Kruunuprinsessa Victoria täyttää tänään 38 vuotta. Sen kunniaksi olen poiminut muutaman suosikkini Vickanin asuista viime vuosilta. Tosiasiahan on se, että parikymppisenä kruunuprinsessa pukeutui varsin tätimäisesti, mutta iän karttuessa ja itsevarmuuden lisääntyessä hänestä on kuoriutunut todellinen tyylitaituri ja kaunotar.
Nimesin asut TOP 5 -valinnoiksi, mutta oikeasti todella upeita kokonaisuuksia olisi ollut vaikka miten paljon. Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, että tässä on asusuosikkini, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti sykähdyttäneet.

Polarpris-palkintojenjakotapahtumaan tämän kesän alussa kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut ruotsalaisen Dagmarin hurmaavaan keveään silkkikreppimekkoon. Pitkät roikkuvat tupsumaiset korvikset ja kultainen kirjekuorilaukku täydentävät elegantin ja kesäisen kokonaisuuden. Rakastan tuota Dagmarin mekkoa ja sovitin siitä polvipituista versiota joskus viime keväänä. Budjetti vain ei siinä vaiheessa ihan taipunut investointiin asti.

Monivivahteiset beigen sävyt pukevat tummaa kruunuprinsessaa todella hyvin. Tässä illallisille menossa päivää ennen hänen ja prinssi Danielin häitä Elie Saabin upeassa luomuksessa.

Viime joulukuussa Nobel Galan jälkeisenä iltana tarjottavalla illallisella (THE KINGS DINNER FOR THE NOBEL LAUREATES 2014). Ankarasta googlauksesta huolimatta en saanut selvitettyä kenen käsialaa puku on, mutta yhtäkaikki häikäisevän upea ja elegantti kokonaisuus.

Pikkuveljen häissä tänä kesänä H&M:n luomuksessa. Arvostan tosi paljon sitä, että kruunuprinsessa valitsee usein ruotsalaisten suunnittelijoiden suunnittelemia asuja ja voi olla hyvinkin ennakkoluuloton. Ja luonnollisesti myös aina huikean tyylikäs ilmestys.

Olin Sveriges Radion suomekielisen toimituksen vieraana kommentoimassa kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä suorassa lähetyksessä. Onneksi siellä oli lisäksi kaksi muuta kommentaattoria ja kaksi toimittajaa. Pääsi nimittäin Mintulta pienet itkut, kun Victoria astui ensimmäisen kerran esiin ihanassa hääpuvussaan eikä puhumisesta tullut yhtään mitään – sen verran sykädyttävä näky oli. Pär Engshedenin suunnittelema puku on kertakaikkiaan mielettömän upea ja sopii kantajalleen juuri niin täydellisesti kuin vaan voi toivoa!
Bonuksena vielä superhurmaava prinsessa Estelle tänään äiti-Victorian syntymäpäivillä.

Voipi olla, että ruotsin kuningashuoneen prinssessojen muoti- ja tyyliperinteille on ainakin yksi innokas jatkaja tiedossa!
Kuvat: Elle.se, Stella Pictures

Muotimaailman Oscareiksi nimitetty MET gaalaa vietettiin taas viime yönä. Olin myöhästyä töistä, kun jumituin herätyskellon soimisen jälkeen selaamaan Instagramin kuvavirtaa täynnä toinen toistaan huikeampia pukuja. Oikeisiin Oscareihin verrattuna MET gaalan pukukoodi on selkeästi kokeilevampi, uskaliaampi ja enemmän fashion. Niin nautittavaa katseltavaa, kun tähdet ottavat puvuillaan mittaa toisistaan.
Suurimmaksi puheenaiheiksi on noussut Beyonce Givenchyn nakupuvussa ja Rihanna vähintäänkin näyttävässä Guo Pein virityksessä.

Beyoncella, jos kellä, on itsevarmuutta, pokkaa ja tyylitajua kantaa harsomainen, kristallein koristeltu puku. Monet ovat sitä mieltä, että hän oli punaisen maton voittaja tällä kertaa.

Myös Jennifer Lopez ja se Kardashian olivat valinneet – ei kovin yllättäen – siluettia myöten saman tyylisen nakupuvun. Lopez oli mielestäni myös varsin vetävä, mutta siitä toisesta en viitsi paljoa sanoa.

Täytyy sanoa, että en kyllä tykännyt Rihannan puvusta lainkaan – eikä syy ole pelkästään se, että olen turkisten vastustaja. Kuitenkin annan pisteet siitä, että hän uskaltaa ottaa häpeilemättä tilaa ihan fyysisesti.
Omat suosikkini ovat kuitenkin sieltä aavistuksen hillitymmästä päästä.

