Pitkästä aikaa pari kivaa ravintolavinkkiä täältä Tukholmasta!

Täkäläisen ravintolamogulin ja julkkiskokin Melker Anderssonin Kungsholmenilla aivan Mälarenin rannassa sijaitseva ravintolarypäs on uudistunut totaalisesti parin viime vuoden aikana. Joku ehkä muistaa Norr Mälarstrandin laituripaikalla 464 sijainneen Kungsholmen -nimisen ravintolan (siellä oltiin syömässä vuoden 2009 blogireissulla, mutta en valitettavasti löytänyt linkitettävää juttua tänne…). Pari viimeistä vuotta tuo alkujaan aika ihanalla tavalla urbaani ja rennon kunnianhimoinen paikka oli kyllä aikas leipääntynyt ja väsynyt.

Niinpä onkin ihan mahtavaa, että ravintolakonseptia uudistettiin ja paikalle nousi ihana, mutkaton ja valloittavasti rönsyilevä Orangeriet sekä keskivertoa kunnianhimoisempi italialaismesta Trattorian.

Viime perjantaina treffasin Orangerietissä AW:n merkeissä ihanan Teemu Blingin kanssa. Teemu oli täällä pidennetyn viikonlopun mittaisella lomalla ja ehti onneksi tavata myös ex-Indiedays kollegaansa.

Melko aikaisin iltapäivällä Orangerietin herkullisista drinksuista ja erittäin maukkaasta baariruuasta käy nauttimassa yleensä lähitoimistojen väkeä ja muita työporukoita. Illemmalla meno nuorentuu ja vaihtuvat dj:t pitävät huolen hyvästä meiningistä. Drinkkilistalla on hyvä valikoima klassikkoja – tosin painotus gin-pohjaisissa cocktaileissa. Sesongeittain vaihtuva Orangerietin oma drinksuvalikoima on myös testaamisen arvoinen. Teemun “High Heels” oli raikas sekoitus, jossa päällimmäisenä maistui passion-hedelmä.

Orangerietin baarimenu on lyhyt ja ensisilmäyksellä vähän turhankin basic. Ruoka on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan robustin kauniisti laitettu ja erityisesti puuhiiligrillissä valmistettu hampurilainen kertakaikkiaan ihana!

Teemu ja High Heels -drinksu. Sekä ehkä galaxin viileimmät korvikset. Arvatkaa kerta olinko kade!? Nuo on niin hienot, että räpsin varmasti puoli muistikortillista täyteen Balmain-kateusvihreyttä. No, rehellisyyden nimissä, korvisihanuudet sopivat kyllä Teemun tyyliin paremmin kuin Mintun. Mutta minkäs sitä harakka kimalluskuumeelleen voi. Haha!

Teemun illan asun voi käydä tsekkaamassa kokonaisuudessaan täältä – käynee todisteena sille, että kyllähän Mintultakin käy päivänasukuvien ottaminen, kun vaan joku laittaa asetukset ja muut ensin kamerassa kohilleen…

Kylki kyljessä Orangerietin kanssa on illallisravintola Trattorian.

Italiassa aikoinaan jonkin aikaa asuneen seuralaiseni kanssa odotimme hiukan jännityksen sekaisin tuntein, että kuinkahan sujuu Melkeriltä ciao bella e tutti bene. Ravintolan interiööristä en osaa paljoa sanoa, sillä meidät sijoitettiin (pyynnöstämme) puoliksi lasitetulle terassille. Pohjoismaalaiset istuu ulkona niin kauan, kun siihen vain hiukankin on mahdollisuus!

Mukavasti näytti kuitenkin vanhan Kungsholmenin muka-urbaani (so 2005!!) fiilis hävinneen ja tilalla oli vähän kuparikattilakrimskramssua, jämeriä aterimia ja kivasti aplikoituja lautasliinoja.

Ruokalista on samaan tapaan perinteistä italialaista hipsterhenkisellä Melker Andersson -tulkinnalla. No, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tulkinnat ovat aikas hienovaraisia ja tyylitajuisesti tehtyjä.

