Ihan kaikkein kaikkein mieluiten olisin halunnut yhdistää tämänpäiväiseen häävierasasuuni saman tyyliset kuviosukkikset kuin kuvassa. Läpikuultavan vaaleaan pohjaan on tehty pitsikuviot painamalla, jolloin niistä tulee hennommat ja vähemmän kolmiulotteiset kuin perinteiset kudotut pitsisukkahousut. Sääret näyttävät hoikemmilta kuin tekstuuriltaan karkeammissa sukissa, mikä tietenkin on tavoiteltavaa. Valitettavasti kevyt marssihölkkä läpi Tukholman ei tuonut eteeni moisia, joten illan asu on luvassa ihan perinteisten sukkisten kanssa asustettuna.

Jos joku sattuu tietämään, mistä tuon tyylisiä sukkahousuja voi ostaa, niin vinkkiä kehiin. Pliiiiis!! Pakko saada tatskasukkikset!!

Muistan ikuisesti, kun olin seiskalla ja kuulin sivukorvalla ysin poikien antavan arvosanoja ohikulkeville tytöille. Onneksi muisti on armeliaasti pyyhkinyt pois tiedon, minkä numeroiseksi kovinkin cooleina itseään pitävät kundit epävarman Mintun 13-v. arvioivat, mutta ikinä en unohda, kuinka yksi tyypeistä, ääni inhosta väristen suhisi kattokaa tota liiviä, jär-kyt-tä-vä! Olin pukeutunut äiskän neulomaan ruskeasävyiseen pitkähköön kirjoneuleliiviin ja vyötäröllä keikkui kapea tummanruskea nahkavyö.

Tuosta päivästä lähtien olen vilpittömästi inhonnut neuleliivejä ja kiertänyt ne todella kaukaa, vaikka välillä joku onkin yrittänyt vakuuttaa vaatekappaleen muodikkuutta. Tänä syksynä neuleliiviosasto kuhisee jälleen. Pitäsikö nyt vihdoinkin antaa lapsuuden traumoille huutia ja uskaltautua ihmisten ilmoille ikiaikojen inhokkiasusteessa? Vai pystyykö sitä ikinä tuntemaan itsensä kauniiksi, tyylikkääksi ja itsevarmaksi moisessa vekottimessa…
American Apparellin versio on aika miellyttävän neutraali ja jopa sporttinen. Saattaisi toimiakin.
Superbloggari Elin Kling kumppaneineen ovat varmistaneet, että täkäläisissä piireissä superpitkästä neuleliivistä on tullut tämän sesongin nahkahame ja lateksilegginssit. Eli vaateparsi, jota kaikki metsästävät hullun lailla vain huomatakseen, että “edelläkävijät” julistavat trendin poistuneeksi muutaman viikon kuluttua… Tjallamallan versio muistuttaa malliltaan eniten teini-iän kauhuliiviä. Tosin hillitty väritys tuo rutkasti siedettävyyspointseja.
Myös catwalkilla vilkkuu inhokin sukulaisia. Kuvassa pitkän neuleliivin teemaa tulkitsee Marni. Polviin asti ulottuvana liivi onkin jo oikeastaan hihaton takki tai muuten vaan ihan eri sukupuuta. Tarkoittaa sanoa, että tuollaisen kanssa ei olisi kyllä mitään ongelmia tahi hengenahdistusta!

Virkistävää vaihtelua luonnonmukaiselle sileälle kampaukselle vai rasittavaa kasarihötkyilyä? Oli miten oli erilaisia tupeerauskampauksia esiintyy enemmän ja enemmän näytöksissä ja tyyli tulee löytämään tiensä takuuvarmasti vähitellen myös arkisempaan elämään.
Jopa Bottega Venetan sofistikoituneet leidit olivat saaneet kruunukseen sensuellisti hujanhajan hapsottavan tupeerauskampauksen syys/talvi 2008/09 näytöksessä.
Vera Wang lisäsi tupeeraamalla aimo annoksen rokkivolyymiä syys/talvi 2008/09 näytökseen. Tällainen tyyli pöyhöttää hiuksia on enemmän makuuni kuin kovin tällätty ja tärkätty kampaus.
Seitkytlukuiseen kiharapilvitupeeraukseen tarvitaan jo jonkinverran tottumusta. Lopputulos onkin sitten ihastuttavan dekadentti. Kuva Moschinon syys/talvi 2008/09 näytöksestä.

