Tukholmaan luvattiin eiliselle ja täksi päiväksi sadetta – jopa jotain niin järkyttävää kuin räntää! Toisin kävi. Onneksi joskus näinkin päin, sillä vaikka illalla/yöllä ripsoikin vähän vettä, oli eilinen lievästä koleudesta huolimatta ihan kaunis. Ja tänään on taas suorastaan suloinen auringonpaiste ja lämpö tuolla ulkona.

Juttelin aamusella äiskän kanssa puhelimessa ja kuulemma ainakin Tampereella sataa ja on muutenkin kurja keli. Siksi ajattelin, että tänään voisi olla passeli hetki laittaa blogiin Peetun parin viikon takainen sadepäivän asu.

Violetti ja oranssi kuuluvat kai niihin väriyhdistelmiin, joita ns. virallisten suositusten mukaan tulisi välttää. Meillä tuon kaltaisista tyylipoliisisäännöistä ei juuri piitata. Peetun asussa hillitty munakoisonvioletti ja aurinkoinen veriappelsiininoranssi ovat sulassa sovussa keskenään. Hame on Mintun ompelimon tuotoksia ja kangas Marimekosta. Juuri tuota kuosia ei enää valmisteta, muistaakseni ostin kankaan alennusmyynnistä, kun se oli poistumassa valikoimista. Hame on Marimekon normaalia peruspuuvillakangasta. Samalla reissulla ostin saman kuosin heleän pinkkinä, keveänä puuvillabatisti-versiona. Siitä valmistui viime keväänä raikas mekko Peetun 18 v. synttäreille.

Postausta kirjoittaessani eksyin selailemaan Marimekon puuvillakangasvalikoimaa. Suureksi ilokseni huomasin, että tosi monia vanhoja suosikkikankaitani erityisesti lempparisuunnittelijaltani Fujiwo Ishimotolta on otettu uudelleen valmistukseen! Esimerkiksi tästä Maisema-kuosista on itselläni ollut useampiakin eri vaatteita. Varsinkin yksi vaaleanliila hame (nyt tuosta Maisemasta ei näytä olevan juuri sitä väriä tuotannossa, mutta se oli sellainen, missä oli vaaleanliilaa ja vähän vihreää. Aivan ihana!!) tuli käytettyä lähes puhki – ja usein olen miettinyt, että voisin aivan mainiosti käyttää samaa hametta edelleen.

Muija-kuosista olen ommellut vaikka mitä. Erityisesti tykkäsin siitä versiosta, jossa luonnonvalkoiselle/valkaisemattomalle puuvillakankaalle oli painettu valkoisella. Nyt sormia syyhyttäisi ommella itselle fiftarihenkinen laajahelmainen kesämekko valkoisesta Muija-batistista… Kankaiden aiheuttamassa nostalgia-puuskassa on ihan pakko linkata vielä tämä Putkinotko-kuosi. Tuosta kuosista, tosin sinisenä ja pienikukkaisempana Mintun äiskä ompeli Tinnille kapean edestä napitettavan kynähameen, joka oli niiiin hieno!

Seuraavalla Suomen-reissulla on ihan pakko päästä hamstraamaan Marimekon kankaita! Vaikka Marimekolla on täälläkin putiikkeja – ja ihan hyvin varusteltuja sellaisia – tykkään paljon enemmän ostaa kankaita Suomesta… 🙂

• hame, Mintun ompelimosta
• neuletakki, Monki
• paita, Forever21
• kumpparit, SkoPunkten

Tuntuu oikeastaan aika hassulta tällainen kolmen päivän työviikko. Keskiviikkona oli ihan “oooOOoo, nyt on maanantai” -olo ja nyt sitten yhtäkkiä onkin jo perjantai. Sinänsä kivaa, mutta töissä ei oikein meinannut päästä kunnon vauhtiin millään. Tietty torstain iltapäivään ja perjantain aamupäivään osuneet koulutukset vielä lisäsivät kummallista irrallisuuden tunnetta. No, ensi viikko on sitten ihan normiviikko, joten eiköhän tämä tästä ihan perusmeiningiksi vielä muutu!

Perjantain asuksi valikoitui vaatteet pääasiassa mukavuuden perusteella – niinkuin niin usein.. Haha! Milloin milläkin tekosyyllä olen sitä mieltä, että just tänään ei voi laittaa sitä skarppia jakkupukua (jota en siis omista…), koska aina löytyy hyviä syitä, miksi mukavuus on tärkeämpää. Lindexiltä hankittu raitahame on mielestäni tosi kiva ja mukavuudesta ei todellakaan tarvitse tinkiä. Pikkuisen kyllä hämää, että näin lyhyen käyttöajan jälkeen hamoseen on tullut sellaiset polvipussit, että kohta en kyllä kehtaa tuota toimistolle laittaa..

Ärsyttävästi kiepsahtanut tuo toinen neuletakin reuna. Ehkä et olisi edes huomannut, mutta itseäni hämää niin paljon, että oli ihan pakko sanoa.

