Vieläkö muistatte viime tiistaisen jutun Imagination is more important than knowledge – Albert Enstein? Nyt olisi aika lähteä löytöretkeilemään ja etsimään iloa, keveyttä, luovuutta ja hyvää oloa elämään.

Tällä kertaa esittelen The Artist Way -kirjan keskeisimmät työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Kaikki työkalut ja tehtävät ovat tärkeitä, koska niiden tekeminen on se, mikä saa alitajunnan työskentelemään ja sitä kautta omat valinnat ja niin – koko elämän – kulkemaan enemmän toivomaamme suuntaan. Ihan uskomattoman ihania asioita voi tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Tämän “kurssin” etu on se, että askelia ei tarvitse sen paremmin keksiä itse kuin ottaa yksin. Kirjan lukemisesta saa kyllä inspiraatiota, mutta jos todella haluaa muutosta, haluaa löytää sisäisen vahvuutensa, haluaa iloa ja hyvää oloa elämäänsä, on tehtävien tekeminen ainoa keino.

Tämä on vähän sama juttu kuin treenaamisessa. Kaikenlaisesta liikunnasta ja useimmista urheilulajeista on kirjoitettu hienoja, todella mukaansatempaavia ja inspiroivia kirjoja. Omaa kuntoasi kirjojen lukeminen ei auta yhtikäs mitään, vaikka kuinka inspiroituisit. Muutos tapahtuu vasta, kun oikeasti lähdet lenkille/salille/pelaamaan…

Vaikka The Artist Wayn kohdalla puhutaankin vähän toisenlaisesta itsensä löytämisestä, on tehtävien tekemisellä ja pitkäjännitteisyydellä sama missio. Tehtävien tarkoituksena on ensin herättää ja myöhemmin vahvistaa hyviä, luovia ja vahvuutta tuovia asioita kunkin omassa sisimmässä, mutta ihan samoin kuin yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään hyväkuntoista, ei yksi harjoitelmasessio vielä auta kovin pitkälle itsensä löytämisessä.

Niinpä toivon, että kaikki antavat itselleen sen lahjan, että edes yrittävät “treenata” säännöllisesti.

AAMUSIVUT

Aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin. Jokaikinen aamu. Parasta olisi, jos sivut voisi kirjoittaa heti, kun on herännyt, mutta ennenkuin on noussut ylös sängystä. A4 -kokoisia sivuja kirjoitetaan joka aamu kolme kpl. Paperi saisi olla mieluiten ihan valkoista (ei siis ruudullista tai viivoitettua).

Sivuille tulee kirjoittaa editoimattomana tajunnanvirtana kaikki se, mitä päässä pyörii. Ihan kaikki. Kaikki pikkumaisuudet,  kaikki murheet, kaikki suunnitelmat, kaikki ärsytykset, kaikki odotukset, kaikki toiveet, kaikki haaveet ja kaikki arkisuudet. Tavoitteena on tyhjentää pääkoppa kaikesta siellä pyörivästä roinasta. Kirjoittamisen tulee olla täysin kritiikitöntä. Mikään ei ole liian halpamaista tai pientä päätymään sivuille. Jos se kulkee ajatuksiesi läpi, sen on tarkoitus päätyä paperille.

Kirjoitetut sivut ovat salaisia. Niitä ei saa missään tapauksessa näyttää kenellekään (koska se vaikuttaa, miten suhtaudut tulevien sivujen kirjoittamiseen), niitä ei pitäisi lukea ääneen – ja itseasiassa aamusivuja ei tulisi lukea itsekään ensimmäisten kuuden-seitsemän viikon aikana!

The Artist Way -kirjassa sanotaan, että voisi olla ihan hyvä idea käyttää irtonaisia papereita, jotka voisi sitten joka aamu sulkea omaan kirjekuoreen. Itse tykkään kyllä mielummin käyttää vihkoa, mutta on kyllä tärkeä teroittaa sekä itselle että muille samassa taloudessa asuville, että aamusivut eivät todellakaan ole tarkoitettu lukemista varten!

