Jos aikoo viettää sellaisen hippasen vajaan vuorokauden taivaalla kiitävässä metallituubissa, jossa liikkumatila on hyvin rajallinen, on syytä olla hyvin varustautunut, jotta ensimmäiset lomapäivät ei mene täysin matkasta toipumiseen. Lisäksi lennon aikainen erikoinen paine ja hyvin kuiva ilma aiheuttavat omat haasteensa viihtyvyydelle.

Tavaraa ei tietenkään voi olla mukana määräänsä enempää, mutta muutamalla harkitulla jutulla pitkästäkin lentomatkasta selviää suhteellisen tuskattomasti. Balin lentomme on parin välilaskun kanssa noin 20 tuntia. Tässä hyväksi havaittu lentomatkustajan survival kit:

Puhallettava niskatyyny ei ehkä ole maailman mukavin, mutta ainakin itse pystyn sen avulla nukkumaan ihan siedettävästi turistiluokan ahtaudessakin. Korvatulpat ovat ehdottomat, sillä jostain syystä onnistun aina saamaan viereeni/eteeni/taakse jonkun viisilapsisen perheen, josta pienimmällä on koliikki ja muut kiukuttelevat tai tappelevat äänekkäästi keskenään ihan muuten vaan. Korvatulppien lisäksi illuusion omasta rauhasta saavuttaa kuuntelemalla omaa musaa kuulokkeilla. Pitää vain muistaa riittävä volume.

Jostain syystä lentokoneessa on aina kylmä. Ei siis kannata mennä siihen halpaan, että päiväntasaajaa kohtihan tässä ollaan menossa – koneessa paleltaa jokatapauksessa. Pakkasin mukaan kevyen, mutta ison ja lämpimän pashminan, sekä superlämpöiset sukat. Huiviin on ihana kietoutua, vaikka lentsikassa saisikin jonkun peiton tapaisen. Ja jostain syystä sitä tuntee olonsa aina lämpimämmäksi, kun varpaat ovat lämpimät.

Liioittelen yleensä aina mukaan otettavan lukemisen kanssa. Aika harvoin sitä yhden lennon aikan ehtii ja viitsii lukea kaksi kirjaa ja yhden muotilehden… Mutta pitäähän sitä olla jostain mistä valita!

Lopuksi vielä vesipullo – tyhjä – täytettäväksi turvatarkastuksen jälkeen ja hyvä huulirasva. Pitkän lennon jälkeen on olo huomattavasti parempi, jos muistaa juoda kunnolla vettä lennon aikana. Koneessa on niin kuiva ilma, että elimistö kuivuu ihan totaalisesti, jos unohtaa juoda. Ja koska lennon aikana pitäisi muistaa myös liikkua, ei ole ollenkaan haitaksi, jos pitää rampata vessassa vähän väliä. Hyvä rasvainen huulivoide pitää sekä huulet pehmeinä että toimii myös kynsinauhavoiteena tarpeen vaatiessa.

Heips ihanat!

Olen nyt matkalla Balille – jeee!! Tästä syystä blogissa on nyt pari seuraavaa viikkoa vähän hiljaisempaa. Olen kyllä ajastanut pari juttua iloksenne (mm. yksi kiva arvonta!) ja aivan varmasti tulen kertomaan kuulumisia matkan aikana.

Luv,

Minttu 🙂

Tukholman talvi on ollut tähän asti varsin vähäluminen – tai no jos ihan tarkkoja ollaan – lunta ei ole käytännössä ollenkaan. Tavallaan kaipaan puhtaan valkoisen lumen tuomaa valoa, pehmentynyttä äänimaisemaa ja kauneutta. Toisaalta ihan teknisesti on kyllä paljon helpompaa ilman suurempia kinoksia.

Niinkuin esmes siten, että kun lämpötila huitelee siinä nollan korvilla tai vähän plussan puolella onkin ihan kuivaa eikä ollenkaan loskaista. Ja kuiville kaduille sopii tennarit ihan täydellisesti! Tässä siis eilisen asu. Tosin kovin paljoa ei kyllä tullut ulkoiltua… Kävelymatka SATSiin kestää noin 10 minuuttia. 🙂

• paita, H&M
• haalari, MTWTFSS
• tennarit, Converse
• kello, Swatch

 
… ja kihlasormus on kultasepällä pienennettävänä, jos joku tarkkasilmä hoksaa tyhjän vasemman nimettömän!

