Month: May 2012

Suklaa, tv-sarjat (nyt menossa Girls) ja shoppailu ovat vanhoja, hyviksi todettuja hoitokeinoja, kun mieli on maassa. Kauppoihin pyörimään lähteminen ei ole voinut kiinnostaa yhtään vähempää. Täällä oli perjantaina yleinen palkkapäivä ja silloin keskustan putiikit on aina aivan ammuttuna täynnä väkeä. 

Henkkamaukan nettiputiikissa ei ollut tunkua. Valitettavasti ne ihanat vadelmanpunaiset bikinit, jotka olin haaveksinut hankkivani, olivat omassa koossani kokonaan loppuunmyyty. Löysin silti pari kivaa vaihtoehtoa ja nyt odotan ihan innoissani, että näen kaunokaiset irl.

Kokonaisten bikinisettien käyttäminen on kuulemma ollut trendibarometrilla mitattuna totaalisen jääkylmää jo monta kesää. Itse en suhtaudu bikinihommaan ihan niin tosissani – riittää, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Tällä kertaa jätin kuitenkin setit hankkimatta ja tuumasin syreeninlilan alaosan sopivan sekä kukikkaisen että teräksenharmaan yläosan kanssa.

Samalla klikkasin ostoskoriin valkoiset shortsit ja narupohjaiset kesäsandaalit. Saa nyt nähdä miten fiksu ostos valkoiset shortsit oikeasti on. Takuulla istun ensimmäisenä johonkin nurmikonvihreä/veneterva-ansaan ja pöksyt on finito samantien. Pitkää ja ihanaa yhteiseloa odotan sen sijaa raikkain sinivalkoisin nauhoin solmittavilta nirunaru-sandaaleilta! Valkoisten shortsien lisäksi ajattelin yhdistää nuo kaikkiin asioihin, jotka alkavat “farkku-“. 

Jotta lohtushoppailuhurjastelu ei olisi jäänyt puolitiehen, klikkasin itselleni myös kivan mustavalkoisen kesämekon. Kuvittelisin, että tuon voisi laittaa mustien ballerinojen kanssa töihinkin, kun olkapäille laittaa vaikka sen varastoistani löytyvän ohuen mustan boleromittaisen Uniqlon neuletakin.

Huomioita nettishoppailusta:

  • Kun shoppailee netissä saa oikeastaan shoppailukiksit kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran, kun ostoskori on lunastettu kassan kautta käyden omaksi ja toisen kerran, kun tavarat sitten oikeasti saapuvat kotiin.
  • Jostain syystä voi olla aivan tasan varma, että jos on illalla tehnyt tilauksen  H&M:n nettikauppaan, plingahtaa aamulla puhelimeen tekstiviesti, että on klubipäivät ja kaikesta saa 10 % alennuksen. Kiva muille, huonompi itselle.

Jälleen yksi rehab-treeniviikko takana. Viime viikolla pohdiskelin, onko normaalia, että reagoin niin voimakkaasti fysioterapeutin selkään kohdistamiin toimenpiteisiin. Fyssari vastasi, että monet huolet, murheet ja henkiset ongelmat kasaantuvat ristiselän alueelle ja silloin manipulaation jälkeen voi tuntea itsensä todella heikoksi. Hmh… Eihän tuo nyt oikeastaan mikään suuri yllätys ole. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä fyysistä ja henkistä puolta pitäsi erotella niin selkeästi kuin nykyään niin helposti tehdään.

Täytyy nyt vaan uskoa siihen, että saamani selkäjumppaohjeet tehoavat myös noihin selkään säilöttyihin vanhoihin murheisiin. Uusiakin kun tässä tuntuu olevan ihan jonoksi asti…

TREENIT VKO 21

Maanantai, SATS Boxing 75 min, venyttely ja reipas kävely 30 min

  • Maanantai-illan boxing lähi-SATSissamme on palannut takaisin ohjelmaan. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa mäiskiä menemään pitkästä aikaa! Otin tuohon treeniaikaan mukaan myös kävelymatkan, sillä varsinkin ennen tuntia lähdemme aina niin viimetipassa, että saamme pinkoa ihan hiki päässä ehtiäksemme tunnille.

Lauantai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

  • Oikeastaan olin ajatellut mennä SATSiin crosstrainerilla treenailemaan ja tekemään fysioterapiasta saamiani jumppaliikkeitä. Viime visiitillä sain suosituksen tasapainolaudalla tehtävistä liikkeistä, mutta sitten tuumasin, että ilma on aivan liian ihana, että voisin mennä sisälle liikkumaan. Korvasin tasapainolaudan seisomalla vuoretellen yhdellä jalalla samalla, kun tiskasin. 😀

Sunnuntai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

  • Sama 40 minuutin lenkki Sickla Sjön ympäri ja samat rehab-treenit kotona. Oikeastaan siis täysin sama meininki kuin lauantainakin – paitsi että sunnuntaina en edes teoriassa kuvitellut meneväni mihinkään sisätiloihin treenaamaan.