TAITEILIJATREFFIT

The Artist Way -ajattelu lähtee siitä, että jokaisen meidän sisällä asuu luova taiteilija. Tuo taiteilija on sisäinen lapsemme (hei, onko joku muka nähnyt hyvinvoivan lapsen, joka ei olisi ollut omalla persoonallisella tavallaan luova!?) ja taiteilijatreffien ensisijainen tarkoitus on antaa huomiota ja iloa tuolle sisäiselle taiteilijallemme.

Taiteilijatreffit järjestetään kerran viikossa ja tapaamisen tulisi kestää vähintään tunti.

Omalla syksyn kurssillamme kävimme paljon keskusteluja siitä, mikä “hyväksytään” taiteilijatapaamiseksi. Kirja ei anna tähän mitenkään selkeitä ohjeita, vaikka on kysymys näin tärkeästä asiasta. Suuntaa antavina ohjeina voi käyttää esim. näitä:

1. Ajattele, että olisit sisäisen lapsesi viikonloppuvanhempi, mitä kivaa haluaisit tehdä hänen kanssaan nyt, kun teillä vihdoinkin on hetki yhteistä aikaa?
2. Taiteilijatapaaminen ei saa suoranaisesti liittyä työntekoon. Esim: jos sinun pitäisi käydä vaikka katsomassa joku tietty näyttely töittesi takia, ei siellä käymistä lasketa taiteilijatapaamiseksi. Tuskin sisäinen lapsesi on kovinkaan innoissaan, että on päässyt mukaan töihin.
3. Tapaamisen aihe tai sisältö ei saa liittyä mihinkään muihinkaan velvollisuuksiin. Jos tunnet, että sinun on “pakko” tehdä jotain, niin tee sitten, mutta sitä ei lasketa taiteilijatapaamiseksi.
4. On ihan ookoo, että tapaat muita ihmisiä taiteilijatreffeilläsi, mutta muista, että olet pitämässä kivaa sisäisen lapsesi kanssa – häntä ei saa hylätä nurkkaan murjottamaan vain, koska tapasit jonkun muka tärkeän ihmisen.
5. Olisi oikein hyvä, että treffit olisivat vähän jänskiä. Puoli askelta mukavuusalueen ulkopuolelle riittää, just sen verran, että voit tuntea mukavan kutkuttavan pirinän sisäisen lapsesi mahanpohjassa.

Aamusivut ja taiteilijatreffit ovat The Artist Way -kurssin perustyökalut ja niitä käytetään koko kurssin ajan. Aluksi nuo saattavat tuntua vähän hassuilta, mutta kuka voi sanoa, että tunsivat olonsa täydellisen luontevaksi elämänsä ensimmäisellä jooga-tunnilla?

Niin, että eikun matkaan – hoplaa!! Seikkailu odottaa!! 🙂

Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.

Niinhän nämä ihanaiset pyhät saavat sisäisen kalenterin ihan sekaisin. Eilen jäi postaamatta viikon treenit, kun jotenkin ei vaan tullut tajuttua, että on jo sunnuntai. Heh. No, suurta murhetta tuosta nyt tuskin kellekään tulee. Laitetaan viime viikon laihanläntä treenisaldo tänne nyt tämän extra-sunnuntain kunniaksi.

Alkuviikko meni taas ihan reippaasti ja hyvällä tsempillä. Sitten alkoi pääsiäisloma ja kaikenlainen muu häitsääminen. Karkki ja Peetu lähtivät tosiaan isänsä kanssa Åreen, joten Energy-tunnit, joilla tavallisesti käymme kimpassa, jäivät nekin väliin. Eilen sain raahattua kaikenlaisesta hurvittelusta ja herkuttelusta velttoutuneen alter egoni pienelle hölköttelylenkille. Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että ei kyllä ollu kovin kivaa… Haha! Askel painoi aivan vietävästi ja tasamaakin tuntui hirmu ylämäeltä. No, sellaista se joskus on – ja parempi silti mennä vaan – kuin olla menemättä. Olo oli jälkeenpäin ihan tarpeeksi palkitseva. Ja palkitsinkin sitten itseni ihanalla kiinalaisella kanawokilla. 🙂

TREENIT VKO 14

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Peetu oli edelleen Helsingin reissullansa, joten perinteinen maanantai-treenimme Boxing jäi väliin. Eihän sinne voi yksin mennä – tiedä jos vaikka saisi jonkun kamalan kovaa lyövän äijän parikseen. Zumba oli taas tosi hauskaa ja ohjaaja ihanan energinen sellaisella ei-ärsyttävällä tavalla. Näillä tanssillisemmilla tunneilla on kyllä tosi tärkeää, että ohjaaja on hyvä. Törmäsin tunnin jälkeen pariin suomalaiseen, joiden vakitunti tuo on. He sanoivat, että ko. ohjaaja oli sijainen – ja että tunnin vakiohjaaja ei ole läheskään yhtä hyvä. No, saa nähdä – voi olla, että menen tuonne vielä silti uudelleen joskus, kun Boxing ei sovi aikatauluihin.

Tiistai, SATS Crosstrainer 20 min, Body Pump 55 min

• Ehdin vetää kunnon hikisen crosstrainer-session ennen pumppia – ja se tuntui kyllä todella hyvältä. Pumpissa on toki pieni alkulämmittely ja kyllähän ensimmäisessä jalkasarjassa pulssi kohoaa, mutta muuten tuntuu, että kroppa ei pääse kunnolla vaihtiin, jos ei ehdi vetää pientä aerobista alkuverryttelyä. Kaiholla muistelen aikoja GoGolla, kun ensin käytiin aerobic-tunnilla ja sitten perään pumpissa. Hyvä fiilis (ja karsee nälkä!) tunnin jälkeen. On tuo vaan tehokas ja hyvä tunti meille, jotka emme niin tuosta salilla tehtävästä punttitreenistä piittaa.

Sunnuntai, lenkki 45 min, lihaskunto 20 min

• Hölköttelin (ja välillä myös vähän kävelin…) hampaat irvessä tuon 45 min. Ei vaan kulkenut sitten millään. Keli oli kyllä aivan loistava, aurinkoinen ja kivan lämmin. Mutta kun ei vaan sujunut, niin ei sujunut. Kotona yritin paikkailla mälsän lenkin aiheuttamaa turhautumista tekemällä vatsoja, selkälihaksia ja tavallisia sekä ojentajapunnerruksia. Fiilis oli lopulta kuitenkin ihan ookoo ja onnittelin itseäni, että tulipahan tuokin nyt tehtyä.

Tuota juoksemista ja sen vaikeutta olen tässä nyt pohtinut paljonkin. Kyllä, kieltämättä selkä vaivaa edelleen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ehkä sittenkään ole ainoa syy takkuiluun. Tai ei se selkä niin hurjasti vaivaa noilla ryhmäliikuntatunneilla. On totta, että mun välilevypullistumani onnistuu painamaan jotain hermoa. Lenkillä sen huomaa siitä, että oikea jalka alkaa pikkuhiljaa puutua – tai siitä ikäänkuin katoaa kaikki voima. Kuitenkin uskon, että jos saisin tämän satunnaisen lenkkihölköttelyn vähän säännöllisemmäksi, juoksu alkaisi myös pikkuhiljaa sujua paremmin. Ihanaa jossittelua, mutta yritän tällä vaan motivoida itseäni. 😀 Ja ei, en ole saanut vielä(kään) varattua aikaa fysioterapeutille.

Ai että olikin ihanat päivälliset eilen! Ja kävi niin hyvä tuuri, että Camilla oli kuin olikin tehnyt suussasulavaa limegraavattua lohtansa. Pienen kiemurtelun jälkeen (ei mulla oo mitään reseptiä…) sain puristettua myös ohjeet lohen valmistusta varten.

Pääsiäistunnelmaa! Camillan uudet upeat tapetit ovat kuin tehty pääsiäismäiseen fiilikseen.

