Tänä keväänä perinteinen rantakunnon metsästys on tuntunut jääneen monilla vähemmälle. Tuon klassisen kevätaktiviteetin on jättänyt varjoonsa selkeästi hurtimmalta kuullostavat erityppiset kuntoremontti-projektit. Ainakin mikäli facebookin (ja nykyisin myös hör-och-häpna Instagramin) antamaan uutisvirtaan on luottaminen. Toivottavasti kaikki muutkin, joiden kuntoremontti ei ehtinyt tuottamaan upeaa hikisuolaista six-packia biitsillä esiteltäväksi, bongasivat fb:ssä ahkerasti kiertäneen “How to get a bikini body” -ohjeistuksen. Niille, jotka sen onnistuivat missaamaan, tulee ohjeet tässä vielä kertaalleen kokonaisuudessaan:

How to get a bikini body?

1. Have a body

2. Put on a bikini

Jos sitten haluaa vielä maksimoida rantsutyylinä, suosittelen mm. seuraavia asioita: tuulessa kuivuneita sotkuisia hiuksia, mukavasti hikiselläkin nenällä istuvia aurinkolaseja, iisiä hippiprinsessamekkoa, kantovälineeksi hiekkaa sietävää kangaskassia, kauniit rusketusraidat jättäviä lipsuja ja aurinkosuojan sisältävää huulikiiltoa. Lisätarvikkeiksi suosittelen nautinnollisella aaltopituudella olevaa ihanaa seuraa, retkivoileipiä, yllättäen järven keskeltä löytyviä huilauskiviä ja Peetun tekemiä soittolistoja.

Sanoinko jo, että rakastan olla lomalla, rakastan auringonpaistetta, rakastan hengailla Karkin ja Peetun kanssa ja rakastan sitä, että edes välillä, edes hetken, kaikki tuntuu aika yksinkertaiselta. Bara det.

• mekko, Peetun maailmanympärysreissun saalista
• aurinkolasit, Polaroid
• lipsut, Havaianas (saatu Aussielta vuosi-pari sitten)
• kangaskassi, Tukholman muotiviikoilta saatu, ei mitään hajua, minä vuonna… 🙂

Tiedättekö mitä!? Minttu on nyt kesälomalla! Ha!

Elohopea on kivunnut koko viikonlopun reippaasti yli 25 asteen hellerajan. Me ollaan makoiltu auringossa, uitu (hämmentävän lämpimässä) järvessä, syöty aamiaista kolme tuntia viikonlopun lehteä lukien ja maailman tärkeimmistä asioista jutellen, hengattu kortteliravintolan terassilla margaritoja litkien ja  mietitty onko laituriin kiinnitetty pittoreski pikkulaiva markkinointijuttu vai oikeasti jonkun (oli oikeasti jonkun, ihanasti sekalaisen boheemi-hippi porukka nosti ankkurin auringon laskettua), hankittu oma pieni pallogrilli ja pidetty huikeat rillauspirskeet omalla partsilla. Ollaan myös nautittu siitä, että koko naapurusto tuntuu karanneen jonnekin. Ihanan rauhallista ja hiljaista kotikulmilla.

Ollaan myös naatiskeltu aivan häpeämättömästi mitään tekemättömyydestä. Vaikka onhan se oikeastaan vähän säälittävää, että sitä saa paremmatkin paha-tyttö-kicksit siitä, että lykkää pesutupavuoron maanantai-aamulle, vaikka oikeastaan olisi pitänyt pyykätä jo viikonloppuna. Haha! No, toisaalta aika mukavaa, että ei tarvitse esmes ryöstää pankkia tunteakseen itsensä pahikseksi.

Ehostusrutiinit siirtyivät myöskin lomamodeen välittömästi. Sipaus aurinkopuuteria, huulikiilto ja aurinkolasit  ovat enemmän kuin tarpeeksi, etenkin, kun meikkiin yhdistetään hölmö olen-vapaalla-ja-nautin-kesästä -hymy.

Tänään reipastuttiin grillailuhommien jälkeen sen verran, että vedettiin kesävärit kynsiin.

Peetu toi Australiasta sikäläisen halpiskynsilakan, jonka intensiivinen puhdas vihreä sävy suorastaan säteilee kesä-energiaa.

Ihan tuota samaa ei täältä varmaankaan löydy, mutta monilla merkeillä on nyt just tosi kivoja vihreän sävyjä.

