Kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun on odottanut viikonloppua, säätiedotus lupaa hienoa keliä ja sitten sataa kaatamalla. No, ainakin tänään kävi tismalleen päinvastoin. Koko viikonlopuksi oli tänne luvattu sadetta. Ei siis vain pilvistä tai vähän sadekuuroja, vaan ihan rehellistä sadetta.

Aika mielettömän siistiä herätä aamulla siihen, että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Koko päivä onkin hujahtanut bikineissä… <3

Söderin eteläranta on tosi nasta paikka hengailla helteisenä (kyllä, lämpötila on reippaasti yli 25 asteen hellerajan!) lauantaina. Rantaviivaa riittää, joten halutessaan pääsee sopivalle kuuloetäisyydelle niin eläväisistä lapsiperheistä kuin hilpeistä nuorisoporukoistakin.

Rantapolulta voi myös bongata Söderin hauskimman kahvilan…

Romanttiseen vanhaan asuntovaunuun majoittunut kahvila “Rodos” tarjoilee limpparia, jätskiä, kotitekoista pientä purtavaa ja ehkä koko Söderin parasta suodatinkahvia. Kahvikulttuurin kehittymisen myötä tuntuu, että on ihan älyttömän vaikea saada mistään hyvää, tuoretta, perinteistä kahvia. Joka paikassa on vaan avaruusaluksen näköiset upeat espresso-masiinat, joista saatava ” tavallinen” kahvi on vain laimennettua espressoa. Yäk!

Kahvila on auki aina, kun kelit sallivat. Pöytien, tuolien ja aurinkotuolien kansoittama “kahvila-alue” leviää järven rantaan asti, joten tungosta ei tule kiireisempänäkään päivänä!

Tuo nyt ei ehkä sovi ihan päiväristeilijän Tukholman-ohjelmaan, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos aikaa on vähänkään enempää!

Viikko lomanjälkeistä toimistohommaa on tänään saatu puserrettua kasaan. Yleensä tykkään olla keskellä kesää duunissa. Tempo on jotenkin rauhallisempi, toimisto hiljaisempi, kun puolet väestä on lomilla ja paikalla olevatkin ovat yleensä hyvillä mielin odottelemassa joko juuri alkavaa lomaansa tai rentoutuneita sen pitämisestä. Tämä viikko on kyllä ollut siitä huolimatta aika business as usual. Keskikesän rauhallisesta meiningistä ei ole ollut haisuakaan, mutta todennäköisesti tilanne muuttuu ainakin hiukan ensi viikolla, kun lomasesonki pyörähtää ihan tosissaan käyntiin.

Tajusin heti maanantaina työkelpoisia kesävaatteita garderobistani epätoivoisena pönkiessäni, että varastoissani on ammottava aukko. Lähes järjestään kaikki tähän vuodenaikaan passelit vetimeni ovat sarjaa huitula, eivätkä mitenkään erityisesti toimistokäyttöön sopivia. Toki mustaa hametta ja mustia housuja voi käyttää kesälläkin, mutta tällä viikolla olen kyllä kaipaillut kipeästi jotain raikkaampaa ja heleämpää päällepantavaa. Siis jotakin, mikä ei kirkuisi ympäristöön viestiä “biitsi” tai “lomalainen“. No, onneksi on kuitenkin se laivalta heräteostelemani hamonen.

Vähän tuo hame menee käytössä ryppyyn, mutta se ei mielestäni haittaa. Tai oikeastaan pellavavaatteeseen se ihan kuuluu asiaan ja näyttää kesäiseltä ja kivalta. Taisin muuten uhota, että tuskin tulen tuota hameen mukana tullutta vyön tapaista ikinä käyttämään. Pitäisi vaan oppia, että vannomatta paras ja niin edelleen. Tuossahan se vyö roikkuu ja vaikka en nyt edelleenkään ole ihan vakuuttunut sen hienoudesta, tuo se toisaalta vähän eloa tuohon asuun.

