Tukholman muotinäytösviikko, viralliselta nimeltään Mercedes-Benz Fashion Week in Stockholm, järjestetään tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään, 27. – 29.8.  Elokuun lopussa esitellään kevät/kesä 2013 mallistoja.

Olen aina tykännyt jotenkin enemmän tästä elokuuhun sijoittuvasta muotinäytösviikosta. Ilma on usein lämmin ja näytösten välissä on kiva hengailla Berzelii Parkissa ja Kungsträdgårdenissa. Muiden muotinäytösvieraiden asujen bongailukin on paljon helpompaa, kun outfitia ei tarvitse piilottaa paksun takin alle. Lisäksi helmikuussa on kevätsesonki juuri alkamassa IRL, mutta catwalkilla marssii seuraavan syksyn mallistot. Syys- ja talvimuoti on yleensä aina paljon järkevämpää ja käytännöllisempää kuin kevätmuoti ja siksi näytöksetkin on usein jotenkin fuktionaalisempia ja karumpia. Tavallaan hienoa sekin, mutta nautin kyllä suuresti kevät-/kesäsesongeille tyypillisestä kepeydestä.

Muotiviikon ohjelma ei ole vielä ihan kokonaan vahvistunut, mutta monia monia vanhoja suosikkeja ja kiinnostavan oloisia tulokkaita on jo ilmoittautunut mukaan. Altewai.Saomen näytöstä odotan yhtä kihisevän innoissani kuin tähänkin asti – aivan loistava duo, joka onnistuu luomaan muotia, joka tuntuu ihan aidosti omaperäiseltä ja uudelta. Camilla Norrback ja Diana Orving ovat takaisin muotiviikoilla parin sesongin tauon jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, miten tyyli on muuttunut tänä aikana.

Uutukaisista kiinnostaa eniten Josefin Strid ja ruotsalaisen couture-muodin uusi tähti Fadi el Khoury. Hiukan harmittaa, että arkielämän realiteetit (lue: työ) häiritsee muotiviikkoilua sen verran, että missaan sekä vanhan rakkauteni Dagmarin että yleensä varsin kiinnostavan The Local Firmin… No, sellaista se on, aikuisten elämä! 😀

Tapahtumaan on tosiaan vielä vähän aikaa, mutta en malttanut olla hihkumatta, kun huomasin, että muotiviikon ohjelmarunko on jo julkistettu. 🙂

Oli aika, kun kaiken piti olla mustaa, valkoista ja/tai punaista. Sisustus, vaatetus, pinnit ja pyyhekumit – ei mitään väliä, mistä oli kysymys, ainoat värit, jotka saatoin hyväksyä, oli musta, valkoinen ja punainen. Ehkä pikkiriikkinen harmaan tai hopean pilkahdus saattoi eksyä mukaan, mutta muuten linja oli vuosikausia täysin horjumaton.

Ei siis ehkä mikään ihme, että tunsin oloni aika hyväksi ja jollain kummallisella tavalla vähän nostalgiseksi tämän päivän puna-musta-valkoisessa asussa. Tosin itse outfitissa ei mielestäni ole kyllä mitään nostalgista… Ja ihan kivalta tuntuu visiitti entisen minäni ehdottomuuten, mutta on se vaan niin paljon mukavampaa ja helpompaa, kun voi antaa kaikelle – jopa kaikille väreille – edes sen yhden mahdollisuuden!

• neulepaita, Global Sport (Stockmann)
• nahkashortsit (Peetun), 2nd hand
• kaulakoru, Marni for H&M
• sandaalit, Sonia Rykiel for H&M

Eilisillan ohjelmassa oli Beyond Retron ja Grolschin järkkäämä häppening BR:n Zinkensdammin putiikissa. Oltiin menossa Peetun kanssa, mutta sitten Karkkikin liittyi seuraan – kivaa! Tapahtuma järjestettiin Grolschin valokuva-automaattikampanjan ympärille, mutta vasta nyt tajusin, että mitään Photo Machinea en kyllä paikalta bongannut…

Kaikkea muuta kivaa sen sijaan bongailtiin vaikka kuinka. Karkki sanoi olevansa sadetakin tarpeessa ja soviteltiinkin aika monia kivoja vaihtoehtoja. Tuossa vihreässä sadetakissa oli suloinen sydänkuvioinen puuvillavuori, mutta 350,- kruunun hinta tuntui kuitenkin aika suolaiselta.. Peetu löysi ihanan olkihatun, mutta muisti sitten olevansa hypertiukassa ostolakossa ja niin jäi kaunokainen muiden saaliiksi. 

Suloinen sinipilkullinen sadetakki oli todella hyvässä kunnossa – vaikutti aivan käyttämättömältä. Se oli jo puolivälissä matkalla kassan kautta kotiin, kun tuli puheeksi, että Mintulla lojuu kaapissa klassinen keltainen Rukan sadetakki. Sitä ei juuri tule käytettyä, koska ulkoillessa kevyt Gore Tex -takki on kuitenkin paljon mukavampi ja kaupungilla Mintun vaihtoehto on yleensä sateenvarjo. Niinpä Karkki on tervetullut konfiskeeraamaan klassikkotakin omaan käyttöönsä.  

Kreisi paljettilippis taisi olla illan kuvatuin asuste. Näin ainakin neljä muuta (bloggaria?), jotka veikistelivät kameran edessä se päässään! Ihan hauska kapistus – ja Peetu saisi sen varmaan toimimaankin, mutta ei me oikeasti kyllä edes harkittu yli kolmensadan kruunun sijoittamista siihen… 

Herttainen Linnea Henriksson  vastasi illan ohjelmasta.

Innostuttiin kiskomaan kunnon glitterivetimet päälle (Karkin idea!). Haha! Todettiin, että kuvasta löytyy yksi transu (Minttu), yksi Sue Ellen (Peetu) ja yksi Miss Arizona (Karkki). Etenkin Karkin kengät matsasivat kokonaisuuteen aivan täydellisesti!! :DD

Illan päätteeksi Karkki ja Peetu suunnistivat vielä sushille, mutta Minttu painui kotiin pehkuihin. Sitä ennen kuvasin kuitenkin Peetun päivän asun.

Tässä lähikuvassa Peetun uudet aurinkolasit.  Neito on lähdössä lokakuussa vähintään puoleksi vuodeksi reissuun Aasiaan ja Australiaan. Aurinkolaseja niillä leveysasteilla tarvitsee varmasti päivittäin. Koska Peetu ei halua pitää ihan joka päivä piilareita, oli silmälasivahvuuksilla varustetut aurinkolasit järkevä hankinta. Hienot retrokeltaiset lasit on tilattu Favopticista ja hintaa niille tuli toimituskuluineen vain reilu 500,- kruunua.

Tämän kuvan piti esitellä Peetun superhienoa manikyyriä, mutta iltavalaistuksessa yksityiskohdat pehmenivät vähän liikaa. Kynnet on lakattu ensin Essien kauniilla korallin sävyllä ja kärjet niinikään Essien kullanvärisellä metallic-lakalla. Tosi kaunis yhdistelmä! Taidanpa kopioida idean ja askarrella itselleni samanlaiset. 🙂

• farkkutakki, lainassa Tovelta
• paita, TopShop
• hame, Mintun ompelimosta
• nahkatennarit, Vagabond
• laukku, TopShop 

Aamulla oli harmaata ja sateista. Marimekon grafiitinharmaa-valkoinen kuosi matsasi täydellisesti niin taivaan väriin kuin sadepisaroihinkin. Nyt iltaa kohden taivas on kirkastunut ja aurinkokin pilkahtelee välillä. Tehdään juuri lähtöä Peetun kanssa Beyond Retron järkkäämään tapahtumaan, mutta en ajatellut vaihtaa vaatteita. Kyllähän tämä Marimekon paitamekko käy ihan hyvin, vaikkei sävyt nyt niin aurinkoon rimmaakaan.

Mekko on peräisin Indiedaysin ja Marimekon yhteistyökampanjasta, johon sain kunnian osallistua. Tykkään hurjasti mekon kuosista, mutta malli on hiukan hankala ja siksi se on jäänyt aika vähälle käytölle. Joku kurvikkaampi sopisi ehkä mekkoon paremmin, mutta tällainen vyötärötön pötkylä näyttää helposti entistä pötkylämmältä… Olen kuitenkin iloinen, että kaapintutkimusretkelläni törmäsin mekkoon – onhan se tervetullut lisä laihaksi havaittuun kesäisten toimistovaatteiden valikoimaani.

