Tag: Treenaus

Keväällä aloitin kunnianhimoisen projektin treenata itseni hyvään kuntoon ja raportoida kaikki viikon treenit täällä blogissa. Aika pianhan kävi ilmi, että parin vuoden takainen selkävamma ei ollutkaan yksi niistä asioista, joista selviää itsekurilla ja päättäväisellä asenteella. Sitkeästi pidin viikottaista “reenipäiväkirjaa”, mutta sitten lopulta itseänikin alkoi ärsyttää pelkkä selkävaivojen voivottelu ja treenijuttujen rehab-henkisyys – ja jätin koko homman vähin äänin.

Sittemmin olen saanut vihreää valoa fysioterapeutilta juoksemisen testailua varten ja minut on siirretty itsehoitoon muutamien reipashenkisten jumppaliikkeitten kanssa. Juoksemista olen yritellyt tismalleen saatujen ohjeiden mukaisesti – eli olen lähinnä tehnyt muutamien minuuttien juoksupyrähdyksiä kävelylenkeilläni, samalla selän vointia kuulostellen. Ihan mukavaa on ollut – kiitos kysymästä – mutta selkä on kyllä tullut kipeäksi joka kerta. Ja nyt jo tiedän ihan hyvin miksi.. Se varsinainen selkävamma siellä tietty kummittelee taustalla, mutta kaikki olisi ihan hyvin – tai ainakin paljon paremmin, jos vatsa- ja selkälihakset olisivat paremmassa kunnossa.

Pikkuisen tylsää, että ratkaisu löytyy ihan perinteisesti peilistä katsomalla ja itse tekemällä. Jotenkin olisi niin paljon helpompaa, jos voisi ratkaista koko asian vaikka jollain pillerillä tai jotain. Mutta kun ei ne tv-shopin jututkaan toimi ( ei niin, että olisin testannut…), pakko kai sitä on alkaa hommiin. Pari erityyppistä lihaskuntotreeniä viikossa (Body Balance, jooga, BodyPump esmes) ja pari juoksupyrähdyksiä sisältävää kävelylenkkiä. Eiköhän se siitä.

Tänään tein peruslenkkini, joka normaalisti vie noin 1 h 30 – 1h 35 min. Otin kameran mukaan, koska ajattelin, että haluatte tulla mukaan katsomaan, missä se Minttu lenkkeilee. 🙂

Lenkkipolku lähtee heti meidän ulko-oven vierestä. On tosi luksusta, että voi asua lähestulkoon Tukholman keskustassa, mutta vain parin metrin päässä alkaa iso luonnonsuojelualue.

 

 

Me asutaan ihan Tukholman ja Nackan kunnan rajalla. Ulkoilualue on Nackan kunnan puolella. Taustalla siintää city-laskettelurinne Hammarbybacken, jonka päälle kipuaminen toimii loistavasti lenkin alkuverryttelynä.

 

Sickla Sjö

Kuvanottohetkellä seison tuossa kartan vasemmassa yläkulmassa olevan punaisen palluran kohdalla.

Sunnuntaisin toinen Hammarbybackenin ankkurihisseistä on toiminnassa. Huimapäiset dh-lapsukaiset hilaavat itsensä hissillä ylös ja painavat sitten  tuhatta ja sataa mäkeä alas. Hurjan näköistä menoa jo pelkästään tuo ylöspäin meneminen. En voi tajuta, miten ne voi pysyä pystyssä ankkurin nykiessä satulaa ylös noustessa – saati sitten mitä rytyytystä alaspäin lasettaminen on….

 

Aika tasan tarkkaan tuossa kuvan keskellä näkyy kellanoranssi nostokurki. Se on meidän talon naapurissa. Uutta koulua rakentavat. Meidän talo ei näy – se on puiden takana piilossa, mutta suunnilleen kaksi milliä nostokurjesta oikealle on meidän talo.

 

 

Kaikenlaisia reittejä on tuohon viralliseen karttaan merkitty. Mintun polku kulkee tuon Sicklasjön rannassa. Sitä ei ole merkitty kunnolla karttaan, koska polku ei ole valaistu. Kääntöpisteeni on tuo silta Sicklasjön ja Nackasjön välissä, joka vie ulkoilualueelta asuinalueelle.

 

 

 

Sicklasjö on tosi suosittu melontapaikka.