Prada oli pukenut juhliin useammankin celebrityn. Emily Blunt helmenharmaassa kapealinjaisessa mekossa ja yönsinisessä viitassa, jotka molemmat on kirjailtu kristallein ja hopealangoin, on ehkä ihaninta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Todistaa jälleen kerran, että ollakseen elegantti ja sensuelli, ei ole ollenkaan pakollista näyttää ylenpalttisesti paljasta pintaa!

Girl crushini Jennifer Lawrenciin ei osoita hiipumisen merkkejä. Diorin Haute Couture -puku on tyylikäs, valoisa ja iloinen. Kokonaisuus on juuri niin heleä kuin vain voi toivoa.

Tykkään myös kovasti Madonnan Jeremy Scottin Moschinolle suunnittelemasta puvusta (toisin kuin Katy Perryn samasta osoitteesta tulleesta asusta…). Jotenkin ihana nähdä vanha idolini vaihteeksi jossain muussa kuin gootti-kuningatar-lookissa…

En useinkaan poimi miespuolisia staroja listoilleni, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus! Miten hurmaava onkaan Justin Bieber Balmainin asussa. Kultaisin lohikäärmein kirjailtu smokkitakki on kertakaikkiaan mieletön!

Aivan uskomattoman tyylikäs on myös Stella McCartney mustassa luomuksessaan. Tästä täytyy laittaa muistiin luova ja elegantti tapa peittää käsivarret.
H&M teki henkilökohtaista historiaa pukemalla useammankin kutsuvieraan MET Gaalaan. Kaikki luomukset eivät ollet ihan makuuni – nimiä mainitsematta…

Vanessa Hudgensin H&M-asu on kuitenkin mielestäni onnisunut ja kokonaisuus on oikein hurmaava. Näköjään kristallikirjailut muodossa tai toisessa on se kaikkein eniten in-juttu tämän hetken juhlapukeutumisessa.
Kaikki nämä kuvat – ja monta lisää löytyy täältä: Elle.se

Monet ovat jo varmaan lähteneet pääsiäislomilleen ja siinä mielessä nämä Åre-vinkit tulevat vähän myöhään. Toisaalta noin ziljoonannetta kertaa “Pohjoismaiden Alpeilla” lomailleena voin vakuuttaa, että valtaosa vinkeistä toimii sesongista/vuodesta toiseen.
Ja hei, täytyy tunnustaa, että juuri nyt tekisi todellakin mieli häipyä jonnekin lumivarmaan laskettelukeskukseen pääsiäispyhien ajaksi. Ihan liian harvoin tulee nykyään hypättyä laudalle, mutta kun sen kerran tekee, ei millään haluaisi sesongin päättyvän..

1. Matkustaminen Åreen
Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: omalla autolla, junalla tai lentämällä.
Omalla autolla matkustaminen on sikäli mukavaa, että mukaan otettavan kaman määrän kanssa ei ole niin tarkkaa. Muistan kerrankin, kun pääsiäisreissulle lähtiessämme heitimme kuorman päälle vielä rai-ruohot lomamökkiä somistamaan ja toisen kerran puoliksi syödyn lasagne vuoan. Ajaminen sinänsä vie aika kauan aikaa, noin 8 – 9 tuntia Tukholmasta ja iso osa matkasta on aika rasittavia pikkuteitä. Toisaalta, jos ajajia on kaksi tai enemmän, tuo ei ole niin paha – paitsi hiihtoloman ja pääsiäisen aikaan, jolloin Åreen johtavilla maanteillä voi kokea suurkaupunkimaisia tungosruuhkia.
Juna on ihan hillittömän kiva ja mutkaton vaihtoehto. Tukholmasta lähtee yöjunia puolenyön aikaan sesonkina vähintään puolen tunnin välein. Saapuminen Åreen on aamusella noin kahdeksan aikaan. Juna-asema on noin kahden korttelin päässä Åren kylän keskustasta (ja samassa rakennuksessa suomalaisomisteisen Holiday Club -hotellin kanssa). Ainoat rajoitteet ovat se, että kamat pitää kantaa itse ja jos majoitus on muualla kuin keskustassa, pitää kuljetus hoitaa jotenkin muuten.
Tämän kevään reissulla matkustin ensimmäistä kertaa Åreen lentämällä. Sinänsä aika vinkeä kokemus, koska aikaisemmilta reissuilta takaraivoon oli jäänyt fiilis, että matka kestää tosi kauan, mutta nyt olimme tsekanneet sisään hotelliin, vaihtaneet lasketteluvaatteet ja ostaneet hissiliput vain muutama tunti sen jälkeen, kun läksimme matkaan. Itse lentolippu ei ole kuin marginaalisesti kalliimpi kuin meno-paluu junalla (meno yöjunan makuupaikalla ja paluu iltapäivällä normaalilla paikalla), mutta lentokenttäkuljetukset sekä Tukholmassa että Åressa plus laskettelukamoista maksettava extra-maksu nosti kustannukset enemmän kuin tuplaksi.
Kaikki sujui kuitenkin tosi mukavasti – edes paluumatkan viivästyminen reilulla puolella tunnilla ei haitannut, sillä kuulemma junayhteyksissä oli ollut vielä enemmän häikkää..
2. Paras majoitus