Tämän päivän asuni on ihan niin “Minttu toimistolla” -peruskauraa kuin vain voi olla. T-paita, neuletakki ja iisi alaosa on kaiken a&o. Yritän opetella pitämään hiuksiani auki, mutta viimeistään iltapäivällä on pakko sitaista kuontalo solmulle niskaan. Ja joo, hiustenlaittolaiskuuteni on edennyt siihen pisteeseen, että vakio pikanuttura toteutuu yksinkertaisesti laittamalla hiukset solmuun… En ole ihan varma onko se coolia vai ällöä. 🙂

Asuni oli tänään niin basic, kuin vaan voi olla. Jopa mietin, että mitähän ideaa tällaista asua on blogissa esitellä. Mutta sitten ajattelin, että joku muukin voisi inspiroitua – jos ei nyt juuri tuosta asusta – niin ajatuksesta, mikä ainakin itseäni ilahduttaa kovasti. Tykkään kovasti matsata asussa ihan pieniä juttuja. Oikeastaan liian ylimatsatut asut ovat itselleni big no-no. Jollekulle ne sopii – tiedän mm. yhden bloggarin, joka matsaa jopa hajuvetensä asuun sopivaksi.. Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.

Tämän asun jujuna – tai oikeastaan pitäisi ehkä puhua ilahdusjutusta itselleni, koska “juju” on kai sellainen, minkä huomaa muutkin, mutta enpä usko, että kovinkaan moni pani merkille, miten kivasti huivini kuvioinnissa vilkahteleva sininen ja punainen matsasi tennareitten saman värisiin yksityiskohtiin. En ole aivan varma allekirjoitanko yleistä jankutusta “pukeudun vain itseäni varten”, mutta tällaiset pikkuriikkiset matsaukset teen ihan vain siksi, koska ne ilahduttavat just minua. Vaikka asu muuten on ehkä sieltä arkisemmasta päästä.

Tosin ihan samassa asussa ajattelin kohtapuoliin sukeltaa yhteen Söderin hipstermestoista tapaamaan kavereitani Camillaa ja Veronicaa. Päälle vain vähän nahkarotsia ja olalle aina mukana keikkuva matkalaukku.

• hame, Lindex
• neuletakki, H&M
• t-paita, H&M
• huivi, Gudrun Sjöden
• tennarit, Converse
• takki, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Peetulla on ollut tässä viimepäivinä varsinainen juhlasesonki. Oman studentskivan lisäksi neito on käynyt monien kavereittensa luokkabileissä – niinkuin täällä on tapana. Kaikissa skivoissa on ollut jokin hauska tai nokkela teema. Tarkoituksena on siis pukeutua teeman mukaisesti, vaikka varsinaiset naamiaiset ei olekaan kysymyksessä.

Yksi teemoista oli “-IST”. Niihin juhliin Peetu meni pyöräilijäksi pukeutuneena (cyklist). Pyöräilyhousuihin, sporttipaitaan, tennareihin ja kypärään sonnustautuneesta juhlijasta ei tullut napsaistua kuvaa, mutta tässä pari muuta asua.

 “Årtionde” eli vuosikymmen -skivaan Peetu lähti pukeutuneena 20-luvun henkiseen asuun. Mekko syntyi vanhasta Monkin tunikasta, jonka helmaan Minttu ompeli valkoisen hapsureunan. Pitkät mustat hanskat, otsapanta sulkakoristeilla ja youtube-ohjeilla väsätty 20-lukumeikki täydensivät kokonaisuuden. Peetun luokkakaveri on pudottavan hauska kasarineonvetimissään.

Eilen illalla Peetu kävi peräti kaksissa juhlissa. Toisen skivan teema oli “Pirate crew” ja toisen “I just came from…”. Sama merirosvoasu kävi tietty molempiin juhliin mainiosti. I just came from the sea sopi ihan hyvin jälkimmäisten bileitten asun selitykseksi.

 Piraattivehkeet löytyivät kaikki omista varastoista. Monkin raitatunika, Cheap Mondayn farkut, vintage bootsit (Americana) saivat seurakseen vanhan Indiskan hapsuhuivin otsapannaksi solmittuna, Forever21:n palmikkovyön ja mahottoman kasan koruja.

 Uskottavan merirosvon käsivarteen Minttu taiteili spriitussilla vielä vähintään yhtä uskottavan ankkuri”tatuoinnin”.

 Studentiskiva alkaa aina päivällisellä, jossa mukana on oppilaiden lisäksi vanhempia ja opettajia. Oppilaat pitävät pieniä puheita toisilleen ja Peetun luokka jakoi kaikille hauskat tunnustukset kaulaan ripustettavien mitalien muodossa. Minttu oli aikas otettu, kun Peetu itse valittiin luokan fashionistaksi! 🙂

 Peetun studentskiva järjestettiin Engelen-nimisen ravintolan tunnelmallisessa kellariholvissa. Bongaa kuvasta ainakin aristokatteja, lumikki, Lucky Luke ja muutama aikuinen siviileissään.