Kuvat: Katriina Mäkinen

Vuoden toisen viikon treenit sujuivat alkuun hyvin. Mutta sitten Keskiviikkona alkoi kurkku tuntua kipeältä ja torstaina olikin sitten jo aika flunssainen olo. Peruutin torstai-illaksi varaamani Body Pumpin, koska tuntui, että puolikuntoisena ei ole mitään järkeä raahautua SATSiin. Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä lauantaina olo oli jo ihan hyvä ja tänään sunnuntaina uskaltauduin salille.

Viikon plus-saldoihin voi laskea myös sen , että opin mikä sen laitteen nimi on, mitä olen täällä kutsunut stepperiksi. Se on kuulemma cross trainer. Kuullostaakin paljon tehokkaammalta kuin stepperi… 😀

TREENIT VKO 2

Maanantai SATS cross trainer 35 min + lihaskunto 30 min

• Jonkun varaussekaannuksen vuoksi meille ei Peetun kanssa ollutkaan pilettejä jo vakioksi tulleeseen maanantain boxingiin. Vedettiin kuitenkin ihan tehokas treeni salilla. Ensin 35 min cross trainerillä, keskisyke oli noin about 145, mitä pidän tässä vaiheessa ihan hyvänä. Peetu tosin sotki laitetta 40 min noin 150 keskisykkeellä. Lopuksi tehtiin ylävartalotreeni lähinnä hartioihin ja selkään keskittyen + vatsat tietty ja nopeat loppuvenytykset.

Keskiviikko SATS Body Balance 55 min

• Olen käynyt aikaisemminkin tällä samalla tunnilla. Vakiohjaaja on ollut mielestäni ihan ookoo, vähän leuhkan oloinen (tai ehkä ne oli vain ne silikonirinnat…), mutta erittäin ammattitaitoinen. Nyt paikalla oli uusi ohjaaja, joka selosti, että tämä on hänen uusi vakituntinsa. Ymmärrän, että kaikki on joskus alottelijoita ja kokeneemmaltakin menee homma joskus pieleen. Sanotaanko nyt niin, että onneksi olen aikoinani käynyt aika paljon balancessa. Sain ihan ookoo venyttelyt ja ne vatsa- ja selkälihastreenit, mitä ohjelmaan kuuluu. Ohjaajan puolesta jännittämisen olisin voinut jättää väliin.

Sunnuntai SATS cross trainer 40 min + lihaskunto 20 min

• Yritin varata sunnuntai-aamulle Pumppia heti, kun tajusin, että olen taas treenikunnossa. Nojoo – kaikkiin mahdollisiin ryhmäliikuntajuttuihin oli vähintään 15 henkeä jo jonossa. Eli päätin samantien, että sunnuntaina vedetään taas – nyt jo melkein suosikkitreeniksi muodostunut kombinaatio – cross trainer ja yläkropan lihastreeni salilla. Olis tosi hvyä fiilis! Keskisyke oli hiukan maanantaista alempi, mutta kuitenkin yli 140. Venytykset jäivät aikas ylimalkaisiksi, mutta muuten olen tosi tyytyväinen sunnuntai-aamun treeniin. Miten älyttömän mahtava fiilis aloittaa aurinkoinen sunnuntai sopivasti hikisellä treenillä!

Toka treeniviikko meni siis ihan ookoo. Jälleen kerran suunnitelmat olivat perusteellisemmat kuin mitä sitten lopulta sain toteutettua. Tällä viikolla tunsin kuitenkin, että treenaamaan lähteminen oli tosi mukavaa. Torstain peruuntunut pumppi kyllä harmitti – ja se on kyllä oikeastaan aika tyhmää. Silloin kun on terve suhtautuminen treenaamiseen ei vilustumisen takia väliin jääneen kerran pitäisi harmittaa.

