Olen ollut kertakaikkisen saamaton ja haluton ottamaan päivän asu -kuvia jo pidemmän aikaa. Syitä on luonnollisesti ziljoona. Milloin aika ei riitä, milloin valaistus on karsea (salamalla otetut kuvat sucks!), milloin ei jaksa puuteroida kiiltoa pois naamasta. Oikeasti syitä on kaksi: a) tuntuu, että kaikki vaatteeni on nähty täällä jo niin moneen kertaan, että itseänikin tylsistyttää b) aktiivikäytössä oleva osa garderobia on kutistunut siitä yksinkertaisesta syystä, että en juuri tällä hetkellä mahdu kaikkiin vaatteisiini…

Mutta sitten toisaalta. Hauskahan näitä asukuvia on aina välillä julkaista ja jääpähän sitten itsellekin muisto myös tästä pukeutumisvaiheesta. 🙂

Maanantain toimistopäivä vierähti täysikuun valvottaman yön jälkeen aika vetämättömissä fiiliksissä. Aamulla halusin päälleni vain jotain rentoa ja mukavaa. Printtiteeppari kaipasi kuitenkin pikkuisen sivistyneempiä vaatteita kaverikseen, ettei kokonaisuus näytä ihan pelkästään kotisohvalle sopivalta setiltä.  Vuorittamaton jakku ei ole kuitenkaan liian kankea ja prässihousujen vajaat lahkeet keventää yleisilmettä myös. Tykkäsin.

• t-paita, MTWTFSS
• jakku, Frkn
• housut, Wera
• nilkkurit, Vagabond

Ja sitten sama vielä dramaattisena taideversiona ja virallisella muotiblogi posella. 😀

Ja sit treenikassia pakkaamaan! Boxing odottaa!!

Kuvat: Katriina Mäkinen

Hmmm… Nyt jo vähän nolottaa, että lupasin tilittää joka sunnuntai viikon treenit. Mutta ehkä tämä nyt käy sellaisesta ruotsalaistyyppisestä pehmeästä alusta.. Ei kyllä ollut muuten mitään tunkua SATSilla täällä ainakaan alkuviikosta. Eli ehkä meitä mjukstarttaajia on muitakin.

Suunnitelmat olivat (luonnollisesti) huomattavasti polleammat, mutta tuli sitä nyt kuitenkin liikuttua ihan oikeastikin muutakin kuin haaveissa.

TREENIT VKO 1

Maanantai SATS Boxing 75 min

• Oli ihan hyvä fiilis ja treeni sujui hyvin. Tunnin lopussa tosin kädet alkoivat olla jo ihan muusia ja piti ihan tietoisesti keskittyä, etten jännitä niskaa kompensoidakseni makaronikäsivarsia. Niskajännityspäänsärky ei ole kiva treenituliainen. Ohjaaja kertoi, että se oli hänen viimeinen tuntinsa meidän vakisalilla Sicklassa. Harmi – juuri, kun ehdittiin tottua hänen ohjaustyyliinsä ja saamaan kunnon fiilis tunnista. Huomasin, että Peetu alkaa olla jo aika hurja treenikaveri. On ihan täysi työ ottaa vastaan iskuja ja potkuja…

Tiistai SATS stepperi 30 min ja venytykset

• Oikeastaan inhoan sydämeni pohjasta salilla käymistä ja varsinkin niitä kammottavan näköisiä aerobisia laitteita. Mutta kun rikkoontunut selkä ei kestä ihan oikeaa juoksemista, on stepperi paras vaihtoehto. Tolkutan itselleni “tämä on rehabia ei treeniä, tämä on rehabia ei treeniä…”. Ja niin ehkä pääsen ihan oikeasti juoksukuntoon vielä kevääksi. 30 min kohtuullisella vastuksella ja kiitettävällä, mutta ei läkähdyttävällä tempolla. Ok fiilikset, vaikka aina noista koneista noustessa on pää vähän pyörällä. 🙂

Sunnuntai kahvakuula 45 min kotona

• Ei oikeastaan olisi ollut aikaa ja kaikkea muutakin olisi pitänyt tehdä. Kotitreenauksessa on kyllä ihan omanlaisensa stressitekijät. Kun on SATSissa tai ulkona lenkillä, niin sitä on sitten siellä eikä muuta voi. Kotona on aina kaikenlaista, mitä pitäis tehdä – tai olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Keskity nyt siinä sitten johonkin treenihommaan. Varsinkin joogaaminen on lähestulkoon mahdotonta kotona. Kahvakuulan kanssa heiluminen on vähän helpompaa, varsinkin, kun sain about 45 min kestävän ohjelman, jota voi katsella tietokoneelta ja tehdä liikkeet sen mukaan. Melkein kuin olisi tunnilla. 😀