Peetu veti vihreän kynsilakan päälle niinikään Australiasta tuotua hopeista diskopallohilelakkaa. Aika uskomatonta, miten sama sävy näyttää ihan totaalisen erilaiselta glitteripäällyksen kanssa ja ilman.

Varpaiden kynsiin Peetu laittoi vanhaa suosikkia Essien Bermuda Shorts -pinkkiä.

Mutta oijoi, nyt täytyy kyllä varmaan vähän levätä ja ottaa jotain huikopalaa, kun on ollut niin kovin ahkera ja saanut oikein kynnet lakattua! On tää lomailu vaan aikas nastaa!

Kaikki vähänkään pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia säännöllisesti seuranneet ehkä muistavatkin, että Mintun hajuvesifilosofia on varsin yksinkertainen. Kerralla on käytössä tasan yksi tuoksu, joka mieluusti haluaa itsellensä etuliitteen lemppari-. Parfyymi on liittynyt aina elämänvaiheeseen – muutokset vaativat oman tuoksunsa ja joskus sitä huomaa vasta sen hetkiseen hajuveteen kyllästymisestä, että tarvetta olisi vähän suuremmallekin elämänmuutokselle.

Koko parfyymiä käyttävän ikäni olen siis elänyt “yhden tuoksun” periaatteen mukaisesti. Erityisesti muistan Chanel 5 -tuoksun, jota käytin kolme, neljä vuotta putkeen, mutta sitten tuli jokin henkilökohtainen talouskriisi ja jouduin vaihtamaan tuoksua. En tiedä päteekö sama muihin hajuvesiin, mutta ainakin Chanel 5:n kohdalla on niin, että EdT tai edes EdP ei tuoksu lähimainkaan samalta kuin oikea parfyymi. Ja se oli nimenomaan parfyymi, johon olin tuoksukoukussa.

Toinen – vähän vähemmän eksklusiivinen koukku oli Lancomen silloinen uutuustuoksu Treasure. Raskaana ollessani (odotin Peetua silloin) rakastin tuoksua yli kaiken. Olisin voinut vaikka juoda sitä, jos vaan maku olisi vähänkään vastannut hajua. Synnytyksen jälkeen en ole voinut kertakaikkiaan käsittää, miten olen voinut sietää moista superällömakeaa hajuvettä… Haha!!

Viimeaikoina olen törmännyt pariinkin fiksuun ja asiantuntevan oloiseen artikkeliin henkilökohtaisen tuoksumaailman merkityksestä. Ensimmäinen oli niinkin asiayhteyteen liittyen hassussa lehdessä kuin Dagens Industi. Kunnianarvoisa talouslehti ei todellakaan kosiskele minkään sukupuolista yleisöä turhanaikaisen heppoisilla jutuilla edes viikonloppuliitteissään. Toinen juttu oli Dagens Nyheterin kulttuurisivustolla. Valitettavasti kumpaakaan en löytänyt linkitettäväksi sähköisessä muodossa. Näiden artikkelien perusteella aloin kuitenkin katsella koko hajuvesimaailmaa ihan uudella tavalla.

Heräsin varsinkin siinä vaiheessa, kun kumpikin edellä mainituista jutuista vertasi hajuvesiä garderobiin. Eli toki – on olemassa tuoksumaailman vastineet pikkumustalle ja tummat-farkut-valkoinen-t-paita-musta-jakku -combolle; tuoksuja, jotka sopivat käytännöllisesti katsoen kaikkiin tilanteisiin. Mutta toisaalta asian voi myös kääntää niin, että hyvin harkitun, tyylikkään ja vaikuttavan asukokonaisuuden voi pilata IRL-kohtaamisessa järkyttävä himphamppu kookospähkinä-ananas-malibu-beach -tuoksu. Toisinpäin on ehkä vaikeampaa – ihan niinkuin tyylikkään asialliset silmälasit eivät yksin voi pelastaa totaalisen katastrofaalista asua – ei tuoksullakaan voi muuta kuin vahvistaa tai heikentää muun olemuksen lähettämiä signaaleja.

Etenkin DI:n artikkelissa puhuttiin vakuuttavasti vähintään viisi tuoksua sisältävästä “parfyymigarderobista”. Viisi eri tyylistä hajuvettä olisi kuulemma hyvä lähtökohta. Yksi tuoksu olisi arkinen “voimatuoksu” toinen arkeen niinikään sopiva “kutsuva tuoksu”, kolmas olisi raikas, vapaa-ajan aktiviteetteihin sopiva tuoksu, neljäs kepeä (ja ehkä vähän flirttaileva) tuoksu ja viides upea seksikäs iltatuoksu.

