Aina silloin tällöin kuulee juttuja siitä, kuinka suuret vaatevalmistajat polkevat ihmisoikeuksia, kun tuottavat halvalla muotituotteitaan kehitysmaissa. Ompelijat ja muut työntekijät saavat painaa ympäripyöreää päivää ilman lomia tai edes tarpeellisia pausseja epäinhimillisissä oloissa olemattomalla palkalla. Lapsityövoiman käyttö on väitteiden mukaan yleistä. Olettamuksien esittäjän mukaan mm. H&M:n ei olisi mahdollista myydä vaatteitaan niin halvalla, jos ne tuotettaisiin ns. reilulla meinigillä.

Kuva: Pikkupoikia töissä bangladeshilaisessa tekstiilivärjäämössä

Minttu on ollut aina vähän herkkänahkainen tunnepitoisten yleistyksien suhteen, vaikka tietenkään ei ole mitään syytä olla ylenpalttisen sinisilmäinenkään isojen yritysten etiikan suhteen. Ihan noin normaalilla bisnesjärjellä ajateltuna kuitenkin monilla yrityksillä on niin paljon menetettävää, että he eivät yksinkertaisesti voi käyttäytyä miten sikamaisesti hyvänsä. Etenkään sen skandaalin jälkeen, joka seurasi, kun lapsityövoiman käyttö Niken tossutehtailla paljastettiin. Mutta sehän oli jo joskus aikaisin 90-luvulla.

Nyt on kuitenkin erittäin asiallinen ruotsalainen kuluttajalehti Råd&Rön tehnyt tutkimuksen joistakin, pääasiassa ruotsalaisista vaateketjuista. Listan mustimpaan päähän joutuvat – hiukan yllättäen – Benetton ja Lindex, hännänhuippuna Esprit! Parhaiten tutkituista 11 ketjusta pärjäsi H&M ja kärkipäähän sijoittuivat myös Mango, Zara ja Vero Moda. H&M sai Råd&Rönin tutkimuksessa 73 pistettä 100 maksimipisteestä, kun taas Esprit onnistui kasaamaan vain vaivaiset 4 pistettä!

Mintun ostoskäyttäytymiseen tutkimuksen tulokset vaikuttavat ihan varmasti. Benettonin vaatteita en ole juuri hankkinut ja Lindexkin oli suosikki silloin joskus, kun meidän tytöt olivat pieniä, mutta Esprit on ollut suosikki aina silloin, kun on pitänyt hankkia jotain siistiä työvaatetta suht edulliseen hintaan. Mutta ei ole enää!

Lue lisää: Klädkedjor, granskning

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä. Vaikuttaako tällaiset, suhteellisen luotettavat tutkimukset omaan ostokäyttäytymiseesi?

… ja muutkin muodin ammattilaiset – mutta vain, jos se on mustaa!

Tukholman muotiviikolla oli muutakin antia kuin itse näytökset ja näyttelyt. Näytösten eturivissä istui ainakin näin pohjoismaalaisittain erittäin vaikutusvaltaista muotibisnesporukkaa, pukeutuneena parhaimpiinsa. Eturivin väkeä tarkkaillessa saattoi hyvin tehdä havaintoja siitä, miten muodin ammattilaiset soveltavat käytäntöön juuri tämän hetken kuumimpia trendejä.

Kuva: Mustat Marc Jacobs -sandaalit, jättikokoinen musta kiiltonahkalaukku ja mustat high-water housut. Kuvattu näytösalueen pihamaalla.

Musta, värinä, missä muodossa (kiiltävä, matta, nahka, trikoo, mokka – you name it…) tahansa dominoi muotiväen pukeutumista. Mekkoja, sekä trikoosta että paitamekkoja näkyi jonkin verran. Varsin suosittu oli jättit-paita -tyylinen mekko yhdistettynä joko paljaisiin sääriin tai trikoisiin. Eniten näkyi kuitenkin mustia kapeita puolihameita yhdistettynä väljään valuvaan paitaan sekä jonkin verran housuja.

