maapallokaulakoru, Pilgrim

En sitten kuitenkaan valvonut koko viimeyötä Oscarseja vahdaten. Ensi vuonna pitää muistaa ja ottaa maanantaille vapaapäivä. Sitten voi pitää hyvillä mielin kunnon Oscars-valvojaiset!
Tämän vuoden juhlamuodissa oli selkeästi havaittavissa muutama trendi. Ensinnäkin valkoinen oli yksi ehdottomasti suosituimmista väreistä, joko glitterillä tai ilman. Toinen superlemppari vaikutti olevan elegantit nude-sävyt – tai ihan vain beessi, jos puhutaan asioista niiden oikealla nimellä. Kirkkaammista väreistä suosituimmaksi nousi näyttävä punainen. Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että hyvin monien kampaus oli varsin huoleton ja rennosti itsetehdyn näköinen, vaikka varmasti kampaajalla oli käyty.
Tässä on omat suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä. Inhokkeja en tälläkään kertaa viitsi listata, mutta sen nyt vain sanon, että eräs Laura Dern olisi kyllä voinut edes kammata tukkansa ennen juhliin lähtöä ja mummolan verhoista tehdyt asut eivät yleensä ole mikään hitti.

Kaikista punaisista juhlamekoista Dakota Johnsonin hehkuva Saint Laurent on ehdottomasti upein. Huolettomasti ponnarille sitaistut suklaanruskeat hiukset, tarkoin valitut dimangit ja mustat kynnet täydentävät kokonaisuuden onnistuneesti. Elegantti ja nuorekas!

Olen vähän heikkona Nicole Kidmaniin. Hänen ominaisväreillään ja säteilyllään on helppo kantaa asuja, jotka muiden päällä olisivat ihan täysi katastrofi. Louis Vuittonin malliltaan superklassinen puku saa ajankohtaista – jopa hiukan futuristista – twistiä reptiililäikikkäästä kimalluksesta ja tosi mageesta kirkkaanpunaisesta vyöstä.

Melkein jätin upean Cate Blanchetin pois koko listalta ihan vain siksi, että en ole vielä oikein päässyt yli siitä, että Maison Margielan uudeksi pääsuunnittelijaksi palkattiin täysmulkero John Galliano. Mutta minkä sille voi – puku on upea ja Cate Blanchet kantaa sen sillä säteilevällä ja varmalla tyylillä, mikä on hänelle ominaista. Tiffanyn turkoosi kaulakoru toimii kirjaimellisesti statementinä. Mitään muita yksityiskohtia tähän ei sitten kaivatakaan.

Emma Stone on yksi upeista punapäistä. Elie Saabin keväänvihreä (selästä täysin avoin!) puku on juuri niin suloinen ja elegantti kuin vain voi kuvitella. Voimakkaan oranssinpunaiset huulet toimivat melkein kuin asusteena ja hiuksissakin on trendistä poiketen hiukan aitoa Hollywood-glamouria, tosin hyvin raikkaalla tavalla.

Jo toinen Saint Laurentin puku top-listallani! Margot Robbien asu henkii autenttista 70-luvun filmitähtityyliä tähän päivään päivitettynä. Myös tässä asussa huulet ovat paljon enemmän kuin vain punatut huulet.

Upea ja säihkyvä Meryl Streep voimanaiselle täydellisesti sopivassa Lanvin-asussa. Juuri tismalleen tuollaisessa haluaisin nähdä itsenikin, jos joskus saan kutsun pitkän iltapuvun juhliin.
Upein kaikista oli kuitenkin – ja tälläkin kertaa – Lupita Nyong’o!!

Calvin Kleinin 6000 helmellä käsin kirjaillen koristeltu puku oli aivan henkeäsalpaavan hieno! Malli, värisävy, tyyli, käsityö -aivan täydellisiä kaikki!

Huokaus! <3

Kyllä mun täytyy tänne laittaa kuva myös tästä Julianne Mooren huikeasta Chanelin haute couture -puvusta. Ensin olin ihan myyty – ja onhan tuo hieno – mutta sitten näin kuvia, joissa mekon helmikirjailut eivät näkyneet niin selkeästi ja yhtäkkiä “kukkaraidat” alkoivatkin näyttää silmissäni aivan joltain mäkäräisiltä. Ja sitten en enää pystynytkään karistamaan sitä mielikuvaa pois päästäni. Eli periaattessa olen sitä mieltä, että upea kokonaisuus tässäkin, mutta henkilökohtaisten ongelmieni vuoksi se ei nyt oikein tiedä paikkaansa top-listalla.
Loppuun vielä virallinen “proud mama moment”.

