Nyt tarvitsisin apua!

Olen jo pitkään miettinyt, miten saisin ohjelmaani jotain lihaskuntoa kehittävää treeniä. Kun istuu päivät päästään (ja useimmat illatkin…) tietokoneen näppiksen ääressä, tuntuu, ettei pelkkä lenkkeily tai muu satunnainen aerobinen liikunta yksinään riitä. Hartianseutu, selkä ja oikeastaan koko yläkroppa huutaa apua, jonka oletan löytyvän painoharjoittelusta.

Ongelma on vain se, että inhoan treenata kuntosalilla. Pelkään sotkeutuvani laitteisiin ja aina joku lihasmörkö läähättää niskaan: onks sulla vielä monta sarjaa jäljellä? Ei ole kovin tehokasta, jos ensimmäinen ajatus on: joko saa lähteä kotiin.

Body Pump oli pitkään mainio ratkaisu, mutta näin yhdentoista vuoden jälkeen se tuntuu yksinkertaisesti puuduttavan tylsältä. Ja jostain syystä olen viime aikoina onnistunut eksymään sellaisten ohjaajien tunneille, jotka lätisevät jokaikisen biisin välissä niin pitkään, että motivoituneemmaltakin menee hermo.

Facebook – tuo moderni informaation ja inspiraation kultakaivos – on kertonut, että suorastaan hämmästyttävän suuri osa tutuistani treenaa kahvakuulien kanssa. Kiinnostus heräsi, mutta huomaan olevani aiheesta ihan pihalla…

Tarvitsisin siis apua!

• Onko kahvakuulille yleensä jotain ohjattuja tunteja vai tapahtuuko treenaus issekseen?
• Mistä sitä tietää, miten kuulia kuuluu heilutella?
• Riittääkö yhden kokoinen paino, vai pitäisikö niitä olla useampia?
• Mistä tietää, minkä painoisen kuulan hankkii? Mikä sopisi aloittelijalle?
• Treenataanko yleensä yhdellä vai kahdella kuulalla?
• Onko treenaaminen “turvallista” (joku fb-kaveri valitti, että ranteet tulivat kipeäksi)?

Olisin erittäin kiitollinen kaikista uuden treenimuodon aloittamiseen liittyvistä vinkeistä!!

Kesän jäljiltä huomaan, että vaatevarastooni on kertynyt kaikenlaista käsittämätöntä. Kuten turkoosit sandaalit, mintunvihreäraidallinen neulepaita ja perhoskuvioiset shortsit.

Jo parisen viikkoa olen tuntenut syvää kaipuuta takaisin perusasioiden pariin. Aloitin siivoamalla vaatekaapin. Keväällä hehkuvaniloiset vaatteet tuntuivat nyt vain yksinkertaisesti kirjavilta. Pyykkäsin kaiken ja viikkasin talviteloille. En ikinä heitä menemään juuri edellisen sesongin vaatteita – vain juuri meneillään olevan. Näin akuutti (mutta ohimenevä) kyllästys ei aiheuta lempparivaatteiden tuhoa.

Järkkälyhomman ohessa mietin ikuisuusprojektin “täydellinen vaatevarasto” pysyviä tukipilareita. Siisti, laadukas valkoinen t-paita pitää aina löytyä ja musta siisti kapea hame. Istuvat siniset farkut ja klassinen musta bleiseri myös. Ja siistit valkoiset tennarit.

En nyt varsinaisesti ole mikään Converse-uskovainen (vaikka täällä Tukholmassa niin moni…). Garderobini “siistit valkoiset tennarit” -paikkaa on täyttänyt niin klassiset nahkaiset Pumat kuin hillityn stylet Kedsitkin. Nyt kuitenkin päätin, että annan todellisille klassikoille jälleen mahdollisuuden ja hankin ensimmäiset Hi Topini tämän vuosituhannen puolella

Jälleennäkemisen riemua! Yritin hikipäässä kaivaa arkistosta kuvia, joissa Tinnin kanssa patsasteltiin jaloissa eriväriset All Starit. Siis eriväriset omissa jaloissa. You just have to love the 80’s…. Paitsi että kasarilla kuvat otettiin filmille ja filmi oli kallista etsetera. Kuvia otettiin lähinnä lomamatkoilla, jouluna, rippijuhlissa ja lakkiaisissa. Eli ei nyt ainakaan tähän hätään ole todisteita siitä, miten me oltiin tosi SKA. 😀

Sunnuntaipäivällisellä käytiin mielenkiintoinen keskustelu Conversen Hi Top All Stareihin liittyen. Miksiköhän logo-leima on varren sisäpuolella? Seurueemme pisimpään vaatealalla työskennellyt oli sitä mieltä, että se näyttää ihan virheeltä. Karkki ja Peetu tuumivat, että kyseessä on varmaan vain markkinointikikka. Minttu yritti nokkelana kehittää jotain koripallotekniseen kulutukseen liittyvää selitystä – muka faktana, mutta muut torpedoivat koko teoriakehitelmän ennenkuin ehdin päästä edes vauhtiin . 😀 Pitänee varmaan ehtiessä googlata, liittyykö tuohon jotain, mutta nyt täytyy kyllä mennä nukkumaan!

Ihanaa, kirpeänraikasta viikkoa teille kaikille!