Yrttimaustettu focaccia ja laadukas oliiviöljy toimivat täydellisesti raikkaan proseccon kanssa. Ihana alku illalliselle!

Hetken mietittiin, että syödäänkö pelkkiä antipastoja illalliseksi – molemmat kun olemme suuria alkupalojen ystäviä. Päädyttiin kuitenkin tilaamaan antipastot ja primi piattit. Todettiin, että tilataan sitten lisää, jos on vielä nälkä.

Rrrrakastan palavasti carpacciota. Muistan yhdenkin Italian reissun, jolloin söin valehtelematta joka ikinen päivä lounaaksi carpaccio-annoksen. Trattorian Carpaccio di Manzo saa ihan hyväksytyn leiman kylkeensä. Liha oli mehevän muhevaa maukasta ja oliiviöljy laadukasta, rucola reipasta ja juuri rouhittua parmesaaniakin ihan sopivasti. En nyt kuitenkaan ollut mitenkään jalat-menee-alta -tyyppisesti ihastunut (niinkuin oletin..). Lihan olisivat saaneet leikata ohuemmaksi ja se olisi saanut olla aavistuksen vähemmän pehmeää. Siis mielummin vähän ohuempaa ja antaa aavistuksen enemmän vastustusta hampaille. Maussa ei ollut oikeastaan mitään valittamista, mutta lempiruokien kanssa tämä on välillä tällaista hifistelyä.

Alkupalojen jälkeen sytyttivät terassille lämpölamput – ja tässä syy, miksi myöhemmästä ateriasta ei ole enää kuvia:

Haha! Kivasti punastuttaa tuo lämpölamppujen kajo!

Kuvassa kuitenkin fantastisen herkullinen pääruokani, pikantilla salamilla ja fenkolilla höystetty aidon pohjois-italialaisen puuroinen risotto, Risotto Salamino al Piccante. Kerrankin siis pääruoka peittosi alkupalat mennen tullen. Myös seuralaiseni päätyi tismalleen samaan lopputulokseen omien ruokavalintojensa suhteen.

Minttu ei ole mikään varsinainen innovatiivisten jälkkärien fani. Useimmiten pala simppeliä suklaakakkua ja/tai pallo vaniljajäätelöä toimii paremmin kuin merkilliset höystöt ja marinoidut raparperin versot. Nyt täytyy kyllä sanoa, että Limoncellossa uitettu sitruunasorbetti, Affogato al Limone, on kyllä sen väärti, että kannattaa eksyä paikalle pidemmänkin matkan takaa!

Tämän kesän ale-shoppailut ovat jääneet jopa omassa mittakaavassani aikas minimaaliseksi. Säät ovat olleet niin upeat, että ei ole tullut mieleenkään lähteä pyörimään kaupoissa – ja ne sattunnaiset sateiset hetket on tullut omistettua laiminlyötyjen kotihommien tekemiseen.

Eräänä iltana Peetu kuulutti sohvannurkasta tietokone sylissään, että on tekemässä tilausta Henkalle (vain alusasuja – ei mitään täällä esiteltävää) ja nyt olisi hyvä tilaisuus saada ostokset samaan pakettiin.

Tuumasin siinä, että kyllähän sitä nyt kannattaa ainakin aleosasto kurkistaa läpi – vaikkei oikeastaan mitään varsinaista suurta tarvetta tahi huutavaa hinkua mihinkään ollutkaan.

Kenkäosastolla törmäsin sling-back -sandaaleihin, joita olin katsellut sillä silmällä jo täyteen hintaa.

Olen halunnut kivoja, toimistokäyttöön sopivia, keskikorkeita kenkiä useampiakin. Kaikkein mieluiten käyttäisin klassisia avokkaita, mutta jostain syystä kantapääni on sen mallinen, että ne ei vain pysy jalassani, vaikka koko olisi oikea ja lesti hyvän tuntuinen. Tästä syystä sling-back tai mary jane -malliset ovat ainoa järkevä vaihtoehto.