Aikaisemmilla reissuillani olen ollut aina perheen kanssa ja silloin on ollut jotenkin erityisen luonnollista, että asumme niin, että käytössä on keittiö ja riittävä määrä makuuhuoneita. Etenkin isompien lasten kanssa suosittelen lämpimästi Åre Fjällbyn tarjoamia majoitusvaihtoehtoja. Se sijaitsee tosi kätsysti ihan VM8-hissien vieressä, joten päärinteille on vain muutaman metrin kävelymatka. Samoilla rinteillä on myös alkutalvesta iltarinteet, joten paikka sopii hyvin porukalle, joka haluaa tulla ja mennä jaksamisen, kelien ja mielihalun mukaan. Äre Fjällbystä kävelee Åren keskustaan, torille, ihan muutamassa minuutissa.
Tällä viimeisellä Åren reissullani olin ensimmäistä kertaa matkassa ihan aikuisporukassa (kaksi on jo porukka – eikö niin?) ja jo ihan heti aluksi totesimme, että haluamme ehdottomasti asua hotellissa. Päädyimme valitsemaan perinteikkään, jo 1800-luvulla perustetun ja hyvästä palvelustaan kuuluisan Åregården -hotellin. Sijainti oli myös aivan loistava, samoin aamiainen. Kahden aikuisen seurue ei todellakaan kaivannut omaa keittiötä, mutta safety ja minibaari (kylmäsäilytystä varten) olisi kyllä ollut kivat. En ollut varsinaisesti puulla päähän lyöty kaiken ihanuudesta, mutta voisin hyvin kuvitella yöpyväni hotellissa toistekin.
Jos Åregården olikin meidän aikuisten mieleen kovasti ja lapsiperheille suosittelen Åre Fjällbyn loma-asuntoja, niin suomalaisen Holiday Clubin melko uusi hotelli on varmasti kiva vaihtoehto isompien lapsien kanssa matkustaville. Itse en ole paikassa koskaan käynyt, mutta ystävättäreni Tinni, tyttärensä (= kummityttäreni) kanssa yöpyi siellä joku vuosi sitten ja olivat kovin tyytyväisiä. Aamuinen patikointi rinteille on aavistuksen pidempi, mutta hotellin tarjoamat kylpyläpalvelut ja kuulemma aivan mielettömän ihana aamiainen kompensoivat varmasti. Erityisesti silloin, kun Åren tunnetusti arvaamaton säätila näyttää ne ei-niin-toivotut puolensa.
3. Parhaat rinteet

Rinteet on kyllä ehdottomasti Åren paras puoli!
Yleensä kaikki rinteet ovat erittäin hyvin pistattuja aamulla, mutta etenkin sesongin huippuina, hiihtolomalla ja pääsiäisenä, laskijoita on vaan niin paljon, että iltapäivästä homma alkaa olla aikamoista kumparemäkisurffausta. Eli suosittelen lämpimästi ajoittamaan mahdolliset after skit alkuiltaan, menemään ajoissa nukkumaan ja olemaan valmiina hissijonossa klo 9.00, kun homma alkaa taas pyöriä.
Kannattaa seurata säätiedotuksia, sillä joskus käy niin, että alhaalla kylässä tihkuu vettä, mutta pilvipeite on niin alhaalla, että ylärinteillä saa lasketella auringonpaisteessa. Toisaalta joskus taas huipulla on ihan älytön sumu, mutta alarinteillä laskee ihan mainiosti. Joskus kantsii myös ottaa päärintenteiltä hiihtobussi (ilmainen) noin 9 km päähän Duvediin. Rinteet ovat siellä hiukan eri suuntaan ja etenkin kovin tuulisella säällä Duved voi tarjota tosi mainioita laskukelejä, vaikka Åre By:ssä tuntuisi, että tilanne on ihan mahdoton.

