Month: March 2012

Postista putkahti muutama päivä sitten kiva laatikollinen Nivean Pure Sensitive -deodorantteja testattavaksi. Tällä kertaa ei ole kysymys varsinaisesti blogi-testailusta, vaan olen mukana Buzzadorissa. Buzzadorin idea on se, että sinne voi kuka tahansa ilmoittautua mukaan.  Ilmoittautumisen jälkeen saa tietoja tulossa olevista kampanjoista ja niistä voi valita ne, joihin haluaa osallistua.

 Jos tulee valituksi mukaan kampanjaan, saa kotiin tuotepaketin. Siinä on aina yksi normaalikokoinen tuote itselle testikäyttöön ja pienempiä näytekokoja jaettavaksi ystäville, naapureille, työkavereille etc.

Mitään varsinaista palkkiota kampanjaan osallistumisesta ei makseta, vaan tätä tehdään lähinnä innostuksesta ja kiinnostuksesta tuotteita kohtaan. Mintun sisäinen akateemikko on kieltämättä kiinnostunut Buzzador-hommasta myös ihan siksi, että on kiehtovaa tutustua sisältä käsin tämän tyyppiseen markkinointiin… 😀

 Kampanjalaatikossa tulee aina mukana ohjeita ja vinkkejä, miten ja mitä tuotteista kannattaa kertoa. Esimerkiksi tämän Nivean dödön kohdalla on tärkeää painottaa, että se sopii erityisen hyvin herkälle iholle, ei sisällä alkoholia, väriaineita tai parabeenejä. Mutta se toimii siitä huolimatta yhtä hyvin kuin enemmän ja vaarallisempia kemikaaleja sisältävät vastaavat tuotteet.

Kampanjan päätteeksi pitää aina tehdä lyhyt loppuraportti, jossa kerrotaan, miten ihmiset ovat ottaneet vastaan tuotenäytteet ja mitä itse on pitänyt testattavista tuotteista.

 Tässä paketissa tulleet näytepullot päätyvät Mintun ystäville ja työkavereille testattavaksi. Eli blogiarvontaa ei nyt tällä kertaa näistä ole tiedossa. Sen sijaan, jos ilmaiset tuotteet kiinnostaa, kannattaa ryhtyä Buzzadoriksi – ja kohta postilaatikkoon voi tupsahtaa vaikka minkälaisia tuotteita testattavaksi ja arvioitavaksi. 🙂

Sain testattavakseni Gilleten Venus ProSkin sarjaan kuuluvat ProSkin Sensitive- ja ProSkin MoistureRich -höylät sekä Satin Care Pure & Delicate -ihokarvanajogeelin. Samassa paketissa tuli Gillette ProSkin sarjan mainoskasvon (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa mainossäärten??) Jennifer Lopezin personal trainerin treeniohjeita, miten saavuttaa upeat sääret.

Höyliä ja geeliä onkin meidän mahtava kaksihenkinen testipatrullimme jo ehtinyt kokeilla muutamia kertoja.

Kuivalle iholle tarkoitettu tuoksuton Pure & Delicate -geeli on todella juuri kuin meidän (Mintun ja Peetun) toiveiden mukaan tehty! Itse välttelen viimeiseen asti voimakkaasti parfymoituja kosmetiikkatuotteita ja Peetu erittäin kuivaihoisena allergikko-atoopikkona haluaa aina kaikkein herkimmälle iholle sopivia tuotteita. Pure & Delicate on sekä tuoksuton että hellävarainen, aivan loistavaa. 🙂

ProSkin Sensitive -höylää en valitettavasti ole päässyt testaamaan, sillä Peetu omi sen välittömästi ja mukana ei seurannut kuin yksi terä. On kuulemma oikein mahtava käytössä ja paras, mitä Peetu on koskaan testannut…

Itse olen testaillut tuota ProSkin MoistureRich -höylää ja ihan yllättävän kiva sekin on, vaikka yleensä en kyllä juuri tykkää höylistä, missä on valmiina jotain tököttiä tai liukasteainetta. Jotenkin ne tuntuvat aina parin käyttökerran jälkeen epäfreeseiltä.. Vaikka toisaalta, käytetäänhän palasaippuaakin pidempään, eikä mulla niiden kanssa ole mitään ongelmaa. ProSkin MoistureRich on käytännöllisesti katsoen tuoksuton ja fiilis höyläämisen jälkeen oikein mukava – eli ongelmat on ainoastaan korvien välissä! Haha!

Seuraavaksi ajattelin testata tuotteiden mukana tulleet, Jennifer Lopezin personal trainerin Tracy Andersonin sääritreenivinkit. 🙂

Tracy Andersonin treenivinkit kauniiden kesäsäärten saavuttamiseksi:

  • Hypi haarahyppyjä minuutin ajan
  • Hypi minuutin ajan tasajalkaa nostaen polvet korkealle
  • Tee potkuliikkeitä ja polvennostoja vuorojaloin minuutin ajan
  • Toista näitä kolmea liikesarjaa 20 minuutin ajan
  • Venyttele kunnolla treenin jälkeen

Itseasiassa olen tietävinäni, että nimenomaan tuo venyttely on tosi tärkeää, että säären lihakset pysyvät pitkinä ja kauniina. Mutta varmaan siihen tarvitaan vähän treenausta myös.

Tiistainen kevätpäiväntasaus toi tullessaan ihan oikean kevään tänne Tukholmaan! Aika lämmintä täällä on ollut jo pitkään, mutta nyt kaupungilla myös tuoksuu keväälle lämpötilan huidellessa 15 asteessa. Eilen iltapäivällä oli Mediksen Snapsin terassi ääriään myöten täynnä auringosta nauttivia tukholmalaisia. Sen varmempaa kevään merkkiä saa hakea! Minttu tosin pysyi lujana ja suuntasi SATSiin hyppimään Energyn tahdissa Peetun ja Karkin kanssa.

Kevätfiiliksiä ei voi kuitenkaan vastustaa ja sen kunniaksi kynnet saivat ihanan herkullisen mintunvihreän sävyn.

Peetu oli käynyt kynsilakkaostoksilla ja hamstrannut useammankin kätsyn pienen Depend-kynsilakan toinen toistaan hauskemman sävyisenä. Nuo pikkuiset pullot on tosi käteviä varsinkin juuri tällaisten hassujen värien kanssa. Eipähän jää paljoa harmittamaan, jos mieli muuttuu eikä sävystä jaksa innostua hetkeä kauempaa. Luottolakat saa mielellään olla laadukkaita ja kestäviä, mutta sesonkihullutuksiin ei juuri viitsi suurta omaisuutta tuhlata.

Kynsissä on siis tämän hetken lemppari: Depend sävy nro: 054, joka toimii mielestäni parhaiten kun sitä ei matsaa muihin mintunvärisiin juttuihin asussa.

 

Nyt todistan ihan virallisten päivän asu -kuvien muodossa, etten puhu puppua väittäessäni, että käytän Henkkamaukan yhteistyömallistoja vielä kauan sen jälkeenkin, kun hypetys on laantunut. Tänään viihdyin töissä Stella McCartneyn H&M-malliston taivaallisen pehmoisessa neuleessa. Ja kyseinen mallistohan on siis vuosimallia 2005 – jos en nyt ihan väärin muista. 🙂

Tykkään tosi paljon helman ja hihansuiden kauniisti hohtavista silkkinauhoista. Tosin täytyy kyllä totuuden nimissä tunnustaa, että ne tekevät neuleesta pikkuisen haasteellisen. Helmanauha on syytä solmia rusetille kunnon partiolaissolmulla, jos ei halua kompastella tunnelbana-käytävillä junaa kiinni juostessa auenneisiin liuhuihin. En myöskään suosittele soppapäivää tuon neuleen kanssa, sillä hihanauhat pyrkivät uimaan kaikessa mahdollisessa…

Mutta silti. Väri on ihanan lempeä, materiaali kaunis ja pehmoinen, malli iisi ja ajaton. Se riittää siihen, että pääsee Mintun kestosuosikkilistalle!

