Aksenttilaukkuangsti on ratkaistu! Mietin pitkään tilaisinko Cambridge Satchelin tai ehkä vieläkin mielummin Rebecca Minkoffin Mini MAC Bagin Shopbopista. Sitten kuitenkin päädyin pyörimään Tukholman Marc by Marc Jacobs putiikkiin ja lompakossa poltteli äiskältä synttärilahjaa varten saadut rahat. Ihan liian usein tuollaiset lahjaksi saadut “osta jotain kivaa itsellesi” -rahat päätyvät johonkin järkevään, asialliseen ja muka tärkeämpään. Tällä kertaa päätin, että hankin jotain kivaa ja huikentelevaista…

Sen verran olen kuitenkin järkevyyteni vanki, että melkein jalkoja heikotti, kun poistuin Marc by Marc Jacobsilta uuden neonkeltaisen laukun omistajana!

Mutta onhan tuo vaan niin hieno!! Mallin nimi on Classic Q Percy ja se on juuri täydellisen kokoinen ajattelemaani city-käyttöön. Se nielee sisäänsä tärkeimmät: lompakon, puhelimen, huulikiillon, nenäliinapaketin, Lakrisal-pötkön ja aurinkolasikotelon. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan?

Mustavalkoinen vuori suorastaan kehoittaa yhdistämään laukun juuri mustavalkoisiin asuihin. Toisaalta hoksasin, että laukku sopii ihan täydellisesti myös tänä sesonkina garderobiini vähän kuin varkain ujuttautuneen tummansinisen kanssa. Ja tuskin maltan odottaa, että voin matsata huikaisevan aksenttilaukun myös kesän valkoisten, pellavanvaaleiden ja army-vihreiden sävyjen kanssa!

Oikeasti tuon värin nimi on Citron, mutta luonnossa se on kyllä niin lähellä neonkeltaista kuin vain voi. Muutaman kerran olemme jo ehtineet ulkoilla yhdessä ja on suorastaan huvittavaa, miten ihmisten silmät kiinnittyvät laukkuun. Eipä kai turhaan kirkas keltainen ole luonnossakin se kaikkein varoittavin hälytysväri. Varokaa – tämä nainen voi olla myrkyllinen! Haha!

Tässä se nyt tulee – täydellisten “poskikiharoiden” saavuttamisen salaisuus! Tänään töissä yksi kollega kysyi, millä taivuttelen hiukseni, että saan ne lainehtimaan pehmeästi juuri poskipäiden kohdalta kasvoihin päin. Olin ihan, että TÄH?? Blogini lukijat ovat varmasti huomattavasti kyseistä työkaveria paremmin perillä Mintun lähestulkoon olemattomista hiustenlaittorutiineista. Olin toki imarreltu, että kampaustani (tai paremminkin “kampaustani”) kehuttiin. Oli kyllä ihan pakko käydä vessan peilistä tarkistamassa, että mistä on kysymys – vai oliko kollegan kommentti suorastaan ironinen.

Ei, en yleensä suhtaudu kehuihin epäilevästi tai vähättelevästi – päinvastoin – olen jo aikapäiviä sitten opetellut sanomaan rehellisen ilahtuneen kiitoksen, kun joku kehuu asuani, laukkuani, hiuksiani, koruani… etc. Tänään oli kuitenkin vähän eri tilanne. Let me explain. Elikkä aamulla olin laittanut kellon soimaan tavalliseen tapaan ihan hyvissä ajoin. Jostain syystä olin nukkunut viime yön aika huonosti ja ensimmäinen 10 minuutin torkku läjähti ilman miettimistä. Kissa kuitenkin heräsi sen verran, että siirtyi sängyn jalkopäästä mahani päälle kerälle kehräämään. Juu, ihan helppoa nousta sängystä ylös, kun ei muutenkaan huvita ja vielä kissa siinä lämpimänä keränä toimii ekstra-painona.

Noin 45 min (jeppp…) sen jälkeen, kun ensimmäinen herätys pärähti ilmoille, sain vihdoin itseni ylös peiton alta. Tuskin tarvitsee sanoa, että tuossa vaiheessa alkoi olla jo pikkasen kiire? Käytettävissä olevaan aikaan nähden käytin kohtuuttoman pitkän ajan peilin edessä pohtien, pitääkö hiukset pestä vai ei. Sinänsä aika hassua, sillä yksi harvoista lapsillenikin opettamista elämänohjeista on, että jos pitää kysyä “pitäisköhän hiukset pestä” silloin yleensä pitää. Noniin, oli siis ihan järkky kiire ja hiukset piti pestä, oli miten oli.