Oikeastaan olisin toivonut, että nämäkin olisi ollut varpaalta umpinaiset… Mutta toisaalta, kyllä toimistokäytössä on ihan ookoo pitää avonaisiakin aika pitkälle syksyyn – eikö vaan? Sadekelien alettua kuljen kuitenkin Huntereissa töihin ja officella on pakko olla vaihtokengät.

Nämä ovat tasan toiset H&M:ltä hankkimani kengät. Edelliset, narupohjaiset superkorkeat sandaalit, ostin reilu puolitoista vuotta sitten. Niitä ei ole montaa kertaa tullut käytettyä. Malli on toki söpö, mutta ei mitenkään erityisesti tyyliseni. Lisäksi ne ovat tosi kamalan tuntuiset jalassa…

Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta yhteiselämälle uusien kenkien kanssa. Haha!

Toisaalta nämä uutukaiset ovat nahkaa, joten tsäänssit ovat huomattavasti paremmat kuin edellisten muovi-/kangaskenkien kanssa. Samoin pari ensimmäistä – joskin aika lyhyttä – käyttökertaa, lupaavat oikein hyvää. Täytyy pitää peukkuja, sillä tykkään kovasti sandaalien ajattomasta mallista ja käärmeennahkamaiseksi painetusta mokkapinnasta.

Itse maksoin sandaaleista 250,- kruunua, mikä on mielstäni mahtavan hyvä hinta nahkakengistä. Tsekkasin juuri Suomen H&M:n sivuilta ja sieltä samat kengät saa 25,- eurolla – eli tällä euron kurssilla vielä paljon täkäläistä hintaa edullisemmin!

Valikoimaa, värejä ja kokoja, näyttää olevan edelleen ihan hyvin jäljellä. Tekisi oikeastaan ihan hurjasti mieleni tilata myös vaaleat beiget versiot. Klassinen malli on aivan varmasti hyvin käyttökelpoinen vielä ensi kesänäkin, jos nyt ajatellaan, että vaaleiden kenkien sesonki alkaa olla tältä erää hiipumaan päin.

Onnellisuutta metsästämässä -juttusarjassa olen tolkuttanut ilon ja hauskuuden tärkeydestä. Siitä, että pitää olla kivaa – muuten mistään ei tule pidemmän päälle mitään.

Ihan sattumalta törmäsin täällä Tukholmassa muutama vuosi tehtyyn testiin. Odenplanin vilkkaan T-bana-aseman portaat muutettiin pianon koskettimiksi ja vips – yhtäkkiä ihmiset jättivät liukuportaat väliin. Niin paljon hauskempaa oli plinksutella pianoportailla!

Peräti 66 % enemmän ihmisiä valitsi pianoportaat ja sen lisäksi videosta näkyy selvästi, että kaikilla on myös paljon hauskempaa.

Mun mielestäni testi on äärimmäisen hyvä ja simppeli esimerkki siitä, että ollaan ihan oikeilla jäljillä, kun metsästetään lisää onnea ja iloa elämään. Se ei ole keneltäkään pois – päinvastoin – aito ilo heijastuu ja tarttuu muihinkin.

Kuva: thefuntheory.com

Parin viikon päästä koittava Guldknappen gaala hiukan jänskittää. Itse tapahtumakin tietty – mutta tässä vaiheessa nyt eniten, että mistä löydän jotain säällistä päällepantavaa. Kurkistus omaan garderobiin ei paljoa lohduta. Valinnanvaraa on äärimmäisen niukasti ja kaikki, mitä löytyy, tuntuu todella tylsältä ja niin nähdyltä.

Inspiraatiota etsiessäni tuumasin, että paras mahdollinen lähde on viime vuoden vastaavat juhlat.

Kun puhutaan tapahtumasta, jonka nimessä on oikein sana gaala, tuntuu, että pitäisi ehdottomasti pukeutua pitkään pukuun. Nyt, kun maksihelmat ovat muutenkin ajankohtaiset, ei ajatus tunnu ollenkaan vieraalta – eikä yhtään liian paljolta. No, ihan mihinkään olkaimettomaan glitteriversioon en tohtisi verhoutua, mutta johonkin vähän iisimpään kylläkin.