Tässä on pakko olla sellainen “fashion-photo-shoot”-efekti… Siis että silmä on muka niin tottunut kaikkiin huikeisiin extreme-snoukkakuviin, että tällainen normaalissa rinteessä otettu kuvasarja ei näytä yhtikäs miltään. Tietty laskin vähän iisimmin, että Veera ehtii napsia kuvia (en halunnut kuitenkaan  vaivata häntä yhtä laskua enempää), mutta silti… No, voin kertoa, että keli oli aivan täydellinen, rinteet eivät olisi voineet olla paremmassa kunnossa ja muutenkin kaikki oli niin kohdallaan kuin ne vaan joskus voi olla.
4. Paras After Ski
I got one word for you: Fjällgården. Aivan mielettömän hauskan railakkaat monotanssit mahtavan livebändin säestyksellä. Päädyttiin sinne hiukan sattumalta perjantai-iltana (to-iltana käytiin vain syömässä) ja meno oli niin hulvattoman hauskaa, että päätettiin mennä samaan paikkaan vielä lauantainakin.
Fjällgården sijaitsee Bergbanan yläasemalla, mikä on varmasti yksi syy siihen, että tasan kaikki ovat oikeasti tulossa suoraan rinteestä. Monot, hienhaju ja kypärän alla liiskaantunut fleda on standari dress code. Paikalla kannattaa olla suht ajoissa, sillä jo puoli neljän, neljän aikaan jono alkaa olla aika pitkä eikä kaikki mahdu sisään edes tällaisena ei-niin-kiireisenä viikonloppuna. Bändi aloittaa puoli viiden aikaan ja bileet loppuvat reilun tunnin päästä siitä kuin seinään, kun setti on lopussa. Bergbanalla pääsee turvallisesti after skin jälkeen torille, ja itseasiassa kaikki alas johtavat rinteet on periaatteessa suljettu turvallisuussyistä.
Peetun mukaan meidän olisi ehdottomasti pitänyt käydä toisena iltana Verandanin after skissä. Varmasti hyvä meno sielläkin, mutta suhtaudun aina hiukan varauksella after ski -paikkoihin, joihin ei voi saapua laskettelemalla.
5. Parhaat ruokapaikat

Jo edellisessä Åre-postauksessani (siitä on jo kuusi vuotta, miten voi olla!!) sanoin, että Åre tuntuu ihan pikku-Tukholmalta, etenkin, jos katsoo ravintolatarjontaa. No, sekä hyvässä että pahassa – asia ei ole muuttunut. Eli jos haluaa syödä edullisesti, pitää varata majoitus, jossa on ruuanlaittomahdollisuus ja vältellä ravintoloita. Myös kahviloiden, lounaspaikkojen ja ravintoloiden kanssa on ihan Tukholma-meininki. Mikään ei ole erityisen halpaa, mutta jos et pidä varaasi maksat itsesi kipeäksi eineslihapullia ja pulverimuusia sisältävästä lounaasta.
Rakastamme Veeran kanssa molemmat hyvää ruokaa tosi paljon – mutta hiihtoreissulla prioriteetti nro yksi on laskettelu eikä erilaisten hyvien ravintoloiden metsästys. Niinpä palasimme jokainen päivä lounaalle kerran hyväksi havaittuun Timmerstuganiin. Kaikki eri salaatit, pastat ja keitot, joita söimme lounaaksi, olivat tosi hyviä – ja palvelu kaikkina päivinä vähintäänkin erinomaista. Hintataso on toki piirun verran eineshampurilaispaikkoja korkeampi, mutta todellakin vain sen piirun, Åressa kun ollaan.
Kahtena ensimmäisenä iltana kävimme illallisella Wersen’s -nimisessä ravintolassa. Samassa paikassa olen käynyt monta kertaa edellisilläkin reissuillani ja laatu sekä palvelu on aina yhtä hyvää. Wersen’s ei ota pöytävarauksia, mutta jopa kiireisimpinä hiihtolomaviikkoina paikka löytyy vähintäänkin kohtuullisen odotuksen jälkeen (usein Suomessa saa odottaa tuplasti kauemmin, että tarjoilija tulee ottamaan juomatilaukset kuin Wersen’sissä pöydän saaminen). Annokset ovat runsaita, pitsat to die for ja palvelu todella mutkatonta ja mukavaa. Suosittelen lämpimästi yksinkertaisemmalle illalliselle ja myös lapsiperheille.
Yritin haravoida blogihistoriastani vanhempia vinkkejä ravintoloihin, sillä muutaman kerran tiedän syöneeni Åressa tosi hienosti ja hyvin. Mitään kovin perusteellista en löytänyt, mutta muistan tykänneeni lounaasta Fjällpuben -ravintolassa.
Ihan kaikkein paras illallinen tällä viime reissullamme nautitimme Vinbarenissa. Paikka on tosi suosittu ja sinne ei oteta pöytävarauksia, joten paikalla kantsii olla hiukan ennen arvioitua nyt-on-pakko-saada-ruokaa -aikaa. Voisin myös kuvitella, että ihan pienten lasten kanssa tuonne ei kannata mennä, mutta aikuisporukalle ravintola on ihan mahtava! Perusidea on se, että menu koostuu pienehköistä annoksista, joita tilataan 2 – 4 nälkätilanteesta riippuen. Itse söin annoksen tonnikalaa ja voissa paistettua turskaa, jotka molemmat maistuivat aivan taivaallisilta!
Muuta…
Åre on kuuluisa myös yöelämästään. Testasimme Country Clubia ja se oli oikein kiva ja aikuiseen makuun. Bygget olisi toinen vaihtoehto, mutta siellä pyörähdimme vain jonon tuntumassa ja totesimme, että vähemmälläkin tulee selväksi, että olemme jo täyttäneet 29 vuotta…
Åre Bageri -leipomo toimittaa leivät about kaikkiin paikallisiin hotelleihin ja ravintoloihin. Jos asuu loma-asunnossa, kantsii todellakin käydä hakemassa aamiais- ja välipalaleivät leipomosta mielummin kuin ostaa jotain randomia ruokakaupasta.
Pakollinen ja aina yhtä herkullinen tuliainen on Åre Chokladfabriken -suklaa. Kivoihin paperitötteröihin pakattua suklaata voi Åressa ostaa ihan mistä tahansa kaupasta tai jopa kioskista. Todellisille suklaa-faneille ja lapsiperheille suosittelen kuitenkin visiittiä itse tehtaalle. Siellä saa maistella monia eri konvehteja ja samalla nähdä miten niitä tehdään. Hinnat ovat myös pikkuisen halvemmat kuin Åren keskustassa (ja merkittävästi halvemmat kuin Tukholmassa).