 

Tuolla taustalla häämöttää Hammarbybacken, jonka päällä hetki sitten oltiin. Tosin tässä vaiheessa ollaan jo taas melko lähellä kotia. Jos olisi kesä, tässä vaihessa voisi käydä uimassa ja sitten vilistää vartissa kotiin. 🙂

Ensi viikon treeniohjelmassa on suunnitellusti sekä Balancea että Pumppia – ja tietty näitä juoksulla höystettyjä kävelylenkkejä. Kyl tää tästä. Maratonille ei taida ihan vielä uskaltaa ilmoittautua, mutta parempaan päin ollaan menossa…

Tämän viikon treenien listaaminen tuntuu melkein hassulta. Varsinaista “treeniä” ei juuri ole ollut. Maanantaina meillä oli Peetun kanssa varattuna boxing, mutta neiti oli niin poskettoman siitepölyallergiakohtauksen vallassa – aivan kuin olisi ollut kohtuullisen rankassa flunssassa – joten päätettiin yhteistuumin, että ihan aina ei ole kuitenkaan pakko lähteä, jos ei siltä tunnu. Pari kertaa kävin sentään tekemässä reippaan power walking -kävelylenkin. Power walking siksi, että se kuullostaa aivan selkeästi enemmän trendikkäältä treenaukselta kuin esim. “reipas kävelylenkki”. Haha!

Vaikka ihan hurjasti ei tällä viikolla treenitunteja olekaan sykemittarin muistiin ehtinyt kertyä, olen silti ollut reipas ja tehnyt melkein joka päivä fysiterapeutin suosittelemat jumppaliikkeet. Väliin on jäänyt vain viime tiistai, jolloin oli Peetun koulun Live Night ja torstai, jolloin kävin taas fysioterapeutin höykyteltävänä. En varsinaisesti laske tuota selän rehab-jumppaa treenaukseksi, mutta jos teen kertaalleen kaikki liikkeet (noin 10 – 30 toistoa liikkeestä riippuen), menee siihen noin 20 min ja kyllä siinä lihakset ihan kunnolla lämpenee, vaikken ihan sentään hikoilekaan. Ainakin pari kertaa viikossa teen sarjan kahteen kertaan ja lisäksi vielä venyttelyt.

TREENIT VKO 22

Keskiviikko, Power walking 40 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

  • Peruslenkkini Sickla Sjön ympäri ja tällä kertaa ihan tarkoituksellisesti ilman sauvoja. Pitäisi hankkia itselle omat, oikean mittaiset sauvat. Kyllä niillä ihan selvästi saa enemmän tehoja kävelylenkistä. Lisäksi toimistotyöläisen hartianseutu kiittää mukavasta pumppaavasta liikkeestä. Niin kiva tunne, kun veri kiertää ihan päähän asti! Kotona sitten rehab-jumppa terästettynä ekstra-vatsalihasliikkeillä ja punnerruksilla.

Sunnuntai, Power walking 1 h 10 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

  • Tänään tein pitemmän ja raskaamman lenkkini Hammarbybackenin päälle ja takakautta takaisin kotiin. Vaikka tänään ei ollutkaan enää lähimainkaan yhtä karsea keli kuin eilen, oli silti sen verran kova tuuli, että mäen päälle sai kyllä puskea ihan tosissaan. Jalassa oli keikkupohjaiset MBT-kengät (niinkuin muuten keskiviikonkin lenkillä), jotka kaiketi lisäävät vielä pikkuisen tehoa tällaiseen low impact -treenaamiseen.

 

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa rehab-jumppaa kotona mahdollisimman ahkerana. Lisäksi ollaan Peetun kanssa varattu huomiseksi boxing ja keskiviikoksi Energy. Loppuviikko menee kyllä aika bilettämiseksi, kun sekä lauantaina että perjantaina on lakkiaisia – yhteensä kolmet – ja viikonloppua vietän Helsingissä ihanien blogikollegoitteni kanssa Indiedaysin palaverissa…

Jälleen yksi rehab-treeniviikko takana. Viime viikolla pohdiskelin, onko normaalia, että reagoin niin voimakkaasti fysioterapeutin selkään kohdistamiin toimenpiteisiin. Fyssari vastasi, että monet huolet, murheet ja henkiset ongelmat kasaantuvat ristiselän alueelle ja silloin manipulaation jälkeen voi tuntea itsensä todella heikoksi. Hmh… Eihän tuo nyt oikeastaan mikään suuri yllätys ole. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä fyysistä ja henkistä puolta pitäsi erotella niin selkeästi kuin nykyään niin helposti tehdään.