Tosin mingel-kuvia selaillessani huomasin, että enemmistö oli kuitenkin valinnut lyhyen mekon.

Kyllähän lyhyetkin helmat voivat olla ihan juhlavat – ja asusteilla pystyy muuttamaan kokonaisuuden ilmettä ihan huomattavasti.

No, onneksi pari viikkoa on ihan reilusti aikaa – ehkä tässä ehtisi vielä vaikka ommella jotain. Se olisi sikälikin paras vaihtoehto, sillä juhlapukubudjettini on harvinaisen minimaalinen tällä hetkellä. Yllättävän monet viime vuoden juhliin osallistuneet naiset olivat valinneet juhla-asukseen housut. Sinänsä ihan trendikästä, mutta itse haluan kyllä pukeutua helmoihin, kun kerran tuollaiseen häppeningiin pääsee.

Kuvat: Stureplan.se

Ei välitetä siitä, että Tukholman muotiviikot merkkaavaat järkähtämättä kesäkauden päättymisen vuosi toisensa jälkeen. Oikeastaan aika ihana aloittaa syksyn hulinat kunnon fashion-pläjäyksellä.

Muotiviikot on jaettu kahteen osaan myös tänä vuonna. Ensi viikolla starttaa sisäänostajille suunnatut messut, sitten on viikko aikaa huilia ja lauantaina 24.8. juhlittava Guldknappen toimii lähtölaukauksena varsinaiselle muotinäytösviikolle.

En edelleenkään tajua, miten Ruotsin – kuitenkin suhteellisen pienillä – vaate- ja muotimarkkinoilla on varaa jakautua kahdeksi eri tapahtumaviikoksi. Toki messuviikko (jolla BTW on yksinään virallinen oikeus tulla kutsutuksi Stockholm Fashion Week -nimellä – tästä aiheesta oltiin menossa jo oikein raastupaankin, mutta sitten muotinäytösviikko sai Mersun sponsoriksi ja alkoi kutsua itseään MBFW Stockholm -nimellä…)  houkuttelee jonkin verran eri kohderyhmää, sisäänostajia ja silleen, kun taas muotinäytösviikolla yleisö koostuu pääasiassa toimittajista, stylisteistä ja muista fashion-skenen vaikuttajista.

No, Mintun kannalta tällainen jakautuminen on vaan mukavaa – ehtiipähän osallistua useampaan häppeningiin. Ensi maanantaina on heti Fashion Weekin viralliset avajaispartyt. Aika hassu tapahtuma, joka on suunnattu pääasiassa julkkiksille ja en oikein tiedä kenelle. Ainakaan paikalla ei ole mitenkään erityisen paljon “normaalia” muotipressitapahtumissa pyörivää väkeä. Puitteet on kuiteskin hienot, tarjoilut hyvät ja kiinnostavaa muotipuoltakin jonkun verran, kun Rookies-finalistit marssittavat catwalkille kilpailumallistonsa.

Keskiviikkona on sitten toisenlainen muotinäytös Café Operassa. Tiedättehän tyyliin tavaratalomuotinäytös, jossa mallien asut on koottu eri valmistajilta. Ihan hauska tapahtuma silti tuokin.

Eniten kuitenkin odotan MBFW Stockholm -muotinäytösviikkoa! (Joka itsestäni tuntuu siltä oikealta muotiviikolta… ;D)

Muutamana viime sesonkina on puhuttu, että Tukholman muotinäytösviikko on menettämässä kiinnostavuuttaan. Menestyvät merkit siirtyvät kansainvälisemmille catwalkeille ja pienemillä ei ole varaa kunnon näytöksiin. Acne tuskin palaa enää takaisin kotikonnuilleen, mutta muuten tämän sesongin line up näyttää mielestäni aivan älyttömän lupaavalta!!

Tämä oli nyt vähän tällainen etukäteishehkutus, mutta tiedättepä, mitä tässä nyt tuleman pitää. Kauheeta asukriisiä pukkaa… Ensi viikko menee vielä ihan suhteellisesti ilman ressiä, mutta – aaargh – mitä ihmettä päälle Guldknappen gaalaan??