Sen verran annoin periksi “lomalais-lookille”, että pistin jalkaani Hennesiltä tilatut nirunaru-sandaalit. Olen jo hyväksynyt, että kysmyksessä oli ihan täysin älyvapaa ostos, jolle ei todennäköisesti montaa käyttökertaa tule kertymään. Kesävapailla kuljen aina lipsuissa ja jotenkin nuo ovat mielestäni liian hörsöiset huithapelit töihin. Eli milloin niitä sitten pitäisi? Tosin tänään aamulla, kun kiipesin Tvärbanaan matkalla töihin, sanoi ihan tuntematon nainen minulle, että hän tuli sandaaleistani hyvälle tuulelle… 😀 Ehkä ne toimisi vaikka vajaamittaisten vaaleitten chinojen kanssa vähän paremmin. Ainoa ongelma, että en omista vajaamittaisia vaaleita chinoja. Pitää varmaan vielä hyökätä penkomaan alennusmyyntejä tai ryhdistäytyä ompelimon puolella.

Aamulla piti vielä laittaa nahkarotsi tuohon päälle, sen verran oli vilpoisaa. Iltapäivällä se oli jo ihan totaalisen too much. Käsittämättömän kuuma ja kostea päivä, eli hiukset ainakin pysyvät kiharina! Koko viikonlopuksi on luvattu sadetta, mikä on sinänsä vähän tylsää, koska mitenkään liian montaa kertaa ei tänä kesänä ole vielä saanut bikineissä hillua. Toisaalta tuntuu, että tämä painostava kuumuus ja kosteus on “järjestetty juttu” – että sitä suorastaan alkaa toivoa, että satais jo! Ha ha!!

• paita, Filippa K
• hame, Part Two
• sandaalit, H&M
• rotsi, Acne

Palatessani viimeisimmältä Tampereen lomalta keittiön pöydällä odotteli sillä aikaa postissa tullut paketinnoutolappunen. Kesti hetken ennenkuin pääsin hakemaan pakettia, koska posti oli toimittanut sen jostain syystä keskustaan, eikä tänne lähimpään asiamiespisteeseen, kuten normaalisti.

Viimein sain kuitenkin lähetyksen noudettua – ja mitä ihanaa sieltä paljastuikaan!!

 Aussie oli muistanut Mintun (ja Peetun!) kesähiuksia upealla surffihenkisellä Limited Edition -setillä shampoita ja hoitoaineita! Aivan erityisesti ilahduin tuosta 3 Minute Miracle -syvähoidosta. Sen parempaa tehohoitoa en helposti kuivuville hiuksilleni voi kuvitellakaan!

Ihanien Aussieitten lisäksi paketista paljastui mielettömän hienot, pikkuisen hohtavat violetit Havaianaksen lipsut! Rrrakastan Havaianaksia – ne ovat ainoat lipsut, jotka eivät ikinäkoskaan hierrä tai tee rakkoja jalkoihin. Jos vain voisin (lue: jos välillä ei tarvitsisi näyttää vähän toimistokelpoisemmalta) käyttäisin tähän vuoden aikaan vain ja ainoastaan Havaianaksiani. Peetu on kanssani tismalleen samaa mieltä, joten meidän täytyy varmasti laittaa eteiseen seinään varauslista, kumpi saa noita ihania violetteja uutukaisia käyttää…

 Ja arvaatteko mitä!? Parasta koko jutussa on se, että kaksi teistä voittaa tismalleen samanlaisen paketin!!

Palkinto sisältää:

Värjätyille hiuksille tarkoitetun Aussie Colour Mate shampoon ja hoitoaineen sekä tuon oman luottotuotteeni 3 Minute Miracle -syvähoidon.

Ja lisäksi…

 … erityisesti ohuille hiuksille tarkoitetut volyymituotteet Aussie Aussome Volume shampoon ja hoitoaineen. Näistä pitää sanoa sen verran, että ne sopivat aivan loistavasti myös ihan normaaleille ja paksuillekin hiuksille, vaikka ovatkin ohuelle hiuslaadulle kehitetty. Peetun mielestä nämä ovat parhaimmat ikinä – eikä pelkästään ihanan tuoksunsa ansiota – ja hänellä ei tosiaankaan ole mitkään ohuet hiukset. 🙂

Kesäkutrien lisäksi hyvää hoitoa kaipailee kesäfiilis. Niinpä arvottavana on myös kaksi lippua (avec) kesän hauskimpiin bileisiin Aussie Summer Heat -klubille.