Täytyy nyt vaan uskoa siihen, että saamani selkäjumppaohjeet tehoavat myös noihin selkään säilöttyihin vanhoihin murheisiin. Uusiakin kun tässä tuntuu olevan ihan jonoksi asti…

TREENIT VKO 21

Maanantai, SATS Boxing 75 min, venyttely ja reipas kävely 30 min

  • Maanantai-illan boxing lähi-SATSissamme on palannut takaisin ohjelmaan. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa mäiskiä menemään pitkästä aikaa! Otin tuohon treeniaikaan mukaan myös kävelymatkan, sillä varsinkin ennen tuntia lähdemme aina niin viimetipassa, että saamme pinkoa ihan hiki päässä ehtiäksemme tunnille.

Lauantai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

  • Oikeastaan olin ajatellut mennä SATSiin crosstrainerilla treenailemaan ja tekemään fysioterapiasta saamiani jumppaliikkeitä. Viime visiitillä sain suosituksen tasapainolaudalla tehtävistä liikkeistä, mutta sitten tuumasin, että ilma on aivan liian ihana, että voisin mennä sisälle liikkumaan. Korvasin tasapainolaudan seisomalla vuoretellen yhdellä jalalla samalla, kun tiskasin. 😀

Sunnuntai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

  • Sama 40 minuutin lenkki Sickla Sjön ympäri ja samat rehab-treenit kotona. Oikeastaan siis täysin sama meininki kuin lauantainakin – paitsi että sunnuntaina en edes teoriassa kuvitellut meneväni mihinkään sisätiloihin treenaamaan.

Tälle viikolle on suunnitelmissa jälleen boxingia ja muuten aika sama meininki. Yritän tehdä rehab-jumpat joka päivä, mutta ihan joka päivä niitä ei tule kyllä tehtyä aivan yhtä perusteellisesti. Tänään vaikuttaisi ihanat kesäkelitkin olevan vähän lomilla, joten ehkä pääsen tasapainolautailemaankin jonain iltana…

Viime viikolla jatkui tylsä, mutta ilmeisestikin äärimmäisen tarpeellinen rehab-treenaus. Vältin hyppelyä ja juoksentelua, mutta tein ahkerasti (melkein) joka päivä fysioterapeutilta saamani jumppaliikkeet.

Tuo fysioterapia on muuten aika jännä juttu. En ole aikaisemmin käynyt missään vastaavassa ja välillä tuntuu, että ovatko nämä minun reaktioni ihan sellaisia kuin pitää. Viime tiistaina oli toka aikani fysioterapiassa. Ensimmäisen kerran jälkeen muistan olleeni aivan poikki ja nukahdin päänsärkyisenä huomattavasti normaalia aikaisemmmin. Jotenkin ajattelin tuolloin, että voihan se olla jotain muutakin väsymystä – eikä välttämättä johdu fysioterapiasta..

Tiistaina fiilikset itse käynnillä oli samat.. Aika “lällyn” oloisia perusjumppaliikkeitä testailtiin ja lisäksi fyssari “venyttteli” selkääni. Tuo venyttely tuntui lähinnä lääppimiseltä – eikä totta puhuakseni mitenkään erityisen tehokkaalta. Kun lähdin kotia kohti tunsin aivan jäätävää väsymystä ja vähintään yhtä jäätävää sokerihimoa. Jalat lyijynpainavina raahauduin kotiin, tankkasin vähän hunajaa ja taistelin pysyäkseni hereillä. Yhdeksältä illalla annoin periksi ja menin nukkumaan.

Vielä keskiviikkonakin tunsin itseni täysin voimattomaksi. Aamulla en voinut uskoa, että on jo aika herätä, vaikka olin nukkunut vähintäänkin reilut yöunet. Selkä tuntui aralta ja oli pakko liikkua pehmeästi ja varovaisesti. Vasta torstaina tuo väsymys alkoi helpottaa ja tunsin taas olevani enemmän oma itseni.

Paitsi, että nyt olen enemmän kuin ihmeissäni – mitä himputtia siellä fysioterapeutilla oikein tapahtuu??