• mekko, Marimekko (saatu)
• toppi (alla), Primark
• puukengät, Moheda

Kolme kuukautta The Artist Way -kurssitusta on nyt takanapäin. Yllättävän nopeaasti aika menee – se täytyy kyllä sanoa! Keväällä postaussarjaa aloitellessani mietin tulevaa ja tuntui suorastaan omituiselta ajatella, että on jo keskikesä, kun olemme kahlanneet kirjan läpi. Aika tuntui niin kovin pitkältä ja suuretkin muutokset mahdollisilta.

Mitään järisyttäviä muutoksia ei tähän aikaan kuitenkaan, ainakaan ulkoisesti, ole sisältynyt. Sen sijaan on aika vahvasti sellainen fiilis, että itsetuntemukseni on kasvanut huikeasti. Tunnistan varsin selkeästi, mistä kenkä puristaa, mitkä asiat hidastaa ja aiheuttaa “muutosvastarintaa” ja pikkuhiljaa alan myös saada tulevaisuutta koskevien ajatusten ja toiveiden langan päästä kiinni.

Tästä on siis hyvä jatkaa…

Mitenkäs viimeisen viikon tsemppaus sujui?

Aamusivut

Pientä matkaväsymystä ja kesähuithapeliutta on ollut ilmassa. Vuodatin ajatuksia paperille peräti neljänä päivänä, vaikka jos nyt ihan totta puhun niin ei kyllä ihan älyttömästi inspiroinut. Yritän pitää mielessä, että kirjan mukaan aamusivut ovat elintärkeät juuri silloin, kun niiden kirjoittaminen tuntuu takkuisimmalta…

Taiteilijatreffit

Varsinaisia treffejä en oikeastaan itseni kanssa pitänyt. Sen sijaan olen yrittänyt “installoida” taiteilijatreffityyppisen ajattelutavan koko elämääni. Se, miten monet asiat kokee ja miltä ne tuntuu, on kuitenkin aika paljon omasta asenteesta kiinni. Mikä tahansa rutiininomainenkin juttu sisältää mahdollisuuden “leikkiin” ja toisaalta mikä tahansa hauskuus voi tuntua tympeältä ja tylsältä, jos ei jaksa suhtautua positiivisesti. Jopa laskujen maksu tuntui – jos ei nyt suorastaan seikkailulta, niin ainakin jotenkin jännemmältä, kun päätin, että olen Minttu, joka leikkii aikuista… Haha!

Viimeisenä The Artist Way -kirjan eväänä jatkoa varten on kehoitus pysyä vahvana ja uskoa lujasti mahanpohjan tuntemuksiin.

Hyvin usein, kun on matkalla kohti unelmiaan, tulee hetki, jolloin kohtalo yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Sitä voi esimerkiksi olla vaihtamassa työpaikkaa ja yhtäkkiä vanha esimies tarjoaakin palkankorotusta tai uutta toimenkuvaa. Sellaisena hetkenä on tärkeää pysähtyä ja miettiä tarkasti, minne haluaa olla matkalla. Mukavuudenhalulle ei saisi antaa periksi vaan tehdä rohkeasti itsestä oikealta tuntuvat päätökset. Ja jos on epävarma siitä, mitä oikein haluaa, aamusivujen kirjoittaminen on paras keino saada yhteys omaan alitajuntaan.

Toivottavasti tuntuu siltä, että  The Artist Way -postauksista on ollut iloa ja hyötyä! Itselläni on ainakin ollut tosi kivaa näitä kirjoittaessani. Ajattelin jatkaa tulevaisuudessakin erilaisten tsemppi- ja hyvänolonpostausten kirjoittamista. Tuleepahan siinä samalla mietittyä omaakin elämää ja mitä siltä oikein odottaa…

Hyvää kesän jatkoa kaikille “kurssilaisille”! 

Koko postaussarja löytyy The Artist Way -tagin alta ja jää tänne myöhempääkin käyttöä varten luettavaksi!