 Peetun luokkakaveri oli pukeutunut aivan uskomattoman hurmaavaan Pieni Merenneito -asuun. Aidot punaiset hiukset sopivat täydellisesti itse ommellun turkoosinvihreän paljettihameen sävyyn. Peetun skivan teema oli siis “lapsuuden sankarit”.

Peetun Viiru-shortsit olikin jo täällä esittelyssä. Raitapaidan, raitasukkisten, myssyn ja myssyyn hakaneulalla kiinnitettyjen kissankorvien avulla asusta  tuli suloisen viirumainen.

Tänään Peetulla onkin ohjelmassa mösspåtagning – eli se päivä, jolloin virallisesti saa alkaa käyttää ylioppilaslakkiaan. Täältä löytyy muuten pari kuvaa Karkin lakituspäivästä: Mösspåtagning. Olipas sillä tytöllä tummanpunaiset hiukset noihin aikoihin! 🙂

Tänään olin vielä tavallistakin innokkaampi lopettamaan työpäivän. Oli kyllä ihan mukavaa duunissa, iltapäivällä koulutusta – mikä on noin yleensä aina mukavaa vaihtelua ja yleensä vielä hyödyllistäkin. Mutta tänään tänne Tukholmaan oli lennähtänyt ihanat bloggarikollegat Jenni ja Moksu. Päivällä kaunokaisilla oli jotain jänskää juttua, josta varmasti saadaan vielä kuulla tarkemmin, mutta iltapäiväksi sovittiin treffit Tukholman keskustaan. Ehdittiin vaihtaa kuulumisia ja juoruilun lomassa hiukan napsia Bistro Bohemen herkullisia tapaksia ja kuplivaa juomaa.

Oikeastaan ainoa ongelma, kun on suomibloggari ulkomailla on se, että ihania kollegoita tapaa ihan liian harvoin! Pressitapaamisissa ja muissa yhteisissä riennoissa törmäilisi helposti, mutta aika hankalahan se on täältä jonkun tapahtuman takia Helsinkiin matkustaa. Tulisi taksi illalla kotiin pikkuisen kalliiksi. Haha!

Tässä vielä eilisillan asu. Elikkä Peetun studentskivassa hilluin bling-bling housuissani. Tykkään ihan hurjasti noista pöksyistä, vaikka ostohetkellä ajattelin, että mikähän päähänpisto tämäkin nyt on. Nyt jo pari käyttökerran jälkeen olen alkanut surra, että mitä ihmettä teen, kun kultabrokadi väistämättä alkaa kulua “hinkkauskohdista”.

Oikeastaan ajattelin, että kultahousujen ja simppelin neuletopin kanssa olisi hyvin sopinut näyttävä kaulakääty – tai sellainen trendikäs metallipanta. Sellaista ei kukaan ole kuitenkaan sattunut talouteen hankkimaan, joten tuumasin, että eikös supermassiiviset korvikset aja melkein saman asian. Korvikset on peruja kultaiselta kasarilta ja Mintun pahimmalta Madonna-kaudelta. Haha!

• housut, Marni for H&M
• toppi, Zara
• ballerinat, Rizzo
• laukku, Mintun ompelimosta

Vappuna saapui vihdoin kauan ja hartaasti odotetut kesälämpötilat Tukholmaan. Tuntuu kuin elintila olisi kymmenkertaistunut kertaheitolla.

Partsille muutetaan heti, kun vaan hiukankin tarkenee. Eihän tuo nyt mikään maailman suurin aurinkoterassi ole, mutta hyvin mahtuu pöydän ympärille viisikin henkeä syömään. Pienellä säädöllä onnistuu myös aurinkotuolissa loikoilu. Paljon muuta en oikeastaan kaipaakaan.

Kevätaurinko on iholle aika julma. Niin ihanalta kuin paiste tuntuukin ja hinku saada vähän väriä talven harmaannuttamille poskille, on ainakin itseni ihan pakko pitää huolta myös kunnollisesta aurinkosuojasta. Nivean anti ageing voidetta on tullut siveltyä ahkerasti kasvojen iholle. Tuntuu tosi hyvältä ja taidan kyllä olla pikkuisen koukussa kaikkiin anti ageing -tuotteisiin.. Garnierin voiteessa on tymäkät 50 suojakertoimet. Tuon pitäisi myös vähentää aurinkoihottumaa, mikä on ihan loistava juttu, sillä kärsin yleensä aina inhottavasti kutisevasta ihottumasta alkukesäisin. Vielä tosin en ole päässyt ulkoiluttamaan bikineitä, mutta eiköhän sekin aika pian koita!

Molemmat tuotteet saatu blogin kautta.

Kuumailmapallot sinisellä taivaalla – mikä voisi olla enemmän Tukholma!! <3