Camillan hieno, mahtavan seurallinen kisuliini, Solbrit, ymmärsi arvostaa pääsiäiskoristeluja. 🙂

Camillan limegraavattu lohi

Ainekset:

noin 1,6 kg tuoretta lohta

1 dl suolaa

1 dl sokeria

1/2 dl vaaleaa rommia

1/2 dl vastapuristettua limen mehua

2 rkl valkopippuria (kokonaisena)

Taputtele suola sokeri ja valkopippuri lohen päälle. Laita lohipalat lihapuolet vastakkain tiiviiseen muovipussiin. Kaada nesteet mukaan pussiin ja laita käärö jääkaappiin valmistumaan. Graavaus on valmis noin kahdessa vuorokaudessa. Muista käännellä pussia noin 8 tunnin välein. EDIT: unohdin mainita, että ennenkuin lohi on valmista leikattavaksi tarjolle pitää palaset pyyhkiä huolellisesti. Eli kaikki pippurit, suolat ja sokerit pois ja vasta sitten herkullisia seitinohuita siivuja leikkaamaan!

Helppo kastike limegraavatulle lohelle

Ainekset:

Creme fraiche (sopivasti, riippuu syöjien määrästä…)

valkosipulia 1 – 2 kynttä

mustapippuria

suolaa maun mukaa

yhden limen mehu

Kaikki ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan!

Omnomnomnomnom!! 🙂

Pidettiin yllä vähän pääsiäisperinteitä ja maalattiin oikein munia! En edes muista, milloin viimeksi. Hauskaa oli, mutta voin kertoa, että vesiliukoiset tussit ei ehkä sittenkään ole fiksuin väline tuohon puuhaan… Ehdin jo saada mekkoonikin vihertävänkukertavia sormenjälkiä, ennenkuin tajusin, miten tussit suttaa. Haha!

Kalapainotteinen pääsiäisbuffét. Nyt kyllä täytyy tästä lähteä pienelle juoksulenkille sulattelemaan illallista… 🙂

Limegraavattu lohi sopii myös erittäin hyvin uusien perunoitten kaveriksi – kannattaa testata!

Olen juuri lähdössä ystäväni Camillan luokse syömään pääsiäispävällistä. Oi että toivon, että hän olisi tehnyt taas limegraavattua lohta – se on ehkä maailman parasta! Jos käy hyvä tsägä, voisin varmaan saada ohjeen tänne blogiinkin laitettavaksi – eli kannattaa pitää peukkuja, että tuota herkkua on tänäiltana tarjolla..

Camillan päivällisille ei kannata laittaa mitään kireää tai mahasta puristavaa. Niinpä päätin kiskoa päälleni aikoinaan Indiedaysin Marimekko-kampanjasta saadun ihanan pehmoisen neulemekon. Tykkään hurjasti tuosta musta-valkoisesta painatuksesta ja herkullisesti lepattavista hihoista. Olenkin käyttänyt mekkoa ihan tuhottoman paljon sekä toimistolla että tällaisissa vähän vähemmän juhlavissa tapahtumissa, joihin kuitenkin haluaa laittaa jotain kivaa päällensä.

Mutta tästä mekosta huomaa selvästi, miten jännä asia muoti on – ja miten trendien vaihtelu vaikuttaa korvien välissä, vaikkei varsinaisesti seuraisi muotia – saatika tuntisi minkäänlaista tarvetta seurata kaikenlaisia trendivaihteluja. Kuitenkin itseäni hämää nyt hiukan tuo mekon pituus. Aikaisemmin se on ollut mielestäni juuri passeli – eikä ainakaan yhtään liian lyhyt. Nyt, kun silmä ja korvien väli on tottunut selkeästi lähemmäs polvia laskeutuneeseen helman pituuteen, tuo tuntuu olevan vähän sillä rajalla, ehkä jopa suoraan sanottuna pikkuisen lyhyen puoleinen…

• mekko, Marimekko (saatu)
• nilkkurit, DonDonna
• sukkikset, Lindex