 

 

  • neule, Stella McCartney for H&M
  • housut, Frkn
  • nauhakengät, Palmroth

Tässä tulee lupaamani tutoriaali nahkahame-clutchin ompeluun. Samalla ohjeella voi toki tehdä laukun ihan uudestakin nahasta, tekonahasta tai kankaasta. Itseasiassa innostuin tekeleen helppoudesta ja lopputuloksen söpöydestä niin paljon, että suunnitelmissa on thai-silkkinen versio vanhan punaisen kaasomekon jäännöspaloista.

Ohjeeni on tarkoitettu kaikille niille, jotka ompelevat ihan tavallisella kotikoneella. Silloin on tärkeä välttää moninkertaisia paksuja saumoja nahkaa ommellessa. Oma koneeni on noin ziljoona vuotta vanha ja siitä puuttuu totaalisesti kaikki nykyajan kotkotukset, farkkusaumojen ompelutoiminnot sun muut. Eli perinteisellä KISS -periaatteella mennään. (KISS = keep it simple stupid – jos nyt joku ei sattunut tietämään…)

Laukkua varten tarvitaan siis yksi kpl nahkahameita, jossa ei ole etupuolella liian kanssa saumoja tms. härpäkettä. Tosin voisi olla ihan hauskakin, jos vintage-hameessa olisi vaikka vanhoja niittejä tms. tuomassa vauhtia lopputulokseen. Tuo keltainen mokkahame on alunperinkin Mintun ompelimon tuotantoa. Aikoinaan sitä tuli käytettyä hyvinkin paljon (aikankin täällä ja täällä), mutta kesäsuosikilla on tullut istuskeltua kaikenlaisilla terassipenkeillä, eikä rähjäistä takaosaa pelastanut enää edes Omo Infon neuvot.

Niinpä hamonen oli aivan joutilas palasteltavaksi.

Nahka purkaantuu aika kiitettävän siististi, mutta vanhat ompeleet jättävät jälkeensä ikävän reikärivin. Kannattaa katsoa, onko saumanvarat parempi leikata pois vai voiko nekin käyttää.  Itse leikkasin pois helman, mutta saumojen aukaisun jälkeen totesin, että sivusaumat ovat niin siistit, ettei niitä todellakaan kannata hävittää. Laukusta tulee muutenkin helposti aika minikokoinen näillä ohjeilla.

Kun hame oli palasteltu, leikkasin yksinkertaisesti etupuoliskolta mahdollisimman suuren suorakaiteen muotoisen kappaleen.  Tässä vaiheessa projektia olin äärimmäisen skeptinen koko homman onnistumisen suhteen ja juoksin penkomaan sekä omani että Peetun laukkuvarastot läpi. Mitään edes lähimainkaan tyydyttävää vaihtoehtoa ei löytynyt (Peetu ehdotti, että olisin ottanut pinkin Marc by Marc Jacobs -sleeven iltalaukuksi – ja oikeasti hetken harkitsin jopa sitä!), joten palasin kiltisti ompeluhommiin..

Koska en ollut mitenkää kovin perusteellisesti varautunut tähän(kään) projektiin, en ollut erikseen hankkinut mitään matsaavaa vuorikangasta. Ilmeisesti elän siinä uskossa, että pohjattoman oloisesta kangasvarastostani löytyy aina se, mitä tarvitsen. Niinpä keltainen clutch sai herkän hattaranvaaleanpunaisen vuorin.

Leikkasin vuorin käyttämällä nahkapalaa kaavana. Periaatteessa kai vuorin pitäisi olla aavistuksen päällistä pienempi, mutta meillä tuo ei ole niin nokonnuukaa…

Ja sitten leikkasin vielä biitin vanua. Vanu saisi olla mielellään aika tiivistä, jos on varaa valita. Täällä ei ollut, joten otin sitä mitä oli tarjolla ja ihan hyvin se toimi. Tuollaista ihan metritavarana myytävää perusvanua siis – ja sitä tarvitaan vain noin 20 cm.

