Yleensä en juuri piittaa, millä shampoolla pesen hiukseni. Mitkä tahansa markettituotteet toimivat mielestäni ihan ookoo. Tämän kesän olen kuitenkin käyttänyt disp Core -merkkisiä kuivalle ja kulahtaneelle kuontalolle tarkoitettuja tuotteita. Ja ero on ihan valtava! Hiukseni ovat olleet ihmeellisen pehmeät, taipuisat ja jotenkin onnellisemman oloiset. Yleensä tähän aikaan kesästä koko surkeus on jo niin puhki auringonpaisteessa palanutta, että hiuksia ei juuri viitsi auki pitää. Tänä kesänä tilanne on toinen. Liekö sitten shampoon, hurjan tehokkaan tuntuisen hoitoaineen vai tosi ihanan äärimmäisen miedosti kookokselle tuoksuvan Beach Sprayn ansiota.

Ihan mieletön aurinkoinen kesäpäivä! Ei ainuttakaan pilveä taivaalla ja lempeä tuulikin tuntuu vain lämpöiseltä. Hellekelin ykkömateriaali on vilpoinen pellava ja siksi kaivoin esiin takavuosien superlempparin, Jackpotin hentoisen vaaleanpunaisen pellavamekon. Sairaanhoitajaviboja pehmentämässä kitschit puukengät ja leveä puurannerengas.

• mekko, Jackpot
• kengät, Fornarina
• laukku (Karkin), 2nd hand
• rannekoru, Indiska tai kirppis – näitä tuli viime kesänä haalittua molemmista osoitteista…

Viime maanantain kilpailun vastauksia lukiessani aloin pohtia suhdettani auringon ottamiseen ja rusketukseen. Toisaalta olen täysin tietoinen kaikista vaaroista ja haitoista. Hurjasti yleistynyt ihosyöpä on – niinkuin tiedetään – hengenvaarallinen eikä sitä oikein voi väittää vastaan myöskään auringon säteiden ihoa vanhentavalle vaikutukselle. Tässä iässä.

Mutta kuitenkin…
Olen armoton auringonpalvoja. Kesä tuntuu vasta kunnolla kesältä, kun hehkuva lämpö sulattaa talvella kohmettuneet jäsenet. Sukellan kesälomatunnelmaan samalla sekunnilla, kun kellahdan bikineissä auringon hyväiltäväksi. Mikä onkin ihan käytännöllistä, kun kesäloma on otettava tunnin-parin pätkissä kesken ison G:n…
Ehkä auringonpalvontataipumuksesta pitäsikin syyttää äitiä. Tai ennenvanhaisia tapoja. Kuulen vieläkin korvissani kehoituksen menes ny vähän pihalle, että saat väriä pintaas. Sellaista se oli. Aikana ennen melanomaa.
Jos vielä oikein jatkan tunnustuksien tekemistä, niin voin paljastaa, että en käytä aurinkorasvaa kuin ääriolosuhteissa. Ääriolosuhteilla tarkoitan Thaimaan reissua tai kolmen tunnin juoksulenkkiä auringonpaisteessa. Päiväntasaajan tuntumassa on iho pakko suojata perusteellisesti ja lenkille rasvaan korvalehdet sekä nenänpään. Muuten olen sitä mieltä, että ihon polttamisen välttäminen on paras mahdollinen suojauskeino.

Jotenkin en vain voi uskoa, että aurinko olisi niin hillittömän kamalan pahasta kuin mitä lehdistä voi ennen jokaista kesäkautta lukea. Saahan auringosta vitamiineja, elinvoimaa, hyvää mieltä ja tietty myös kauniin terveellisen sävyn ihoonsa. Toki ymmärrän, että kaikkien ihonlaatu ei kestä lyhyttäkään altistusta auringolle palamatta. Ja palaminen on ihan varmasti pahasta…