Joskus oikea päätyö haittaa varsin olennaisesti blogihommaan liittyviä kivoja juttuja. Niinkuin nyt esimerkiksi viime tiistaina, kun Carmex järkkäsi exklusiivisen pressitapahtuman täällä Tukholmassa. Olin etukäteen suunnitellut, että pidän pikkuisen pidemmän lounaan ja ehdin siinä välissä äkkiä singahtamaan tapaamaan Carmexin toimitusjohtajaa ja perheyritysperheen vesaa Paul Woelbingia. Mutta toisin kävi. Arki, todellisuus, kiire ja hässäkkä – nuo armoitetut ystävät, jotka onnistuvat olemaan aina paikalla silloin, kun sitä vähiten toivoo, sotkivat suunnitelmani.

No onneksi olen siinä upeassa asemassa, että innokkaita blogiassareita kyllä löytyy…

(kuva: Stefan Holm)

Peetulla oli tiistaina koulupäivä, mutta Karkilla on menossa “lukuloma” – eli kevään luennot ovat ohitse ja nyt tyttö pänttää hikipäässä lukukauden loppukokeeseen. Kirjastossa istumisen lomaan sopi hyvin piipahdus Carmexin pressitilaisuudessa ihanassa Lydmar hotellissa.

Paul Woelbing oli tosiaan ihan itse täällä paikalla ja Karkki oli tosi ihastunut, kun charmikas herra kertoili, miten hänen isoisänsä oli jo aikoinaan valmistanut hoitovoiteena rohtumia vastaan käytettyä yleisrasvaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuollaiset omakohtaiset tarinat saavat ihan uutta potkua tuotteeseen… Siis tarkoitan että kun tähän asti Carmex on ollut minulle vain semi-hypetetty trendihuulirasva (joka tosin on ollut yksi niitä harvoja huulirasvoja, joka sopii hyperallegiselle atoopikko-Peetulle…), tuntuu jo pelkästään Karkin juttujen perusteella, että tässähän on aivan päivänselvästi uusi Eight Hour Cream!

Harvoja ja valittuja… 😀 Yksi toinenkin suomalainen tukholmalaisbloggari oli paikalla. Karkki on siis tuo neito, joka seisoo oikeanpuolimmaisena.

Sinänsä aika hassu kirjoittaa tätä postausta – ja olla ihan aidosti innostunut ja vaikuttunut – sillä kaikesta huolimatta en ole koskaan edes testannut mitään versiota Carmex-voiteesta. Tunnistan toki tuotteen ja tiedän Peetun käyttäneen huulirasvan perusversiota ainakin purnukan tai kaksi. Ihan hyvä suositus mielestäni tuotteelle on kuitenkin se, että Peetu, joka tosiaan allergioittensa ja atooppisen ihonsa kanssa on hyvin hankala kosmetiikka-asiakas, on ollut erittäin tyytyväinen Carmexiin.

Lintun juttujen mukaan tapahtumasta sai mukaansa ihan kohtuullisen kattavan testituotepakkauksen.  No, Karkki ja poikaystävänsä Eric on tulossa huomenna koti-kotiin syömään sunnuntaipäivällistä. Saas nähdä päätyykö tänne asti yhtään Carmexia, vai pitääkö edelleenkin luottaa vain kuulopuheisiin. Pressitapaamisen jälkeen Karkki tosin laittoi tekstarin ja kuulemma Eric oli myös ihastunut tosi paljon etenkin kirsikan makuiseen purkkihuulirasvaan. Että taitaapi olla parempi mennä ihan kauppaan ostamaan oma testikappale! 🙂

Ensi tiistaina 22. toukokuuta olisi tarjolla ilmainen seminaari, jonka aiheena on: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä.

Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Miten usein meitä bloggareita syytetään siitä, että syyllistymme massiiviseen ökykuluttamiseen ja mikä pahinta yllytämme siihen myös viattomat lukijammekin. Toisaalta yksi muodin olennaisimmista tunnuspiirteistä on se, että se, mikä koetaan tyylikkäänä muuttuu – halusimme tai emme. Siksi onkin mielenkiintoista miettiä, onko täysin tekopyhää ja teennäistä yrittää väittää olevansa kestävän kehityksen kannattaja, turhan kuluttamisen vastustaja ja tiedostava kuluttaja, jos samalla myöntää, että muoti on rakas harrastus? Onko täysin ristiriitaista edes olettaa, että muotibisnes – joka lähtökohtaisesti haluaa meidät saamaan kuluttamaan – voisi olla mitenkään vihreää?

Näistä ja monista muista muotibisnekseen ja pukeutumiseen liittyvistä kysymyksistä voi tulla kuuntelemaan asiantuntijoiden mielipiteitä ja keskustelemaan ensi tiistaina Hanasaaren kulttuurikeskukseen. Tapahtuma on tosiaan avoin ihan kaikille asiasta kiinnostuneille ja kaikenlisäksi maksuton (!!!) ilmeisesti, koska se on osa World Design Capital 2012 -ohjelmaa. Seminaari edellyttää kuitenkin ennakkoilmoittautumista 21.5. mennessä. Ilmoittautumiset osoitteeseen: silja.hakulinen@hanaholmen.fi.

Seminaarin ohjelma on varsin vaikuttava ja paikalla on hyvä joukko muotibisneksen asiantuntijoita. Tapahtuman isäntänä toimii idolini Jaakko Selin. Jos Selin ei olisi aikoinaan kasarilla kirjoittanut niitä täydellisen toisenlaisia, aidosti muodista (ei siis shoppailusta tai mitä-nyt-on-pakko-saada tyyppisiä “muoti”juttuja) kiinnostuneita artikkeleitaan Hesarin Kuukausiliitteeseen, en ehkä ikinä olisi päätynyt tälle alalle. Lisäksi puhumassa on  LustWear -merkin suunnittelija Hammi Mettinen, Beckmans Designhögskola & Sustainable Fashion Academyn professori Mathilda Tham ja yours truly elikkä allekirjoittanut on myöskin paikalla kertomassa napakoita mielipiteitään aiheesta.

Itseasiassa minulla on tuliaisina tapahtumaan ihan uunituoretta tutkimustietoa. Hyvä ystäväni Camilla on juuri tänä keväänä tehnyt oppilaidensa kanssa varsin kattavan Tukholmalaisten putiikkien ekologista ajattelua koskevan tutkimuksen.

Lisätietoa ja koko seminaariohjelma löytyy täältä: Seminaari: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä. Tapahtumalla on myös facebook-sivut, jotka löytyvät täältä: Klä mig grönt – Vihreää vaatteissa

Tässä on vielä muutama päivä aikaa ilmoittautua ja tosiaan, tilaisuus on maksuton, joten nyt todella kannattaa lähteä mukaan! Erityisesti toivoisin, että yleisöön eksyisi joitakin bloggarikollegoita antamaan taustatukea… Miten olis Moksu, Stella, Irene, Jenni??

Saan varsin usein kysymyksen, että osaisinko suositella jotain halpaa ja kivaa hotellia, suht hyvällä paikalla Tukholmassa. Tavallaan ihan luonnollinen kysymys, annanhan paljon muitakin vinkkejä Tukholmaan liittyen. Mutta toisaalta sitten kuitenkin aika hassua tiedustella yöpymisvinkkejä joltakulta sellaiselta, joka asuu itse kaupungissa. Harvoinhan sitä omassa kotikaupungissaan yöpyy hotellissa. Nyt on tilanteeseen tullut muutos – ja osaan antaa ainakin yhden vinkin! Tukholmaan on nimittäin avattu oma Omenahotelli.

Tukholman Omppu sijaitsee kätevän kävelymatkan päässä ydinkeskustasta osoitteessa Torsgatan 10. Lähin T-bana-asema on Hötorget, josta hotellille kävelee reilut viisi minuuttia. Hotellin alakerrassa (varsinaista aulaa tai respaa Omenahotelleilla ei taida olla missään) pitää majaansa sporttihenkinen, mutta yllättävänkin viihtyisän oloinen Allstar-ravintola.

Sekä hotelli ja ravintola ovat olleet toiminnassa jo joitakin viikkoja, mutta eilen juhlittiin varsinaisia avajaisia. Ja mehän olimme Peetun kanssa tietysti paikanpäällä todistamassa menoa.

Paikalla oli ihan kunnioitettava määrä kaikenlaisia ruotsijulkkiksia. Peetu alkoi heti epäillä, että mahtaakohan ravintolan omistaja olla itsekin joku julkkis tai ex-urheilija, kun on saanut niin paljon paikallisia celebrityjä liikkeelle. Hollywoodissahan tuntuu olevan melkein sääntö, että jokainen vähänkään itseään kunnioittava stara on ainakin jollain pikkusormenpuolikkaalla mukana ravintolabisneksessä.

Nyt täytyy tunnustaa, että me ollaan kyllä sen verran urpoja, että ei tunnistettu sen paremmin ravintoloitsijaa kuin suurta osaa vieraistakaan. Aika paljon oli sellaisia tv:stä/lehdestä tutut kasvot -tyyppisiä ahaa-elämyksiä, mutta ihan oikeasti taisin tunnistaa vain kauniisti raskaana olevan Carolina Gynningin.

Sporttibaarin tyyliin sopivasti oltiin käyty Peetun kanssa treenaamassa ennen avajaisia. (Treenikassin mukana raahaaminen oli ehkä vähän vähemmän glamouria, mutta mitäs pienistä…) Treenin jälkeen oli tietty ihan jäätävä nälkä. Onneksi iloiset tarjoilijapojat ja -tytöt lennättivät eteen superherkullisia minihampurilaisia ja suupalan kokoisia club sandwichejä. Napsimme alkupaloja sellaisella vauhdilla, että siinä vaiheessa, kun about kilometrin pituinen jono barbecue buffetiin alkoi vähän hälventyä, oltiinkin jo ihan kylläisiä.

Ruokatrendeistä hyvin perillä oleva Peetu valisti, että minihampurilainen on tällä hetkellä aivan kuumintahottia sormisyötävätarjoilurintamalla. Ei mikään ihme siis, että trendiherkät tukholmalaiset ovat tämän bonganneet. Itseasiassa olemme taineet saada muutamassakin viime tapahtumassa juuri samantyylisiä minihampurilaisia. Paitsi, että niiden nimi ei kuulemma ole ollenkaan mikään hampurilainen vaan slider. Aina sitä oppii jotain uutta. 😀

Kun on julkkiksia, pitää olla myös julkkistenkuvausseinä. Varsinaiset ja viralliset kuvaussessiot ovat tässä vaiheessa jo ohi, mutta Peetu poussaa kiltisti Mintulle. Ihan hyviä päivänasukuvia tuolla iPhonellakin näköjään saa.

• takki, vintage (Americana)
• farkut, Cheap Monday
• tennarit, Marimekko <3 Converse
• treenikassi, Lindex

Taisin vähän innostua tuosta glitterilakasta… Hupsista! Sini-vihreiden merenneitokynsien jälkeen halusin jotain vähän – tai aika paljonkin – hillitympää. Kimalluksesta en vaan voinut luopua. 🙂 Tietääkseni glitterit ovat kaikkea muuta kuin trendikkäitä just nyt ja aivan vitivarmasti ne on todella uncool.

Nyt en kuitenkaan jaksa piitata trendikkyydestä tai muistakaan yliarvostetuista tyylikkyyskäsityksistä. Riittää, että tunnen kuinka ilo kuplii sisälläni, kun kesken työpäivän silmäni osuu sattumalta näppiksellä hyppiviin kivasti kimalteleviin kynsiin.

Itseasiassa suunnitelmissani on jo kokonainen glitterilakalla kuorrutettujen “lapsuuden sankarit” -kynsien sarja. Mereneito- ja keijukaiskynnet saavat seurakseen ainakin My Little Pony-, prinsessa- ja hää-Barbie-kynnet… Haha!