Kuva: Mustia asuja piristämässä valkoiset tennarit, harmaa laukku, valkoinen paita… Eli ei mitään hurjaa väri-ilotulitusta suorastaan.

Kengät olivat myös useimmiten mustat ja monet näyttivät kaivaneen kaapista huikeimmat korkonsa Bernsin käytävillä ja puistikossa käpsyttelyä varten. Toki ballerinoja ja matalia löpsyvartisia saapikkaitakin näkyi jonkin verran.

Kuva: Musta taipuu kyllä moneksi: tyylikkääksi, boheemiksi, moderniksi nuorekkaaksi..

Kovin montaa huikean persoonallisesti pukeutunutta henkilöä ei ainakaan Mintun linssiin tarttunut, mutta joitakin sentään. Esimerkiksi Ruotsissa varsin suositun laulajan Marit Bergmanin asu, jossa hän yhdisti 60-lukuhenkisen tunikamekon, jossa vaalealla pohjalla on näyttäviä sinapin ja oliivin värisiä kuvioita, hopeisiin puukenkiin, oli erinomaisen onnistunut ja viehättävä.

Näyttävä oli myös muotiviikkojen näytösten vakivieras multitaiteilija, muotibloggari ja +46 juryn jäsen Diane Pernet huikeassa mustassa asussaan, korkeassa tukkalaitteessaan ja kissamaisissa aurinkolaseissaan, jotka pysyivät päällä myös näytösten ajan.

Kuva: Diane Pernet oli varmasti yksi muotiviikkojen kuvatuimmista ja haastatelluimmista henkilöistä.

Jonkin verran kuhinaa aiheutti jokaikisessä näytöksessä eturivissä istunut ikääntyneen Indiana Jonesin hopeoitu versio, josta kukaan ei aluksi tuntunut tietävän, mitä hän teki muotiviikoilla. Paitsi talutteli itseään reilusti yli puolta nuorempia blondeja mallineitosia käsipuolessaan. Lopulta selvisi, että hän on kanadalainen multimiljonääri ja muotifani Jim/James Goldstein.

Ex-tamperelaista lämmitti nähdä tällainenkin tyylitaituri:

Kaverille oli kuulemma jo moneen kertaan kerrottu, mistä hänen kirpparilta ostettussa takissa oikeasti on kyse. Se ei kuitenkaan estänyt Minttua tilittämästä vielä kertaalleen sitä, miten tärkeää jääkiekko Suomessa on (no, onhan se sitä tavallaan Ruotsissakin..) ja kuinka jokainen tamperelainen oppii viimeistään peruskoulun välituntihelvetissä, että on tärkeää olla joko Ilveksen tai Tapparan puolella, vaikkei varsinainen jääkiekkofani olisikaan (Mintun joukkue on Ilves). Hän hymyili lempeästi ja ymmärtäväisesti…

Perjantaina alkoi muotiviikkojen +46 -osuus. +46 -tapahtuman tavoitteena on tarjota myös nuorille, etabloitumattomille suunnittelijoille sekä kokeellisemmille mallistoille sopiva areena, jossa esitellä tuotoksiaan ja solmia kontakteja.

Puitteiltaan +46:n tilat ovat huomattavasti maanläheisemmät kuin klassisen pompöösin Bernsin ja muutenkin fiilis oli heti sisään tullessa enemmän rok.

Kuva: Kaikki eivät olleet ihan yhtä vasta-alkajia +46:ssakaan. Kuvassa etualalla Dagmarin näyttelyosasto.

Päivän ensimmäinen näytös oli Ulrika Sandströmin, jonka kevät/kesä 08 -mallisto on saanut nimekseen “Pretty in Pink“. Vintage bootsein ja Reebok Classicein kengitetyt mallit olivatkin puettu pääasiassa vaaleanpunaisen eri sävyihin ihan vaaleimmasta mansikkamaidon vaaleanpunaisesta räiskyvään shokkipinkkiin.