Tälle viikolle on suunnitelmissa jälleen boxingia ja muuten aika sama meininki. Yritän tehdä rehab-jumpat joka päivä, mutta ihan joka päivä niitä ei tule kyllä tehtyä aivan yhtä perusteellisesti. Tänään vaikuttaisi ihanat kesäkelitkin olevan vähän lomilla, joten ehkä pääsen tasapainolautailemaankin jonain iltana…

Raikas turkoosi sopii aurinkoiseen kesäpäivään kuin mansikankivi hampaankoloon! Kotimaisista mansikoista ei vielä voi kuin haaveilla, mutta Peetu matsasi turkoosin vintage-mekkonsa tänään raikkaasti mansikanpunaisiin kynsiin ja valkoisiin asusteisiin. Kiireinen työpäivä Americanassa sujui Mintun tuunaamassa mekossa ja Converset jalassa jaksoi kuulemma hyvin koko pitkän päivän.

Minttu on viettänyt koko päivän bikineissä parvekkeella ja brygganilla, joten päivänasukuvaa ei ole nyt tarjolla. Sen sijaan tajusin, että nyt kyllä olisi korkea aika päivittää bikinivalikoimaa, kun uusimmatkin on jo kolme vuotta vanhat – ja valitettavasti myös sen näköiset… Seuraavaksi täällä onkin varmaan tiedossa pohdintaa bikinien ostamisen vaikeudesta. Haha!

 

 

 

 

 

  • mekko, vintage (Movie Mall)
  • farkkutakki, lainassa Tovelta (jo kolmatta vuotta)
  • tennarit, Converse
  • kassi, Americana
  • kynsilakka, Max Factor (Glossifinity, sävy 120 “disco pink” saatu blogin kautta)

Nyt kävi kyllä klassisesti sanottuna hyvä tsagä. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, Karkki kävi tutustumassa Carmexin tuotteisiin ja toimintaan reilu viikko sitten. Tyttö oli aivan innoissaan koko tapahtumasta ja varsin vaikuttunut siitä, miten vanha perheyritys vielä nykyisinkin tekee ihanan hoitavia ja toimivia huulivoiteita lähestulkoon samalla reseptillä melkein samanlaisiin purkkeihin kuin aikoinaan isoisoisän aikaan!

Heti tapahtuman jälkeen Karkki raportoi myös, että sai mukaansa muutamia Carmex-tuotteita testattavaksi. En paljoa elätellyt toiveita, että niistä päätyisi yhtäkään itselleni asti. “Eric vaati sen kirsikanmakuisen”, “oli pakko antaa yksi Tovelle, kun se välttämättä halusi”, “Peetun pitää saada se perusversio, kun ei sille oikein mitkään muut huulirasvat käy” etc… Harvoin on nähnyt yhtä kovaa kysyntää testaukseen saaduille tuotteille!

Sunnuntaina Karkki tuli koti-kotiin päivälliselle – ja ilahdutti äitiä varmaan enemmän kuin arvasikaan!  Jakojäännöksenä Mintulle päätyi Carmexin uutuus, kevyesti vaaleanpunainen, hoitava Moisture Plus -huulivoide.

Olen erittäin konservatiivinen kosmetiikkatuotteitteni kanssa. Testailen kyllä mielelläni uutuuksia, mutta äärimmäisen harvoin mikään on tarpeeksi hyvä syrjäyttämään jonkin jo vakikäytössä olevan luottotuotteen. Tällä kertaa salamarakastuin Carmexin kosteuttavaan ja sävyttävään huulivoiteeseen ja nyt  – noin viikon aktiivisesti voidetta käytettyäni olen aivan varma, että se on tullut käyttööni jäädäkseen.

Kuvassa huulivoide näyttää pinkimmältä, mitä se oikeasti todellisuudessa on. Väri on hyvin diskreetti ja oikeastaan vain hiukan syventää ja kirkastaa huulien omaa sävyä. Sopii toisin sanoen aivan täydellisesti tällaiselle huulipunia karttelevalle  värikammoiselle. 

Ylenpalttisen värin ja maalatun oloisen fiiliksen välttely on tähän asti johtanut siihen, että olen pääasiassa käyttänyt erilaisia huulikiiltoja. Tosin inhoan myös liikaa tahmeutta ja tahmaiseen huulikiiltoon tuulessa liimautuvat hiukset on ehkä ällöintä, mitä tiedän. Tästä syystä myös sopivan huulikiillon löytäminen on ollut varsin haasteellista.