Keijukaiskynnet syntyivät Essien klassikkosävyllä 162 Ballet Slippers ja Lumenen Natural Code -sarjan sävyllä 16 Go Glittery. Tykkään kovasti siitä, että tuo Lumenen glitterilakka on hyvin hyvin hienojakoista, eli siitä ei tule ollenkaan mitään kiusallisia joulukorttiaskarteluviboja. Lisäksi se kimaltelee pikkuisen eri sävyissä niinkuin kunnon prinsessaglitterin kuuluukin!

Pienoisen jankutuksen jälkeen meille hankittiin jäätelökone! (Peetu: kyllä, me tarvitaan jätskikone – ajattele, mitä kaikkea hyvää sillä vois tehdä! Minttu: meille ei mahdu enää yhtään vekotinta kaappiin käyttämättömänä pölyttymään…). Nyt parin viikon kokeilujen jälkeen täytyy sanoa, että hetkeäkään en ole ostosta katunut. Peetu on loihtinut toinen toistaan ihanampia jäätelöherkkuja ja kone on hurissut keittiön nurkassa melkein päivittäin.

Yksi mahtavimmista kokeiluista on ollut Peetun kinuskijäätelö. Tässä on resepti teillekin testattavaksi. Peetun mukaan sen pystyy valmistamaan myös ilman konetta, kunhan muistaa sekoittaa säännöllisesti pakkasessa tekeytyvää herkkua.

MAAILMAN PARAS KINUSKIJÄÄTELÖ

 Ainekset (perusohje vaniljajäätelölle)

2,5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

2 dl maitoa (Peetu käytti tuota purkkimaitoa, joka on itsessään hiukan makeaa, myös punainen täysmaito käy hyvin)

2 munankeltuaista

1 kokonainen vaniljatanko

 Valmistus

Erottele munankeltuaiset ja laita kulhoon. Vatkaa keltuaiset, kerma ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja laita sisukset massan sekaan. Lisää maito ja vatkaa vielä pikkuisen niin, että kaikki ainekset on sekaisin. Kaada massa jäätelökoneeseen tai laakeaan astiaan ja aloita jäähdytys.

 Sillä aikaa, kun jäätelö tekeytyy, valmistetaan kinuskikastike.

Tuo meidän jätskikone on suunnilleen halvin, mitä nettikaupoista löydettiin, mutta se toimii silti aivan mainiosti!

 Kinuskikastike – ainekset ja valmistus

1 dl vettä

50 g voita

1,5 dl sokeria

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes seos alkaa vähän sitkistyä ja väri muuttuu kullanruskeaksi. HUOM! Kinuski palaa todella helposti pohjaan, joten kattilaa ei tule päästää hetkeksikään silmistään. HUOM. 2: Seosta ei saa keittää liian kauaa, sillä silloin kinuski kovettuu liikaa, eikä enää sekoitu kivasti jäätelöön. Tavoitteena on saada mukavia pieniä kinuskikokkareita jätskin sekaan…

Kun jätski alkaa osoittaa selkeitä kohmettumisen merkkejä, kaadetaan kinuski jäätelön sekaan. Ei haittaa, vaikka kastike olisi pikkuisen lämmintä, jäätekone on muutenkin hyvä pitää käynnissä koko ajan. Kun kinuski on saatu onnellisesti jätskin sekaan, annetaan jäätelön kylmettyä kunnolla.

Tuo meidän kone on ainoa, mistä meillä on kokemusta, joten en tiedä, miten muut laitteet käyttäytyvät. Tuosta saatava jäätelö on kovuusasteeltaan sellaista pehmiksen luokkaa. Eli jos haluaa pyöritellä jäätelöstä kauniita palloja, se kannattaa siirtää johonkin hyvään astiaan ja laittaa vielä hetkeksi pakkaseen kovettumaan.

Ja sit ei muuta kuin herkuttelemaan!!

Tuolla vaniljajäätelön perusohjeella on tosi helppo valmistaa melkein minkä tahansa makuisia jätskejä. Meillä on kokeiltu jo ainakin suklaa-, kirsikka, rocky road -jäätelöitä ja turkkilaisesta jogurtista valmistettua vadelmaherkkua!