Eikös pukuleikkien yksi hienous piilekin siinä, että samalla voi testata elämää toisenlaisen identiteetin kanssa? Naamiaisissa voi tietty irrotella ihan kunnolla ja päästää salaisen minänsä esille. Mutta myös ihan tavallisessa arjessa voi leikkiä pukuleikkejä ja pukeutua kunkin päivän haasteita vastaavalla tavalla.
Yksi kollegani sanoi tänään, että hänelle tulee mieleen paidastani heidän 6-vuotias naapurinpoika. Poika on kuulemma innokas superhero-fani ja pukeutuu mielellään tönköistä materiaaleista valmistettuihin Hämis-, Batman- ja mitä-näitä-nyt-on -pukuihin. Hoksasin heti, että vähän supernainen-olo tässä on ollutkin.

No ei vais – tänään oli aika helppoa olla supernainen. Koko päivän vaikein haaste kun oli päästä aamulla sängystä ylös. En voi mitenkään käsittää, miten nuo perheen kaksi karvakuonoa onkin ajastettu niin, että ne saapuvat lämpiminä, pörisevinä kisukerinä masuni päälle makoilemaan sen jälkeen, kun olen torkuttanut herätyskelloa jo pari kertaa… Ihan kuin lämpimien peittojen alta poistuminen ei olisi tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.
Supernainen-paitani on siis Henkkamaukan Alexander  Wang -mallistosta. Se on ollut jo muutaman kerran toimistolla, mutta nyt vasta sain ensimmäiset asukuvat otettua. Tykkään pitää sitä juuri noin: valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin pillifarkkuihin yhdistettynä. Ilman kaulusten tuomaa asiallisuutta scuba-paita voisi tuntua toimistolla vähän turhankin rennolta.

Toimistopäivän aikana ei mitään varsinaisia supervoimia tarvittu. (Tästä tuli mieleeni juttu, tai paremminkin iskulause, jonka bongasin jostain leffasta tai ehkä tv-sarjasta. Siinä tyyppi avasi keskustelun viehättävän kohteen kanssa kysymällä “what’s your superpower”! Olen siitä lähtien halunnut käyttää sitä, mutta sitten itsellä pitäisi olla joku tosi cool supervoima, enkä ole vielä keksinyt, että mikä se olisi… Ihme juttu, että olen edelleen sinkku. Eikö??)
Nyt illalla sen sijaan supervoimat olivat hyvinkin tarpeen. Päätin tehdä itselleni makoisan ja terveellisen vihersmoothien iltapalaksi. Iskin blenderiin tuoretta pinaattia, pätkän kurkkua, pellavansiemeniä, chia-siemeniä, puolikkaan puristetun sitruunan mehun ja kolmen sentin pätkän tuoretta inkivääriä. Lisäksi vähän vettä ja jäitä.

Huruttelin ainekset tasaiseksi ja lopputuloksena oli herkullisen tummanvihreä smoothie, joka maistui…. Tiedättekö, kun olin pieni, mummolassani oli lehmiä. Niitä varten viljeltiin heinää, joka loppukesästä kerättiin ensin heinäseipäille kuivumaan ja kärrättiin sitten navetan vintille ja aittaan. Siellä heinien seassa oli usein navetta- ja aittakissojen pentuja, joita kävin aina katsomassa ja joskus jopa paijaamassakin, jos äitikissa oli suotuisalla päällä.
Kuivaan heinään, sen tuoksuun ja heinäpölyn makuun suussa, liittyy siis paljon mukavia ja lämpimiä muistoja. Siitä huolimatta en todellakaan toivo, että vihersmoothieni maistuu tismalleen juuri siltä! Keskitin siis supervoimani ja kiskoin smoothien alas, vaikka ei se kyllä hyvää ollut. Lupaan, että sen ohjetta ei täällä blogissa tulla näkemään!

 

• paita, Alexander Wang for H&M
• kauluspaita, Whyred
• farkut, Weekday
• tennarit, Nike