Pääsin katselemaan presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien vastaanoton piiitkästä aikaa suorana telkkarista. Täytyy sanoa, että kokemus oli vieläkin tikahduttavmpi, mitä muistin. Pukuvalintojen flipit ja flopit, kampaamatta unohtuneet hiukset, etikettimokat ja junttimaiset pikku kommellukset (siis oikeesti – miten vaikeeta on tsekata, ettei astu edellä kulkevan daamin puvun helman päälle??) jäivät tällä kertaa kuitenkin presidentin rouvan aiheuttaman hämmennyksen alle. Klassinen kysymys “what was she thinking?” ei nyt ole ajankohtainen, sillä kaikki ajateltavissa olevat mediat selvittävät auliisti, että pukuvalinnan kohdalla aateltiin niinku tota suomalaista luontoo ja suomalaista työntekoa. Joissa kummassakaan ei toki ole mitään vikaa, mutta facebookista bongaamani kommentti kiteyttää yleisilmeen: “miten joku pystyykin näyttämään yhtäaikaa sekä tyttömäiseltä että tätimäiseltä?”. Saavutus sinänsä.

Floppeja en aio alkaa tänne erityisesti listailla. Sen verran sanon, että liika yrittäminen ja tårta på tårta ei pue ketään. Ja se, mikä näyttää suloiselta 17 -vuotiaan vanhojentanssineidon päällä, ei välttämättä ole parhaimmillaan 30+ rouvien yllä. Suorastaan häkellyttävä Diamond Princess Super Star Barbie -kimallushörsötrendi näyttää vallanneen suuren osan naisvieraita. Kun soppaan lisätään vielä kasarihenkinen white trash -kihara-/riikinkukkokampaus, on ilmaisu “tyyliä ei voi ostaa rahalla” -saanut ihan uuden merkityksen…

Floppipuolelle voisi listata vielä parinkin juhlavieraan suorasta lähetyksestä päivänselvästi erottuneen jäätävän metsästyksen… Ehkä he sopisivat toisilleen??

Mutta siis ne onnistujathan tässä piti listata!

CODY DOUGLAS ORECK

Nude, hiekka ja savi ovat upeita juhlavärejä, mutta hyvin vaikeita kantaa. USAn suurlahettilään puoliso on varma pukeutuja. Mert Otsamon suunnittelema puku on elegantti ja hillityllä tavalla dramaattinen. Stailaus sopii pukuun täydellisesti – yksinkertainen kampaus ja hillityt pienet korut eivät kilpaile huomiosta puvun upean pääntien kanssa.

JAANA PELKONEN

Täydellinen puku sirolle tummalle kansanedustajalle. Selkä on avoin vyötärölle asti, mikä lisää puvun keveyttä. Vyötäröllä pinkkiä vilautteleva peplum ja saman sävyinen clutch riittävät katseenvangitsijoiksi. Tässäkin kokonaisuudessa on yksityiskohdat osattu pitää balanssissa.

Illan ehdottomasti säkenöivin, kaunein, coolein ja onnistunein asu, kokonaisuus, everything oli näyttelijällä…

LAURA BIRN!!

Outi Pyyn suunnittelema ja vanhoista nahkatakeista toteuttama Trashion -puku on aivan uskomattoman upea. Jenni Ahtiainen / gTie on toteuttanut pää- ja käsikorut asun hengen mukaisesti kierrätetyistä hopea- ja kultaketjuista. Luonnonlapsityylinen puhdaslinjainen stailaus täydentää kokonaisuuden henkeäsalpaavan tyylikkääksi. Illan ehdoton kuningatar ja upein kokonaisuus!

Kyllä bling-blingkin voi toimia.

Mari Kiviniemi (ja Vilja-Tuulia Huotarinen – mutta en löytänyt mistään kuvaa…) osoittaa, että kyllä kimalluskin voi olla eleganttia ja hyvin paikallaan myös Linnan Juhlissa. Tykkään myös Kiviniemen kultaballerinoista. Kaikkien niiden kättelyjonossa nähtyjen pateettisten bloggari-superplatformien jälkeen nuo ovat yksinkertaisesti raikkaat.