Jälleen yksi vuosi itsenäistä Suomea takana. Jokavuotinen merkkipaalu sille on kauniisti remontoituun presidentin linnaan palannut juhla: Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – tuttavallisemmin Linnan juhlat. Kaiken pukujen rankkaamisen ja allien kauhistelun lomassa tärkeintä mielestäni on kuitenkin muistaa, miten fantastisen hienoa on saada olla vapaan Suomen kansalainen – ja minkä hinnan isovanhempamme saivat maksaa siitä.
Oma isoisäni kaatui sodassa, kun isäni oli vain pieni vauva. En usko, että pystyn ikinä käsittämään, millaisia tunteita muutama vuosi sitten yli 90-vuotiaana pois mennyt isoäitini joutui käymään läpi tuolloin. Kaksi vanhinta lasta lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin, mutta isäni oli liian pieni, joten hän sai jäädä äidin luokse. Miltä mahtaa tuntua jättää kaikki, mitä omistaa, kaikki, mitä on pitänyt rakkaana ja turvallisena, lähettää kolmen lapsensa isä sotaan, kaksi lasta johonkin vieraaseen maahan, vieraiden ihmisten huolehdittavaksi, napata pienin kainaloon ja lähteä evakkoon? Kohti tulevaisuutta, josta ei tiedä yhtään mitään?
Isoäitini, mummuni, oli selviytyjä – mutta ei todellakaan mikään puhuja. Epäkäytännöllisenä taivaanrannanmaalarina tuskin olin hänen lempilapsenlapsensa, joten ei ole mikään suuri ihme, että en ikinä päässyt puhumaan näistä asioista hänen kanssaan. Kerran erehdyin kysymään jotain mummun makuuhuoneen seinällä olevasta, Viipuria esittävästä kuparireliefitaulusta. Vastaukseksi sain kipakan: “näistä asioista ei tarvitse puhua!”.
En kyllä usko, että yhdelläkään veteraanilla on mitään sitä vastaan, että me kaikki saamme osallistua itsenäisyyspäivän juhlaan, vaikka sitten presidentin vastaanoton juhlapukuja arvostelemalla. Kunhan nyt edes sivukorvalla muistetaan, miksi meillä on ilo ja kunnia näitä juhlia viettää.
Näiden saatesanojen myötä eilisten juhlien pukujen Top 5 – ja muutama muukin huomio…
 5. Satu Taiveaho