Ulrika Sandstömin näytös ei tarjonnut mitään huikeita elämyksiä, mutta suloisia tyttömäisiä korkevyötäröisiä hameita, pallopunttisia shortseja ja vanhan roosan värisiä pitsilegginssejä romantikoille.

Seuraavana vuorossa oli Jojo & Malou suoraan Lontoosta. Merkin takana oleva ruotsalaiskaksikko Jojo Ericson ja Malou Palmqvist on saanut paljon huomiota omaperäisten printtiensä ja raikkaan rokkaavan tyylinsä ansiostaw. Jojo & Malou on suosittu erityisesti Tokion, Pariisin ja Lontoon hip-seurapiireissä. Kaksikko on suunnitellut malliston myös TopShopille.

Kuva: Trubaduuri viihdyttää yleisöä ennen Jojo & Maloun näytöstä. Very charming!!

Värikkäitä printtejä ja tyttömäisiä leikkauksia on Jojo & Maloulla tarjolla myös ensi kesäsesongille. Monella mallilla oli mekkojen seurana näyttäviä kultakoruja, jotka toivat mieleen Egyptin faaraot sekä mukavannäköiset matalahkot mustat kiiltonahkasandaalit.

Jos kaksi edellistä perjantain näytöstä tarjoili käytettäviä ja iisejä asuja, jotka on suhteellisen helposti yhdisteltävissä mihin tahansa garderobiin, oli Diana Orvingin näytös ihan muuta. Malliston värit ovat musta, valkoinen ja syvä punainen. Diana Orving sanoo itse, että hänen tavoitteenaan on ollut luoda kokoelma, joka haastaa asun käyttäjän jatkamaan siitä, mihin hän suunnittelijana on lopettanut. Monen asun etuosa kertookin eri tarinan kuin takaosa ja vinoon leikatut kappaleet elävät käyttäjän päällä. Samoin vaatteisiin kuuluvat shaalit, liehukkeet ja solmittavat kiinnitykset antavat mahdollisuuden muokata asua jokaista käyttökertaa varten.

Perjantain – ja Mintun osalta koko muotiviikkojen – viimeisestä näytöksestä vastasi uusi tulokas Qoniak. Malliston suunnittelusta vastaa Örjan Andersson, elikkä sama parrakas kaveri, joka on Cheap Mondayn ja Weekday-konseptin takana.
Näytöksen jälkeen en ollut ihan vakuuttunut siitä, mitä uutta Qoniakilla on meille tarjota… niin samanlaiselta – tai oikeastaan samaan tarpeeseen vastaavalta – mallisto vaikutti Cheap Monday -mallistoon verrattuna. Kyynikko minussa tuumasikin, että ehkä Qoniakin ainoa tehtävä on tarjota Örjanille mahdollisuus hinnoitella CM-hintoja reteemmin ja rahastaa mm. messevät Saksan markkinat…

Perjantai-illan päätteksi suuntasimme vielä design-hotelliksi itseään tituleeraavan Nordic Light hotellin aulaan Rookies X 10 -näyttelyn avajaisiin. Näyttelyssä oli esillä Vuoden Rookies -palkinnon voittajia 10 viime vuoden ajalta.