<3 Minttu 🙂

Noinabout vähintään vuoden kestäneen jäähyväiskiertueen jälkeen on koittanut se hetki, kun sekalaista kansansuosiota nauttinut The Ark -yhtye esiintyy vihoviimeisen kerran livenä. Konserttipaikka on likilegendaarinen Gröna Lundin stage. Näiden meikäläisten ympyröitten ulkopuolella The Arkin merkittävin saavutus on kenties Euroviisuedustus vuonna 2008:

Konsertti-iltaa varten Peetu matsasi aiheeseen timantisti sopivat tähtisukkikset muutama päivä sitten Forever21:lta hankittuun hamoseen. Neulepaita lisää lämpimänäpysymistsäänssejä ja Minttu kyllä pakotti mukaan kuvan outfitin lisäksi myös takin ja lämpimän villahuivin.

• kauluspaita, TopShop
• neulepaita, H&M
• hame, Forever21
• kengät, (uudet!!) DinSko
• tähtisukkikset, TopShop

Nyt jo toista päivää täällä riehuu joku mahoton myrsky, mutta vielä viime viikonloppuna oli tosi vaikea uskoa, että ollaan jo syyskuun puolivälissä. Niin kesäisen lämmintä ja aurinkoista oli!

Bf räpsi kuvia koko päivän mittaiseksi venähtäneeltä promenadilta.

Hammarby Sjöstadista kanaalin yli Söderiin liikennöivä lautta on saanut uuden pysäkin. Ihan just melkein meidän kotioven ulkopuolelta – nice!!

Broöppning

Jotenkin sitä ei vaan voi uskoa, että syyskuussa voi vielä olla niin lämmintä. Sukkahousut olivat aivan liikaa ja takkikin päällä vain lähinnä siksi, kun en jaksanut raahata sitä koko ajan kainalossa. Tässä Nytorgetin kulmilla.

Mekko on Peetun Forever21:sta tilaama ihanuus. Sain lainata sitä, kun kerroin, että nyt olisi pakko saada jotain, mikä rimmaa kypsien pihlajanmarjojen kanssa.

Kahvitauko häämöttää… 🙂

“Mutta hei, onks tää mun mekko täältä takaa hyvin?? Oota hetki…”

Kuka on sanonut, että piknikillä pitää istua nurmikolla kosteuden ja kaiken maailman pikkuötököiden kiusaamana? Converset säästyy ruohonvihreiltä raidoilta, kun retkiviltti levitetään leppoisasti jalkakäytävälle. Eväskorikin pysyy paremmin pystyssä, eikä lähin kahvila ole muutamaa metriä kauempana, jos oma kaffetermos tyhjenee ennen aikojaan.

Skånegatan 19.23

Oli ihan pakko laittaa tähän loppuun vielä bonus-kuva iltakävelylenkiltä tästä meidän kotinurkilta. Tekisi melkein mieleni lähettää tämä jonnekin maailman älyvapaimmat varoituskyltit -saitille…

Siis oikeesti!? Heikkoa jäätä?!

On kyllä ihan hillittömän hyvä, että varoitettiin… En oikein tiedä parantaako vai pahentaako asiaa kyltin pienellä painettu lisäkaneetti: voimassa vain talvella.

En taida olla ainokainen, joka inhoaa syvästi mustia, käytännöllisiä ja ah-niin insinöörinhajuisia tietokonelaukkuja. Yleensä kanniskelen tietokonettani suruttomasti tavallisessa kangaskassissa. Tässä yhtenä päivänä olalla heiluva kassi kopahti sen verran tuntuvasti tunnelbanan spärriin (no sanokaa nyt, mikä sen jutskan nimi on suomeksi? Siis sen portin, jolle näytetään matkakorttia, että päästään junaan??), että ehdin jo pelätä vähintään näytön menneen säpäleiksi. Selvisin onneksi pelkällä säikähdyksellä ja kone toimii edelleen kuin unelma. Sen verran päätin kuitenkin viisastua, että tietokoneen pehmustettu suojapussukka nousi salamana ostoslistani ykköseksi.

Haluaisin kivan, tyylikkään ja ei-insinöörimäisen sleeven. Tsekkailin niin Marimekon kuin Marc by Marc Jacobsinkin valikoimat. Mutta voi kurjuus – kumpikaan ei valmista 17″ MacBook Prolle sopivia pussukoita!!

Googlella löysin muutaman verkkokaupan, joilla oli valikoimissa myös 17″ sleevet. Esim. Humac People Shopin valikoimissa on pari mukavan iloisenpunaista vaihtoehtoa…

Muttamutta… väristä huolimatta näissäkin lukee piilokirjaimilla insinööri. Eikö vain? Vai onko se vain mun korvien välissä?

Koska en ole kattavista goooglailuistani huolimatta löytänyt mitään kivempaa tai persoonallisempaa, olisin überiloinen kaikista vinkeistä, jotka johtaisivat oikeille jäljille. Ongelmana tuntuu olevan juuri tuo 17″ koko – 13″ ja 15″ näytölle on vaikka mitä hienouksia tarjolla. Eli, jos tiedät jonkun paikan, mistä voisi tsekkailla, laita ihmeessä vinkkiä tänne!!

Problemz – I haz dem!