Hyvällä tahdolla voidaan siis laskea, että vuoden ensimmäiseen viikkoon mahtui kolme treenikertaa. Jotenkin nuo alle tunnin sessiot ei oikein tunnu oikeilta, mutta joskus joku liikuntaguru on sanonut mielestäni tosi kannustavasti/lohduttavasti: jokaikinen otettu askel on parempi kuin ei mitään! Eli siis lasketaan viikolle yksi yhteensä kolme treeniä. Ja toisaalta voisin kyllä väittää, että perjantainen joulukuusen poisvienti – ja etenkin neulasten imurointi koko kämpästä – kävi kyllä ihan urheilusta sekin..

Ensi viikoksi on suunnitteilla jälleen boxingia Peetun kanssa, joogaa/body balancea (pitäisi niiiin venytellä enemmän…) ja jotain hikiaerobista vielä. Saa nyt nähdä jaksanko nousta taas stepperille, se on niin kuolettavan tylsää – vaikka kuulemma tosi hyväksi selälle.

Tässä nyt esittelyssä huimat aleostokseni!

Olen oikeastaan erittäin tyytyväinen, että olen onnistunut pitämään pään kylmänä ja tekemään aika tylsiä, mutta sitäkin tarpeellisempia työvaatehankintoja.

Forever21 -tilauksessa kotiin saapui valkoinen kauluspaita ja ruutuhousut. Tykkään paidan ohuesta, vähän ruudullisen oloisesta materiaalista (100 % puuvillaa), mutta malliltaan se on kyllä aika teltta… No, jonkun neuleen alla sitä tulee jokatapauksessa käytettyä. Housut sen sijaan on ihan täysosuma! Toimistoystävällisesti vähän stretsit pöksyt on tosi mukavat päällä – ja istuvatkin ihan ookoo. Puntit on kivasti just nilkkaluuhun, joten nilkkurit pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

COSilta löytyi käytännöllinen mekko – mukavasti joustavaa materiaalia tuokin. Malli on siitä hauska, että näyttää aivan siltä kuin olisi paita ja kynähame päällä. Vain alhaalta ylös menevä vetoketju kalvaltaa tilanteen. Tummanvihreä neuletakki on 100 % villaa, mutta sovitettuani sitä, totesin, että se ei kutita yhtään. Pitäähän tuollainen aarre viedä kotiin asti! Potentiaalinen käytän, kunnes kyynärpäät kuluvat puhki -neule.

Hermot kestivät alennusmyyntitunkua aika hyvin ja sain oikein kannettua kotiin pari ostoskassiakin. Tosin toinen COS-kassi kuuluu yhdelle toiselle bloggarille…

Ei ole tarkoitus leveillä pelkillä paperikasseilla. Ostokset kuitenkin ansaitsevat tulla valokuvatuksi vähän kauniimmassa valaistuksessa. Oikeastaan halusin tulla kertomaan uskomattoman hyvästä palvelukokemuksesta, joka teki aleshoppailusta lähestulkoon siedettävää.

COSilla pyöriessä kului melkein pari tuntia. Osa ajasta meni toki tilanteen vaatimien tekstiviestien näpyttelyyn, mutta pääasiassa yritin kuitenkin a) tutustua tarjontaan b) valita sovitukseen pääsevät vaatteet c) päästä sovittamaan d) maksaa.

Tungos vaaterekeillä ei ollut ihan kaamea, mutta ale-vaatteisiin käsiksi pääseminen vaati kuitenkin sen verran yhdistettyjä pujottelu- ja lähitaistelutaitoja, että hermot olivat mennä aivan välittömästi. Hetki joogahengittelyä ja itsetsemppausta (nythän shoppaillaan, piruvie, kun tänne sitä varten tultiin!) auttoi ja pääsin kilometrin mittaiseen pukukoppijonoon peräti kuuden eri vaatteen kanssa. Jonottaminen on syvältä. Vähältä piti, että en jättänyt haalimaani vaatekasaa siihen ja lähtenyt niine hyvineni takaisin kotiin.

Onneksi en lähtenyt sillä olisin jäänyt vaille täysin ainutlaatuista palvelukokemusta! Tiedätte varmaan tunteen, kun on jonottanut sovituskoppiin jonkin aikaa ja käsivarrelle kasatut vaatteet alkavat tosissaan painaa. Kun sitten vihdoin on ensimmäisenä jonossa katsastaa vallan makuun päässyt jononvalvojamyyjä tullimiehen tarkkuudella, että et vahingossakaan ota liian montaa vaatetta mukaasi koppiin. COS on tajunnut, että sovituskoppihomma ei todellakaan ole shoppailun miellyttävin vaihe – eikä sitä ole syytä pahentaa myyjän ärhäkällä poliisiasenteella.