Melanie Griffith katselee äidin ylpeyttä hehkuen tytärtään Dakota Johnsonia.
Kuvat: All Over Press

About yhden aikaan aamuyöstä Suomen aikaa alkaa tämän vuoden Oscar gaalan lähetys telkkarista. Huomenna on ihan tavallinen työpäivä, mutta mietin, että jos menisi nukkumaan tyyliin n y t, ja sitten heräisi katsomaan lähetystä, niin ehkä sitä kykenisi toimistolle aamulla?
Gaala- ja glamourmielessä Oscarit on ehdottomasti vuoden tähtihetki. Punaiselta matolta otettujen kuvien selaaminen on sekin toki hienoa, mutta itse show on kyllä myös ihan parasta viihdettä. Ja kaikesta upeudesta ja säihkeestä huolimatta tuntuu, että suuret starat eivät juuri milloinkaan näytä yhtä aidoilta ja melkein jopa inhimillisiltä ja haavoittuvilta kuin palkintojenjakoseremonian aikana.
Pukukatselmuksesta kirjoitan varmasti tänne blogiin painavat mielipiteeni, mutta siihen asti voi nauttia facebookista bongaamastani naispääosa-Oscareilla palkittujen pukujen kavalkadista. Tosi monet tulee niin elävästi mieleen vain piirroskuvaa katsomalla. Yritin miettiä, mikä puvuista olisi lempparini, mutta totuus on se, että parhaimmat ovat aina täydellisessä synkassa näyttelijän tyypin kanssa. Mutta toisaalta, rakastin Susan Sarandonin kullanväristä muhkeaa Colce & Gabbanaa, Halle Berryn käsin maalattu Elie Saab oli aivan uskomattoman upea juuri hänen päällään ja Jennifer Lawrencen valkoinen Dior on ihan legendaarinen.
Mutta pitäiskö nyt mennä nukkumaan ja kukkua sitten koko yö Oscareita vahdaten? Se voisi kyllä olla hauskaa…

Olen ollut vähän kahden vaiheilla tuon mustavalkoisen kynähameeni kanssa. Se oli päätynyt jo kirpputorille heivattavien vaatteiden kasaan, kun jossain asukriisissä kalastin sen takaisin käyttöön. Nyt pari viimeistä kertaa, kun hame on ollut päälläni toimistolla, olen saanut ihan spontaaneja kehuja hiukan yllättäviltäkin tahoilta. Eli ehkä se sittenkin on ihan ok?
Tavallaan tykkään hieman pidemmästä helmasta, mutta toisaalta se tekee silhuetista helposti hiukan raskaan. Juuri tämä yhdistelmä valkoisen kauluspaidan ja mustan neuletakin kanssa on kyllä hyvin “näköiseni” ja viihdyin siinä eilisen työpäivän oikein mainiosti. Kysymyksessä on tosiaan siis eilinen asuni, joka piti laittaa jo eilen myös tänne blogiin, mutta ensin tietokone jumitti ja sitten Peetu jo tulikin ja piti alkaa hölistä tyttöjuttuja ja keitellä sitruunapastaa.

Nyt Karkki ja Peetu lähtivät pyörähtämään kaupungilla ja sitten jatkamme taas juhlaviikonlopun viettämistä. Illallisravintolaksi valikoitui lopulta runsaasti kehuja ja hyviä arvosteluja saanut Café Proviant. Se vaikuttaa aivan meidän tyyliseltä, mutkattomalta ravintolalta, jossa arvostetaan hyvistä raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa. Ykkösvaihtoehtona olisi ollut Lilla Ego, jonne olen halunnut syömään jo vaikka miten pitkään, mutta siellä on ensimmäiset vapaat pöydät vasta ensi kesäkuussa. Olemme kyllä jonossa odottamassa mahdollisesti vapautuvia pöytiä, mutta jotenkin tuntuu, että tälle illalle ei kyllä enää taida löytyä tilaa.
Sen verran aion olla bloggari myös synttäri-illallisellani, että otan mukaan kameran ja jos Café Proviant osoittautuu suosittelemisen arvoiseksi, teen siitä postauksen tänne teidänkin iloksi.

 

• kauluspaita, H&M
• neuletakki, Filippa K
• hame, frk
• kengät, Acne

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan.
Aina välillä tuntuu, että jostain syystä elämässä asiat kasaantuvat tai tekevät visiitin kaltaistensa kanssa samassa ryppäässä. Tänään ikuinen klisee siitä, miten naiset ovat tai eivät ole susia toisilleen ja onko naisista ylipäätään pönkittämään toisten menestystä millään elämän osa-alueella, on pulpahdellut eteeni siellä täällä heti aamusta alkaen. Niinpä en ollut lainkaan hämmästynyt, kun matkalla töistä kotiin huvitin itseäni tsekkailemalla puhelimesta randomisti New Yorkin muotiviikon näytöskuvia ja ensimmäiseksi valikoitui Marc by Marc Jacobs. Malliston viesti on tismalleen se, minkä kanssa olen ollut tekemisissä pitkin päivää.
Periaatteessa olen aina tykännyt Marc by Marc Jacobsin mallistoista. Ne on nuorekkaita, värikkäitä, kokeilevia ja kuitenkin siinä mielessä kaupallisen iisejä, että ei tarvitse ihan älyttömästi pingottaa, että tajuaisi jutun juonen. Kuitenkaan en ole koskaan varsinaisesti tuntenut tyyliä ihan omakseni, mikä on ihan hyväksyttävää, koska tuskin olen edes teoriassa varsinaista kohderyhmää. Marc by Marc Jacobsin AW15 -mallisto on kuitenkin poikkeus, koska nyt tuntuu siltä, että todella haluan inspiroitua ja napata vaikutteita pukeutumiseeni juuri näistä tyyleistä.

Solidarity, Unite, Suffragette – on malliston viesti, joka ystävällisesti kerrotaan kissankorkuisin kirjaimin jokatoisessa vaatteessa ja asusteessa. Voidaan aloittaa lista kaikista niistä asioista, joista mallistossa tykkään, vaikka näistä iskusanoista. Suffragettet taistelivat naisten äänioikeuden puolesta. Marc by Marc Jacobsin mallistot ovat aina kaupallisia, joten ylianalysointi on täysin ajan hukkaa. Silti en voi olla ajattelematta sitä, miten muoti – ja pukeutuminen ylipäätään – on niin hurjan tärkeä ja uskomattoman voimakas viestinnän väline, ja nyt MbMJ huutelee asujensa myötä naisten sananvapauden perään.
Enkä sano ei myöskään solidaarisuudelle tai yhdistymiselle. Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan – mutta koska sitä ei voi (ei vaan voi) sanoa ikinä kenellekään ääneen, voisin kyllä mielelläni huutaa ajatuksen julki vaatteissani.

Vyötärölaukku – onko vihatumpaa asustetta? Vyötärölaukku – onko kätsympää ja näppärämpää asustetta olemassakaan? Mielestäni molempiin vastaus on “ei”. Pitkään on muodin edelläkävijät yrittäneet tuoda tuota maailman mainiointa pikkulaukkua takaisin muodin a-luokkaan, siinä täysin onnistumatta. Korkeintaan se on saavuttanut “ironinen-hipster-statement-asuste” -statuksen.
Nyt voisi jo vihdoinkin olla aika. Haluan vyötärölaukun takaisin! Etenkin tuollainen vyöhön pujotettava clutchin ja kännykkäkotelon risteytys olisi niin hieno!

Malliston inspiraation lähteet tuntuvat aika ilmiselviltä. Ensi syksynä selvitään tuskin yhdestäkään trendivaihtoehdosta ilman 70-lukuvaikutteita. Täällä se näkyy aktivisti-hippi -tyylissä baretteineen ja muine army-vaikutteineen. Ja tietty 70-luvun ihan lopusta on poimittu punk-estetiikan parhaimmat: niitit, räätälöidyt jakut, tyylitellyt skottiruudut ja rajut silmänrajaukset.
Entinen hippi-punkkari kiittää – eikä voi olla tuntematta oloaan kotoisaksi.

Juuri, kun kehuskelin, miten kulmakarvat ovat ottaneet ykköspaikan silmänrajauksilta päivittäisessä meikissäni, tulee sitten tämä! Niin tyypillistä ja niin fashion! Haha!

Pinssit, niitit, baretti, iskusanat ja peace-army – kyllä, me likes!

 
Tämän viimeisen kuvan ideana on esittää army-vihreän kynsilakan ihanuus. Luulin pitkään, että en tosiaankaan tarvitse enää yhtään kynsilakkaa, mutta kaikki omistamani vihreät ovat jollain lailla kimaltelevia tai shimmer-lakkoja. Tuollainen basic army-vihreä olisi niin hieno etenkin juuri vaalean harmaan tai navy-sinisen kaverina.
Mallistosta noin yleensä haluan sanoa vielä sen, että mielestäni on tosi hienoa, että perinteisesti lällyjä feminiinisiä juttuja, kuten esimerkiksi isoja helmoja tyllin kera ja pitsimekkoja esitetään vahvoina ja ei paljasta pintaa seurakseen vaativina kokonaisuuksina.
Niin ja siis muistakaa, että toisen auttaminen ei ole itseltä pois, vaikka hän päätyisikin sen ansiosta “pidemmälle” tai “korkeammalle” kuin sinä itse. Meidän naisten tulee pitää yhtä – ilman sitä ei olisi meillä edes äänioikeutta!
Kuvat: Style.com (tuolta löytyy kaikki loputkin kuvat!)