Summer Heat -kesäklubi järjestetään joka perjantai ja lauantai Vanhalla Ylioppilastalolla ihan Helsingin keskustassa. Luvassa on huippu DJ:tä, kuumaa menoa tanssilattialla ja chillausta riippukeinuissa – ihan niinkuin kunnon kesäbileissä pitääkin!

Arvottavana on:

• Kaksi Aussie Limited Edition -tuotepakettia. Arvon kaksi voittajaa, jotka molemmat saavat yhden tuotepaketin. 🙂  Paketit postitetaan voittajille elokuun aikana.
• Kaksi avecillista (eli kaksi kahden hengen…) kutsua Summer Heat -klubille. Arvon yhden voittajan, joka saa molemmat liput. Bileet järjestetään tosiaan joka viikonloppu, joten voittaja voi valita meneekö tapahtumaan kaksi kertaa yhden kaverinsa kanssa vai yhden kerran vähän isommalla porukalla!

Osallistuminen:

• Vastaa tämän postauksen kommenttiboksissa kilpailukysymykseen: “Mikä on kivointa just tässä kesässä?”
• Jätä kilpailuvastaus viimeistään sunnuntaina 8.7.2012 klo 21.00. Suoritan arvonnan samana iltana ja koitan saada Summer Heat -kutsut postiin heti maanantaina, jotta voittaja ehtii bileisiin halutessaan jo seuraavana viikonloppuna. 🙂
• Ilmoita vastauksen yhteydessä osallistutko vain tuotepaketin arvontaan vai sekä tuotepaketin että Summer Heat -kutsujen arvontaan.
• Laita kilpailuvastaukseen sähköpostiosoite, jota luet usein näin kesälläkin, että saan sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Sähköposti ei tule näkyviin julkisesti!

Jee, onpas kivaa järkätä arvonta pitkästä aikaa!!

Sain jo aikapäiviä sitten haasteen plokikisukamultani Finskiltä. On vaan ollut niin kamalan kiirettä koko ajan, kun on pitänyt jahdata kaikkia kärpäsiä, vahtia naapureitten touhuja, kaadella kukkamaljakoita ja pitää huolta riittävästä loikoilusta, etten millään ole kerinnyt koneelle. Mutta tänään sitten – ja oikein juhlan kunniaksi – päätin tassutella viisaat aatokseni tänne ihasteltavaksi.

Ja ettei tärkein unohtuisi: tänään on 3-vuotissyntymäpäiväni! Saa onnitella!! MIAU!

Koko nimesi?

Sunshine on oikea nimeni, mutta kaikki hoomanit sanoo vaan kissa tai kisu.

Harrastus, jota ihmisesi eivät täysin ymmärrä?

Ei ne kyllä tunnu ymmärtävän oikein minkään hauskan päälle. Joskus ne kyllä jahtaa sisään eksyneitä amppareita mun kanssa, mutta muuten saan ihan yksin huolehtia huonekalujen raapimisesta, tavaroiden tiputtelusta ja muusta hauskasta. Aika haka oon kyllä ompeluhommissa. Usein annan Mintun olla vähän mukana auttamassa, kun se niin kovasti haluaa.

Mikä saa sinut pörhistymään niskavilloista hännän päähän?

Tykkään pörhistyä ihan kamalan hurjan pelottavan näköisesti milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi näkökentässä vilahtavat paljaat hoomin-nilkat on just hyvä syy pörhistellä oikein perusteellisesti.

Viimeisin tihutyösi ja saatiinko sen jälkiä koskaan korjattua?

Vai viimeisin… Tämä oli aika paha. Sekasorron ja karvastuksen aiheuttaminen Mintun meikkihyllyllä ja vaatekaapissa ei kai ole varsinaisesti tihutyö, vaan ihan normihommaa.

Saattaisin ehkä mainita tässä ne muutamat kaatamani ja maahan tiputtamani maljakot, pöydälle unohtuneet vesilasit ja iittalan Kivi-tuikut, mutta mitä sitä tuommoisia muistelemaan. Sitäpaitsi Mintun ilme, kun se herää yöllä pikkutunneilla maahan sirpaleiksi kolahtavan kukkamaljakon ääneen, on niin huikaiseva, että sillä taitaa sittenkin olla aika hauskaa myös. Ainakin se näyttelee hampaitaan pikkuisen saamaan tyyliin kuin silloin, kun sillä on kivaa…

Oudoin hellittelynimi, jolla sinua kutsutaan?