Suihku, hiustenpesu, hampaidenpesu, rasvaus, pukeutuminen, berocca, kahvinkeitto, meikkaus – ja menoks. En katsonut aikaa, moni on varmasti nopeampi. Kissakin tuli jossain välissä ruokittua etc. Mutta hiusten laittaminen jäi tasan siihen pesemiseen. En edes ehtinyt kampaa tai harjaa näyttää kuontalolleni. Siinä suurin – ja ainoa – syy siihen, miksi suhtauduin työkaverin kehuihin aavistuksen epäillen. Hiukseni olivat siis jopa omassa mittakaavassani poikkeuksellisen luonnontilassa. Ja ne kehutut laineet/kiharat kasvojen ympärillä? No ne tulee siitä, että pidän hiuksia korvan takana. Haha!

• neule, Arelalizza (saatu)
• toppi (alla), H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Tänään vähintään puoli muotiblogosfääriä on ollut juhlimassa Aussie Blog Awardseja. Go 4 it vol. 2 -blogikin oli ehdolla peräti kahdessa kategoriassa, Aussome & Unique ja Readers’ Choice. Alunperin ajatuksenani oli tehdä pikku matka Helsinkiin ja osallistua juhlallisuuksiin, mutta sitten tuli kaikenlaista hässäkkää siihen yhteen juttuun, jota elämäksikin kutsutaan, ja oli pakko peruuttaa gaalasuunnitelmat. Ei nyt sillä, että olisin kuvitellut pokkailevani pokaaleja läjäpäin, mutta olisihan se ollut mahtava olla livenä todistamassa, kun tunnustuksia jaetaan ja tietty tavata kaikkia ihania tyyppejä. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on väkeä, jotka antoivat äänensä Aussie-kisassa tälle hengentuotteelleni. Suurkiitos siitä! Ja siitä, että haluatte käydä lukemassa juttujani ja katselemassa kuviani – se on kuitenkin kaikkia maailman palkintoja tärkeämpi asia itselleni!

Ihan oikeaan osoitteeseen tuntuivat palkinnot menneen. Erityisen iloinen olen Veeran saamasta “Naked truth” -erityispalkinnosta. You go GIRL!!

Tänä henkilökohtaisena ei-gaala-päivänä ilahdutin itseäni laittamalla päälle synttärilahjaksi saadun By Malene Birgerin huivin. Miten jokin yksi asuste voikin olla niin ihana, että tuntuu, ettei sen kanssa voi olla olemassakaan sellaisia asioita kuin bad hair day tai muuten vaan bad day? Muuten asu oli aivan basic-Minttua farkkuineen, teepaitoineen ja jakkuineen. Pikkuisen tuuletuksen aihetta on kyllä täälläkin, sillä sitkeän mutta epäortodoksisen kaalisoppakuurin lopputuloksena Acnen farkut eivät ole enää tappokireät! Ei varmaankaan näy kuvissa, mutta fiilis on loistava!

• t-paita, Primark
• jakku, H&M
• farkut, Acne
• huivi, By Malene Birger
• nilkkurit, Ril’s

Tiedättekö sen tunteen, kun laittaa uudet kengät jalkaan ja ne tuntuvat välittömästi ihanilta ja jalat näyttävät ihan eri tavalla aikaisempaa virtaviivaisemmilta ja kauniilta? Ja joka kerta, kun silmät osuvat omiin, uusissa kengissä majaileviin jalkoihin, alkaa hymyilyttää?

Juuri siltä minusta on tuntunut tänään! Virnuilin koko matkan töihin aamulla, koska kaikki vaan tuntui niin paljon tavallista upeammalta. Eikä siihen tarvittu kuin lähestulkoon spontaanihankitut tossut. Tuskin enää tarvitsee sanoakaan, mutta: uudet Karhut ovat aivan täydellisen ihanat! Fiilis on vähemmän “säädelty” kuin kunnon funktionaalisissa urheilukengissä, mutta ehdottomasti pehmoisempi kuin esmes Converseissa. Rrrrakastan ensimmäisen käyttökerran jälkeen uusia tossujani entistä palavammin!