Rannekorut ovat olleet pitkään suunnilleen ainoita koruja, joita ole käyttänyt. Silloin tällöin kaulaan on eksynyt joku kaulakoru, useimmiten Karkilta lainattu jättipitkä helminauha, ja korviksien käyttöön olen yrittänyt totutella uudelleen vaihtelevalla menestyksellä. Mitään sen suurempaa tyyli-filosofiaa kuin ei vaan ole tuntunut siltä ei tähän sisälly.

Mintun pukeutumishistoriaan kuuluu niin kaulakorujen näyttävää ylikäyttöä tyyliin Madonna kuin maan vetovoimaa uhmaavia jättikorviksiakin. Viimeaikoina ranteissa olevat hilut ovat olleet kuitenkin ainoat, jotka puen päälleni aina, kun nyt ylipäätään pukeudun muuhun kuin kotiverkkareihin. Juhlakorustuskin on käsittänyt lähinnä lisää rannekoruja.

Kesän aikana on kuitenkin varkain hiipinyt himo jättikokoiseen kaulakoruun. Simppelin neulepaidan, jopa poolopaidan, tai kauluspaidan kanssa iso, karkeatekoinen, mieluiten vähän epäsymmetrinen kääty muodostaa herkullisen ristiriidan.
Catwalkilla syksyn näytöksissä jättikaulakoruja esittelivät mm. Louis Vuitton (vasemmalta), Vera Wang, Burberry Prorsum ja Lanvin.
StockholmStreetStylessä on myös esiintynyt isohkoja kaulakoruja kesän aikana. Tykkään erityisesti keskimmäisen tytön erikokoisista kivistä ja peilinkappaleista kootusta korusta.
Kivat näyttävät kaulakorut ovat onneksi löytäneet jo tiensä ketjuputiikkeihinkin. Erityisesti Asoksen laatoista koottu kääty toimisi tosi hyvin grafiitinharmaan poolopaidan päällä.

Viime maanantain kilpailun vastauksia lukiessani aloin pohtia suhdettani auringon ottamiseen ja rusketukseen. Toisaalta olen täysin tietoinen kaikista vaaroista ja haitoista. Hurjasti yleistynyt ihosyöpä on – niinkuin tiedetään – hengenvaarallinen eikä sitä oikein voi väittää vastaan myöskään auringon säteiden ihoa vanhentavalle vaikutukselle. Tässä iässä.

Mutta kuitenkin…
Olen armoton auringonpalvoja. Kesä tuntuu vasta kunnolla kesältä, kun hehkuva lämpö sulattaa talvella kohmettuneet jäsenet. Sukellan kesälomatunnelmaan samalla sekunnilla, kun kellahdan bikineissä auringon hyväiltäväksi. Mikä onkin ihan käytännöllistä, kun kesäloma on otettava tunnin-parin pätkissä kesken ison G:n…
Ehkä auringonpalvontataipumuksesta pitäsikin syyttää äitiä. Tai ennenvanhaisia tapoja. Kuulen vieläkin korvissani kehoituksen menes ny vähän pihalle, että saat väriä pintaas. Sellaista se oli. Aikana ennen melanomaa.
Jos vielä oikein jatkan tunnustuksien tekemistä, niin voin paljastaa, että en käytä aurinkorasvaa kuin ääriolosuhteissa. Ääriolosuhteilla tarkoitan Thaimaan reissua tai kolmen tunnin juoksulenkkiä auringonpaisteessa. Päiväntasaajan tuntumassa on iho pakko suojata perusteellisesti ja lenkille rasvaan korvalehdet sekä nenänpään. Muuten olen sitä mieltä, että ihon polttamisen välttäminen on paras mahdollinen suojauskeino.

Jotenkin en vain voi uskoa, että aurinko olisi niin hillittömän kamalan pahasta kuin mitä lehdistä voi ennen jokaista kesäkautta lukea. Saahan auringosta vitamiineja, elinvoimaa, hyvää mieltä ja tietty myös kauniin terveellisen sävyn ihoonsa. Toki ymmärrän, että kaikkien ihonlaatu ei kestä lyhyttäkään altistusta auringolle palamatta. Ja palaminen on ihan varmasti pahasta…