No hei, ihan niitä kaikkein järkyimpiä (elikkä lällyimpiä!) en tosiaankaan aio paljastaa. Peetu sanoo kyllä joskus mua kattilaks. Siis luulisi, että tyyppi, joka laittaa ruokaa melkein joka päivä, erottaisi, mikä on kissa ja mikä on kattila!

Mitä tekisit, jos kohtaisit vieraan kissan?

Kyllähän tuolla meidän pihalla näyttää jotain kissoja kuljeskelevan. Minun maailmassani olen The One And Only Cat Master of the Universe, enkä juuri muista piittaa.

Lempiruokasi?

TONNIKALA!! Olen aika kranttu. En suostu popsimaan purkkiruokia, mössöjä tai pahan makuisia nappuloita. Tonnikalaa menisi sen sijaan monta purkkia päivässä. Omnomnomnomnom….

Pidätkö valokuvattavana olemisesta?

No en todellakaan!! Tykkään kyllä tunkea viiksekästä karvanenääni kameran ja kuvattavien asioiden väliin varsinkin, jos kysymyksessä on päivän asun tai muun tärkeän blogijutun kuvaus. On aivan karmivaa, kun hoomanit sitten nappaavatkin mut ihan esiintymään kuvassa. En tykkää yhtään!

Mikä on rasittavinta mitä ihmisesi tekevät?

No tuon kameran kanssa heilumisen lisäksi on tosi rasittavaa, kun ne koko ajan komentaa kissa, ei saa pureskella kukkia tai kissa, ei saa raapia huonekaluja. Ja sit ne haluaa koko ajan lääppiä ja pussailla ja lässyttää…

Lempiloikoilupaikkasi?

Oi, loikoilu on lempipuuhaani! Erittäin vaikea valita lempparipaikkaa, mutta sanon kuiteskin, että Peetun sängyllä, lakanan alla on ihan parasta!

Mitä piirteitä arvostat ihmisessä?

Masun rapsutuskyky tulee ihan ensimmäisenä mieleeni ja säännöllisestä nappulahuollosta huolehtiminen. Tykkäisin kyllä kovasti, jos joku viitsisi heitellä hiirulaista jahdattavaksi vähän useammin ja kaivaisi sohvan alle jumittuneet super-pallot esiin. Mutta ei kai sitä kaikkea voi vaatia hoomaneiltakaan.

Mikä on suhteesi ulkoiluun?

Ulkoilu on ihan jees, jos sitä saa tehdä omalla partsilla. Minttu tosin saa ihan järkkyjä sätkyjä, kun ihan pikkiriikkisenkään yritän laajentaa maailmankuvaani parvekkeen kaiteen yli kurkistellen.

Silloin joskus pienempänä Karkki vei mua aika usein valjaissa käymään Suuressa Maailmassa. Jotenkin tuo sama piha, joka parvekkeelta käsin näyttää niin mukavalta, olikin yhtäkkiä ihan järkyttävän pelottava paikka. En tykännyt yhtään! Tassut hikoillen hinkusin aina kotiin. Onneksi nuo ovat nyt lopettaneet moiset hullutukset ja saan ihan rauhassa poukkoilla omalla rakkaalla reviirilläni.

Tämä on muuten yksi lempparikuvistani! Jotenkin tässä on kuvaaja onnistunut vangitsemaan sekä älykkyyttä säihkyvän katseeni, elegantit valkoiset viiksikarvani sekä pehmoisena kiiltelevän turkkini yhteen ja samaan kuvaan. Masterpiece, vaikka itse sanonkin! 

Mitä mieltä olet viiksekkäistä tytöistä?

Eli itsestäni!? Olen mielestäni hiukean fiksu otus ja muutenkin ihana. Lisäksi olen maailman paras kämppis ja loistavan hyvää seuraa. Vähintään.

Mikä on suosikkiötökkäsi?

Kaikki ötökät ovat vähintäänkin kiinnostavia. Jahtailen partsilla amppareita, mutta Minttu ei tykkää siitä yhtään. Suosikkiötökkäni taitaa olla kärpänen, vaikka kyllä muutkin toimii, kunhan vain ei ole liian isoja.