Yksi näyttelyn suunnittelijoista on Robert&Bladin Helle Robertson Forslund, joka teki vaikutuksen Minttuun paitsi suunnittelullaan myös tyylikkään tatuointinsa ansiosta:
Hellen mallistoista lisää myöhemmin…

En nyt tiedä, onko kenestäkään kiinnostavaa, että nämä jutut etenevät aikajärjestyksessä, mutta sanottakoon nyt kuitenkin, että keskiviikkona Hunkydoryn jälkeen Minttu sai nauttia Minimarketin näytöksestä ja Fifth Avenue Shoe Repair tuli vasta sen jälkeen…

Hur som helst. Muotiviikkojen ehdottomasti pisimmät jonot olivat Minimarketin näytökseen. Jonoa katsellessa tuntui siltä, että nuo kaikki eivät voi mahtua siihen samaan saliin, missä suurin osa näytöksistä pidettiin. No, ilmeisesti kuitenkaan ulkopuolelle ei jäänyt kovin moni, sillä mitään isompia mielenosoituksia ei kuulunut. Mintulla ei tungoksesta johtuen ollut mitenkään älyttömän hyvä paikka, joten kuvat ovat vähän så där… Toivottavasti aukenevat kuitenkin klikkaamalla isommaksi, että voitte päästä fiilikseen. (en voi käsittää, miksi joskus kuvan aukevat klikkaamalla isommiksi ja joskus taas eivät. Aina kuiteski lataan kuvat ihan samalla tavalla…)

Kirkas keväänvihreä oli Minimarketin valinta kevään tehosteväriksi. Kapeat keväänvihreät housut tai lakkapintainen lippis piristävät kummasti muuten perusväristä, harmaata tai valkoista asukokonaisuutta.

Minimarketin loppukiitokset. Tässä näytöksessä, niinkuin melkein kaikissa muissakin, perusvärit olivat mustan, harmaan ja valkoisen skaalalla maustettuna hiekan ja beigen sävyillä ja jollakin kirkkaalla tehostevärillä.

Camilla Norrback vastasi viikon viimeisestä Bernsissä pidetystä näytöksestä. Mallisto ei aiheuttanut sen paremmin vau-huokauksia kuin välitöntä pakko-saada -tunnettakaan. Osa nappilistakaarroketunikoista vaikuttivat jopa vähän liiaksi viime sesongin Chloélta, mutta monta hyvää perusvaatetta mallistosta kuitenkin löytyi.

Kuten esimerkiksi malliesimerkin hyvännäköisistä korkeavyötäröisistä housuista, ihastuttavan harmaan silkkisifonkisen paidan ja mustan villamusliinista valmistetun hameen ja varmasti ainoana (tähän mennessä) rehellisesti keväisen pastellisen haalean kanervanpunaisen sävyn – vaikka tosiaan tuo tunika/mekko -malli alkaa jo tuntua aika kuluneelta idealta…

Illan päätteeksi oli vielä Cheap Mondayn näytös. He olivat valinneet näytöksen pitopaikaksi Stadmuseetin tunnelmallisen pihamaan. Aivan mahtavan ihana paikka – harmi vain, että helteisen lämmin päivä muuttui trooppisen sateiseksi myöhäisillaksi. Ensin odoteltiin sateen päättymistä… Sitten luututtiin catwalkia…

(Damernas Världin päätoimittajakin, valkoinen laukku sylissään, katselee epätoivoisena, että eikö näytöstä päästä ikänä aloittamaan…)

Viimein malleille lyötiin sateenvarjot kouraan ja päästiin itse asiaan. Näytös tarjosi paljon painokuoseja, väljiä t-paitamekkoja, selästä syvään auki olevia viritelmiä ja mitä mielikuvituksellisempia valkaisuja ja vaalennuksia. Niinkuin esim. vasemmanpuolimmaisen kuvan salamavalkaisu… Poikien mallisto tuntui jotenkin hauskemmalta kuin tyttöjen. Kaikki kivat takit pusakat ja anorakit oli poikien päällä, mutta onneksi niitä voi tytötkin hankkia. 😉

Näytöksen jälkeen oli Cheap Mondayn bileet elikkä efterfest. Efterfestissä Cheap Monday paljasti menestyksensä salaisuuden, jonka tässä nyt kerron kaikille muotiyrittäjyydestä haaveileville Go 4 it vol. 2:n lukijoille: