Month: June 2011

Kirjoittelin tuossa vähän aikaa sitten Indiedaysin ja CibaVisionin kampiksesta, jossa sain testattavakseni uusia supermukavia Dailies-piilareita. Sama kampanja antoi mahdollisuuden testata myös värillisiä piilareita. Hauska hullutus, johon en varmaan olisi muuten ryhtynyt… Tiedän kaveripiiristäni vain yhden, joka on todistetusti käyttänyt ruskeita ja vihreitä piilareita. Hänelle ne sopivat oikein hyvin, mutta siitä huolimatta ajatus siitä, että lähtisin muuttelemaan silmieni väriä keinotekoisesti, tuntui tosi vieraalta.

Omat silmäni ovat väriltään hyvin vaaleat – oikeastaan vähän ei minkään väriset. Tästä syystä varmaan sävy tuntuu vaihtelevan ympäristön, valaistuksen ja jopa mielialan mukaan vihreän, turkoosin, sinisen ja harmaan välillä.

Lähtötilanne näyttää siis tältä.

Kevyesti yllytyshulluna innostuin heti testaamaan myös värillisiä linssejä, vaikka ennakkofiilikseni niistä ei ollutkaan mitenkään eritisen positiivinen. Ajatus siitä, että saisin kerrankin selkeän ja voimakkaan värin silmiini, tuntui houkuttelevalta. Halusin kokeilla nimenomaan ruskeita ja syvän värisiä piilareita.

Tältä näyttää ruskeasilmäinen Minttu… Jotenkin tuntuu, että kasvot muuttuivat ihan kokonaisuudessaan. En tiedä johtuuko siitä, että linssien värialue on aavistuksen luonnollista suuremmat – vai vain nappisilmämäisesti väristä – mutta olo muuttui heti jotenkin toisenlaiseksi. Nukkesilmät naurattaa aina, kun vilkaisen peiliin ja fiilis on hämmästyttävän kevytkenkäinen. :DD

Kuvassa silmissäni on FreshLook ColorBlend -värilliset kuukausilinssit sävy ruskea eli Brown.

Niinkuin tuossa aikaisemmassa piilaripostauksessa totesin, olen todella kertakäyttölinssien kannattaja. Jos nyt ihan totta puhutaan, en ole ikinä muita käyttänytkään. Ihan ensimmäiseksi tuntui luonnolliselta testata juuri kertakäyttöisiä värilinssejä.  CibaVisionin Sofie selosti, että kertakäyttölinssit antavat miedomman ja vähemmän peittävän värivaikutelman. Yhteistuumin päädyimme pähkinänruskeisiin FreshLook® ONE-DAY® -linsseihin. Lopputulos oli ka-tas-tro-faa-li-nen! Vaaleissa silmissäni pähkinänruskea näytti lähinnä keltaiselta ja todella weirdolta. Peetu tosin oli sitä mieltä, että linsseistä tuli kiva Twilight-efekti…

Voisin kuvitella, että kertakäyttölinssit ovat parhaimmillaan silloin, kun haluaa vain pikkuisen terästää omaa väriään tai tuoda pientä sävymaustetta mukaan. Jos silmien väri on kovin voimakas tai tumma, kertakäyttöpiilareitten tuoma muutos voi olla aika pieni.

Kivaa näissä FreshLook -väripiilareissa on, että sävyt on häivytetty tosi luonnollisesti ja linssi istahtaa väreineen aika mukavasti hyvin erivärisiinkin silmiin.

Kaksi vakiokysymystä, jotka olen saanut kavereiltani käytön aikana on “miltä maailma näyttää värillisten linssien takaa” ja “onko sun pakko pitää silmälaseja silloin, kun käytät väripiilareita”. Vastaukset:

– väripiilarit eivät ole värilliset näkökentän päältä. Maailma pysyy siis aivan saman näköisenä kuin muutenkin, eikä mitään aurinkolasimaista fiilistä pääse syntymään.

– värillisiä linssejä on saatavana ihan samanlaisesti vahvuuksilla kuin tavallisiakin piilolaseja. Saahan niitä toki ilman vahvuuksiakin, jos haluaa korostaa vain väriä.