TREENIT VKO 20

Maanantai, sauvakävely 40 min lihaskunto kotona 20 min

  • Peetukaan ei mennyt Corepulseen, joten teimme yhdessä reippaan power walk -kierroksen Sickla Sjön ympäri ihanassa kevätillassa. Ja painelimme menemään niin, että tuli ihan kunnolla hiki – oikein mukavaa. Paitsi että vasta puolessavälin matkaa tajusin, että olin unohtanut sauvakävelysauvat kotiin… Oh well. :DD

Keskiviikko, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto 30 min

  • Keskiviikoksi oltiin varattu Peetun kanssa Energy, mutta en uskaltanut lähteä hyppyyttään selkääni sitäkään vähää tunnille. Vetelin crosstraineria suht matalalla sykkeellä ja tein perusteelliset lihaskuntoliikkeet sillä aikaa, kun Peetu oli tunnilla. Ihan hyvä päätös, sillä tunnilla oli ollut sijaisohjaaja, joka oli kuulemma höykyttänyt ihan kunnolla…

Sununtai, pyörälenkki 1 h 30 min

  • Mielettömän ihana kesäsää (melkein 25 astetta lämmintä!) houkutteli ulkoilemaan. Pyöräilin Peetun vanhalla mummopyörällä pitkin Söderin rantoja – ja oli kyllä ihan mahtavaa! Otin tosi rauhallisesti, mutta kyllä sitä ihan hyvän hien sai pintaan, vaikka ei millään mielettömällä racing-fiiliksellä ollutkaan liikkeellä.

Tälle viikolle on nyt bookattuna pitkästä aikaa boksingia. Sitä onneksi pystyy tekemään ihan hyvin hyppyjä vältellen. Samoin keskiviikoksi ollaan varattu Energy, mutta hiukan tässä vielä harkitsen, uskallanko sinne mennä vai en…

Torstaina on seuraava visiitti fysioterapeutille. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuon viimeviikkoisen kokemuksen jälkeen suorastaan pikkuisen jännittää mennä sinne. En mitenkään haluaisi taas olla ihan kanttuvei montaa päivää. Toisaalta, jos sillä saa taas selän kuntoon, olen kyllä valmis kestämään ihan mitä tahansa…

Jos tämän viikon liikuntahommat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, se olisi “mummotreenausta”. Niinkuin viime viikon treeniraportissa kerroin, aloitin tämän viikon käymällä vihdosta viimein näyttämässä selkääni lääkärille. Ja lääkärin tuomio oli aikas yksiselitteinen: välilevypullistumahässäkkä on tulehtunut (siitä syystä se on ollut tässä viime viikkoina kipeämpi kuin aikaisemmin) ja minkäänlainen vähänkään rankempi liikunta ei tule missään tapauksessa kysymykseen. Niin, oikeastaan sain komennon pysyä poissa kokonaan ryhmäliikuntatunneilta, mutta varsinaisesti pannaan joutui “vain” hyppiminen ja juokseminen. Eli kaikki, mikä tärähdyttää selkää. Niinpä maanantaille varattu Sats CorePulse vaihtui sauvakävelylenkkiin. Vähän kyllä harmitti, koska on niin älyttömän hauska käydä jumpassa yhdessä Peetun kanssa, mutta kyllähän olen sen jo itsekin huomannut, ettei CorePulse taida olla ihan parasta mulle just nyt.

Keskiviikon Energystä en voinut luopua. Tuumasin, että mulla on sen verran pokkaa, että kehtaan hillua mukana niin, että jätän kaikki hypyt tekemättä. Kieltämättä välillä teki pahaa, kun näin mikä mummo sieltä peilistä katsoo takaisin, mutta koitin psyykata itseäni tajuamaan, että ilman tätä vaihetta, en pääse koskaan takaisin kunnon hyppykuntoon.

Torstaina pääsin jo tapaamaan ensimmäisen kerran fysioterapeuttiani. Mitään suurta ahaa-elämystä en siellä kokenut, enkä valitettavasti myöskään sitä ihmeparantumista, jota olin luonnollisesti salaa toivonut. Sain kuitenkin kotiin tuomisiksi pinon (tylsiä…) treeniohjeita ja komennuksen venytellä kunnolla joka päivä. Tähän asti olen ollut reipas ja tehnyt kiltisti sekä tunnollisesti kaikki harjoitteet. Uskon myös, että jaksan jatkaa, jos edes minipientä edistystä on havaittavissa – sen verran kypsä olen tappelemaan ikuisen kivun ja harmin kanssa!