Juuri tällä hetkellä tämä “käytän-vain-yhtä-tuoksua-kerrallaan” -ihminen on täällä nyt tekemässä ihan täydellistä takinkääntöä. Jostain syystä artikkelien ajatusmaailma kolahti ihan täysillä. En vaihtele pukeutumistyyliäni mitenkään huikeasti, farkut/musta hame/valkoinen t-paita/jakku tai neuletakki -combolla selviän about 89 % :sta kohdalleni osuvista tapahtumista. Toisaalta haluan erottaa arjen ja juhlan, työpäivän ja vapaan, nimenomaan kaikilla pienillä jutuilla. Työasu muuttuu menovetimeksi bling-bling-korviksilla, lauantailorvailu ravintolaillalliseksi koroilla ja kultalaukulla – etc.

Erityisen herättävä oli DI:n artikkelin esittämä negaatio: miten suhtautuisit naispuoliseen (enneltä tuntemattomaan) neuvottelukumppaniin, joka asiallisesta ulkonäöstä huolimatta tuoksuu kookospähkinälle ja ananakselle? Juttua lukiessani annoin pisteet kirjoittajalle siitä, että hän ei sinänsä arvottanut ko. tuoksuja. Tärkeintä on siis tuoksujen kokonaisuus ja niiden lähettämä viesti. Ihan  niinkuin Matthew Williamsonin maksimekot voi olla tosi fail johtoryhmän kokouksessa voi laadukaskin hajuvesi lähettää vääriä signaaleja epäsopivassa tilanteessa.

Aloin todella miettiä käyttämäni tuoksun lähettämiä viestejä.

Tämänhetkisestä tuoksugarderobistani löytyy tuoksut:

Clinque: happy summer spray. Tuoksun historia on jotain niinkin epäromanttista, että kissa oli tiputtanut (ja tietenkin hajottanut tuhannen pirstaleiksi) edellisen “kylppärituoksumme”. Tämä versio Clniquen Happy-tuoksuista oli jossain kampanjatarjouksessa, kun viimeksi oltiin Peetun kanssa kimpassa laivalla. Ihan kiva ja raikas “kylppärituoksu” (eli kavereille lainattavaksi tai itselle, kun ei muuta keksi), mutta ei ole muodostunut kenenkään lemppariksi.

Chloé: Chloé Eau de Parfum. Joskus teininä olin tosi tosi jumissa yhteen Chloén tuoksuun (en muista nimeä, mutta pullossa oli reliefinä kaksi lintua…), itseasiassa niin jumissa, että vielä tänäänkin, kun tässä viattomana googlailin linkkiä, jonka voisin tänne teidän iloksenne ja helpotukseksenne laittaa, alkoi ihan vilpittömästi ällöttää, kun näin ne kuvat. Onneksi tämä, Karkilta saatu Chloé on raikas, aurinkoinen ja reipas.

Tommy Hilfiger: Eau de Prep. Tiedän, että en varsinaisesti ole mikään Hilfiger-baby (vaikka jossain niiden mainoksissa on ihan törkeen siistejä “aikuisempia” leidejä, joihin voisin kyllä hyvinkin samaistua…), mutta heidän Eau de Prep -tuoksusta, jonka sain blogin kautta testattavaksi varmaan yli vuosi sitten, olen tykännyt ja tykkään edelleenkin kovasti.

Nyt tuntuu oikeastaan siltä, että tuoksugarderodisssani on muutama kiva tuoksu, mutta jos edes perustasolla ajattelisin oikeasti tuoksuja osana kokonaisuutta… Hmmm. Aika monta uutta tuoksua pitäisi hankkia. Tuntuu lähes samanlaiselta herätykseltä kuin kun joitakin vuosia sitten tajusin, että garderobistani ei löydy yhtään kunnollista jakkua…

Mintun tuoksugarderobisuunnitelma:

– kesälomatuoksu: Clinique: Happy Summer Spray.

– toimisto casual: Chloé: Chloé Eau de Parfum ja Tommy Hilfiger: Eau de Prep.

– when I’m free: Prada: Infusión d’Iris: Ainoa tuoksu everandever, joka on tullut edes lähelle Chanel vitosen intensiteettiä.

