Heips! Täällä Gili Trawanganilla ollaan edelleen. Mitkään laivat, sen paremmin isot kuin pienetkään, ei kulje Balille myrskyn takia. Nyt alkaa kotiinlähtölento olla jo niin lähellä, että on pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Lähisaarelle Lombokille pääsee (toivottavasti) laivalla huomenna ja illaksi meillä on nyt ostettuna lentoliput sieltä Balille.

Suunniteltu visiitti Balin Suomen konsulaattiin äänestämään taitaa nyt jäädä tekemättä. Toivottavasti paras voittaa siitä huolimatta.

Nyt on ihan pakko esitellä muutama Reggae baarin vakiasukasta:

Mini-Stigu reggae-henkisillä kevyillä päiväunosilla.

Pirkko ja Musta Mouruaja ottavat matsia. 🙂

Rantapummikisulauman ehdoton kunkku, Pirkko, pistää kampoihin kaksi kertaa isommillekin kissoille.

Kisujen elämästä voi lukea lisää naapuribambumajan valtiattaren blogista Moottoritiellä on Puuma.

Ja ollaan täällä mekin…

Rakkain terkuin Minttu ja Vesa! <3

Tänä aamuna meidän piti olla matkalla pois Gililtä kohti Balia ja Ubudin kylää. Säiden haltijat olivat toista mieltä. Kaikki meriliikenne on pysähdyksissä liian kovan merenkäynnin vuoksi. Fast-boat -liikenne on seis varmuudella ainakin huomisen, ehkä myös perjantain. Paluulippumme on juuri noille pikaveneille. Päätimme silti uhmata aaltoja ja lähteä huomenna Lombokin kautta “isolla” laivalla, vaikka siihen taitaa mennä kyllä ihan koko päivä.

Oikeastaan ihan kiva ja hyvä tällainen ylimääräinen löhöyspäivä. Onnistuin nimittäin hankkimaan oikein kunnollisen turisti/tropiikkimahataudin… Toissayö meni aika mielenkiintoisessa horkassa ja eilisen käytännössä nukuin. Biitsillä toki, mutta kohtuullisen vetämättömänä. Vielä aamulla en olisi ollut kovinkaan pirtsakkaa matkaseuraa. Ha ha! Nyt iltapäivää kohden olen alkanut taas olla oma itseni. Vaikka mikäs tässä on kölliessä, kun aurinko paistaa, vieressä on pullo jääkylmää vettä ja meidän bambumaja-hotellin wi-fi ulottuu vesirajaan asti. 🙂

Sitten esittelyyn huikeat ja moninaiset reissuostokset:

Reissun ensimmäinen ostos jo välilaskulla Amsterdamissa – aidot Polaroid-aurinkolasit! En raatsinut ottaa yksiäkään merkkisanikoistani rantahiekkaan raappiintumaan, mutta en myöskään halua riskeerata silmiäni rantareibaneillä. Oikeastaan ihan siistin malliset…

Virallinen lomahuitula-ostos, josta kotona taas ihmettelee, että WHY.. No nyt on hyvä selitys – muukin kuin auringon pehmentämä arvostelukyky – tarvitsin kipeästi housuja, että voin osallistua paikalliseen joogaan. Hyvät ja toimivat olivat. Hmmm, ja kuka tietää, ehkä noita voisi käyttää kotonakin! 😀

Kahvinpapukuvioiset surffiuikkarishortsit!! En vain voinut vastustaa! Toisaalta samalla shortsivarantoni kasvoi 100 % joten ihastus tuli kieltämättä oikeaan aikaan.

Saronki… Jotkut ostavat joka reissukohteestaan päänsärkykarseen turistiteepparin, Minttu näköjään sarongin. 🙂 Mutta katsokaa nyt, miten kauniit sävyt ja kultapainatus ja kaikkee.

Siinä ne sitten olivatkin. Mikäli päästään Ubudiin olisi tarkoitus katsastaa vielä paikallista hopeakorutarjontaa.