Huomenna lähdemmekin sitten Vesan kanssa odotetulle kahden viikon reissulle Balille. Aion ottaa juoksutossut mukaan. Ohjelmassa on tietty myös surffausta ja alkumatkan majapaikkamme mainostaa, että joka ilta on mahdollista osallistua sunset yoga -tunnille. Eli ihan pelkäksi loikoiluksi reissu tuskin jää, mutta kahtena seuraavana sunnuntaina taitaa nämä viikkoraportit jäädä pois. Ehkä voisin kirjoitella matkatreenispesiaalin, kun olen taas kotona… 🙂

Tsekkailin tuossa eilisen Elle Gaalan juttuja. Eniten olin kiinnostunut siitä, että Acne sai “vuoden suunnittelija” palkinnon – jo toistamiseen! Varmasti ihan aiheesta. Oikeastaan tuntuukin, että Acne on vasta nyt muutaman viime sesongin aikana muuttunut hypetetystä farkkubrandistä ihan oikeaksi muotimerkiksi.

Eksyin siitä sitten sivulle, jossa esiteltiin juhlakansan asuja punaisella matolla. Aikani kuvia selailtuani tunsin pienen dejavu-fiiliksen ja aloin miettiä: Pitääkö paikkansa, että ysäriltä vähän liiankin tuttu, jokaikisten juhlien vakioasu pitsikotelomekko, on tehnyt paluun kaikessa hiljaisuudessa? Siis tuo LBD:n kanssa kilpaileva vapaavalintaisen värinen kapea viritys, jossa miehusta ja helma on vuorattu pitsin värisellä vuorikankaalla, mahdolliset hihat ovat vuorittamattomat ja pitsihelma aavistuksen vuoria pidempi niin, että pitsin muodostama piparkakkureuna erottuu selkeästi??

Myönnän. Varastoistani löytyy ainakin yksi tulkinta samasta aiheesta – ehkä kaksikin. Mutta en tosiaankaan ajatellut, että nyt jo olisi aika kaivaa ne takaisin käyttöön. Enkä kyllä ole ihan varma, että haluanko edes…

Musta versio aiheesta vuoritettu pitsimekko on ehkä eniten klassikko. Silti tuntuu, että vyötärölle poimuuntuva pitsi ja hihojen alta kelmottava iho – ketähän ne oikeastaan imartelee?

Vasemmalla on Ellen järjestämän “suunnittele gaala-asu” -kilpailun voittaja. Ja kieltämättä – laajahelmainen tulkinta aiheesta pitsimekko on kyllä oikein kaunis ja ajankohtaisen oloinen. Sen sijaan ihan liian kiiltävällä kankaalla vuoritettu ihan liian tiukka punainen pitsimekko… I say no more.

Asian tosiaan siis täytyy olla niin, että olen missannut koko ysäri-pitsimekon paluun. Jopa ex-A-Teens tähti Marie Serneholt (oik) on valinnut gaalamekoksi vadelmanpunaisen version aiheesta. Sikäli kuin olen asian oikein ymmärtänyt, muoti on neiti Marien suuri intohimo ja vaikkei hän nyt varsinaisesti olisikaan mikään muodin edelläkävijä, pitäisin hyvin epätodennäköisenä, että hänellä olisi sattumalta joku random-pitsimekko päällä Elle Gaalassa.

Camilla Thulinin kaveri on onnistunut kiskomaan päällensä ehkä ehkä epäedullisimman version aiheesta “pitsimekko”.  Pari kokoa liian pienen mekon pitsikuviot menevät masun päältä aivan viiruiksi eikä vaatimaton drapeerauskaan onnistu sitä peittämään. Sitäpaitsi eikös tämä ole sama mekko kuin tuo ensimmäisen kuvan musta?? Meikki on varmasti ollut livenä kivan näköinen ja matsannut hyvin kokonaisuuteen. Salamavalokuvassa efekti ei valitettavasti ole ihan sama…

Elle Galan kuvia voi käydä tsekkailemassa esmes Rodeon kuvagalleriassa. Aika kirjavalta vaikuttaa juhlakansan pukeutuminen jo tuollaisen pienen otoksen perusteella. Joku on saapunut paikalle yyberrennosti farkuissa ja tennareissa (“this is me making statement”…) kun taas jotkut ovat yliyrittäneet gaalaglamouria ihan kiusallisuuteen asti.

Ihastusasujakin löytyy tietty vaikka miten paljon!

Ehkä ihanin kolmikko on Natalia Altewai, Cia Jansson ja Randa Saome. Kaikki pukeutuneet luonnollisesti Altewai.Saome -luomuksiin. Tykkään ihan ekstra-paljon siitä, miten Randa Saome yhdistää vitivalkoiset teräväkärkiset avokkaat sähkönsiniseen housupukuunsa. Me likes big time!