Huulipunakammoissani olen testaillut muidenkin huulirasvavalmistajien sävyttäviä huulivoiteita. Niissä on kuitenkin yleensä aivan liikaa helmiäistä – big no-no sekin Mintun maailmassa. Lisäksi monet tuntuvat huulissa yllättävänkin kuivilta, vaikka saman valmistajan tavallinen huulirasva olisikin mielestäni ihan hyvää ja toimivaa.

Carmexin Moisture Plus tuntuu huulilta täydellisen kosteuttavalta ja luonnolliselta. Valmistusaineissa taitaa olla jotain mentholia tms. koska se antaa jotenkin ihanan raikkaan olon. Lisäplussia tulee 15 aurinkosuojakertoimesta. Jos nyt jotain negatiivista pitää sanoa, niin sinänsä hyvin toimiva ja näppärä hylsy ei mielestäni ole valitettavasti lähimainkaan yhtä katu-uskottavan cool kuin muiden Carmex-huulivoiteiden. Mutta tuon kanssa voin kyllä elää, kun tuote itsessään on vastaus kaikkiin huulipunaongelmiini.

Koko viime tiistai meni Helsingissä “Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä” -seminaarissa. Siitä on tulossa lisää juttua tänne, kunhan ensin saan koottua kaikki tapahtuman herättämät ajatukset vähän selkeämpään järjestykseen. Vierastan ajatusta, että ympäristön – ja sitä kautta meidän kaikkien – kannalta positiivinen kehitys puetaan uhkailun ja kauhukuvien värittämään pakkopaitaan.

Seminaarin puheenjohtajana toimi aina yhtä ihastuttava Jaakko Selin. Tapahtuman jälkeen suunnattiin vielä Jaakon kanssa pikavisiitille Helsingin keskustaan. Poikettiin mm. persoonallisessa Trend Optic -putiikissa tsekkaamassa hienoja ja yksilöllisiä kehyksiä.

Kesäinen Jaakko on löytänyt makeat aurinkolasinsa Trend Opticin valikoimista. Käsittääkseni kaikista putiikin upeista pokista voi teettää joko aurinkolasit tai ihan tavalliset silmälasit. 

 Trend Optic tuo itse maahan suurimman osan putiikissa myynnissä olevista pokista. Niinpä täältä on helppo löytää harvinaisempia malleja, pienempien merkkien designia ja jopa vintage-kehyksiä, joita ei todellakaan kävele vastaan joka toisella nenällä. New Yorkista kotoisin oleva Moscot on juuri niin roku kuin vain kunnon hipster-merkki voi olla!

Vasuma on toinen pienempi merkki, jonka mallistosta löytyy todella päheitä pokia. Tosin vähän tavallisempia tai diskreetimpiä kehyksiä etsivän ei tarvitse pelästyä. Myös hillitymmän tyylin ystävät löytävät Trend Opticista hyvän valikoiman erilaisia malleja. Jostain syystä vain nuo kaikkein räväkimmät päätyvät yleensä kuvattavaksi.

 Aivan uskomattoman hienoja, klassisen tyylikkäitä kehyksiä löytyy esim. Leisure Societyltä. Monet malleista on päällystetty aidolla kullalla ja yksityiskohdissa on käytetty mm. kamelin luuta. Sofistikoituneilla kehyksillä on tietty hintaakin, mutta jostain syystä Mintun pakkomielle kohdistui juuri näihin kaunokaisiin.

Hyvin tiistain teemaan – eli ympäristöystävälliseen vihreyteen – sopivat nämä puiset pokat. Valmistajan nimi valitettavasti karkasi pois mielestä, mutta kuulemma näistä saa erityisen helposti jokaiselle hyvin istuvat ilmälasit erilaisten nenätyynyjen ansiosta. Itse valmistusprosessin vihreydestä en osaa sanoa, mutta käytössä puupokat ovat varmasti erityisen ihanan ja kevyen tuntuiset. Ja lisäksi pokat voi vaikka polttaa, kun ovat tuleet tiensä päähän! 

Miten olisi – tummansiniset kissapokat Mintulle? Ehkä tässä nyt ei kuitenkaan vieläkään ole ratkaisu toivottomalta tuntuvaan uusien silmälasikehysten metsästykseen, mutta aika toisenlainen persoona kurkistaa peilistä, kun on näyttävät silmälasit nenällä.

Mutta niinhän se on, silmälaseilla on merkitystä.

 

 Vai mitä?

Old stuff