Ennen värilinssien testausta asenteeni oli tosiaan vähän siihen tyyliin, että ihan kiva, mutta ei tosiaankaan mun juttuni. En nyt vieläkään voi väittää olevani koukussa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen tuntuu, että värillisiin piilareihin voi suhtautua samalla tavoin kuin vähän räväkämpään asusteeseen. Joskus se on juuri se tarvittava pieni lisä, että kokonaisuudesta tulee just sellainen, mitä haluaa. Ja hyvin suklaasilmäinen bf :ni on ollut testailusta hyvinkin innoissaan. Väittää, että ruskeasilmäisyys saa Mintusta ihan uusia puolia esiin… No tiedä tuosta nyt sitten (haha!!), mutta kyllä varmaan tulen jatkossakin ilmestymään ihmisten ilmoille ruskeasilmäisenä. 🙂

Olen tykännyt ihan hillittömästi Aussien tuotteista heti siitä lähtien, kun pari vuotta sitten testasin juuri täkäläisille markkinoille lanseerattuja shampoita ja hoitoaineita. Varsinkin 3 minuutin Miracle-hoitoaineet ovat tehneet todella ihmeitä blondiraidoitettuun luonnonkiharaiseen kuontalooni. Otin siis riemuiten vastaan tarjouksen saada tilaisuuden testata Aussien uusia kaksitehoisia muotoilutuotteita.

Testipaketin sisältö:

Aussie Dual Personality Hi-Hold + Hi-Shine Spray -hiuslakka sisältää merileväuutetta, joka hoitaa hiuksia. Samalla luvataan pitkää kestoa ja kiiltoa tyvestä latvaan.

Aussie Dual Personality Volume + Conditioning Mousse -muotovaahto nostetta ja ryhtiä kampaukselle antava hyväntuoksuinen vaahto sisältää villikirsikkapuun kuorta.

Olen Todella Laiska laittamaan hiuksiani… “Pese ja pidä” on lähinnä laittautumisfilosofiani, pari kertaa vuodessa yritän muistaa harjata koko komeuden. Muussa tapauksessa luomurastat uhkaavat pitää huolta kampausongelmista. Hiusten raidoittamisen jälkeen on tosin ollut täysin välttämätöntä tutustua hoitaviin ja kuivuutta lieventäviin muotoilutuotteisiin. Aussien uudet kaksitehoiset tuotteet sopivat laiskurityyliini täydellisesti. Hoitoa ja tukea samassa paketissa – ihan täydellistä. Ja kyllähän vähän vähemmänkin laiskat varmaan arvostavat helppoutta. Etenkin näin kesällä. 🙂

Mousse tuoksuu raikkaalle ja aika miedolle. Tärkeä ominaisuus, kun puhutaan Mintun käyttöön päätyvistä tuotteista. Vaahto tuntuu aika kostealta ja se on ehdottomasti parhaimmillaan pyyhekuiviin hiuksiin levitettynä. Hiukset eivät jää tahmaisiksi, vaan olo on ilmava ja hiukset tuntuvat yllättävänkin pehmeiltä. Volyymia tulee ihan kohtuullisesti etenkin, kun poikkuksellisesti föönaan hiukseni kuivaksi. Hiusten kuivuessa vapaasti tuote lähinnä tukee ja tuo kimmoisuutta.

Hiuslakaksi yllättävän hyvän tuoksuinen Aussie on juuri sopivan tukeva ja joustava pitkiä hiuksia ajatellen. Otsahiusten kurissa pitämiseen kaipailen ehkä pikkuisen jämäkämpää kamaa, mutta muuten olen tähän tosi tyytyväinen. Kiiltoakin tulee ihan sopivasti – ja täysin ilman pelkkien kiiltosuihkeiden aiheuttamaa öljyistä tuntemusta.

Noin suunnilleen tältä tämä näyttää nyt ja fiilis on ihan mahtava!

Mahtavaa on myös se, että saan arpoa blogin lukijoiden kesken peräti VIISI samat kaksi Aussien tuotetta sisältävää pakettia!!

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta maanantaihin 27.6. mennessä. Kommentteja voi jättää puoleen yöhön asti ja tiistaina 28.6. julkistan voittajat.

Nyt on siis erinomainen tilaisuus saada ihanat tuotteet kesäkutreille – ei muuta kuin kommenttia kehiin vain!!

Ihan tuohon kotini kulmalle on avattu Tukholman ruokaravintolamaailmassa eniten kuhinaa ja ylistäviä arvosteluja kahminut uusi paikka Zee the Restaurant. Ravintolan perustajat Andreas Nylén ja Hannes Seeman ovat keränneet kannuksia voittamalla erinäisiä “vuoden kokki” -kisoja ja työskentelemällä Michelin-tähtiravintola F12:ssa.

Paikka koostuu oikeastaan kahdesta ravintolasta, joista Zee the Restaurant on se varsinainen hieno (ja aika kallis) ruokapaikka. Ihan varsinaisen ravintolan vieressä on pieni ZeeSide -niminen baari, jonka takuuaurinkoinen terassi leviää pitkin läheisiä laitureita.