Miten saat parhaiten tahtosi läpi?

Hmmm. Nyt en oikein ymmärtänyt kysymystä.. Minun tahtoni on laki, joten ei tule kysymykseenkään, ettenkö saisi sitä läpi. Saman kysymyksen voisi esittää Mintulle tai Peetulle. Kyllä hekin joskus saavat tahtonsa läpi. Ainakin annan heidän hetken aikaa ymmärtää niin!

Erityistaitosi?

Olen tosi näppärä juomaan vettä suoraan hanasta! Teidän pitäisi kuulkaa nähdä, miten hienosti asennan tassuni lavuaarin reunoille ja litkin kylmää vettä hanasta. Pitäisi vielä opetella avaamaan hana itse, niin saisin aina halutessani juoda juoksevaa vettä ällön kupissa seisoneen veden sijaan.

Perhetaustasi? 

Kissaperheessäni minulla oli yksi sisko ja yksi veli kissaäidin lisäksi. Äitini oli todellinen arkajalka ja varmaan siksi säntään itsekin automaattisesti sängyn alle turvaan aina, kun jotain liian jännää tapahtuu. Onneksi Minttu ja Peetu tulivat hakemaan mut tänne ja osaksi uutta perhettäni. Elikkä nykyään perheeseeni kuuluu hooman-äiti ja kaksi hooman-siskoa.

Puuh – kylläpäs on kovvoo hommoo tää plokkaaminen! Taidanpa käydä lipomassa ruokakupista viimeiset synttäri-tonnikalat ja kaivautua sitten Peetun sängyn lakanan alle vähän huilimaan.

Nakkaan tietty haasteen kaikille plokikisuille napattavaksi!

MIAU!

Sunshine 

Viimeisellä The Artist Way -viikolla vahvistetaan uskoa omaan itseen, omiin voimiin ja uskallusta tehdä juuri niitä itsestä hyvältä tuntuvia päätöksiä.

Kerrataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Onko sivujen kirjoittamisesta tullut jo pysyvä aamurutiini?

Tämän viikon aamusivut tuli kirjoitettua joka päivä. Tuntuu, että normaaleihin rutiineihin kirjoittaminen solahtaa jo ilman erityistä miettimistä. Sen sijaan pienikin muutos – yökyläilevät ystävät, matkat – rutiineissa ja heti sivut unohtuvat. No, ehkä sitä arjessa tulee sitten työstettyä niitä reissussa kerättyjä vaikutelmia myös…

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko päättänyt järkätä itsellesi treffejä jatkossakin?

Yritän todella pitää kiinni taiteilijatreffien ideasta jatkossakin. En ole kovin hyvä varaamaan aikaa vain itselleni, aina kun on jokin velvollisuus suorittamatta. Tällä viikolla skippasin siivoukset ja pyykkäämiset yhtenä aurinkoisena päivänä (niitä nyt ei ole muutenkaan ollut mitenkään liikaa…) ja painuin laiturille ottamaan aurinkoa. Mukaan pakkasin kaikki kevään ihanat muotilehdet, joita olen ehtinyt vain pikaisesti selailla. Oli tosi kivaa. Hassua, miten noin pienestäkin voi tulla sellainen olo, että olisi oikein hurvitellut!

ITSELUOTTAMUS

Sana “itseluottamus” tuo mieleen monenlaisia assosiaatioita. Itselleni ensimmäinen mielikuva on ihmisestä, joka ottaa tilaa, uskaltaa olla esillä ja sanoo mielipiteensä varmasti ja kovaan ääneen. Ei siis välttämättä mikään yksiselitteisesti positiivinen mielikuva.

Kuitenkin, kun miettii tarkemmin, voi hoksata, että itseluottamus tarkoittaa nimenomaan luottamusta omaan itseen. Kirjaimellisesti. Että luottaa itseensä, omien valintojensa hyvyyteen ja omaan tapaansa olla olemassa – sillä on hyvin vähän tekemistä kovaäänisen, sterotyyppisesti “hyvän itseluottamuksen” omaavan ihmisen kanssa. 

LUOTTAMUS

Itseluottamuksen lähtökohta on luottamus.

