Viime lauantaiset Marimekko-kangasmuistelot jäivät vaivaamaan takaraivoon. Hoksasin, että kaipaan aikoja, jolloin vähintään puolet garderobistani oli oman äidin Marimekon kankaista toteuttamia. Lisäksi tajusin, että en taida selvitä seuraavasta lämpimästä kaudesta ilman valkoista mekkoa. Ihanin Marimekon valkoisista kankaista on ehdottomasti Muija-puuvillabatisti. Batisti on kevyttä ja herkkää, mutta pilkkupainatus kivan keittiökuosimaisen rento.

Muija-batisti (näkyy muuten tosi hyvin tuo valkoinen kangas, valkoisella painatuksella valkoisella blogipohjalla… Haha!)

Toisaalta kokovalkoinen mekko voi tuntua ajatuksena loistavalta, mutta käytännössä sitä saattaa näyttää enemmän rippilapsi-wanna-beeltä kuin kesänkepeältä kaupunkikissalta. Tyyli-inspiraatiota ja päätöstukea etsiessäni päädyin (jälleen kerran) Stockholm Streetstylen sivuille…

 Mikään oikeastaan noista kuvista ei vastaa tismalleen mielikuvaa, jonka olen mekosta saanut päähäni. Ajattelin, että malli voisi olla lähempänä 50-luvun kotirouvamekkoa (vähän ehkä tähän tyyliin, mutta kokonaan valkoisena…) kuin tyttömäistä kesäunelmaa. Kuvien stailaus on sen sijaan just kohdallaan!

Valkoinen mekko yhdistettynä nahkatakkiin, farkkurotsiin, cowboy-bootseihin, kuluneeseen ruskeaan ja nudeen tai kirkkaisiin ja raikkaisiin väreihin toimii aivan täydellisesti. Ehkä sittenkin tarvitsee miettiä vielä oman tulevan Muija-kankaisen mekkoni mallia… Fiftarimekko cowboy-bootsien kanssa voi olla vähän too much – eikä Mintusta taida vieläkään olla kulkemaan päästä varpaisiin yltiö-chicissä outfitissa.

Varoitus: tämä juttu todistaa, että aina ei homma mene kuten Strömsössä…

Vouhkasin jo tuossa aikaisemmin keväällä Isabel Marantin tämän kevään mallistosta. Marantin rento sport-chic tyyli tuntuu hyvin omalta ja inspiroivalta. Nonchalantia hippihenkeä sporttimaisuuteen tuo huolettomasti solmuvärjätyt asut.

Ei kovinkaan yllättäen löytyy tie dye -tyyliä jo monen ketjuputiikinkin valikoimista.

Yksi nopeimmista on aina TopShop. Nuo TopShopin farkut ovat mielestäni oikeastaan tosi kivat, paita sen sijaan omaan makuuni jo vähän liiankin Woodstock ja shortsit auttamattomasti liikaa nimensä mukaiset – eli lyhyet.

Joskus ysärillä – sen alkuperäisen Go 4 it:n aikaan – tuunailin aika paljonkin solmuvärjättyjä vetimiä. Niinpä tuumasin, että nopsankeikkaa uudistan parista vanhasta, olemattomalle käytölle jääneestä vaatekappaleesta kuumintahottia olevat isabelmarant-vetimet.

Käsittelyyn pääsivät vanhat Monkin valkoiset farkut, jotka eivät ole montaa kertaa valkoisina päälle eksyneet ja vieläkin vanhempi Filippa K:n valkoinen t-paita. (joo, t-paita on ihan oikeasti Filippa K, vaikka onkin kiertynyt noin käsittämättömälle mutkalle, mitä ei laatupaidasta todellakaan olettaisi…)

Värisävyksi valitsin nynnypäissäni lähes mustan antrasiitin, vaikka pitkään hiplailinkin hyvin isabelmarantmaista korallia hyppysissäni. Ostin myös tuon värjäykseen tarkoitetun erikoissuolan, vaikka ennenvanhaan kyllä värjäilin ihan tavallisen ruokasuolan avulla (kilo koneelliseen) ja hyvin pysyivät värit niisäkin vetimissä pesusta toiseen. Lisäksi tarvitaan narua, joka kestää pesun 40 asteessa (tai kuumemmassa, jos värjää kuumemmassa…) eikä päästä väriä.

Tässä narumytyssä on siis farkut. Halusin läkkiä lähinnä puntteihin ja koitin välttää liikaa symmetrisyyttä. Marantin pöksyissä on hienot vähän pystysuuntaan menevät kuviot ja yritin solmuhommilla saada vähän samanlaista tulosta aikaiseksi.

T-paitaan tein ensin muutaman pienen sykerön, joista tiesin tulevan sellaisia rinkulamaisia jälkiä. Lopuksi vedin t-paidan vielä kasaan vinottain helmasta toisen olan yli ja lisäsin vyötärölle yhden narun eri suuntaan.