Yhdistin Karhut hameen kanssa – niinkuin olin ajatellutkin – mutta koska kyseessä oli kuitenkin ihan normi toimistopäivä skarppasin kokonaisuutta aavistuksen valkoisen (tosin aika rennon) kauluspaidan avulla. Pikaisen peiliinvilkaisun jälkeen tuumasin, että outfit kaipaa vielä jotain särmää, joten kaivoin vanhan vetoketjulla kiinnitettävän nahkanauharannekorun koruläjäni uumenista. Korviin ripustin isot rinkulat – ihanaa, että niitä voi taas käyttää ilman välitöntä fashion suicide -efektiä!

• paita, Forever21
• hame (Peetun), Mintun ompelimosta
• tossut, Karhu Originals

Kun joka toinen kaveri ja tutuntuttu julistaa facebookissa Hullujen Päivien alkamista, ei täällä suuren valtameren toisella puolellakaan ole helppo välttyä joukkopsykoosilta.

Koko idean keltakuumeisesta alusta alkaen olen ollut suorastaan häkeltynyt nerokkaan yksinkertaisen toimivasta ideasta! Siis että saadaan ihmiset kirjaimellisesti tappelemaan tavarasta, jonottamaan tukahduttavassa tungoksessa, rynnimään kyynärpäät sojossa ja kahmimaan tavaravuoria, joita ei ehkä ollut alunperinkään tarkoitus hankkia. Ja kaikki tämä sillä fiiliksellä kuin kaikki ostettava loppuisi maailmasta just nyt. Tai että tämä olisi viimeinen mahdollisuus tehdä oikeasti hyvät kaupat. Siitäkin huolimatta, että Hullut päivät ovat kellontarkasti ohjelmassa aina pari kertaa vuodessa. Idean äidin on pakko olla ihailtu ja rikas!

Mutta siis koska en ole yhtään sen coolimpi kuin kukaan muukaan (ja haluan tietenkin hankkia hyvälaatuisia merkkituotteita huomattavasti normaalihintaa edullisemmin…) päädyin Hullujen Päivien verkkosivuille tutkimaan fb-ystävien statuksissaan hehkuttamaa tarjontaa.

Ja HEI – hoksasin, että Stockalla on nykyään oikein verkkokauppa! Tukholmassa asuvat keltakuumeiset suomalaiset on pelastettu!

Neuletakkien suurkuluttajana valkkasin suosikikseni niin Global Essentialin ihanan raikkaan raitaneuleen (100 % puuvillaa) kuin Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin. Mikäli merinovilla on yhtä ihanaa laadultaan kuin normaalivalikoimassakin, neuletakki kannattaa hankkia sekä korallinpunaisena että mustana.

Mekko-osastolta olisin löytänyt vaikka miten monta älyttömän ihanaa ehdokasta, mutta päädyin näihin kolmeen. Vasemmalla Esprit Collectionin hihaton puuvillaelastaanimekko, joka sopivasti asustettuna taipuu sekä juhliin että töihin. Keskellä Diana von Furstenbergin klassinen kietaisumekko. Olen hinkunut jo niin kauan DvF:n kietaisumekkoa, että suorastaan hihkuin, kun näin mekon nettiesitteessä ja lisäksi tuon kivan mustavalkoisen printin. Mustavalkoista linjaa jatkaa Malene Birgerin raikas raidallinen hyvin monikäyttöisen oloinen puuvillaneulemekko.

Pitkän aikaa cravings-listalla on jonottanut myös ruudulliset laadukkaat lakanat. Ralph Laurenin sini-punaruutu täyttäisi juuri sopivasti tuon aukon. Ja noista Iittalan Essence-sarjan samppanja-maljoista olen tainnut jankuttaa jo täällä blogissakin ihan kyllästymiseen asti. Onneksi niitä nyt löytyy myös Hullujen Päivien verkkokaupasta. Sänkytarjottimesta en ole ihan varma. Toisaalta se voisi olla kätsy, koska rakastan syödä aamiaista vuoteessa, mutta toisaalta en ole ihan varma kuinka kaunis tuollainen hökötys on.

Tänä globaalin kaupankäynnin aikana Mintun Hullut Päivät shoppailussa on vain yksi pulma:

Verkkokauppa toimittaa tuotteita vain Suomeen! Miten voi olla mahdollista!! Voi pettymysten pettymys! Ehkä täytyy sitten tilata Diane von Furstenbergit Ameriikasta, niinkuin tähänkin asti, ja Essence-sarjaa oli ihan hyvään hintaan Iittala-Outletissä. Tai ehkä, jos hyppäisi laivaan ja teroittelisi kyynärpäitään koko matkan… Tai..

Kuvat: Stockmann