Näköala terassilta on ihan mahtava! Södermalmin siluetti ja Globen möllöttää kivasti kanaalin toisella puolella. Ja tosiaan, jos Tukholmassa paistaa, se osuu terassille aivan varmasti. Paikka on ollut auki vasta noin kuukauden päivät ja ainakin vielä toistaiseksi on ollut ihan helppo löytää pöytä myös viikonloppuisin.

Varsinaisen ravintolan puolella en ole vielä syönyt, vaikka menu näyttääkin aivan hillittömän houkuttelevalta. Jotenkin tuntuu, että siihen hintaan ei viitsi ihan tavallisena iltana käydä herkuttelemassa. Mutta ihan varmasti aion testata senkin, kunhan sopiva syy juhlaan ilmaantuu. Kaikki monet arvostelut ko. paikasta on ollut lähestulkoon ylistäviä. Ainoat miinukset ovat tulleet ravintolan sisustuksesta, joka on aika persoonallinen… Art Deco goes hysteric – tai jotain.

Terassin (matbar på svenska…) puolella hinnat ovat inhimilliset, jopa edulliset. Ja kun ottaa huomioon, että terassin annokset valmistetaan samassa keittiössä ja duunissa ovat samat kokit kuin ravintolassakin, ei ole ihme, että olen ollut vähintäänkin nirvanassa päällisin puolin varsin yksinkertaisten annosten kanssa. Tuo epätarkka kuva tuossa yläpuolella esittää wasabilla vauhditettua tonnikalahampurilaista, joka on niin hyvää, että voisin muuttaa ZeeSideen asumaan sen vuoksi…

Paikka ei ole hassumpi illan pimetessäkään…

Voi kuullostaa pikkuisen hankalalta lähteä nyt Hammarby Sjöstadiin kesken Tukholman visiitin, mutta voin kertoa, että Södermalmilta pääsee ylitse romanttisella lautalla, joka pysähtyy ihan ravintolan edessä. Matka kestää korkeintaan 5 minuuttia.

Eli: Welcome to my hoods!!

Tähän asti kesäkenkävalikoimani on koostunut noinabout mustista lipsuista ja loppuun tallatuista puukenkäsandaaleista. Costa Rican reissun jälkeen vuosikausia palvelleet mustat perinnepuukkarit (juu… täkäläisiä perinnepuukenkiä tekee muutkin kuin Swedish Hasbeens…) päätyivät lempparisandaalien taivaaseen.  Jäljelle jäi siis sinänsä ihan mainiot Havaianakset, mutta eihän ne nyt ihan joka tilausuuteen kuitenkaan käy. Juhlakorkoja löytyy myöskin garderobista ihan riittämiin, mutta käyttökenkä-osastolla oli vakava tyhjiö. Kunnes yllättäen suunnasta jos toisestakin löytyi vähintäänkin täydellisiä kesäsantsuja peräti kolme paria!

Ensisijaisesti olin siis vailla matalia tai matalahkoja kävelykelpoisia kesäkenkiä. Jostain syystä päädyn aina ostamaan kahdentoista sentin korkoja, vaikka niillä onkin ihan täysin mahdotonta juosta t-bana-liukuportaita alas, kun pitää ehtiä aamun ensimmäiseen junaan. Arkikenkäkokoelmani on ollut vähintäänkin surkea ja siksi uudet tulokkaat lämmittävät mieltä kovasti.

Lontoon reissulla TopShopista löytyi nahkaiset läpsykkäsandaalit. Värejä oli muistaakseni valittavana viisi. Olisin halunnut ne kaikki. Vihreät tuntuivat kuitenkin kaikkein hauskimmalta valinnalta, vaikka en nyt tiedä oliko se garderobin väritystä ajatellen kaikkein viisain valinta. Sandaalien päälliosa on oikein mukavan pehmeää nahkaa. Pohja on aikas ohut, mutta hyvin olen silti pärjäillyt pitemmilläkin kävelyretkillä nuo jalassa.

Hinnaltaan nuo oli suorastaan edulliset – vain 22 puntaa! Päällinen on kuitenkin nahkaa… Ja nyt kun tsekkasin, niitä löytyy myös TopShopin nettikaupasta!! Mun on varmaan pakko tilata vielä samanlaiset valkoiset. Harmi, että punaisia, sinisiä ja keltaisia, joita ihailin Lontoossa, ei näytä enää olevan nettiputiikissa…

Olin jo melkein ostamassa edellisten perinnepuukkareitten ruskeanahkaisia siskoja, kun törmäsin Brandos.com – nettiputiikissa näihin kaunokaisiin. Eniten viehätyin pikkuisen korkeampaan korkoon ja poltetun ruskean maanläheiseen sävyyn. Jos nämä ovat edes puoliksi yhtä kestävät ja ihanat kuin edeltäjänsä, olen enemmän kuin tyytyväinen!

Nämä ihanaiset hopea-gladiaattorit päätyivät ilahduttamaan ikuisen harakan kimallusta rakastavaa sydäntä aivan sattumalta. Peetu oli tekemässä tilausta Forever21:iin ja ilmoitti tilaavansa minulle ihan mielettömän hienot kengät. Taka-ajatuksena oli tietty, että hän saa sitten lainata lahjaansa. ;D Kovin montaa kertaa nuo eivät ole kuitenkaan ollut vapaana lainattavaksi, niin paljon niitä on tullut käytettyä. Materiaali on täyttä muovia – ja siksi onkin suorastaan hämmästyttävää, miten mukavat ne ovat jalkaan! Ja koko tämä riemu alle kymmenellä eurolla. Sitäpaitsi niitä on vielä jäljellä Forever21:ssa!!

Ihana, rentouttava reissu Amsterdamiin on nyt takana. Miten voikin vain viikonlopun mittainen matka tuntua niin täydelliseltä breikiltä kaikesta! Ja miten mahtavaa onkaan hengailla vanhojen ystävien kanssa, jutella, nauraa ja vain nauttia yhdessäolosta.

Päätimme etukäteen, että mitään uuvuttavaa shoppailumaratonia emme halua matkastamme tehdä. Tärkeintä kun oli leppoisa tunnelma ja rentouttava oleminen. Useampikin seurueesta on pikkulapsivaiheessa, joten jo pelkästään se, että pääsee hetkeksi olemaan vain aikuisseurassa on varsinaista luksusta. Käppäilimme päivät pitkin pittoreskien kanaalien varsia ja keskityimme syömään pitkään ja hartaasti sekä aamiaista, lounasta että päivällistä.

Koska päätavoite kaikilla oli viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, päädyimme vuokraamaan majoitukseksi tilavan asunnon perinteisen hotellin sijaan. Visseringstaeten asuntohotellin lukaali on ehkä eniten hi-tech mesta, missä olen kuunaan yöpynyt. Täydellinen cappucino hurahti maitovaahtoineen mukiin vain yhdellä napin painalluksella ja poreammeessa lilluessa saattoi katsella seinään upotettua telkkaria. Pienen pähkäilyn jälkeen saimme onneksi tolkkua myös reippaasti yli 200 neliön pikkukämpän tietokoneohjatusta valaistusjärjestelmästä. Haha! Eniveis suosittelen lämpimästi asuntoasumista kaikille, jotka potevat eroahdistusta yksinäisen hotellihuoneen pimennossa. 🙂

Lauantaina periamsterdamilaiset sadekuurohyökkäykset toivat vaihtelua muuten varsin aurinkoiseen päivään. Shoppailuambitiot kohdistettiin lähinnä 2nd hand -tyyppisiin putiikkeihin. Episode on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. (Monet kiitokset vinkistä Maija!) Erityisesti tykkäsin uudelleen muokatuista omista malleista. Melkein oli pakko hankkia mustat nahkaiset uusiotuotantoshortsit. Jostain syystä sitten kuitenkin tajusin, että aika harvoin tulee eteen tilaisuuksia, joissa nahkaiset lyhyttäkin lyhyemmät hotpäntsyt on noin niinku asiallisen näköiset. 😀

Jossain kanaalin varrella törmäsimme minipieneen vintage-putiikkiin. Melkein yritin vakuutella itselleni, että aito Burberryn klassikkotrenssi on erinomaisen hyvä investointi. Vaikka se olisikin vähän iso…

Paitsi silloin, kun se on totaalisesti aivan liian iso.

Kuten taisin mainitakin, vietimme ison osan matkasta erinäisten ruokapöytien äärellä. Yksi ehkä kaikken hauskimmista ja omalla tavallaan eksoottisimmista elämyksistä oli lauantain lounas Bazar-nimisessä, entisessä moskeijassa sijaitsevassa ravintolassa.

Iloisessa hurlumhei-kaaoksessa, mikä tosin pysyi tarjoilijoilla erinomaisesti hanskassa, söin ehkä elämäni parhaimman meze-lautasen. Eikä vieruskaverin mustekalasalaattikaan näyttänyt ollenkaan hassummalta.

Amsterdamista ei nyt tällä kertaa tule perinteistä shoppailupostausta. Paitsi että tsekatkaa ihmeessä amsterdamilainen Laundry Industry, jos satutte kulmille!

Old stuff