Olin varautunut normaaliin meininkiin ja olin varmasti klassisesti holkki auki, kun reipas ja aidosti iloisen oloinen myyjäpoika sanoi ensimmäisenä “nyt siellä on vapaa koppi, saanko kantaa nuo vaatteet sinne”. Myyjä otti vaatteet käsivarreltani, kantoi ne vapaaseen sovituskoppiin, asetteli nätisti koukkuihin ja vannotti minut pyytämään apua, jos sellaista tarvitsisi. Siis WHAT!? Olin niin häkeltynyt ja hyvillä mielin, että teki mieli ostaa kaikki sovitukseen ottamani vaatteet.

Aika vähästä se lopulta on kiinni. Det lilla extra...

Alennusmyyntien kaaos ja tungos, sikinsokin lojuvat vaatteet, puuttelliset merkinnät (oliks tää nyt oikeesti 50 % vai vaan 30 % alessa??) ja yleinen tunne siitä, että aleen päätyneet vetimet ovat tehneet sen ihan hyvällä syyllä. Siinä päällimmäiset syyt, miksi tämän(kään) sesongin alet eivät juurikaan ole jaksaneet houkutella. Tämä on tosin erittäin voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että mielestäni about mitään ei yksinkertaiseti kannata ostaa täydellä hinnalla. Täyden hinnan maksajat kun joutuvat lompakkonsa kanssa takuumieheksi, että liike saa myynnistä haluamansa katteen.

Hmmm…  Ei ihme, että Minttu on niin surkea shoppailija. Kuka tahansa epäonnistuisi tuolla asenteella.. Haha!

Huomenna aion kerätä rohkeuteni ja tehdä täsmäiskun alennusmyynteihin. Olen hahmotellut kestäväni kolme, maksimissaan neljä, liikettä. Pääkohteeni on COS. COSin läheltä Biblioteksgatanilta löytyy ziljoona kivaa putiikkia, mutta ajattelin pistäytyä Urban Outfittersillä, Marc Jacobsilla ja ehkä Karen Millerillä (yritän tulla sinuiksi sisäisen aikuiseni kanssa… :P).

Olen ensisijaisesti erittäin kipeästi kivojen, toimivien ja hyvältä tuntuvien työvaatteiden tarpeessa. Urban Outfittersin nettialesta silmiin osui kiva raidallinen neulemekko. Ja kyllä, olen oikeasti sitä mieltä, että tuo on kiva neulemekko. Ei se ole mekon vika, jos malli näyttää retardilta. Ja sit hei noi ruskeat nilkkurit… En kyllä tarvisi enää yhtään paria kävelemättömän korkeita nilkkureita (paitsi, että en omista yksiäkään ruskeita…), mutta ruskeiden talvikenkien lukumäärä on ollut tasan zero sen jälkeen, kun luovutin hienot DonDonna -bootsini Karkille. Pitääpi käydä tsekkaamassa. 🙂

Marc Jacobsin putiikki on niin kivasti Biblioteksgatanin kulman takana, että siellä tulee pistäydyttyä melkein jokaisella harvakseltaan kalenteriin osuvalla shoppailukierroksella. Indiedaysin synttäreitä juhlitaan tänä vuonna edellisistä kerroista poiketen vasta maaliskuun puolella. Olen jo melkein varma, minkä mekon haluan juhliin laittaa, mutta en kertakaikkiaan omista siihen sopivaa laukkua. Shopbopissa on tuo pikkuinen lintunen-laukku alennuksessa. Huomenna on kyllä ihan pakko tsekata Norrmalmstorgetin Marc by Marc Jacobsin putiinkin ale-tilanne.

COS on siis huomisen täsmä-ale-shoppailu-iskun pääkohde. Siellä on onneksi melko vaikea eksyä päätavoitteesta – eli työvaatteiden hankinnasta. Lupaan, että mihinkään alennusmyynnissä oleviin paljettimekkoihin ei edes vilkaista! Eniten toivoisin löytäväni kivan mekon, ehkä jopa kaksi, jotka voisi vaan vetää päälle työaamuisin, kun on kiire ja hoppu ja hiuksetkin piti pestä ja missä ne mun avaimetkin on..

Niinettä kai tässä pitäis alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa huomenna olla hyvä kansalainen ja ystävällinen kanssaeläjilleen tällä talvisella metsästysreissulla. 🙂