Solmuilun jälkeen tekstiilit kastellaan ja laitetaan pesukoneeseen. Väripaketissa on kaksi muovitötteröä, joiden kulma leikataan auki ja sitten ne sijoitetaan tekstiilien päälle koneeseen. Lopuksi kaadoin vielä värjäyssuolan kaiken päälle. Ja sit eikun kone pyörimään. Valitsin normaalin 40 asteen ohjelman (pikaohjelmia ei saa käyttää!) ilman esipesua (tietenkin… daa), koska farkuissa on sen verran stretsiä – muuten 60 olisi toiminut.

Väripesun jälkeen avasin koneen luukkua sen verran, että poistin väritötteröt rummusta. Sen jälkeen laitoin heti saman 40 asteen ohjelman uudelleen, tällä kertaa normaalin jauhemaisen värilliselle pyykille tarkoitetun pesuaineen kanssa. Ei tuota pesuainetta kai niin olisi tarvinnut, mutta halusin olla varma, että kaikki tekstiileihin mahdollisesti jäänyt irtoväri lähtee.

Ja tässä on lopputulos….

Värjäyksen aikana oli parikin naruviristystäni lähtenyt litomaan – siitä todisti rummun pohjalta löytyneet narunpätkät. Kuvittelin, että olin solminnut vaatteet tosi huolella ja taisinpa pelätä, että housuista tulee ihan liian vaaleat… No ihan niin ei käynyt. Narut poistettuani en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Punteissa oli vain aavistuksenomaiset pienet rinkulat, jotka näyttävät lähinnä värivirheeltä, eikä niinkään huikealta tee-se-itse fashion taiteelta… Ja entäs tuo toisen reiden päällä möllöttävä mitokondrio sitten??

T-paidalle kävi piirun verran paremmin.

Tosin vain todellakin ihan pienen piirun… T-paidan etupuoli on oikeastaan aika kauhea. Pikkuisista solmunyppylöistä ei tullut sellaisia oikeaoppisia tie dye -tähtösiä vaan ennemminkin koomisia rinkuloita. Ja entäs sitten nuo epäsymmetriset viirut sitten?? Peetun tyrmäävä kommentti oli, että paita näyttää aivan huonon hevibändin me-tykätään-salamoista -bändipaidalta. T-paidan takakappale on ehkä vähän vähemmän kauhea. Jos kaikki olisi mennyt tosi putkeen, olisin hyväksynyt t-paidan takaosan ihan ookoona – koska käsityössä aina jokin on vähän vähemmän täydellistä…

Nyt täällä mietin kuumeisesti, että tekisinkö vaatteille pelastusyrityksen joko uudella tie dye -kierroksella, mutta tällä kertaa mustan värin kanssa, vai tekisinkö saman värinpoistajalla…

Kaiken tämän jälkeenkin olen sitä mieltä, että solmuvärjäys on tosi kivaa ja helppoa. Varsinkin nyt, kun voi ottaa opikseen Mintun virheistä. Eli mitä opimme:

• solmuja kannattaa olla riittävästi
• solmut tulee tehdä kunnolla tiukoiksi
• narujen päät kannattaa kiinnittää kunnollisella tiukalla solmulla

Lisäksi pari vanhaa viisautta:

• tarkista, että väri sopii materiaalille ja päinvastoin
• tekstiilien tulee olla tahrattomia – tahrat tulevat yleensä näkyviin vielä paremmin värjäyksen jälkeen
• punnitse tekstiilit kuivana
• älä laita liikaa tekstiiliä, jos haluat intensiivisen värin

Ihanaa maanantaita kaunokaiset!!

xoxo
Minttu

Päätin himmailla tämän viikon ja ottaa iisisti selkäni kanssa, ettei se nyt vaan enää äityisi pahemmaksi. Vappuaatto-iltana käytiin kyllä Peetun kanssa SATS Core Pulsessa – sellaista tolkutonta juhlintaa täällä meilläpäin harrastetaan. No, olihan sitä pientä juhlaa sitten viikolla, kun ensin käytiin keskiviikkona Peetun skivassa ja torstaina treffasin Jenniä ja Moksua. Juteltiin aika paljon Moksun kanssa juoksemisesta ja juoksutapahtumiin osallistumisesta, niihin valmistautumisesta ja mitä olisi hyvä ottaa huomioon, koska reipas neitokainen oli menossa eilen juostuun HCR-tapahtumaan. Keskustelun jälkeen oli sellainen olo, että ei vitsi vieköön, haluan saada selkäni kuntoon n-y-t NYT ja päästä taas kunnolla lenkkeilyn makuun. Onneksi selkälääkärille varattu aika on jo huomenna. Sitten seuraa varmasti oma aikansa fysioterapeuttikäyntejä ja rehab-jumppaa, mutta se ei haittaa – kuntoon on nyt päästävä, makso mitä makso!