Kierrätysmateriaalista valmistettu todella kaunis merenneitohenkinen violetin ja vihreän sävyissä läikehtivä luomus. En ole aivan satavarma tuosta mustasta harsotsydeemistä, mutta muuten koko stailaus 20-lukuhenkistä kampausta ja tummanvihreällä lakattuja varpaankynsiä myöten on kyllä kaikkien mahdollisten pisteiden arvoinen. Tyylikäs, elegantti, huoliteltu ja kantaaottava. Jos ikinä milloinkaan saan kutsun Linnan juhliin, haluan, että tämän puvun luoja Outi Les Pyy toteuttaa mekkoni!
4. Sari Helin

Laserleikatuilla kuvioilla kauttaaltaan koristeltu kangas on tämän puvun juju. Täytyy sanoa, että suorastaan ihmettelen, että tätä ei ole näkynyt juuri missään juhlien kuvagallerioissa. Meikki ja kampaus tasapainottaa hyvin klassisuudessaan mekon elävyyttä. Ymmärrän myös, mitä neon-vihreillä korviksilla on yritetty tavoitella, mutta ne yhdessä väärästä maailmasta peräisin olevan laukun kanssa ovat kuitenkin asun heikko lenkki. Sen verran harvoin kuitenkin näkee luonnikkaasti ja tyylikkäästi toteutettuja, vähän peittävämpiä juhlapukuja, että mielestäni tämä anstaitsee kyllä kaikki kiitokset!
3. Maria Guzenina

Aivan Mielettömän Ihana Mekko! Tummansinisen ja pronssin yhteenliittymä, kimaltavan metallisen, läpikuultavan sifongin ja valuvien muotojen leikki aivan todella kaunista katseltavaa! Teräväkärkiset pronssiset kengät onvat ihan kymppivalinta, mutta laukku olisi mielestäni saanut olla pienempi ja vähemmän tursuileva. Ymmärrän, että kampauksella on haettu huoletonta nonchalanttia vastapainoa puvun kaikkinaiselle koreudelle, mutta äh – olisi laittanut sen edes ponnarille.
2. Tea Riihilahti

En edes tiedä kuka tämä kyseinen henkilö on, mutta klassisen puhtaanpunainen pitsimekko oli mielestäni ehdottomasti yksi juhlien kauneimpia. Sileän elegantti nutturakampaus ja diskreetit korut antavat juuri sopivasti tilaa upealle puvulle. Mustat asusteet, kengät ja laukku, on ehkä vähän turhankin yltiöturvallinen valinta, mutta toimiihan ne. Erityispisteet puvun leikkauksesta (pääntie, helma ja koko siluetti) ja upeasti kolmiulotteisesta pitsistä.
(EDIT: Piti nyt tulla oikein tänne lisäämään tietoa puvusta. Hesarissa Sami Sykkö kertoo käyneensä kysymässä Riihilahdelta, kuka mahtaa olla puvun takana – vastaus: Valentino. Olisihan se pitänyt arvata!!)
1. Hanna Koivu

Ihanin, tyylikkäin, hienoin ja kaikinpuolin ihastuttavin ja upein oli mielestäni Hanna Koivu. Musta, yksiolkaiminen mekko on linjakas ja tyylikäs, kultaiset asusteen just eikä melkein ja hurmaavan rento hymy täydentää asun täysin aseistariisuvasti. Kyllä se vaan niin on, että vaikka tässä pukuja ja tyylejä arvostellaankin, on kantajalla suuri merkitys kokonaisuuden onnistumiselle. Ryhti ja yleinen “olemisen helppous” (tai vaikeus) vaikuttaa ihan hurjasti siihen, millaisen mielikuvan asu antaa. Hanna Koivu on niin omassa elementissään ja säteilee niin positiivista energiaa, että hän olisi varmasti päätynyt linnan kuningattareksi melkein missä asussa tahansa.

Päinvastaista efektiä edustaa Elina Kiikko. Stella McCartneyn todella kauniisti leikattu keltainen mekko sopii periaatteessa tummalle ja hoikalle Kiikolle erinomaisen hyvin. Jostain kuitenkin tulee niin negikset fiilikset, että koko kokonaisuus menettää hohtonsa. Vaikka tässä kuvassa hän sentään melkein hymyilee.
Loppukevennykseksi vielä huikea Kike Elomaa!