Oikeastaan koko tämä kolmen kuukauden “kurssi” on tähdännyt siihen, että opittaisiin kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä. Mikä tuntuu hyvältä, mikä tuottaa iloa, mikä antaa voimaa – kaikkien näiden pitäisi pikkuhiljaa alkaa selkiintyä. Ja jos ei, tärkeimmät työkalut sen selvittämiseen on sitkeä aamusivujen kirjoittaminen (niin puisevalta kuin se välillä tuntuisikin) ja vähintään viikottain toteutettavat taiteilijatreffit. (Taiteilijatreffeillä ei muuten aina tarvitse olla kivaa. Omista toiveistaan oppii hyvin paljon myös silloin, kun suunnittelee jotain ja sitten huomaa, ettei se ollutkaan yhtään hauskaa.)

Nyt pitäisi oppia luottamaan siihen, että sisäinen ääni on oikeassa.

TEHTÄVIÄ

Kirjoita ylös kaikki mahdolliset asiat, jotka pelottavat, kauhistuttavat, aiheuttavat ahdistusta tai tuntuvat muuten vain epämukavilta, kun ajattelet elämääsi tästä hetkestä eteenpäin.

Kirjoita ylös kaikki “pakokeinosi”, huonot tai lähestulkoon pakkomielteiset tavat, aikarosvot, jotka estävät sinua toteuttamasta itseäsi tai vievät aikaasi silloin, kun oikeastaan olit suunnitellut tekeväsi jotain muuta. Mitä hyötyä tai etua näistä on sinulle? Kirjoita ylös.

MIELIKUVITUS JA RUTIINIT

Aikaisemmin onkin jo puhuttu liikunnan merkityksestä. Tai siis tarkemmin sanottuna liikunnan merkityksestä henkisessä kasvussa. The Artist Way -kirjan mukaan rutiininomaisilla konkreettisilla tehtävillä, käsitöillä, kukkien istuttamisella, perunoiden pesemisellä jne. on samankaltainen vaikutus aivoihin. Eikä tässä nyt tarkoiteta mitään sellaista, että voit sitten antaa itsellesi “hyvä ihminen” -pisteitä. Ihan niinkuin liikunnankin kohdalla, suorittaminen on sivuseikka, tärkeintä on itse tekeminen.

Kirjan ohje on, että aina, kun tuntuu, että on jumahtanut paikoilleen, pitäisi tehdä jotain konkreettista käsillään. Sen ei ole pakko olla mitään hyödyllistä, mutta mielellään sellaista, mikä tuottaa ainakin itselle iloa. Rutiininomaisen tekemisen sivutuotteena aivot saavat kontaktin alitajuntaan ja olo on vähintään virkistynyt. Usein ratkaisu ongelmaan pulpahtaa mieleen siinä samalla.

Tämä on vähän off the record, mutta tuli juuri mieleen, että Peetun murkkuikä oli about ziljoona kertaa rauhallisempi kuin sisarensa. Ehkä osasyy siihen on se, että juuri noiden vuosien aikana Peetu leipoi leipää neljä-viisi kertaa viikossa. Leipätaikinan vaivaaminen käsin on aivan varmasti auttanut teinin anger managementissä…

TEHTÄVIÄ

Korjaa jotain konkreettista. Parsi sukan kantapää, paikkaa pyöränkumi, liimaa kasaan särkynyt maljakko, maalaa kolhiintunut keittiön ovi…

 Hanki itsellesi kaunis purkki. Nimeä purkki “Jumala-purkiksi” tai “Kaikkivaltias-purkiksi” tai mikä nyt tuntuukin itsestäsi luonnikkaimmalta. Kirjoita pienille lapuille kaikki huolet, murheet, toiveet, haaveet, pelot ja halut – ja säilö ne purkkiin. Aina, kun asiat alkavat huolettaa ja viedä energiaa, voi ajatella, että ne on jumalan/kaikkivaltiaan/”joku muu, mikä” huomassa ja selviävät aikanaan!

Tsemppiä viimeiselle The Artist Way -viikolle! Muistetaan pitää hauskaa ja uskoa itseemme!! 

Ensi tiistaina vielä yhteenveto, viimeiset ohjeet jatkoa varten ja kokemuksia näiden kolmen kuukauden ajalta.