Hmmm. Näyttää siltä, että tuoksugarderobistani puuttuu aika monta olennaista rakennuspalikkaa. Tiedän, että blogiani ei kovin monet miehet lue, mutta mihinkäköhän tuoksuun sitä kannattaisi satsata näin kesäloman aattona?

Peetu on tänään nautiskellut laivakeikkojen välissä olevista vapaista mm. rynnimmällä pitkin Kungens Kurvan Ikeaa Karkin kanssa. Monenmoista tarvekalua puuttuu vielä Karkin uudesta kodista, vaikka äiskä nimpparilahjaksi hankkikin oikein kunnolliset Fiskarsin keittiösakset ja matsaavan juustohöylän. Paistinpannu, pop-corn-kattila, keittiötikkaat, vessaharja ja kaikenlaista muuta sekalaista sälää nyt ainakin. Olivat kuulemma katselleet Mintulle aurinkopetiäkin, mutta se oli painanut ihan liikaa. Mieltäni kuitenkin lämmittää kummasti, että kuitenkin edes harkitsivat asiaa!

Ikeareissulle Peetu pukeutui Karkin vanhasta kauniin koralliraitaisesta Zara-mekosta tuunattuun puolihameeseen ja kahta eritahtista raitaa yhdistelevään Monkin toppiin. Kaupan AC-viileydessä hartioita lämmittää just sopivasti ystävältä omittu farkkutakki ja jalkaan päätyi Mintun puukenkäsandaalit. “No, kun ne on niin hirveen mukavat jalassa!!” No, niin varmaan joo… 😀

• toppi, Monki
• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• farkkutakki, 2nd hand (JC)
• sandaalit, Moheda

Nyt meillä alkaa täällä ihan mahottomat tonnikalabileet – arvatkaas miksi!? No siksi, koska ihana karvaruipelo Sunshine täyttää tänään huikeat 4 vuotta!

Aloittelin eilen illalla “onnellisuutta metsästämässä” -juttusarjaan postausta itsekuriin, ääripäihin ja kultaiseen keskitiehen liittyen. Aika pian havaitsin, että olen sotkeutumassa omaan näppäryyteeni – eikä vieressä Vampire Diariesia intohimoisesti tölläävät Karkki ja Peetu mitenkään erityisesti lisänneet keskittymiskykyäni. Puolenyön aikaan päätin luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Tänään nappasin tuon itselleni hyvin henkilökohtaisen ja tärkeän aiheen uudelleen käsittelyyn. Ankaran editoinnin ja uudelleen kirjoittamisen jälkeen olin valmis painamaan julkaisunappia. En tiedä mitä onnistuin klikkaamaan, mutta on se nyt taivaan ihme, että näiden bloggausvuosien jälkeen mitkään varoituskellot eivät kilise, vaikka ruudulle ilmestyy kysymys: “are you sure, you want to do this?”. Mitä siis julkaisuohjelmamme ei normaalisti todellakaan kysele. Painoin “kyllä” ja havaitsin, että olen palannut takaisin ruutuun yksi. Jäljellä oli se, minkä viime yönä draftina tallensin. Koko tämän illan työ oli haihtunut jonnekin.

Kiukkupäissäni deletoin koko jutunraakileen, mutta tulin katumapäälle ja kävin pelastamassa sen kuitenkin myöhempää käyttöä varten. Ehkä maailmankaikkeus halusi kertoa, että en halua julkaista tekstiä sellaisena kuin se oli. Tai että siitä on enemmän iloa, jos mietin vielä kerran, kuinka haluan asiani sanoa.

Pääpointtini on kuitenkin, että on aivan supertärkeää muista kehua ja kiittää itseään. Ihan. Joka. Päivä.

Tänään kehun itseäni, koska:

1. Olin reipas ja kävin hammaslääkärissä (enkä pyörtynyt tuoliin, vaikka ensin olin ihan varma, että taju lähtee nyt justiinsa)

2. Lähetin töissä hankalan meilin hankalalle ihmiselle, kun kukaan muu ei tohtinut/jaksanut/viitsinyt

3. En hermostunut, vaikka onnistuin hävittämään parin tunnin intensiivisen työn tulokset yhdellä delete-nappulan klikkauksella

Ja varmaan jotain muutakin vielä löytyisi, mutta nyt yritän keskittyä painamaan oikeaa julkaisunappia – ja sit painun viivana peiton alle kauneusunilleni… Hyvää yötä ja kauniita unia!!