Siis vaikka olisi miten huikea kroppa “ikäisekseen” tai ihan muuten vaan: jumppapukuyläosa ei ole koskaan okei! Ensin tunsin, että tästä white-trash hirvityksestä olisi paljonkin sanottavaa, mutta sitten tuli mieleen, että jos se tekeekin tämän tahallaan? Kike Elomaa parodioi Kike Elomaa -brändiä? Voisko olla?
Ja toinen kysymys on se, mihin suureksi ällistyksekseni kukaan ei ole puuttunut: eikös tuo presidentin rouvan puku ole selkeästi muutaman sentin liian pitkä? Siis ihan kuin sovitus olisi tehty toisilla, vähän korkeammilla, kengillä? Virallisissa ja asetelluissa kuvissa mekko näyttää sievältä sellaisella tyttömäisellä, herkällä ja kainolla tavalla, joka sopii Haukiolle hyvin, mutta telkkarissa ja näissä in-action kuvissa näkyy mielestäni aivan päivänselvästi, että 5 cm vähintään olisi pitänyt napsaista pituudesta pois…
Noniin, nyt taidan katsoa jotain kevyttä hömppää Netflixiltä ja ladata mielipideautomaattiakkuni Nobel Gaalaa ajatellen.
Kuvat: Helsingin Sanomat ja Iltalehti

Joulun viettäminen ilman stressiä on taitolaji. Kun minua pyydettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin yhteiseen kampanjaan kertomaan omat vinkkini stressittömän joulun viettoon, innostuin aivan samantien. Tästä asiasta minulla on nimittäin muutama tärkeä asia sanottavana!
Vaikuttaa siltä, että ihmiset jakaantuvat kahteen heimoon: niihin, jotka rrrrakastavat joulua ja jouluvalmisteluita ja niihin, jotka vihaavat kaikkea siihen liittyvääkin sydämensä pohjasta. Mitään laimeaa “ihan sama” -välimuotoa ei tunnu olevan. Itse kuulun ensimmäiseen, joulu-fanien joukkoon. Stressi ja liian suuret odotukset (mitkä johtavat helposti vielä suurempaan stressiin) pilaavat helposti kenen tahansa juhlatunnelman. Mutta ei hätää – muutaman ajatusharjoituksen kanssa ollaan jo paljon lähempänä leppoisaa adventti-aikaa.

1. Mieti, mikä on tärkeintä
Et voi viettää joulua muiden puolesta. Eli mikäli sinulle on tärkeitä tietyt perinteet – joulumarkkinoilla käynti, kynttilöiden valaminen, glögijuhlien järjestäminen koko suvulle tai mitä tahansa muuta, mutta tuntuu, että ne aiheuttavat vain stressiä ja pahaa mieltä, kannattaa todella miettiä, että miksi näitä kaikkia perinteitä haluaa toteuttaa. Etenkin, jos stressiä aiheuttaa se, että et saa perhettä ja sukua mukaan, vaikka kysymys on perinteestä.
Tee vain sellaisia asioita, mitkä itsestäsi tuntuu mukavalta ja joihin tuntuu riittävän aikaa. Joulukorttien ei tarvitse olla itse tehtyjä ja lanttulaatikkoa saa myös kaupasta. Valitse ne asiat, joiden tekemisestä itse nautit ja jätä pakot ja pakkopullalta tuntuvat perinteet sivuun. Joulufiilis tulee korvien välistä – ei siitä, että pakonomaisesti toistetaan niitäkin vanhoja rutiineja, joista kukaan ei oikeastaan enää välitä.


2. Suunnittele etukäteen
Aloita valmistelut ajoissa ja jaa hommia. Liittyy vähän edelliseen kohtaan, mutta tässäkään et voi vastata kuin itsestäsi. Eli ei kannata odottaa, että muut jakavat kunnianhimosi täydellisen joulun luomisesta. Parasta olisi, jos voisi hyvissä ajoin puhua odotukset ja toiveet erilaisten jouluvalmistelujen sujumisesta selväksi. Nyt ensi viikonloppuna, ensimmäisenä adventtina, on jo korkea aika.
Onko teitä isompi porukka, joka viettää joulua? Hyvä. Sopikaa joulusiivouspäivä ja työtehtävät kaikille. Mikäli innokkaita riittää yli tarpeen, voidaan ne vaatekaapitkin siivota, vaikka kuuluisasti kukaan ei siellä joulua vietäkään. Sama ruuanlaiton kanssa – vastuu kannattaa jakaa niin, että kukaan ei tunne kantavansa koko taakkaa itsekseen ja kaikki saavat olla osallisena.
Sekin on älyttömän tylsää, jos yksi riehuu stressikupla otsassa, mutta ei sitten kuitenkaan anna kenenkään muun tehdä mitään. Kun juuri se stressaaja haluaa, että kaikki on juuri niinkuin hän haluaa – pätee ihan kaikkiin jouluvalmisteluihin siivouksesta koristeluun ja ruuanlaittoon – ja muut jäävät sen vuoksi ihan ulkopuolisiksi. Jos tuo stressaaja olet sinä, niin relaa vähän ja anna muidenkin osallistua. Asiat eivät ehkä mene ihan niin justiinsa, mutta kaikilla on mukavampaa.
 