Aloitin ompelemalla vetoketjun nahkapalan lyhyisiin sivuihin. Keltaisia vetoketjuja ei ole tarjolla ihan älyttömän laajaa valikoimaa. Halusin vähän rouheamman ketjun, joten piti tyytyä kirkkaankeltaiseen avoketjuun. Oh well. Hyvinhän se sinne istahti – ja oikeastaan avoketjun ompelu on aika simppeliä, koska puoliskot saa kokonaan erilleen toisistaan. Tällöin täytyy kylläkin olla aika tarkkana, että kappaleet osuvat samalle kohtaa niin, että vetoketjun hampaat kohdistuvat toisiinsa. Muuten koko laukusta voi tulla ihan vinkkeli.

Nahan ompelu on oikeastaan ihan älyttömän helppoa! Materiaali ei purkaannu, sitä on helppo muokata sormilla ommellessa ja mikä parasta – hankalat kohdat ja epätäydelliset saumat voi helposti korjata liimalla! Oikea nahkaliima kuivuu joustavaksi ja vähän purukumimaiseksi. Sitä kannattaa suosia, kun ompelee nahkavaatteita. Laukun saumoissa ei joustolla ole niin väliä ja ihan tavallinen askarteluliima toimii mainiosti.

Vetoketjun jälkeen ompelin laukun sivusaumat niin, että ylimääräinen vetoketjun pää jäi laukun sisään.

Laukun runko on nyt valmis.

Koska halusin, että laukku on tuollainen kaksinkerroin taitettava, leikkasin tukea ja pörheyttä antavaa vanua niin, että se ulottui vain laukku-osuudelle. Laukun “läppä-osuus” on siis ilman vanua ja vuoritettu vain vaaleanpunaisella vuorikankaalla.

Vuorikangas ja vanu ommellaan yksinkertaiseksi pussiksi. Leikkelin ylimääräiset vanut pois saumanvaroista, ettei laukku pullistele ihan turhan kanssa. Tuon ei tarvitse olla niin älyttömän tarkkaa puuhaa ja vuorin huolitteluakaan ei tarvita, koska se jää laukun ja vuorin väliin piiloon.

Tässä vaiheessa tungin vuoripussin laukun sisään niin, että vanu jää nahan ja vuorikankaan väliin. taittelin vuorikankaan saumanvarat sisään ja kiinnitin taitteen nuppineuloilla vetoketjuun.

Aika helpostihan vuorin saisi ommeltua koneellakin tuohon reunaan, mutta tässä vaiheessa en halunnut enää riskeerata, että tikkaussaumasta olisi tullut ns. juosten kustu… Niinpä otin neulan pikku kätösiini ja tikuttelin vuorikankaan käsin kiinni. Käsin ompelu sujuu ihan nopsaan ja kätevästi, kunhan muistaa, että vuoria ei ole tarkoitus ommella itse laukkuun – eli siis  nahkaan – kiinni, vaan vetoketjuun, mikä on huomattavasti helpompaa.

Ja tässähän on sitten se lopputulos!

Laukku palveli ihan mainiosti koko Indiedaysin juhlien ajan. Pari parannusta tuli kyllä mieleen jo melkein heti, kun sain laukun valmiiksi… Samalle alueelle kuin missä vanukin on, voisi ihan mainiosti silittää vähän tukikangasta – etenkin, jos nahka on yhtä lörppöä kuin tuo mun mokkanahkani. Tekonahka tuskin tarvitsee mitään tukihommeleita. Lisäksi Peetun toive oli, että laukkuun pitäisi saada rannelenkki. Senkin toteuttaminen olisi ihan yksinkertaista. Tarvittaisiin vain iso purjerengas, vasara ja vähän narulla tuettua laukun nahasta tehtyä hihnaa.. 🙂

Old stuff