TREENIT VKO 18

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Vaikka ruotsalaiset ei juuri olekaan kiinnostuneita vapusta, oli aattoillan jumppa melkein puolityhjä – varmaankin kauniin ilman ja seuraavan päivän vapaan vuoksi. Oli oikein hauska treenailla ohjatussa jumpassa ilman, että koko ajan tarvitsi pelätä huitaisevansa jotakuta kuonoon. Keikkulauta alkaa tulla pikkuhiljaa tutuksi, vaikka kyllä edelleen tulee välillä sellainen olo, että nyt lennän justiinsa nokalleni. Hiukan himmailin tietyissä “epäsymmetrisissä” liikkeissä selkäni vuoksi, mutta muuten oli ihan loistava meininki!

Lauantai, kahvakuula kotona, 30 min

• Hmmm, joo… Koko viikko ehti vierähtää ja lauantai-iltana tuumasin, että olisihan se hyvä, jos tekisi edes jotain… En jaksanut lähteä kotoa minnekään, eikä ulkoilukaan huvittanut, koska täällä oli ihan älytön myrskytuulinen keli. Kaivoin siis koneelta vanhan kahvakuulatreenivideoni ja tsemppasin itseäni, että vähäsenkin on aina tyhjää parempi…

Sunnuntai, sauvakävely, 60 min

• Alunperin ajattelin meneväni salille vähän crosstraineilemään, mutta tulin järkiini, kun heräsin tajuamaan, millainen keli ulkona on! Täydellinen auringonpaiste ja lämpö, tuulikin tyyntynyt eiliseltä. Jälleen kerran jaksoin ihmetellä, miten sauvojen kanssa kävely voikin tuntua niin paljon tehokkaammalta kuin ihan vain pelkkä reipas kävely. Selälle tuo tuntui myös tekevän hyvää ja kun jalassa oli vielä MBT-kengät niin kyllähän siitä sekä kroppa että pääkoppa sai elvyttävän hetken valkovuokkojen keskellä.

Huomenna on tosiaan se selkälääkäri. Pikkuisen jännittää, mitä siellä sanotaan. Alan kyllä itkeä, jos lääkäri sanoo, että mikset tullut vuosi sitten – nyt on jo liian myöhäistä… No, ei pidä maalailla piruja seinille. Otetaan ohjeet vastaan ja tsempataan kohti selkäkivutonta tulevaisuutta.

Mun ja Peetun vakitunnit SATSissa on kyllä varattuna ensi viikolle. Uskon, että saan edelleen luvan käydä tunneilla, kunhan osaan ottaa huomioon sen, että selkä vaatii nyt vähän erityiskohtelua. Huomenna olen toki tässä suhteessa huomattavasti viisaampi. Ainakin toivon niin.

Nyt on ihan pakko myöntää, että kaikkia trendihullutuksia en vaan kertakaikkiaan käsitä. Yksi niistä on nyt järkyttävällä vauhdilla leviävä rekkamieslippis eli Trucker cap -trendi. Ymmärrän kyllä, että muovikassin näköisiä laukkuja, valmiiksi hajalla olevia farkkuja ja muuta white trash -kampetta voidaan käyttää ironisena statementtina ja jopa kannanottona standardisoivaa “hyvää makua” kohtaan. Mutta silti. Jäykästä muoviverkosta ja pystyssä pönöttävästä vaahtomuovimaisesta materiaalista valmistettu, usein jollain tosi tökeröllä mainosprintillä koristeltu pääasia, ei oikeasti voi olla kenenkään mielestä hieno – tai edes cool.

Tai ilmeisesti voi… Sen verran tiuhaan kaiken maailman superjulkkiksia on bongattu kuviin kammotus päässään.

Nyt täytyy täsmentää, että minulla ei missään tapauksessa ole mitään lippiksiä vastaan noin yleensä. Jopa tuon rekkamieslakin kanssa hyvin saman tyylinen, mutta tukevasta puuvillakankaasta valmistettu baseball-lippis voi olla ihan kivan näköinen ja sopia monenlaisiin sporttisiin kokonaisuuksiin. Suoralinjaisemmat Military cap -tyyppiset lippikset ovat mielestäni suorastaan siistejä. En voisi kuvitellakaan, että kävisin lenkillä ilman rakasta Puman military cap -lippistäni.

Kaikkea ei onneksi tarvitse aina ymmärtää ja kai se on osittain näiden villitysten pointtikin. Erittäin vaikea kuitenkaan kuvitella, että kukaan ikinä missään käyttäisi rekkamieslippistä sillä perusteella, koska se on niin hieno. Korjatkaa mielellään, jos olen väärässä… 🙂