3. Jouluherkut ja ruokien laittaminen
Karsiminen ja joulun viettoon kokoontuvan porukan kuunteleminen on tässäkin avain stressittömyyteen. Jos tuntuu, että ruuanlaitto stressaa kohtuuttomasti – ja ennen joulua leipominen & karamellien, hillojen ja muiden herkkujen tekeminen samoin, on varmasti aika priorisoida.
Meillä on tehty niin, että ennen joulua kaikki tekee niitä valmisteluja, jotka on itselle tärkeimpiä. Karkki ja Peetu on leiponut (lussepullia, englantilaista hedelmäkakkua, pipareita) ja kokanneet karamelleja (vaihtelevia lajeja ja vaihtelevia määriä) ja pimeänpelkoinen Minttu ripustellut ylenpalttisen määrän erilaisia valolähteitä, kynttilöitä, lamppunauhoja, joulutähtiä ympäri kämppää, ikkunoita ja parveketta.
Joulupöytään emme hanki väkisin mitään erityistä jouluperinnettä. Koko historian aikana meidän joulupöydässä on ollut tasan yhden kerran kinkku. Rosollia sen sijaan on aina, samoin perunalaatikkoa, koska ne on kaikkien herkkua. Muuten ollaan improvisoitu välillä ihan radikaalistikin. Kerran meillä oli keko fried rice -thaikkuherkkua noutopöydässä, koska Peetu niin halusi (ja myös sen valmisti).

4. Muista pysähtyä ja hengittää
Valmisteluhässäkän keskellä pitää toisinaan rauhoittua ja miettiä jälleen kerran, mikä oikein on tärkeintä. Sekö, että valmistelut sujuvat joidenkin laatimiesi nuottien mukaan – vai se, että kaikilla on mukava, rauhallinen ja lämmin olo? Yritä katsoa asiaa kauempaa ja ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Mikä merkitys niillä on minulle viiden vuoden kuluttua? Yleensä ei juuri mikään. Karsi tekemisiä niin kauan, että jäljellä on vain ne jutut, jotka oikeasti antavat hyvää mieltä ja joiden tekeminen ei siksi tunnu ollenkaan stressaavalta.
Välillä tekee hyvää myös käpertyä sohvannurkkaan höyryävä teemuki kädessä lukemaan kirjaa tai vaikka katsomaan omassa rauhassa hyvää leffaa.

5. Joululahjat
Joululahjoille voisi oikeastaan omistaa ihan oman postauksensa mutta tässä nyt pähkinänkuoressa ja lyhyesti parhaat stressittömyysvinkkini lahjojen hankintaan.
Aloita miettimällä kenelle kaikille haluat lahjan antaa ja budjetti siihen. Päätä, että pysyt budjetissa. Lahjojen antamisessa ajatus on tärkeintä, mutta jos keksiminen stressaa, kysy lahjan saajalta, mitä hän toivoo. Jos toive on budjettiisi nähden liian kallis, sano se. Avoimuus vähentää huomattavasti myös aattoillan paineita.
Lähde joululahjaostoksille tietoisena siitä, että siellä tulee olemaan paljon väkeä ja mahdollisesti hitaasti eteneviä jonoja. Älä missään tapauksessa mene kauppoihin nälkäisenä! Varaa mukaan myös hyvää energiaa antavaa purtavaa, ettei sokea nälkäraivo iske kesken suorituksen. Mantelit ja pähkinät ovat oikein suositeltavia. Varaa ostoksille riittävästi aikaa ja merkkaa se kalenteriin. Jouluostoksia ei tehdä tuosta vaan ja nopsasti. Tilaa netistä kaikki minkä voit, mutta muista toimitusajat.
Lahjojen runsauden ei pitäisi olla se juttu. Vähemmällä stressillä ja pienemmällä shoppailuvaivalla pääsee, jos pakettiin kääritään jotain, josta on iloa koko perheelle!

Tässä siis Mintun viisi parasta vinkkiä stressittömään jouluun valmistautumiseen. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä! Tärkeintä on muistaa pitää lippu korkealla ja olla hetsaamatta itseään tai muita suorittamaan joulua.
Täältä voi tsekata ASUSin parhaat joululahjaideat. Samalla sivulla voi omia suosikkejaan äänestämällä myös osallistua arvontaan, jossa palkintona on ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!). Vähänkö joulustressi helpottaisi, jos voitto osuisi omalle kohdalle!