Vielä pari viikkoa sitten meillä ei ollut tarkemmin tietoa, minnepäin suuntaisimme lomallamme. Lentoliput oli hankittu Balille, mutta muuten suunnitelmat olivat täysin avoimet.

Voi, miten olenkaan onnellinen, että ihan sattumalta päädyimme tänne Balin ulkopuolelle, pienelle Gili Trawanganin saarelle.

Tässä vähän tuokiokuvia ja fiiliksiä täältä…

Aamiainen biitsillä. Tuoreita hedelmiä, jaffles-nimisiä lämpimiä leipiä ja erinomaista Lombokin kahvia. Nom nom!

Rantsukisuja!!

Kissoja on täällä tosi paljon. Suurin osa vaikuttaa oikein hyvinvoivilta ja iloisilta. Tässä eläinlääkäri tarkistaa viikko sitten tehdyn steriloinnin tuloksia. Klinikka on pystytetty sarongin päälle Reggae baariin. Saarella ei ole omaa eläinlääkäriä, mutta lähisaarelta Lombokista ei onneksi ole pitkä matka.

Voihan monsuunisade!! Välillä pitää juosta pitämään sadetta. Vettä tulee kuin parhaimmastakin tehosupersuihkusta! Kuurot menevät ohi yhtä yllättäen ja nopeasti kuin alkavatkin.

Loistavaa reggae-meininkiä hotellin rantabaarissa viitenä iltana viikossa. <3

Eikä ne reggae-pojat malta olla jammailematta aamullakaan…

Illallista torilla. Mahtava meininki, mielettömän hyvää ja halpaa ruokaa, paljon paikallisiakin syömässä. Kertakaikkiaan hianoo!! 🙂

I say no more…

Joskus elämä vaan on niin helppoa ja ihanaa!

Balilla on nyt virallisesti low season ja sadekausi. Käytännössä se tuntuu tarkoittava, että kaikenlainen tunku loistaa poissaolollaan ja iltapäivisin ropsahtaa tanakka, mutta nopeasti ohimenevä sadekuuro. Ilmapiiri on tosi chill ja hinnatkin ilmeisesti monin paikoin about puolet normaalista.

(ööh, bloggaan ihan ekaa kertaa iPhonella… Tää nyt karkas ihan kertakaikkiaan. Olis mulla pari kuvaakin tähän, katotaas ny, miten niitten latauksen kanssa käy! Haha!!)

Ensimmäiset pari päivää totuteltiin aikaeroon Padang Bailla…

Auvoisa bloggarinne siirtyy nyt Coral Beach II:n Reggae Baariin nauttimaan herkullista ja ravitsevaa illallista. Huomenna on aikainen herätys ja edessä kolmen saaren snorkkeliretki!

Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toisellekin puolelle!

Joskus nuorempana en juuri piitannut aurinkovoiteista. Vaikka ihoni on vaalea, se ei pala kovinkaan helposti. Nykyään opetukset aurinkon haitallisuudesta ja ihoa vanhentavasta vaikutuksesta on mennyt perille ja suojaan nahkaani välillä vähän turhankin tunnolliseti. Pitäähän sitä nyt pikkuisen väriä saada!! 🙂

Balin reissun aurinkosuoja-arsenaaliin kuuluu:

• pitkähihainen valkoinen surffipaita, aurinkosuojakerroin 50
• sekalainen kokoelma aurinkosuojavoiteita kertoimet 30 – 50+ (kasvoille tarkoitettu Piz Buin saatu blogin kautta)
• hiuksiin jätettävä hoitoaine – varsinaisista hiusten aurinkosuojista itselläni ei ole kokemusta, mutta hyvä hoitoaine pitää kyllä letin kuosissa. (Aussie saatu blogin kautta)
• hyvä kosteuttava perusvoide auringonoton jälkeen

Saa nyt sitten nähdä, miten hyvin näiden kanssa pärjäillään Balilla. Costa Rican reissulla varoin niin perusteellisesti palamista, että olin ihan valkoinen matkan jälkeen! Haha!