TREENIT VKO 19

Maanantai, sauvakävely, 1 h 15 min

  • Joopajoo – treeniviikon mummoversio lähti uskottavasti käyntiin räjähtävällä sauvakävelysessiolla. MBT-kengät jalassa ja (hiukan liian pitkät) sauvat kädessä sulauduin erinomaisesti kaikkien muiden rehab-tyyppisesti urheilevien eläkeläisten joukkoon. Sen verran oli pakko nokittaa, että kipusin sauvoineni (tai oikeastaan ne on Vesan – siksi ne on mulle vähän liian pitkät) tuohon meidän lähellä olevan laskettelurinteen huipulle. Sykemittarin lukemat kipusivat parhaimmillaan yli 155 – siinä olisi kyllä monella mummolla tekemistä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

  • Mummoversio energystä toimi oikeastaan ihan hyvin. Kyllähän siinä ihan treenatun olon saa aikaiseksi, kun keskittyy tekemään kaikki liikkeet huolellisesti, vaikka varsinaiset hypyt jäisivätkin väliin. Syke ei tietenkään noussut niin korkealle kuin normaalisti, mutta kyllä se siinä 130 hujakoilla kuitenkin pysyi aerobisten biisien aikana. Ja selkä kiitti mummoilusta. Ei tarvinnut yhtään irvistellä lopputunnista!

Sunnuntai, sauvakävely, 1 h 15 min

  • Tein saman lenkin kuin maanantaina – nyt jo paljon leppoisammalla mielellä. Vain viikon jälkeen tuntuu, että selkä voi jo paremmin ja usko siihen, että jonkunnäköistä valoa tunnelin päässä voisi vaikka ollakin, alkaa pikkuhiljaa nostaa päätänsä. Sunnuntain sauvakävelylenkillä aloin jo ihan vakavissani miettiä, että pitäisköhn sitä sittenkin hankkia ihan omat, oikean mittaiset kepukat hommaa varten. Lisäksi mietin, että pitäiskö alkaa tervehtiä kaikkia vastaan tulevia sauvakävelijöitä. Vähän samaan tapaan kuin motoristit ennenvanhaan tai TKL:n bussikuskit moikkailivat toisiaan. Ollaan vähän niinkuin samaa porukkaa.

Ihan nasta Tukholma-maisema on palkinto siitä, että on jaksanut kiivetä Hammarbybackenin päälle. Mäki on aika suosittu intervalli-treenipaikka ja kaikenmaailman urheiluseurat etc. juoksuttavat jäseniään pitkin rinnettä. Tänään oli myös ankkurihissit pyörimässä ja lauma muovihaarniskoihin pukeutuneita DH-tyyppejä veti ensin itsensä hissillä ylös ja sitten kuolemaa ja luiden katkomista uhmaten laskivat tuhatta ja sataa hiekka ja nurmi pöllyten alas rinnettä. Oli siinä mummolla ihmettelemistä!

Noiden varsinaisten treenien lisäksi olen siis tehnyt vatsan, selän ja jalkojen lihasten tasapainoa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä torstain fysioterapeuttikäynnin jälkeen. Ei nyt tosiaankaan varsinaista treenihommaa, mutta mainitaan nyt tässä “mummo edition” -postauksessa kuitenkin.

Ensi viikolle on varattuna energy keskiviikolle, mutta muuten ajattelin pysytellä dementia-hiihdon parissa. Paitsi, jos tänne tulee se luvattu lumisade (luvattiin tosin jo viime perjantaille, mutta onneksi ei ole näkynyt!), voin mennä hiihtelemään SATSin crosstrainereillä. Periaatteessahan crosstrainerissa on aika sama liikerata kuin sauvakävelyssä.

Vaikuttaa vähän siltä, että tästä, mitä alkuvuodesta ajattelin tsemppaavaksi treenijuttusarjaksi, tuleekin aika kuntoutuspainotteinen ainakin nyt hetkeksi, mutta aion silti jatkaa näitä viikottaisia raportteja siitä huolimatta. Fysioterapeutti ei luvannut, että kykenen vielä vuoden päästä juoksemaan maratonin… mutta kenties jo kahden vuoden päästä! 🙂

Old stuff