Kuvat: Iltasanomat, Iltalehti, Yle ja Ava

Itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelyssä Mintun juhla-asu viime lauantailta. Juhlittiin silloin täällä Tukholmassa hyvän ystäväni 30+ synttäreitä pikkutunneille asti. En edes muista, milloin olisin tanssinut niin paljon ja hartaasti. Svenne-dj (juhlakalun aviomies btw…) hoiti hommansa moitteettomasti ja vanhat rouvat saivat jorata Dingonsa ja Blondiensa. Silinterihattuinen baarimikko sekoitteli herkullisia drinkkejä, kikatusta ja syvällisiä (sekä niitä tooosi syvällisiä) keskusteluja oli juuri sopivassa suhteessa. Erinomaisen onnistuneet juhlat siis!

Zaran kermanvalkoinen kevyesti läpikuultava toppi toimii kivasti kontrastina mustalle nahkahameelle. Korot tuli potkittua jossain vaiheessa pois jalasta, mutta syynä oli toki se, että säälin isäntäväen lattiaa. Eikä suinkaan se, että varpaani olisivat huudelleet hoosiannaa. 😀

Tänään makoilen toisen hyvän ystäväni soffalla ja töllään pitkästä aikaa ihan livenä Linnan juhlia – ihanaa! Ja ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille!

• toppi, Zara
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, DinSko
• korvikset, Dyrberg/Kern

Peetun punainen linssikeitto on mehevän herkullinen ja ruokaisa ruokalaji. Kaiken lisäksi se on helppo ja nopea valmistaa, plus kevyttä ja halpaa!

Ihan ensimmäisenä haluan kuitenkin ilmaista ihmetykseni siitä, että ettekö tosiaan ole kiinnostuneita voittamaan Philipsin uskomattoman mahtavaa Wake-Up Light -herätysvaloa? Siis tiedän, että joskus (ja varsinkin ehkä juuri tähän vuodenaikaan erityisesti) on vähän ärsyttävää kaikkien arvontojen ja arvontamuistutusten ja osallistumiskehoitusten kanssa… Mutta kamoon – herätysvalo on niiin mahtava, että on se nyt ihme, jos ei sellaista halua voittaa! Osallistu arvontaan täällä: Pehmeä herätys – parempi alku päivälle!

Mutta nyt siihen keitto-ohjeeseen. Tämä on siis yksi ensimmäisistä ruokalajeista, jotka kuuluivat Peetun ennen maailmalle lähtöään Mintulle pitämän kokkikoulun ohjelmaan. Sen jälkeen olen valmistanut lempeän punaista linssikeittoa muutaman kerran – ja voin todeta, että onnistuminen ei ole sattumaa! Tämä on niin helppo ja hyvä ohje.

Lisäksi just tähän aikaan vuodesta keitossa on herkullisuuden lisäksi myös muita hyviä puolia: edullinen valmistaa (rahaa säästyy kaikkeen kivaan jouluhässäkkään), ravintoarvoltaan erinomainen, mutta kevyt (pikkujoulukauden jälkeen pitäisi kai mahtua siihen mekkoon uutena vuotena?), toimii hyvin myös pakastettuna (one word: lunchlåda!) ja lisäksi keitto lämmittää aivan ihanasti sisuskaluja hyisenpimeänä päivänä.

PEETUN PUNAINEN LINSSIKEITTO

Ainekset

(Peetu antoi ohjeeksi: määrillä ei niin ole väliä)

3 – 4 porkkanaa

1/2 kg perunoita

1 keltainen sipuli

pari valkosipulin kynttä

1 1/2 dl punaisia linssejä

2 kasvisliemikuutiota

jos haluaa (= haluaa):

1 purkki hyvää tomaattimurskaa (Peetu teki kyllä tuon aina tuoreista tomaateista, mutta tämä onkin kokkikouluversio.. Se italialainen on kuulemma melkein yhtä hyvää kuin itse tehty!)

mausteeksi: cayenne pippuria, paprikajauhetta ja tuoreena rouhittua mustapippuria

Valmistus

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Laita reilu ruokalusikallinen öljyä kattilaan (jos on käynyt niin, että joku on käyttänyt pop cornien tekemiseen kaiken öljyn, käy about saman kokoinen nokare voita myös ihan hyvin) ja laita pilkotut sipulit paistumaan öljyyn. Tarkoitus on silleen kivasti kuullottaa sipuleita, mutta keitosta tulee ihan huippua myös vähän “paahdetumpien” sipulien kanssa. Testattu on (no, en oo niin nopee…). Kuori ja pilko porkkanat ja perunat. Laita pyöriskelemään kuumaan öljyyn. Heitä seuraavaksi linssit mukaan ja laita samalla vedenkeittimeen litra vettä kiehumaan.

Lisää kiehuva vesi ja kasvisliemikuutiot. Kiehauta noin vartti. Mausta cayenne pippurilla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Maista tarvitaanko suolaa lisää. Keitto on edukseen, jos mausta löytyy vähän potkua – eli reilusti vaan sitä cayenne pippuria! Lisää tomaattimurska ja halutessasi purkki creme fraichea, ruokakermaa tms. On hyvää!

Linssit imevät paljon vettä, joten sitä saattaa joutua lisäämään – muuten lopputuloksena on lähinnä muhennos…

Ai hitsi miten hyvää!!

Keitto ei kaipaa kyytipojaksi välttämättä edes normaalia “keittoleipää”, koska se on niin ruokaisaa. Tämä on siksi aivan loistava vaihtoehto myös vaikka Uuden Vuoden juhlien yöpalaksi ikuisten nakkien ja perunasalaatin sijaan. Ruokaisaa, täyttävää, herkullista, helppo valmistaa suuriakin määriä ja edullista! 🙂

(Kuvassa annos koristeltu kunnon kokkikoulutyyliin ripauksella persiljaa. Se kyllä sopii hyvin makuun – eli suosittelen!)

Viime perjantaina kruunattiin Suomi-instituutissa vuoden ruotsinsuomalainen, vuoden nuori ruotsinsuomalainen ja vuoden arjen sankari. Lämminhenkisessä gaalassa oli mukana yllättävän paljon väkeä – ruotsinsuomalaiset kun eivät ole mikään identiteetiltään kovin yhteneväinen porukka.

Sen lisäksi, että onnistuin (tietenkin!) vetistelemään vuolaasti jo siinä vaiheessa, kun eri kategorioissa ehdolla olevien perusteluja luettiin, tapahtui gaalassa kaikessa hiljaisuudessa myös kummia juttuja. Niistä saa vähän vihiä viimeistään tänään illalla täältä…

Gaala-asuna toimi hyvin ja monelaisissa tilaisuuksissa palvelleet Henkan Marni-malliston kultabrokadihousut ja uusi Zaran toppi. Iltalaukku on vähän tuollainen matkalaukkumalli, mutta kameralle piti olla suojaisa kantoväline perjantaisen lumi- ja räntäsateen vuoksi. Tapahtuma oli onneksi gaala-nimityksestään huolimatta aika mutkaton tunnelmaltaan, joten eipä tuo nyt paljoa haitannut.

• toppi, Zara
• housut, Marni for H&M
• sandaalit, Zara
• laukku, Botkier
• korvikset, AdR for H&M
• kultasukat (hehe!), TopShop

Herätyskello soi aamulla viideltä, ulkona on pilkkopimeää, lämpimien peittojen alta poistuminen tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Siinä vaiheessa, kun käsi vaistomaisesti napsauttaa seuraavaan torkun päälle, tiedät, että tästäkään aamusta ei selviä ilman kaaosta, stressiä ja hiuksenhienoa töistämyöhästymismarginaalia. Duunipaikan vaihdon myötä päädyin tehtäviin, jossa noudatettiin “suomalaisia toimistoaikoja”. Kun ottaa huomioon Suomen ja Ruotsin välisen tunnin aikaeron ja sen, että työmatkaani menee melkein tunti, voi aika helposti laskea, että kuuden bussiin olisi syytä ehtiä, jos mielii olla edes jossain määrin ajallaan toimistolla.

Herätyskello on siis soinut viimeiset noin kolme vuotta joka arkiaamu kello viisi. Olen saanut tosiaankin oppia, että on ihan eri asia nousta silloin tällöin tosi tosi aikaisin esim. lentokentälle lähdön tai jonkin muun erityisen syyn takia. Säännöllinen viideltä nouseminen on ihan toinen juttu. Univelkaa tuntuu kertyvän ihan väistämättä, vaikka miten yrittäisi mennä ajoissa nukkumaan – ja sen myötä aamuherätykset viikon edetessä yhä raskaamiksi ja raskaammiksi. Varsinkin näin syksyllä ja talvella, kun aamulla on aivan totaalisen pilkkopimeää, herääminen tuntuu välillä aivan ylivoimaiselta tehtävältä!

Olin siis Aivan Mielettömän Onnessani, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Philipsin Wake Up Light -kampanjaan! Olen nyt ehtinyt testailla lamppua muutaman päivän ajan – ja täytyy sanoa, että olen aivan totaalisen myyty jo nyt!

Aion kirjoitella tarkemmin kokemuksistani ja lampun toiminnoista, kunhan olen niihin itsekin paremmin perehtynyt – ja käyttökokemusta ehtinyt vähän kertyä. Jo näiden muutamien aamujen perusteella voin kuitenkin sanoa, että en olisi ikinä voinut uskoakaan, miten suuri merkitys sillä on, että jo ennen herätystä huoneen valaistustaso nousee lempeästi asteittain.

Itselläni ei ole varsinaisesti kokemusta kirkasvalolampuista tai korvakuulokevaloista. Monet ystäväni kyllä niitä (tai ainakin kirkasvalolamppua) käyttää ja tietääkseni ovat saaneet hyvän avun kaamosajan ikiväsymystä helpottamaan. Tuntuu siltä, että Philipsin Wake Up Light toimii vähän samaan tyyliin.  Alitajuinen pakottava tarve käydä parin kuukauden talviunille helpottaa ihan kummasti.

Alkoiko tehdä mieli omaa lamppua? No eipä hätää, sillä kampanjaan kuuluu ihan huippu arvonta.   Kilpailukysymys kuuluu näin: ”Vaikeuksia herätä? Kerro tarinasi ja perustele samalla, miksi juuri sinun pitäisi saada Wake-up Light.” Vastaukset sunnuntaihin 9.12. klo 23.00 mennessä tämän postauksen kommenttiboksiin. Paras vastaus voittaa Philipsin Wake-up Light -herätysvalon perusmallin, joka on arvoltaan 109 euroa.

Herätysvalon luksusmalli on arvonnassa Wake Up Lightin brändisivulla. Tuon hienomman lampun voi liittää iPhone– tai iPod touch -laitteisiin. Indiedaysin toimitus ja bloggaajat valitsevat palkittavat tarinat kummassakin kilpailussa – eli nyt kannattaa kaivella parhaimmat jutut ja ikimuistoisimmat pommiin nukkumiset esiin!

Kuulemma kymmenessä päivässä pitäisi jo huomata eron ihan omassa olemuksessaan ja varsinkin aamupäivän vireystasossa. Eli varmaankin joskus ensi viikolla kirjoittelen ihan seikkaperäisesti kokemuksistani herätysvalon kanssa. Siihen asti: osallistukaahan arvontaan ja ottakaa iisisti aamuisin!